Yksivuotias viikoksi eroon vanhemmista-seuraukset

Ja siis ei, kukaan ei ole nyt jättämässä lasta hoitoon viikoksi. Joten jäitä hattuun. -Ap-

Miksi sitten kyselet ? Onko joku tuttu harkitsemassa moista ja haluat paheksua ?

Noit on vankilat täynnä.

perusturvallisuuden tunteeseen jää säröjä... Seurauksena mm. epämääräinen ahdistus tai läheisriippuvuus

No mun veli oli puoli vuotiaana viikon isoäidillään, joka hoiti sen terveeksi, kun äiti ei töiden takia voinut (70-luvulla, isä armeijassa). Siitä kehittyi tasapainoinen ihminen, jolla on ulkoiset puitteet kunnossa eli ei näyttäisi niin kauhean huonosti käyneen. Tosin ei se vauva viikon jälkeen enää nähdessä tunnistanut äitiään vaan vasta äänestä, aika karua... :(

Jouduin sairaalaan, kun esikoiseni oli 10kk. Olin itse niin huonossa kunnossa, että en muista kovin tarkkaan, miten hänellä oli mennyt sukulaisten luona. Olimme kuusi päivää erossa, ja kun hän vihdoin sai tulla luokseni sairaalaan, ei enää tunnistanut. Tuijotti surkeana ja hymyttömänä kuin vierasta. Vasta ehkä 10 minuutin halailun, suukottelun ja lepertelyn jälkeen tuli tuttu hymy ja lapsi ikään kuin muisti taas minut.

Kolme yötä meni, että lapsi heräili itkemään ilman syytä ja oli levoton, vaikka pidin kainalossa ja silittelin. Sitten nukkui taas yöt ja oli kuin ennenkin. En koe, että tästä olisi jäänyt mitään pysyvää haittaa. Sydäntäsärkeväähän se oli, mutta yli päästiin molemmat.

3, kuulostat todella ärsyttävältä ihmiseltä. Kysyn ihan mielenkiinnosta, kun nykyään on niin erilaiset opetukset kuin "vanhaan hyvään aikaan".

Mä olen käyttäytynyt läheisriippuvaisesti ja kärsinyt jonkunlaisesta ahdistuksesta eikä minua ole jätetty koskaan viikoksi hoitoon minkään ikäisenä. Ensimmäisen kerran olen ollut yökylässä mummolassakin joskus 5-vuotiaana.

Omani joutui olemaan 3vuotiaana hoidossa 3 vuorokautta, jätti arvet. Hoitopaikka oli tuttu ja tykätty. Sen jälkeen ei suostunut minkäänlaiseen hoitoon ja itki jos kävin jossain esim. Kaupassa. Nyt kahden vuoden vuoden jälkeen on alkanut helpottamaan. Ulkopuolisten ihmisten on vaikea ymmärtää että miten lapsi nyt muka on niin takertunut, sinne vaan hoitoon kyllä se tottuu. En ole väkisin laittanut hoitoon enään sen jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 00:15"]

Jouduin sairaalaan, kun esikoiseni oli 10kk. Olin itse niin huonossa kunnossa, että en muista kovin tarkkaan, miten hänellä oli mennyt sukulaisten luona. Olimme kuusi päivää erossa, ja kun hän vihdoin sai tulla luokseni sairaalaan, ei enää tunnistanut. Tuijotti surkeana ja hymyttömänä kuin vierasta. Vasta ehkä 10 minuutin halailun, suukottelun ja lepertelyn jälkeen tuli tuttu hymy ja lapsi ikään kuin muisti taas minut. Kolme yötä meni, että lapsi heräili itkemään ilman syytä ja oli levoton, vaikka pidin kainalossa ja silittelin. Sitten nukkui taas yöt ja oli kuin ennenkin. En koe, että tästä olisi jäänyt mitään pysyvää haittaa. Sydäntäsärkeväähän se oli, mutta yli päästiin molemmat.

[/quote]

Ellei lapsesi ole aikuinen, et voi sanoa, ettei pysyvää haittaa jäänyt. Lapsuusajan traumat, mm. hylkäämistrauma aktivoituvat tyypillisesti vasta aikuisena ja parisuhteessa, sekä kun henkilö saa omia lapsia.

Oma esikoiseni oli viikon isovanhemmilla hoidossa ollessaan vähän reilun vuoden ikäinen. Oli viikon jälkeen kiintynyt isovanhempiin, eikä meitä vanhempia "tunnistanut" kun hakemaan tulimme. Muutaman tunnin "tutustumisen" jälkeen tuli taas syliin ym.
Nyt hän on jo aikuinen, ja mm. koko nuoruutensa harrasti lajia, jossa leireiltiin pois kotoa viikon / kaksi kerrallaan muutaman kerran vuodessa. Reipas ja iloinen lapsi/nuori/aikuinen hänestä tuli, vaikka noin julmasti "hylättiinkin" hänet vuoden ikäisenä. Eli oma kokemukseni on ettei viikon vieraalle jättäminen (kun perusturvallisuus on muuten kunnossa) välttämättä vaikuta.. Tokikin isovanhemmat olivat lapselle tuttuja aikuisia jo ennen hoitoaikaa.

Lapsi saa ikuisen trauman, kasvaa kieroon, pilaa kaikki potentiaaliset parisuhteensa, lihoo, sisimmässään vihaa sinua ja kaikkea sinuun liittyvää, hylkää omat lapsensa, katsoo bb:tä, masentuu, saa paniikkihäiriön ja oppii rakastamaan karaokea.

Kyllä se on niin, että jos lapsen jättää yön yli, ei sitä lasta pidä enää takaisin saada.

Äitini oli jättänyt minut isoäidilleni hoitoon lomamatkansa ajaksi kun olin alla yksivuotias. Nyt kun mietin tätä niin se voisi selittää miksi ala-aste ikäisenä jouduin suorastaan pakokauhun valtaan ja aloin itkemään jos olin vaikka serkullani yötä. Muutenkin olin ollut itkuinen ja takertuva. Nykyään ilmenee epämääräisinä ahdistuksina ja turvallisuushakuisuutena.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 07:30"]

Omani joutui olemaan 3vuotiaana hoidossa 3 vuorokautta, jätti arvet. Hoitopaikka oli tuttu ja tykätty. Sen jälkeen ei suostunut minkäänlaiseen hoitoon ja itki jos kävin jossain esim. Kaupassa. Nyt kahden vuoden vuoden jälkeen on alkanut helpottamaan. Ulkopuolisten ihmisten on vaikea ymmärtää että miten lapsi nyt muka on niin takertunut, sinne vaan hoitoon kyllä se tottuu. En ole väkisin laittanut hoitoon enään sen jälkeen.

[/quote]

Alapeukuista päätellen teidän on vaikea samaistua tilanteeseen jossa lapsi itkee hysteerisesti ja rutistaa kaulaasi " äiti mä rakastan sua, älä mee äiti, älä äiti jätä mua, äiti mun tulee niin ikävä sua". 

Riippuu siitä miten paljon lapsi on viettänyt aikaa ihmisen kanssa, jolle jättää. Lapsetkin ovat eri luonteisia. Siskoni 2,5v on melkein viikoittain mummon luona yökylässä joka on myös lapsen hoitajana päivisin vanhempien käydessä töissä. Hyvin on mennyt. Kaiketi riippuu siitäkin mihin ikävaiheeseen pidempi ero osuu..onko juuri menossa ripustautumimen äitiin esim.

Mun mies oli pienenä paljon mummolassa ja kummeilla.Anopin mukaan reipas poika, kaikki meni hyvin jne.

Tosiasiassa mies on äärettömän mustasukkainen ja takertuva, jos teen jotain omaa eli hän tuntuu koko ajan pelkäävän, että jätän. Mustasukkaisuus ulottuu kaikkeen, jopa omiin vanhempiini, joiden luona mies tahtoo meidän käväisevänkin yhdessä. Samalla mies on äärettömän epäempaattinen suhteessa lapsiin.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 08:02"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 07:30"]

Omani joutui olemaan 3vuotiaana hoidossa 3 vuorokautta, jätti arvet. Hoitopaikka oli tuttu ja tykätty. Sen jälkeen ei suostunut minkäänlaiseen hoitoon ja itki jos kävin jossain esim. Kaupassa. Nyt kahden vuoden vuoden jälkeen on alkanut helpottamaan. Ulkopuolisten ihmisten on vaikea ymmärtää että miten lapsi nyt muka on niin takertunut, sinne vaan hoitoon kyllä se tottuu. En ole väkisin laittanut hoitoon enään sen jälkeen.

[/quote]

Alapeukuista päätellen teidän on vaikea samaistua tilanteeseen jossa lapsi itkee hysteerisesti ja rutistaa kaulaasi " äiti mä rakastan sua, älä mee äiti, älä äiti jätä mua, äiti mun tulee niin ikävä sua". 

[/quote]

Ja nyt sitten oma kultapossu ei varmaan poistu edes viereiseen huoneeseen ilman mammaa, kun tulee trauma.

Miksi jonkun pitäisi jättää lapsi viikoksi jollei ole sairaalassa koomassa?

Esikoiseni oli 10 päivää tädillä ja mummilla hoidossa kun oli juuri täyttänyt vuoden. Valoisampaa, iloisempaa ja rohkeampaa lasta saa hakea. Lähti aina reippaasti hoitoon, leireille, ja mm kahdeksi viikoksi ulkomaille vaihtoon 12- vuotiaana ja yksin kesätöihin ulkomaille 17-vuotiaana.

Toki itse tunnet lapsesi. Jos on arka ja sulkeutunut, tuskin kannattaa jättää. Minulla ei ollut epäilyksiä etteikö tyttö pärjäisi hyvin.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 08:09"]Miksi jonkun pitäisi jättää lapsi viikoksi jollei ole sairaalassa koomassa?
[/quote]

Ööö...lomamatka akkuja lataamaan? Jos on kymmeniä vuosia käyty aina viikon parin lomalla niin miksi se pitäisi lopettaa lapsen tultua taloon? Ei ihmisen tarvitse muuttaa itseään lisäännyttyään ja kyllä se on niin että suurimmaksi osaksi lapsi menee aikuisen ehdoilla eikä toistepäin. Teilläkö lapsi määrää siellä tahdin? Sanoo että äiti en halua mennä yökylään ja äiti sanoo ettei tarvi jos ei halua??