Muita jotka eivät pidä Harry Potterista?

Vierailija kirjoitti:

Jos ylipäätään pitää fantasiakirjallisuudesta, niin minusta on erikoista jos pitää enemmän jostain hirviöhyökkäyskirjoista, mutta ei Potterista. Minä en ole lukenut noita em. Dragonlance tai Forgotten Realms kirjoja, mutta Potterit ovat minusta todella hyvin kirjoitettuja ja samaistuttavia. Toki ne eivät ole jatkuvaa actionia, vaan välillä on ihan rauhallistakin, mutta se tunnelma tiivistyy hiljalleen koko ajan siellä taustalla. Ne ovat minusta hauskoja, koskettavia ja fiksusti kirjoitettu. Vaikka Potterit ovatkin fantasiaa, ne ovat toisaalta myös mukavan lähellä todellista maailmaa, se maailma siis on ikäänkuin olemassa meidän maailman rinnalla, me jästit ei vaan nähdä sitä.

Tykkään monipuolisesti eri fantasiakirjallisuudesta Dragonlancesta Basiliskin lauluun ja Polgarasta Drizzt-kirjoihin, mutten ollut koskaan Potterien kohderyhmää. En osaa vieläkään määritellä, mikä sarjassa hiersi. Pidin käännöksestä ja luin koko sarjan, mutta se ei koskaan iskenyt. Luin sitä tylsyyteeni, en siksi että olisin pitänyt siitä. Toinen vieläkin epäkiinnostavampi sarja oli Ajan pyörä, jota luin pitkään, mutta josta aloin lopulta skipata osia, koska tarina oli niin pitkäveteinen. Sormusten herra tuli ahmaistua viikossa.

Lisäksi muistan rakkaudella historiallista fantasiaa, jossa sekoitettiin brittein historiaa ja upeita lohikäärmeitä. Purjehdus ja purjelaivat olivat vahva teema. Kirjoittaja oli nainen. En vain enää muista kirjan tai kirjoittajan nimeä :(

Toinen hukassa oleva kirjasarja/kirjailia kertoi tytöstä, jolla oli yliluonnollisia voimia. Muistan sen ihanan fiiliksen, joka tuli kirjoja lukiessa. Kirjan nimessä mainittiin ehkä noidan tytär tai oppipoika tai jotain...

Mikä tämä kirjailijan arvomaailmajuttu oikein on ja miksi minun pitäisi välittää asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ylipäätään pitää fantasiakirjallisuudesta, niin minusta on erikoista jos pitää enemmän jostain hirviöhyökkäyskirjoista, mutta ei Potterista. Minä en ole lukenut noita em. Dragonlance tai Forgotten Realms kirjoja, mutta Potterit ovat minusta todella hyvin kirjoitettuja ja samaistuttavia. Toki ne eivät ole jatkuvaa actionia, vaan välillä on ihan rauhallistakin, mutta se tunnelma tiivistyy hiljalleen koko ajan siellä taustalla. Ne ovat minusta hauskoja, koskettavia ja fiksusti kirjoitettu. Vaikka Potterit ovatkin fantasiaa, ne ovat toisaalta myös mukavan lähellä todellista maailmaa, se maailma siis on ikäänkuin olemassa meidän maailman rinnalla, me jästit ei vaan nähdä sitä.

Tykkään monipuolisesti eri fantasiakirjallisuudesta Dragonlancesta Basiliskin lauluun ja Polgarasta Drizzt-kirjoihin, mutten ollut koskaan Potterien kohderyhmää. En osaa vieläkään määritellä, mikä sarjassa hiersi. Pidin käännöksestä ja luin koko sarjan, mutta se ei koskaan iskenyt. Luin sitä tylsyyteeni, en siksi että olisin pitänyt siitä. Toinen vieläkin epäkiinnostavampi sarja oli Ajan pyörä, jota luin pitkään, mutta josta aloin lopulta skipata osia, koska tarina oli niin pitkäveteinen. Sormusten herra tuli ahmaistua viikossa.

Lisäksi muistan rakkaudella historiallista fantasiaa, jossa sekoitettiin brittein historiaa ja upeita lohikäärmeitä. Purjehdus ja purjelaivat olivat vahva teema. Kirjoittaja oli nainen. En vain enää muista kirjan tai kirjoittajan nimeä :(

Toinen hukassa oleva kirjasarja/kirjailia kertoi tytöstä, jolla oli yliluonnollisia voimia. Muistan sen ihanan fiiliksen, joka tuli kirjoja lukiessa. Kirjan nimessä mainittiin ehkä noidan tytär tai oppipoika tai jotain...

Tarkoitat varmaan Naomi Novikin Temeraire-sarjaa tuolla historiallisella fantasialla.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä kirjailijan arvomaailmajuttu oikein on ja miksi minun pitäisi välittää asiasta?

Rowlingia on julkisuudessa haukuttu transvihamieliseksi kun sanoi että hänen mielestään sukupuolia on kaksi ja miehillä ei voi olla kuukautisia. Sinun ei tarvitse siitä välittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ylipäätään pitää fantasiakirjallisuudesta, niin minusta on erikoista jos pitää enemmän jostain hirviöhyökkäyskirjoista, mutta ei Potterista. Minä en ole lukenut noita em. Dragonlance tai Forgotten Realms kirjoja, mutta Potterit ovat minusta todella hyvin kirjoitettuja ja samaistuttavia. Toki ne eivät ole jatkuvaa actionia, vaan välillä on ihan rauhallistakin, mutta se tunnelma tiivistyy hiljalleen koko ajan siellä taustalla. Ne ovat minusta hauskoja, koskettavia ja fiksusti kirjoitettu. Vaikka Potterit ovatkin fantasiaa, ne ovat toisaalta myös mukavan lähellä todellista maailmaa, se maailma siis on ikäänkuin olemassa meidän maailman rinnalla, me jästit ei vaan nähdä sitä.

Tykkään monipuolisesti eri fantasiakirjallisuudesta Dragonlancesta Basiliskin lauluun ja Polgarasta Drizzt-kirjoihin, mutten ollut koskaan Potterien kohderyhmää. En osaa vieläkään määritellä, mikä sarjassa hiersi. Pidin käännöksestä ja luin koko sarjan, mutta se ei koskaan iskenyt. Luin sitä tylsyyteeni, en siksi että olisin pitänyt siitä. Toinen vieläkin epäkiinnostavampi sarja oli Ajan pyörä, jota luin pitkään, mutta josta aloin lopulta skipata osia, koska tarina oli niin pitkäveteinen. Sormusten herra tuli ahmaistua viikossa.

Lisäksi muistan rakkaudella historiallista fantasiaa, jossa sekoitettiin brittein historiaa ja upeita lohikäärmeitä. Purjehdus ja purjelaivat olivat vahva teema. Kirjoittaja oli nainen. En vain enää muista kirjan tai kirjoittajan nimeä :(

Toinen hukassa oleva kirjasarja/kirjailia kertoi tytöstä, jolla oli yliluonnollisia voimia. Muistan sen ihanan fiiliksen, joka tuli kirjoja lukiessa. Kirjan nimessä mainittiin ehkä noidan tytär tai oppipoika tai jotain...

Tarkoitat varmaan Naomi Novikin Temeraire-sarjaa tuolla historiallisella fantasialla.

Oi kiitos!!!! Laitan Temerairet varaukseen hetimmiten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Britanniakin on luokkayhteiskunta, eikä Potterissa väitetäkään että velhomaailma olisi täydellinen yhteiskunta. Se on tuollaiseksi rakentunut ja siinä on omat ongelmansa. En ymmärrä miksi joku näkee tuon niin suurena ongelmana, tai jopa syynä jättää kirjat kesken. Minusta silloin on keskitytty vääriin asioihin ja hakemalla haettu jotain, jolla "osoittaa" että kirjoissa on jotain perustavanlaatuista vikaa. Vaikka kyse on fantasiamaailmasta, niin ei sen kuulu olla mikään ihannemaailma, siinä on epäreiluutta ja ilkeyttä ym, niinkuin normaalimaailmassakin. Juuri tuollaiset asiat pistää ajattelemaan, mutta ei niitä pidä käyttää syynä jättää sarjaa kesken ja tuomita sitä. Jotkin asiat saavat selvennystä vasta sarjan loppupuolella. Jos on jättänyt puolivälissä kesken, on turha haukkua koko sarjaa.

Ei tässä kukaan varmaan mitään ihannemaailmaa kirjoihin toivo, sellaisessa maailmassa ei draamaa synny. Enemmänkin kritisoidaan kirjojen taustalla olevaa arvomaailmaa, joka välähdyksittäin näyttäytyy tarpeettoman rumana.

Nykyään loukkaannutaan niin helposti joka asiasta, että tänä päivänä enää tuskin syntyy mitään kummoista tarinaa, kun kirjailijat joutuu koko ajan ajattelemaan sitä että minkähänlainen paskamyrsky tästäkin tulee jos kirjoitan näin tai mikähän vähemmistö tästä suuttuu, parempi kirjoittaa pelkkää pumpulia. Tämänkin ketjun syvälliset kritisoijat haukkuvat sarjaa vain siksi kun Rowling on saanut niin paljon kritiikkiä sanomisistaan ja näin ollen paljastanut todellisen arvomaailmansa ja nyt kaikki jeesustelijat ja toisten puolesta loukkaantujat tulkitsevat kirjoja näiden uusien lasien läpi, joiden takaa löytyykin yllättäen todella ruma arvomaailma. Sillä lailla.

Haukkuvat sarjaa vain koska Rowling on saanut sanomisistaan kritiikkiä?

Yritähän uudestaan höpsöläinen

Ei kaikki kritiikki, mutta tuo "pinnan alla oleva ruma arvomaailma", onhan se nyt selvä mistä se on tullut.

Minä kirjoitin tuosta ”pinnan alla olevasta rumasta arvomaailmasta”. Se oli ensihavaintoni kyseisestä kirjasarjasta noin 20 vuotta sitten. Kerropa, mistä se on tullut, kun asia on sinulle noin selvä!

Kirjoitin epäselvästi, tarkoitin että tuo kritiikki Pottereiden rumasta arvomaailmasta on saanut pontta Rowlingin julkisesta lynkkaamisesta. Toki sinä epäilemättä näit sitä jo 20 vuotta sitten, mutta ei Pottereita kyllä ole aiemmin juuri haukuttu ainakaan rumasta arvomaailmasta.

Miten niin?

Rowlinghan joutui oikeuteenkin Pottereista, kun niissä nähtiin "noituutta"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ylipäätään pitää fantasiakirjallisuudesta, niin minusta on erikoista jos pitää enemmän jostain hirviöhyökkäyskirjoista, mutta ei Potterista. Minä en ole lukenut noita em. Dragonlance tai Forgotten Realms kirjoja, mutta Potterit ovat minusta todella hyvin kirjoitettuja ja samaistuttavia. Toki ne eivät ole jatkuvaa actionia, vaan välillä on ihan rauhallistakin, mutta se tunnelma tiivistyy hiljalleen koko ajan siellä taustalla. Ne ovat minusta hauskoja, koskettavia ja fiksusti kirjoitettu. Vaikka Potterit ovatkin fantasiaa, ne ovat toisaalta myös mukavan lähellä todellista maailmaa, se maailma siis on ikäänkuin olemassa meidän maailman rinnalla, me jästit ei vaan nähdä sitä.

Tykkään monipuolisesti eri fantasiakirjallisuudesta Dragonlancesta Basiliskin lauluun ja Polgarasta Drizzt-kirjoihin, mutten ollut koskaan Potterien kohderyhmää. En osaa vieläkään määritellä, mikä sarjassa hiersi. Pidin käännöksestä ja luin koko sarjan, mutta se ei koskaan iskenyt. Luin sitä tylsyyteeni, en siksi että olisin pitänyt siitä. Toinen vieläkin epäkiinnostavampi sarja oli Ajan pyörä, jota luin pitkään, mutta josta aloin lopulta skipata osia, koska tarina oli niin pitkäveteinen. Sormusten herra tuli ahmaistua viikossa.

Lisäksi muistan rakkaudella historiallista fantasiaa, jossa sekoitettiin brittein historiaa ja upeita lohikäärmeitä. Purjehdus ja purjelaivat olivat vahva teema. Kirjoittaja oli nainen. En vain enää muista kirjan tai kirjoittajan nimeä :(

Toinen hukassa oleva kirjasarja/kirjailia kertoi tytöstä, jolla oli yliluonnollisia voimia. Muistan sen ihanan fiiliksen, joka tuli kirjoja lukiessa. Kirjan nimessä mainittiin ehkä noidan tytär tai oppipoika tai jotain...

Näkijän tytär? Se oli hyvä

Pidän Pottereista, mutta en ole osannut koskaan suhtautua fiktioon niin intohimoisesti, että se muuttuisi pakkomielteiseksi fanittamiseksi. En esimerkiksi osaisi kuvitella jonottavani jotain kirjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnostanut koskaan minuakaan enkä kyllä ole älynnyt, että tämä olisi jotenkin hävettävä asia.

Jos ei fantasia kiinnosta, niin sitten ei kiinnosta, mutta jos kiinnostaa, niin ovathan Potterit fantasiakirjallisuutta parhaasta päästä.

Makuasioista ei kuulemma pitäisi kiistellä, mutta toisaalta, mistäs sitten?

Joten: olen eri mieltä. Potterit ovat vähän sellaista purkkatason bulkkia, johon on vaan säälittä kopsattu muiden ideoita. 

Vai että bulkkia. Olet tuota mieltä vain siksi kun niistä tuli niin suosittuja, et siis kehtaa myöntää pitäväsi niistä, koska ovat liian suosittuja. Olen törmännyt tuohon asenteeseen joskus ennenkin. Toki niissä voi nähdä inspiraatiota muistakin teoksista, esim Sormusten Herrasta, mutta tarina ja sen maailma itsessään on kuitenkin todella taitavasti rakennettu.

Mikä niissä Pottereissa on sitten niin originaalia? Maailma on rakennettu kivasti joo, mutta...

Suunnilleen kaikki pahimmat fantasiakirjallisuuden kliseet on tuupattu kansien väliin. Orpopoika, vanha viisas mentori, pahis joka on vain 100% PAHA, taikaesineitä, jotka täytyy tuhota, yksi ainut valittu lapsi jonka harteilla koko maailman kohtalo, ennustukset... Ja juoni on välillä kuin reikäjuusto.

Anteeksi, mutta vaikutat itse sellaiselta hysteeriseltä fanilta, joka ei suostu ottamaan vastaan mitään kritiikkiä lempikirjasarjastaan. Heti on talikot ja soihdut kädessä.

Minä en taas ymmärrä sitä miksi kaiken pitäisi olla alusta loppuun niin originaalia? Ai perkele, orpopoika on jo käytetty ja vanha viisas mentorikin ja taikaesineet, sääli, taidanpa jättää koko taika maailmaan sijoittuvan tarinan kirjoittamatta. Tottakai niissä toistuu samoja asioita, se nyt on selvä, se on kuitenkin kirjoitettu mukaansatempaavaan muotoon ja uuteen maailmaan. Melko kyyninen tapa lukea kirjoja noin että etsii vain asioita joita lytätä. Kokonaisuudessaan Potter oli minusta innovatiivinen ja hieno universumi ja tarina, vaikka toki jotain on lainattukin. Mutta aina löytyy ihmisiä jotka tuntevat itsensä tärkeiksi osoittamalla virheitä ja mitätöimällä muiden työtä.

Juuri tätä tarkoitin hysteerisillä faneilla. Jos joku kehtaa olla pitämättä heidän lempikirjoistaan, sehän on saatan'n perillinen ja sen mielipiteellä ei ole mitään väliä.

Vaikea kuvailla mikä niissä Pottereissa tarkalleen viehättää, koska minä en lue mitään muuta fantasiaa enkä ole koskaan lukenutkaan. En vain pääse siihen maailmaan. Pottereissa on jotain sellaista joka imaisee mukanaan heti, sopiva annos realismia ja ihmisyyttä sekoitettuna magiaan ja yliluonnolliseen.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä kirjailijan arvomaailmajuttu oikein on ja miksi minun pitäisi välittää asiasta?

Rowlingia on julkisuudessa haukuttu transvihamieliseksi kun sanoi että hänen mielestään sukupuolia on kaksi ja miehillä ei voi olla kuukautisia. Sinun ei tarvitse siitä välittää.

Perin outoa ja kummallisen kuuloisia ihmisiä 😅 menisivät vaikka kouluun :D

Ei Rowling ainakaan paljon mielikuvitusta/järkeä käyttänyt nimiä keksiessään.

Ennustuksenopettaja Sybilla. Ihmissudet Remus Lupin ja Fenrir.

Viktor Krum? Se on KrumOV.

Potterit on ihan hyviä ja tarina kulkee kivasti eteenpäin, mutta en näin aikuisena jaksa enää lukea/innostua näistä. Kärjistetysti kaikki mitä Voldemort tai luihuiset tekee on pahaa. Kaikki mitä Harry tai sen kaverit tekee on hyvää. Sitä mustavalkoisuutta ei oikein jaksa. Sitä paitsi Rowling olisi voinut jättää pari pissapieru-vitsiä vähemmälle. Harmi sinänsä, näissä hahmoissa ja maailmassa olisi paljon potentiaalia monimutkaisempaan tarinaan.

Tämä on täydellinen

<https://keepchangingcolours.blogspot.com/2021/03/miksi-en-pida-harry-po…;

Hups

https://keepchangingcolours.blogspot.com/2021/03/miksi-en-pida-harry-po…

Olen kyllä lukenut kaikki Potterit, mutta eivät ne mitään suosikkikirjojani ole todellakaan. Jotenkin häiritsee esim. se, että annettiin ymmärtää Voldemortin olleen yksinkertaisesti läpeensä eli syntymästään kuolemaansa asti paha. Voiko oikeasti kukaan syntyä pahana? Minusta olisi ollut mielenkiintoisempaa, jos hänen pahuutensa olisi kehittynyt asteittain ja ollut seurausta hänen kohtaamistaan traumoista ja vastoinkäymisistä. Tupajako on myös aika mustavalkoinen, mutta toisaalta ajatus käydä koulua samanhenkisten kanssa kuulostaa kyllä houkuttavalta ja kouluviihtyvyyttä parantavalta.

Olen lukenut Potterit, ja olivathan ne ihan mukavaa luettavaa, mutta eivät ne kuitenkaan kuulu lempikirjoihini enkä ole milloinkaan jaksanut niitä sen syvällisemmin fanittaa. Jotenkin vain hahmot ja tapahtumat tuntuivat hirveän mustavalkoisilta ja karikatyyrisiltä.

Olivat ne ihan kivaa luettavaa, mutta ei minusta mitään todellista Potter-fania koskaan tullut.

Pidän enemmän TSH:sta. Jotenkin syvällisempi ja aikuismaisempi. Potteritkin olivat ihan mukavaa luettavaa, mutta en ole jaksanut niistä kuitenkaan enempää innostua. Jotenkin vain hahmot ja tapahtumat tuntuivat liian mustavalkoisilta ja pinnallisilta.