Muita jotka eivät pidä Harry Potterista?

Muut katsoi Pottereita ala-asteella. Itse taas Bondeja.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin nuori aikuinen, kun ensimmäinen Potter tuli. En päässyt millään yli siitä fatshamingista ja jätin kirjan kesken.

Nyt omien lasten myötä olen lukenut kolme ensimmäistä, loput he ovat lukeneet itsekseen. Siinä maailmassa on paljon hyvää ja viehättävää, mutta juuri se ulkonäöllä ivailu kauhistuttaa edelleen.

Kai ymmärrät että ne asiat mitä kyseisessä sarjassa tuomitset, ovat asioita joita tapahtuu ihan meilläkin täällä päivittäin koulumaailmassa ja työelämässä. Eivät kivoja asioita, mutta arkea monelle. En usko että Rowling on itse mitenkään tukenut kiusaamista vaan on tuonut kirjoissaan esille niitä asioita jotka kuuluvat ylipäätään elämään.

Pidän Potteria lähinnä noituuden normalisoimisena lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin nuori aikuinen, kun ensimmäinen Potter tuli. En päässyt millään yli siitä fatshamingista ja jätin kirjan kesken.

Nyt omien lasten myötä olen lukenut kolme ensimmäistä, loput he ovat lukeneet itsekseen. Siinä maailmassa on paljon hyvää ja viehättävää, mutta juuri se ulkonäöllä ivailu kauhistuttaa edelleen.

Kai ymmärrät että ne asiat mitä kyseisessä sarjassa tuomitset, ovat asioita joita tapahtuu ihan meilläkin täällä päivittäin koulumaailmassa ja työelämässä. Eivät kivoja asioita, mutta arkea monelle. En usko että Rowling on itse mitenkään tukenut kiusaamista vaan on tuonut kirjoissaan esille niitä asioita jotka kuuluvat ylipäätään elämään.

Olen lukenut monta syvällistä ja viisasta kirjaa kiusaamisesta, mutta Rowling on siitä merkillinen kirjailija, että hän ihan omalla kertojanäänellään vitsailee mukanokkelasti vaikkapa lihavista ihmisistä. En keksi, miten tuollainen pikkumainen ilkeily mitenkään auttaisi ketään.

Ja tuo tupajako on todellakin julmaa touhua.

Vierailija kirjoitti:

Pidän Potteria lähinnä noituuden normalisoimisena lapsille.

Noituus on normaalia vain jos olet syntynyt noidaksi/velhoksi. Kyllä ne viimeistään 11 vuotiaana ymmärtää että ovat ihan tavallisia jästejä, kun kirjettä velhokouluun ei kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka niistä muka enää välittää kolmikymppisenä? eikö potterit ole muutenkin aika epäsuosiossa tällä hetkellä. itse olin joku 6-vuotias kun eka potter ilmestyi suomeksi. sitten 16-ikävuoden jälkeen se innostus alkoi pikkuhiljaa hiipua. Luin myös muita kirjoja ja luen edelleen. Olihan ne hyviä edistämään lasten lukuintoa

Miksi iällä pitäisi olla jotain väliä sen suhteen välittääkö niistä enää vai ei? Vaikka tarina sijoittuukin (velho) koulumaailmaan, niin se tarina itsessään on aika universaali, hyvän ja pahan välinen taistelu, ja se miljöö on lopulta aika toissijainen. Minä lähestyn jo neljääkymppiä ja vaikka siitä on jo vuosia kun olen niitä viimeksi lukenut, niin voisin ihan hyvin lukea uudestaan, jos vain olisi aikaa. Tarina kyllä sopii ihan aikuisillekin lukijoille.

Mitä kirjojen epäsuosioon tulee, niin se pätee lähinnä somen moraaliposeeraajiin, jotka luulevat Rowlingin boikottiin olevan jotain hyviäkin syitä, vaikka väärässä ovat. Minusta Rowling on täysin oikeassa ja ainakin hänellä pitäisi olla täysi oikeus ilmaista mielipiteensä ilman julkista lynkkausta, vaikka joku eri mieltä olisikin. Sinä olit melko nuori kirjat lukiessasi. Suosittelen lukemaan ne uudestaan nyt aikuisena, saattavat jopa kolahtaa uudella tavalla.

Luinkin kirjat aikuisiällä uudestaan, enkä koskaan väittänytkään ettei ne olisi hyviä kirjoja.. Ne vaan oli jo niin tuttuja ettei antaneet enää mitään uutta. Ja en tunne kyllä ketään ikäistäni joka luki niitä pakkomielteisesti lapsuudessa ja joka vieläkin niistä jaksais innostua. On myös monia muita hyviä nuorten kirjoja joita aikuisetkin voivat lukea, mutta potterfanit ei tunnu ymmärtävän että muutakin on olemassa.

Bondi voittaa Potterin varsinkin Craigin esittämä James Bondage.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka niistä muka enää välittää kolmikymppisenä? eikö potterit ole muutenkin aika epäsuosiossa tällä hetkellä. itse olin joku 6-vuotias kun eka potter ilmestyi suomeksi. sitten 16-ikävuoden jälkeen se innostus alkoi pikkuhiljaa hiipua. Luin myös muita kirjoja ja luen edelleen. Olihan ne hyviä edistämään lasten lukuintoa

Miksi iällä pitäisi olla jotain väliä sen suhteen välittääkö niistä enää vai ei? Vaikka tarina sijoittuukin (velho) koulumaailmaan, niin se tarina itsessään on aika universaali, hyvän ja pahan välinen taistelu, ja se miljöö on lopulta aika toissijainen. Minä lähestyn jo neljääkymppiä ja vaikka siitä on jo vuosia kun olen niitä viimeksi lukenut, niin voisin ihan hyvin lukea uudestaan, jos vain olisi aikaa. Tarina kyllä sopii ihan aikuisillekin lukijoille.

Mitä kirjojen epäsuosioon tulee, niin se pätee lähinnä somen moraaliposeeraajiin, jotka luulevat Rowlingin boikottiin olevan jotain hyviäkin syitä, vaikka väärässä ovat. Minusta Rowling on täysin oikeassa ja ainakin hänellä pitäisi olla täysi oikeus ilmaista mielipiteensä ilman julkista lynkkausta, vaikka joku eri mieltä olisikin. Sinä olit melko nuori kirjat lukiessasi. Suosittelen lukemaan ne uudestaan nyt aikuisena, saattavat jopa kolahtaa uudella tavalla.

Luinkin kirjat aikuisiällä uudestaan, enkä koskaan väittänytkään ettei ne olisi hyviä kirjoja.. Ne vaan oli jo niin tuttuja ettei antaneet enää mitään uutta. Ja en tunne kyllä ketään ikäistäni joka luki niitä pakkomielteisesti lapsuudessa ja joka vieläkin niistä jaksais innostua. On myös monia muita hyviä nuorten kirjoja joita aikuisetkin voivat lukea, mutta potterfanit ei tunnu ymmärtävän että muutakin on olemassa.

Mä kai olen sitten Potter-fani, mutta ihan mielellään luen muutakin enkä kiellä etteikö muutakin voisi olla olemassa. 🤔 Voit toki vinkata jotain omasta mielestäsi hyvää.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään tykännyt. Eniten ärsytti se, miten joillakin opettajilla (Dumbledorella lähinnä) oli ilmiselviä suosikkeja joita eivät koskeneet samat säännöt kuin muita ja joiden perseilyä katsottiin sormien läpi koska (naratiivisesti) olivat hyvissankareita jotka sankaroivat ja joilla oli juonihaarniska (vaikka oikeasti ottivat älyttömiä riskejä ja rikkoivat sääntöjä koko ajan). Se, että hahmot ovat ikäänkuin jo lukeneet kirjan ja tietävät/käyttäytyvät ikäänkuin päähahmot olisivat jotain muuta kuin vain kourallinen koululaisia muiden joukossa on rasittavaa.

Tunsin aina myötätuntoa niitä muita oppilaita kohtaa, jotka olivat tehneet kovasti työtä ja nähneet vaivaa, ja sitten loppumetreillä joku Dumbledore tulee ja päättää että ei niillä säännöillä ole mitään väliä ja btw tässä teille kasa pisteitä siitä hyvästä että olette kirjan sankareita ja teidän viiteryhmänne pitää voittaa tänä vuonna tämä koulun kilpailu.

Lisäksi joku sorting hat on niin pahuuden työkalu kuin olla voi - kenestäkään ei voi sanoa esiteininä minkälainen siitä isona tulee, varsinkin kun yksi ryhmä on kaikkien mielestä pahiksia. Okei, olet 11v ja me laitettiin sut nyt tohon yhteen ryhmään, joka on kaikkien mielestä evil. Onnea vaan elämääsi!

Juu, en tykkää Harry Potterista yhtään. Ja kyllä, olen kokeillut. 2,5 kirjaa, sitten tuli mitta täyteen.

Mutta kyllähän Dumbledore ja muut opettajat nimenomaan tiesivät, että Harry on "päähahmo", koko velhomaailma tiesi, että hän on "valittu", joka tuhosi/tulisi tuhoamaan Voldemortin. Tämä on ihan selkeä juttu, joka tulee osittain jo ensimmäisissä kirjoissa esiin, mutta ehkä selkeämmin vasta, jos jaksaa lukea sarjaa pidemmälle. Lisäksi opettajat tiesivät, miten surkeista oloista Harry oli lähtöisin ja tunsivat häntä kohtaan myötätuntoa ja sääliäkin. Dumbledore myös näki, että Ron ja Hermione ovat Harrylle paitsi tärkeitä ystäviä, myös liittolaisia, joita hän tulisi tarvitsemaan tiellään. Kalkaroshan usein ottaa esille, miten Harry pääsee kuin koira veräjästä vaikka moni muu oltaisiin jo erotettu - mutta jujuhan onkin siinä, että Harrya ei yksinkertaisesti voida erottaa, sillä se olisi sekä hänelle että velhomaailmalle liian vaarallista.

Pottereista on ehkä vähän vaikea keskustella ihmisten kanssa, jotka ovat lukeneet vain alkupään kirjoja, sillä ne eroavat niin paljon myöhemmistä kirjoista, jotka ovat osa jo todella synkkiä. Varsinkin kaksi ensimmäistä kirjaa ovat ihan selkeästi lähinnä saturomaaneja, jotka on kirjoitettu aika nuorille lapsille, ja harva lukija nimeää niitä suosikeikseen.

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että tupasysteemi oli huonosti mietitty, Rowling olisi voinut kehitellä sekä luihuisille että puuskupuheille myös vähän positiivisempiakin attribuutteja. En itse näe, että tupien tarkoituksena olisi varsinaisesti lokeroida oppilaita sen mukaan millaisia he ovat, vaan sen mukaan mitä asioita tai piirteitä he itse arvostavat tai ihailevat eniten. Esim. Peter Piskuilania ei oikein voi kuvata rohkeaksi tai oikeamieliseksi, mutta jokin syy siihen on ollut, että hänetkin lajiteltiin rohkelikkoon. Kyse ei siis ole siitä, että lajitteluhattu olisi joku ennustaja, ja oppilaathan voivat itsekin toivoa mihin tupaan haluavat. Olisi kyllä ollut kiva, jos olisi ollut edes yksi luihuinen, joka olisi ollut selkeästi hyvis. Vaikka olihan siellä se rohkein Harryn tuntema mies, mutta häntäkään on vaikea pitää selkeästi hyviksenä. Edes joku maininta luihuisoppilaista, jotka olisivat viimeisessä taistelussa liittyneet taistoon kuolonsyöjiä vastaan olisi tehnyt jo jotain.

Samoin oli minustakin tarpeetonta, että rohkelikko voittaa tupamestaruuden joka vuosi Harryn ollessa Tylypahkassa (vaikka ensimmäisessä kirjassa taidetaankin mainita, että luihuinen on voittanut sen monena edeltävän vuotena), kuten myös huispausottelut hävitään vain silloin kun Harry ei syystä tai toisesta pysty osallistumaan.

Muuten Harry on minusta tosi hyvin kirjoitettu hahmo, johon on helppo samaistua ja tuntea myötätuntoa. Monet hahmot jäävät vähän yksiulotteisiksi, mutta päätrio ja erityisesti Harry on minusta inhimillinen ja realistinen hahmo. Mutta tosiaan, minusta kirjasarjan ansiot pääsevät oikeuksiinsa eritoten kokonaisuutena, ainakaan ensimmäisten kirjojen perusteella sitä ei oikein voi tuomita. Eikä toki kannata odottaa mitään Dostojevskia lukiessaan nuorille suunnattua kirjasarjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin nuori aikuinen, kun ensimmäinen Potter tuli. En päässyt millään yli siitä fatshamingista ja jätin kirjan kesken.

Nyt omien lasten myötä olen lukenut kolme ensimmäistä, loput he ovat lukeneet itsekseen. Siinä maailmassa on paljon hyvää ja viehättävää, mutta juuri se ulkonäöllä ivailu kauhistuttaa edelleen.

Kai ymmärrät että ne asiat mitä kyseisessä sarjassa tuomitset, ovat asioita joita tapahtuu ihan meilläkin täällä päivittäin koulumaailmassa ja työelämässä. Eivät kivoja asioita, mutta arkea monelle. En usko että Rowling on itse mitenkään tukenut kiusaamista vaan on tuonut kirjoissaan esille niitä asioita jotka kuuluvat ylipäätään elämään.

Olen lukenut monta syvällistä ja viisasta kirjaa kiusaamisesta, mutta Rowling on siitä merkillinen kirjailija, että hän ihan omalla kertojanäänellään vitsailee mukanokkelasti vaikkapa lihavista ihmisistä. En keksi, miten tuollainen pikkumainen ilkeily mitenkään auttaisi ketään.

Ja tuo tupajako on todellakin julmaa touhua.

En ole se kenelle vastasit, mutta ensinnäkään Rowling ei käytä mitenkään hirveästi aikaa Dudleyn haukkumiseen, se yleensä vain todetaan alussa että on lihonut entisestään ja potkii Harryä kuin jalkapalloa. Se lihavien haukkuminen ei ole mikään teema siinä, olet vain jumiutunut yhteen kohtaan.

Toiseksi, se lajittelu ei ole mikään tuomio, siihen voi jopa itse vaikuttaa, ja esim. useimmat luihuiset haluaa sinne tupaan, koska ne tupajaot menee usein suvuissa. Se tupa ei määritä sitä minkälainen velho olet.

Luin 4 tai 5 ensimmäistä kirjaa lapsena, sitten piti lopettaa, kun muutama asia ärsytti liikaa. Moni onkin täällä jo mainittu. Ärsyttävät asiat sekalaisessa järjestyksessä:

1. Tupajako. Voi ruma sana mitä touhua. Sankarit tonne, fiksut tonne, pahat tonne ja koska ollaan niin älyttömän reiluja niin ylijäämämitättömyyksille on myös oma luuseritupa. Tuvat valikoi hattu, joka tietää sinusta kaiken. Virheen mahdollisuutta ei ole.

2. Kukaan ei pohjimmiltaan voi vaikuttaa juuri mihinkään. Geenisi määrittävät sen, synnytkö velhoksi, jästiksi, kärmeskieleksi, äärimmäisen voimakkaaksi velhoksi, yms. Potter on hyvä kaikessa, harjoittelematta yhtään. Sivuhenkilöt ja täytehenkilöt ovat syntyneet mitättömyyksiksi ja hyväksyvät kohtalonsa päähenkilöille taputtaen.

3. Maailman viisain velho, Dumbledore, on palkannut alakouluun töihin miehen, joka salakuljettaa toistuvasti koulun alueelle hengenvaarallisia otuksia, lavertelee kännipäissään Dumbledoren, koulun ja oppilaiden salaisuuksia, jotka voivat paljastuessaan maksaa lukuisia ihmishenkiä. Yms. Miehen nauttima vastuu ja luottamus eivät vähene, vaikka hölmöilyt paljastuvat.

Koko kirja on kirjoitettu niin kuin henkilöt tietäisivät mitä tulee tapahtumaan. Lisäksi kirjan maailma on HC luokkayhteiskunta, jossa velhomaailman lainalaisuudet oikein korostavat eri yhteiskuntaluokkien luonnollisuutta. Kirjoissa on paljon hyvää, mutta kun kuorin sipulia syvemmälle, en pitänyt siitä mitä löysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnostanut koskaan minuakaan enkä kyllä ole älynnyt, että tämä olisi jotenkin hävettävä asia.

Jos ei fantasia kiinnosta, niin sitten ei kiinnosta, mutta jos kiinnostaa, niin ovathan Potterit fantasiakirjallisuutta parhaasta päästä.

Makuasioista ei kuulemma pitäisi kiistellä, mutta toisaalta, mistäs sitten?

Joten: olen eri mieltä. Potterit ovat vähän sellaista purkkatason bulkkia, johon on vaan säälittä kopsattu muiden ideoita. 

Mitä/kenen ideoita siihen on mielestäsi kopioitu? Nyt ehkä vaikuttaa siltä, että "näitä on jo nähty", mutta kyllä Potter oli ilmestyessään aikalailla uranuurtaja, ei tämäntyyppistä fantasiakirjallisuutta ollut siihen aikaan olemassa juurikaan. Siksipä siitä tulikin niin suosittu! Kyllähän johonkin Sormusten herraankin voisi nykyaikana suhtautua niin, että muualta on kopioitu ideoita, kun ne Tolkienilta poimitut ideat ovat nykyfantasian kivijalka. Rowling ei nyt ihan yhtä merkityksellinen kirjoittaja ole ollut, mutta kyllä hän on vaikuttanut todella paljon nykyäänkin valloilla olevaan nuorten fantasiabuumiin.

Potterien viehätys on mielestäni ennen kaikkea sen maailma ja eritoten Tylypahka. Ainakin itse tykkään lukea niitä ihan ekojakin Pottereita välillä juuri sen takia, että se Tylypahkan kuvaus on jotenkin niin kodikasta ja ihanaa, ylipäänsä ajatus salatusta velhoyhteiskunnasta oli varsinkin lapsena todella viehättävä. Samoin brittiläinen sisäoppilaitos on jo itsessään suomalaiselle kiinnostavan eksoottinen miljöö, mutta brittiläinen taikasisäoppilaitos on vielä parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin nuori aikuinen, kun ensimmäinen Potter tuli. En päässyt millään yli siitä fatshamingista ja jätin kirjan kesken.

Nyt omien lasten myötä olen lukenut kolme ensimmäistä, loput he ovat lukeneet itsekseen. Siinä maailmassa on paljon hyvää ja viehättävää, mutta juuri se ulkonäöllä ivailu kauhistuttaa edelleen.

Kai ymmärrät että ne asiat mitä kyseisessä sarjassa tuomitset, ovat asioita joita tapahtuu ihan meilläkin täällä päivittäin koulumaailmassa ja työelämässä. Eivät kivoja asioita, mutta arkea monelle. En usko että Rowling on itse mitenkään tukenut kiusaamista vaan on tuonut kirjoissaan esille niitä asioita jotka kuuluvat ylipäätään elämään.

Olen lukenut monta syvällistä ja viisasta kirjaa kiusaamisesta, mutta Rowling on siitä merkillinen kirjailija, että hän ihan omalla kertojanäänellään vitsailee mukanokkelasti vaikkapa lihavista ihmisistä. En keksi, miten tuollainen pikkumainen ilkeily mitenkään auttaisi ketään.

Ja tuo tupajako on todellakin julmaa touhua.

En ole se kenelle vastasit, mutta ensinnäkään Rowling ei käytä mitenkään hirveästi aikaa Dudleyn haukkumiseen, se yleensä vain todetaan alussa että on lihonut entisestään ja potkii Harryä kuin jalkapalloa. Se lihavien haukkuminen ei ole mikään teema siinä, olet vain jumiutunut yhteen kohtaan.

Toiseksi, se lajittelu ei ole mikään tuomio, siihen voi jopa itse vaikuttaa, ja esim. useimmat luihuiset haluaa sinne tupaan, koska ne tupajaot menee usein suvuissa. Se tupa ei määritä sitä minkälainen velho olet.

Kirja syntyy lopullisesti lukijansa mielessä. Joten jos sinä väität että minun tulkintani on väärä ja jumiutunut ja sinun oikea, on maailmankuvasi... hmm, potterimainen.

Monissa nuortenkirjoissa on harmaan sävyjä enemmän, aikuisten kirjoista puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnostanut koskaan minuakaan enkä kyllä ole älynnyt, että tämä olisi jotenkin hävettävä asia.

Jos ei fantasia kiinnosta, niin sitten ei kiinnosta, mutta jos kiinnostaa, niin ovathan Potterit fantasiakirjallisuutta parhaasta päästä.

Makuasioista ei kuulemma pitäisi kiistellä, mutta toisaalta, mistäs sitten?

Joten: olen eri mieltä. Potterit ovat vähän sellaista purkkatason bulkkia, johon on vaan säälittä kopsattu muiden ideoita. 

Mitä/kenen ideoita siihen on mielestäsi kopioitu? Nyt ehkä vaikuttaa siltä, että "näitä on jo nähty", mutta kyllä Potter oli ilmestyessään aikalailla uranuurtaja, ei tämäntyyppistä fantasiakirjallisuutta ollut siihen aikaan olemassa juurikaan. Siksipä siitä tulikin niin suosittu! Kyllähän johonkin Sormusten herraankin voisi nykyaikana suhtautua niin, että muualta on kopioitu ideoita, kun ne Tolkienilta poimitut ideat ovat nykyfantasian kivijalka. Rowling ei nyt ihan yhtä merkityksellinen kirjoittaja ole ollut, mutta kyllä hän on vaikuttanut todella paljon nykyäänkin valloilla olevaan nuorten fantasiabuumiin.

Potterien viehätys on mielestäni ennen kaikkea sen maailma ja eritoten Tylypahka. Ainakin itse tykkään lukea niitä ihan ekojakin Pottereita välillä juuri sen takia, että se Tylypahkan kuvaus on jotenkin niin kodikasta ja ihanaa, ylipäänsä ajatus salatusta velhoyhteiskunnasta oli varsinkin lapsena todella viehättävä. Samoin brittiläinen sisäoppilaitos on jo itsessään suomalaiselle kiinnostavan eksoottinen miljöö, mutta brittiläinen taikasisäoppilaitos on vielä parempi.

En ole se, jota kommentoit, mutta minunkin mielestäni Potterit ovat melkoista leikkaa ja liimaa -koostetta eri mytologioista. Kaikki on lainattua, kolmipäisestä koirasta alkaen.

Miljöö toki on viehättävä, ja alruunat hauskoja.

Britanniakin on luokkayhteiskunta, eikä Potterissa väitetäkään että velhomaailma olisi täydellinen yhteiskunta. Se on tuollaiseksi rakentunut ja siinä on omat ongelmansa. En ymmärrä miksi joku näkee tuon niin suurena ongelmana, tai jopa syynä jättää kirjat kesken. Minusta silloin on keskitytty vääriin asioihin ja hakemalla haettu jotain, jolla "osoittaa" että kirjoissa on jotain perustavanlaatuista vikaa. Vaikka kyse on fantasiamaailmasta, niin ei sen kuulu olla mikään ihannemaailma, siinä on epäreiluutta ja ilkeyttä ym, niinkuin normaalimaailmassakin. Juuri tuollaiset asiat pistää ajattelemaan, mutta ei niitä pidä käyttää syynä jättää sarjaa kesken ja tuomita sitä. Jotkin asiat saavat selvennystä vasta sarjan loppupuolella. Jos on jättänyt puolivälissä kesken, on turha haukkua koko sarjaa.

Vierailija kirjoitti:

Luin 4 tai 5 ensimmäistä kirjaa lapsena, sitten piti lopettaa, kun muutama asia ärsytti liikaa. Moni onkin täällä jo mainittu. Ärsyttävät asiat sekalaisessa järjestyksessä:

1. Tupajako. Voi ruma sana mitä touhua. Sankarit tonne, fiksut tonne, pahat tonne ja koska ollaan niin älyttömän reiluja niin ylijäämämitättömyyksille on myös oma luuseritupa. Tuvat valikoi hattu, joka tietää sinusta kaiken. Virheen mahdollisuutta ei ole.

2. Kukaan ei pohjimmiltaan voi vaikuttaa juuri mihinkään. Geenisi määrittävät sen, synnytkö velhoksi, jästiksi, kärmeskieleksi, äärimmäisen voimakkaaksi velhoksi, yms. Potter on hyvä kaikessa, harjoittelematta yhtään. Sivuhenkilöt ja täytehenkilöt ovat syntyneet mitättömyyksiksi ja hyväksyvät kohtalonsa päähenkilöille taputtaen.

3. Maailman viisain velho, Dumbledore, on palkannut alakouluun töihin miehen, joka salakuljettaa toistuvasti koulun alueelle hengenvaarallisia otuksia, lavertelee kännipäissään Dumbledoren, koulun ja oppilaiden salaisuuksia, jotka voivat paljastuessaan maksaa lukuisia ihmishenkiä. Yms. Miehen nauttima vastuu ja luottamus eivät vähene, vaikka hölmöilyt paljastuvat.

Koko kirja on kirjoitettu niin kuin henkilöt tietäisivät mitä tulee tapahtumaan. Lisäksi kirjan maailma on HC luokkayhteiskunta, jossa velhomaailman lainalaisuudet oikein korostavat eri yhteiskuntaluokkien luonnollisuutta. Kirjoissa on paljon hyvää, mutta kun kuorin sipulia syvemmälle, en pitänyt siitä mitä löysin.

Ainakaan 2. kohta ei kyllä pidä oikein millään tasolla paikkaansa. Harry ei ole hyvä kaikessa, vaan hänellä on useissa aineissa ongelmia, ja ilman Hermionen apua arvosanat olisivat olleet varmasti huonompia. Myöskään sivuhahmot eivät mitenkään "hyväksy" osaansa, en kyllä oikein tiedä kehen tässä edes viittaat. Ainakin Ron kärsii selkeästi huonosta asemastaan ja se aiheuttaa riitoja hänen ja Harryn välille.

Pottereista on muistaakseni kirjoitettu analyysejäkin tuosta luokkayhteiskunnan näkökulmasta, en tosin oikein saanut kiinni mitä itse tässä tarkoitat. Millä tavalla velhomaailman lainalaisuudet korostavat yhteiskuntaluokkien luonnollisuutta? Tarkoitatko puhdasverisyyttä jne? Koska se on kyllä varmasti ollut ihan tarkoituksellinen ja harkittu veto, että velhomaailma on jakautunut tuolla tavalla ja epätasa-arvo on aika oleellinen teema kirjoissa.

Vierailija kirjoitti:

Luin 4 tai 5 ensimmäistä kirjaa lapsena, sitten piti lopettaa, kun muutama asia ärsytti liikaa. Moni onkin täällä jo mainittu. Ärsyttävät asiat sekalaisessa järjestyksessä:

1. Tupajako. Voi ruma sana mitä touhua. Sankarit tonne, fiksut tonne, pahat tonne ja koska ollaan niin älyttömän reiluja niin ylijäämämitättömyyksille on myös oma luuseritupa. 

Hehe, itse todella tykkään Pottereista ja luin kaikki kirjat jo lapsena/nuorena kun ilmestyivät joten itsellä ei paljon huonoa sanottavaa kirjasarjasta ole, mutta tuo on kyllä aika osuva kuvaus siitä tupajaosta :D Luihuinen on vaan joku ilkeiden kieroilijoiden tupa jo Rohkelikko selvästi "paras" johon kaikki järkevät oppilaat haluaisivat, muut ovat jotain ihan toisarvoisia sekundaryhmiä.

Minä jätin nuorena Harry Potterien lukemisen kesken muistaakseni tokan kirjan jälkeen, koska en innostunut siitä kauheasti. Mutta luin sarjan uudestaan iltasatuna 9-vuotiaalle lapselleni ja katsoin sitä aivan uusin silmin! Nyt tykästyin siihen kovastikin. Huomasin tarinassa myös aivan eri juttuja kuin lapseni. Älkää siis tuomitko yhden kerran perusteella eikä varsinkaan jos olette jättäneet sarjan kesken. Loppua kohti tarina ja hahmot alkavat saada monipuolisempia sävyjä. Pahis ei välttämättä olekaan paha jne. Myös kaikkein viimeisin eli Kirottu lapsi kannattaa lukea, sillä se pistää pakkaa todellakin sekaisin. Sen jälkeen on ihan turha väittää että Luihuinen on jokin pahisten tupa.

Vierailija kirjoitti:

Britanniakin on luokkayhteiskunta, eikä Potterissa väitetäkään että velhomaailma olisi täydellinen yhteiskunta. Se on tuollaiseksi rakentunut ja siinä on omat ongelmansa. En ymmärrä miksi joku näkee tuon niin suurena ongelmana, tai jopa syynä jättää kirjat kesken. Minusta silloin on keskitytty vääriin asioihin ja hakemalla haettu jotain, jolla "osoittaa" että kirjoissa on jotain perustavanlaatuista vikaa. Vaikka kyse on fantasiamaailmasta, niin ei sen kuulu olla mikään ihannemaailma, siinä on epäreiluutta ja ilkeyttä ym, niinkuin normaalimaailmassakin. Juuri tuollaiset asiat pistää ajattelemaan, mutta ei niitä pidä käyttää syynä jättää sarjaa kesken ja tuomita sitä. Jotkin asiat saavat selvennystä vasta sarjan loppupuolella. Jos on jättänyt puolivälissä kesken, on turha haukkua koko sarjaa.

Ei tässä kukaan varmaan mitään ihannemaailmaa kirjoihin toivo, sellaisessa maailmassa ei draamaa synny. Enemmänkin kritisoidaan kirjojen taustalla olevaa arvomaailmaa, joka välähdyksittäin näyttäytyy tarpeettoman rumana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnostanut koskaan minuakaan enkä kyllä ole älynnyt, että tämä olisi jotenkin hävettävä asia.

Jos ei fantasia kiinnosta, niin sitten ei kiinnosta, mutta jos kiinnostaa, niin ovathan Potterit fantasiakirjallisuutta parhaasta päästä.

Makuasioista ei kuulemma pitäisi kiistellä, mutta toisaalta, mistäs sitten?

Joten: olen eri mieltä. Potterit ovat vähän sellaista purkkatason bulkkia, johon on vaan säälittä kopsattu muiden ideoita. 

Mitä/kenen ideoita siihen on mielestäsi kopioitu? Nyt ehkä vaikuttaa siltä, että "näitä on jo nähty", mutta kyllä Potter oli ilmestyessään aikalailla uranuurtaja, ei tämäntyyppistä fantasiakirjallisuutta ollut siihen aikaan olemassa juurikaan. Siksipä siitä tulikin niin suosittu! Kyllähän johonkin Sormusten herraankin voisi nykyaikana suhtautua niin, että muualta on kopioitu ideoita, kun ne Tolkienilta poimitut ideat ovat nykyfantasian kivijalka. Rowling ei nyt ihan yhtä merkityksellinen kirjoittaja ole ollut, mutta kyllä hän on vaikuttanut todella paljon nykyäänkin valloilla olevaan nuorten fantasiabuumiin.

Potterien viehätys on mielestäni ennen kaikkea sen maailma ja eritoten Tylypahka. Ainakin itse tykkään lukea niitä ihan ekojakin Pottereita välillä juuri sen takia, että se Tylypahkan kuvaus on jotenkin niin kodikasta ja ihanaa, ylipäänsä ajatus salatusta velhoyhteiskunnasta oli varsinkin lapsena todella viehättävä. Samoin brittiläinen sisäoppilaitos on jo itsessään suomalaiselle kiinnostavan eksoottinen miljöö, mutta brittiläinen taikasisäoppilaitos on vielä parempi.

En ole se, jota kommentoit, mutta minunkin mielestäni Potterit ovat melkoista leikkaa ja liimaa -koostetta eri mytologioista. Kaikki on lainattua, kolmipäisestä koirasta alkaen.

Miljöö toki on viehättävä, ja alruunat hauskoja.

Mun mielestä tuossa ei ole mitään vikaa, vaan on itse asiassa hauskaa, että on otettu aineksia mytologiasta, ja tämähän nyt on ihan kaikessa kirjallisuudessa genrestä riippumatta ihan yleistä. Ei kirjailija - fantasiakirjailijakaan - yleensä keksi kaikkea itse, vaan nimenomaan ottaa elementtejä saduista ja myyteistä ja käyttää niitä hyödykseen. Mun mielestä oli kiva, että Rowling oli ottanut esim. kentaurit mukaan. En tiedä millaisia piirteitä kentaureihin on mytologiassa aiemmin liitetty, mutta Rowlingin versio heistä oli mielestäni viehättävä, vaikka he aika sivuosassa olikin. Samoin tykkäsin Rowlingin vetehisistä, vai millä nimellä he mahtoivat siinä ollakaan. Ei mitään kauniita vedenneitoja, vaan pelottavia ja aika epäinhimillisiä olentoja.

Fantasiakirja, jossa olisi pelkästään kirjailijan itse keksimiä, täysin uusia lajeja, voisi olla myös aika raskas luettava. Lukijoina usein kaipaamme myös jotain tuttua, joka kiinnittää tarinan aiemmin lukemiimme tai kuulemiimme tarinoihin. Ei se Tolkienkaan keksinyt kaikkea omasta päästään, vaan taustalla on ollut kaikenmaailman tarustoa, vaikka toki Tolkien kehitti esim. haltioista sen version, joka useimmiten fantasiakirjallisuudessa nykyään toistuu.

Rowling sinänsä kehitteli tosi paljon maagisia eläin- ja kasvilajeja itse, ja ehkä juuri siksi maailma on mielestäni niin toimiva - siinä on sopivasti elementtejä jo tutuista myyteistä, mutta myös rikas lajisto täysin uusia olentoja, tai uudenlaisia versioita niistä jo tutuista.