Yksivuotias viikoksi eroon vanhemmista-seuraukset

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 08:06"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 08:02"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 07:30"]

Omani joutui olemaan 3vuotiaana hoidossa 3 vuorokautta, jätti arvet. Hoitopaikka oli tuttu ja tykätty. Sen jälkeen ei suostunut minkäänlaiseen hoitoon ja itki jos kävin jossain esim. Kaupassa. Nyt kahden vuoden vuoden jälkeen on alkanut helpottamaan. Ulkopuolisten ihmisten on vaikea ymmärtää että miten lapsi nyt muka on niin takertunut, sinne vaan hoitoon kyllä se tottuu. En ole väkisin laittanut hoitoon enään sen jälkeen.

[/quote]

Alapeukuista päätellen teidän on vaikea samaistua tilanteeseen jossa lapsi itkee hysteerisesti ja rutistaa kaulaasi " äiti mä rakastan sua, älä mee äiti, älä äiti jätä mua, äiti mun tulee niin ikävä sua". 

[/quote]

Ja nyt sitten oma kultapossu ei varmaan poistu edes viereiseen huoneeseen ilman mammaa, kun tulee trauma.

[/quote]

Kyllä on tunteettomia äitejä täällä palstalla, ihan oikeasti mikä teitä vaivaa!? Miten teistä on kasvanut noin kylmiä? Onko teidätkin jätetty liian pienenä  hoitoon? Onko teidän ja lastenne kiintymys suhteissa jotain vikaa? Onko oma äitinne jättänyt kylmästi päiväkotiin ja olette katkeria kun toisten äidit ovatkin lämpimiä, välittävät ja arvostavat myös lapsen tunteita?! Miksi olette kasvaneet niin kauas lapsuudesta ettette enään muista millaista on olla lapsi ja kuinka kamalaa ihan aidosti silloin oli kun eksyi esim. Kaupassa? Vähättelette lasten tunteita, ihmekkään että moni lapsi on täysin empatiakyvytön..

Olen aina ihaillut siskoani joka on uskaltanut antaa perheensä jäsenten viettää aikaa lastensa kanssa. (Tietysti myös miehensä on aktiivisesti mukana.) Mutta esimerkiksi antoi minun, siskonsa, hoitaa jo alle puolivuotiasta vauvaa. No olenkin hänen isosiskonsa ja tietysti vaan puolikkaita päiviä tuossa vaiheessa :D Mutta vakavasti ottaen on hienoa, että uskaltaa jakaa vastuuta, pitää huolta omasta jaksamisestaan ja parisuhteestaan. Monilla nuorilla äideillä on huono itsetunto ja sellainen asenne ettei kukaan muu osaa hoitaa "oikein" vauvaa. Lisäksi läheiset suhteet muihin aikuisiin kuin vain omiin vanhempiin ovat lapsille suuri rikkaus. Mikäli on sellainen tilanne, että tulee toimeen omien vanhempien ja sisarusten kanssa..ketä siihen laajennettuun perheeseen kuuluukaan:) 

Lapsen luonne tulee esiin myöhemmin. Onko ulospäinsuuntautunut vai vierastaako uusia asioita. Eli jokaisella perheellä menee vähän eri tavalla lomien, yökyläilyiden ynnä muiden suhteen. Itse olen ollut jo kolmivuotiaasta kesäisin pari viikkoa serkkujen luona. Välillä serkut meillä. Vanhemmat ovat saaneet lomaa ja me ihania kesäkokemuksia! Olen syntynyt 80-luvulla:) 

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:03"][quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 08:09"]Miksi jonkun pitäisi jättää lapsi viikoksi jollei ole sairaalassa koomassa?
[/quote]

Ööö...lomamatka akkuja lataamaan? Jos on kymmeniä vuosia käyty aina viikon parin lomalla niin miksi se pitäisi lopettaa lapsen tultua taloon? Ei ihmisen tarvitse muuttaa itseään lisäännyttyään ja kyllä se on niin että suurimmaksi osaksi lapsi menee aikuisen ehdoilla eikä toistepäin. Teilläkö lapsi määrää siellä tahdin? Sanoo että äiti en halua mennä yökylään ja äiti sanoo ettei tarvi jos ei halua??
[/quote]

Tämän on pakko olla provo, mutta vastaan silti.

Ihan oikeasti jotkut pakottavat lapsensa yökylään? Lapsia on tosi eri luonteisia, mutta yökyläily on kohdallaan vasta silloin, kun lapsi osaa sinne itse innoissaan haluta. Pakottamalla ei synny mitään hyvää. Esimerkiksi oma kaksivuotiaani ei yökyläilystä nauttisi, itkisi paniikissa koko illan ja yölläkin aina, kun heräisi. Sen sijaan kaverini kolmevuotias on käynyt monesti mummolassa yökylässä. Pyytää sinne itse ja on äärettömän innoissaan.

Se, että lapsi on yökylässä "reipas ja kaikki menee hyvin", ei kerro vielä mitään. Ei myöskään se, että hänestä on tullut vaikkapa reipas, urheileva nuori, joka hoitaa reippaasti asiansa ja käy harrastusleireillä.

Hylkäämiskokemuksen seuraukset näkyvät vasta aikuisena, usein parisuhteessa ja omien lasten synnyttyä. Ihminen voi olla ulospäin menestyvä, pärjäävä, osaava ja kaikinpuolin "kunnollinen". Silti sisimmässä voi olla suuriakin arpia ja hän saattaa kokea ahdistusta pienistä asioista, olla mustasukkainen, kokea lähtemisen/eron ainoaksi ratkaisuksi riitoihin jne.

Mieheni laitettiin ympärivuorokauden toimivaan päiväkotiin alle vuoden ikäisenä, äitinsä oli yksinhuoltaja. Äitinsä mukaan oli hoidossa reipas ja tykkäsi kovasti yhdestä hoitajasta. Äitinsä mukaan tuo ratkaisu oli siis oikein hyvä ja mieheni parhaaksi.

Nyt aikuisena mieheni on työssään menestynyt, hyväpalkkainen, johtaa isoja projekteja ja ottaa vastuuta. Olemme naimisissa, meillä on kaksi lasta ja ulkoiset puitteet kunnossa. Vieraille mies esittää aina kaiken olevan täydellisesti. Kotiarjessa hän on sen sijaan hyvin anteeksiantamaton, pienistäkin virheistä rankaiseva ja sellainen, että jokaisen on tultava toimeen omillaan, toisia ei auteta. Yksin on pärjättävä ja jos teet vahingossa virheitä, niin nehän muistat todella kauan ja niistä maksat - tuo on asenne.

Mitä ihmettä sä ap selität? Viikko ei ole hylkäämistä.

Argh..ei ihmisen elämästä voi vetää noin suoria yhtäläisyysviivoja :( Kun lapsena näin niin nyt aikuisena nämä kaikki johtuvat tästä.  

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:24"]

Olen aina ihaillut siskoani joka on uskaltanut antaa perheensä jäsenten viettää aikaa lastensa kanssa. (Tietysti myös miehensä on aktiivisesti mukana.) Mutta esimerkiksi antoi minun, siskonsa, hoitaa jo alle puolivuotiasta vauvaa. No olenkin hänen isosiskonsa ja tietysti vaan puolikkaita päiviä tuossa vaiheessa :D Mutta vakavasti ottaen on hienoa, että uskaltaa jakaa vastuuta, pitää huolta omasta jaksamisestaan ja parisuhteestaan. Monilla nuorilla äideillä on huono itsetunto ja sellainen asenne ettei kukaan muu osaa hoitaa "oikein" vauvaa. Lisäksi läheiset suhteet muihin aikuisiin kuin vain omiin vanhempiin ovat lapsille suuri rikkaus. Mikäli on sellainen tilanne, että tulee toimeen omien vanhempien ja sisarusten kanssa..ketä siihen laajennettuun perheeseen kuuluukaan:) 

Lapsen luonne tulee esiin myöhemmin. Onko ulospäinsuuntautunut vai vierastaako uusia asioita. Eli jokaisella perheellä menee vähän eri tavalla lomien, yökyläilyiden ynnä muiden suhteen. Itse olen ollut jo kolmivuotiaasta kesäisin pari viikkoa serkkujen luona. Välillä serkut meillä. Vanhemmat ovat saaneet lomaa ja me ihania kesäkokemuksia! Olen syntynyt 80-luvulla:) 

[/quote]

Eipä siinä mitään ihailtavaa ole, tosi moni uskaltaa laittaa ihan tuntemattomille päivähoitoon jo pienenä. Ihailtavaa on se että hoitaa itse lasta ja se jos kokee olevansa parempi hoitaja kuin muut koska äiti todennäköisesti on paras hoitaja pienelleen, olisi melko huono juttu jos äiti ajattelisi jonkun muun olevan parempi hoitaja kuin itse, valitettavasti näin on ja sen näkee virikehoidossa. Siinä olen samaa mieltä että sukulaiset ovat rikkaus ja jos lapsi tykkää mennä yökylään niin kiva, lapsi joka ei osaa ilmaista vielä tunteitaan sanoin ja kertoa haluaako yöksi hoitoon sen sijaan olisi parempi kotona..

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:03"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 08:09"]Miksi jonkun pitäisi jättää lapsi viikoksi jollei ole sairaalassa koomassa? [/quote] Ööö...lomamatka akkuja lataamaan? Jos on kymmeniä vuosia käyty aina viikon parin lomalla niin miksi se pitäisi lopettaa lapsen tultua taloon? Ei ihmisen tarvitse muuttaa itseään lisäännyttyään ja kyllä se on niin että suurimmaksi osaksi lapsi menee aikuisen ehdoilla eikä toistepäin. Teilläkö lapsi määrää siellä tahdin? Sanoo että äiti en halua mennä yökylään ja äiti sanoo ettei tarvi jos ei halua??

[/quote] Työnnä perääsi ne lomasi; aikuisten keskinäinen loma on prioriteetti -5 lapsen ollessa pieni.

Taitaa olla vähän eri asia tuo mistä puhut nyt itse. Eihän tuossa myöskään sanottu, että äiti kokisi olevansa huonompi hoitaja kuin muuta tai ei se ensisijainen. Tän foorumin tarkoitus on myös näköjään aina ymmärtää väärin tai tahallisesti niin että pääsee kalvamaan muita. 

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:44"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:24"]

Olen aina ihaillut siskoani joka on uskaltanut antaa perheensä jäsenten viettää aikaa lastensa kanssa. (Tietysti myös miehensä on aktiivisesti mukana.) Mutta esimerkiksi antoi minun, siskonsa, hoitaa jo alle puolivuotiasta vauvaa. No olenkin hänen isosiskonsa ja tietysti vaan puolikkaita päiviä tuossa vaiheessa :D Mutta vakavasti ottaen on hienoa, että uskaltaa jakaa vastuuta, pitää huolta omasta jaksamisestaan ja parisuhteestaan. Monilla nuorilla äideillä on huono itsetunto ja sellainen asenne ettei kukaan muu osaa hoitaa "oikein" vauvaa. Lisäksi läheiset suhteet muihin aikuisiin kuin vain omiin vanhempiin ovat lapsille suuri rikkaus. Mikäli on sellainen tilanne, että tulee toimeen omien vanhempien ja sisarusten kanssa..ketä siihen laajennettuun perheeseen kuuluukaan:) 

Lapsen luonne tulee esiin myöhemmin. Onko ulospäinsuuntautunut vai vierastaako uusia asioita. Eli jokaisella perheellä menee vähän eri tavalla lomien, yökyläilyiden ynnä muiden suhteen. Itse olen ollut jo kolmivuotiaasta kesäisin pari viikkoa serkkujen luona. Välillä serkut meillä. Vanhemmat ovat saaneet lomaa ja me ihania kesäkokemuksia! Olen syntynyt 80-luvulla:) 

[/quote]

Eipä siinä mitään ihailtavaa ole, tosi moni uskaltaa laittaa ihan tuntemattomille päivähoitoon jo pienenä. Ihailtavaa on se että hoitaa itse lasta ja se jos kokee olevansa parempi hoitaja kuin muut koska äiti todennäköisesti on paras hoitaja pienelleen, olisi melko huono juttu jos äiti ajattelisi jonkun muun olevan parempi hoitaja kuin itse, valitettavasti näin on ja sen näkee virikehoidossa. Siinä olen samaa mieltä että sukulaiset ovat rikkaus ja jos lapsi tykkää mennä yökylään niin kiva, lapsi joka ei osaa ilmaista vielä tunteitaan sanoin ja kertoa haluaako yöksi hoitoon sen sijaan olisi parempi kotona..

[/quote]

Taitaa olla vähän eri asia tuo mistä puhut nyt itse. Eihän tuossa myöskään sanottu, että äiti kokisi olevansa huonompi hoitaja kuin muuta tai ei se ensisijainen. Tän foorumin tarkoitus on myös näköjään aina ymmärtää väärin tai tahallisesti niin että pääsee kalvamaan muita. 

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:44"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:24"]

Olen aina ihaillut siskoani joka on uskaltanut antaa perheensä jäsenten viettää aikaa lastensa kanssa. (Tietysti myös miehensä on aktiivisesti mukana.) Mutta esimerkiksi antoi minun, siskonsa, hoitaa jo alle puolivuotiasta vauvaa. No olenkin hänen isosiskonsa ja tietysti vaan puolikkaita päiviä tuossa vaiheessa :D Mutta vakavasti ottaen on hienoa, että uskaltaa jakaa vastuuta, pitää huolta omasta jaksamisestaan ja parisuhteestaan. Monilla nuorilla äideillä on huono itsetunto ja sellainen asenne ettei kukaan muu osaa hoitaa "oikein" vauvaa. Lisäksi läheiset suhteet muihin aikuisiin kuin vain omiin vanhempiin ovat lapsille suuri rikkaus. Mikäli on sellainen tilanne, että tulee toimeen omien vanhempien ja sisarusten kanssa..ketä siihen laajennettuun perheeseen kuuluukaan:) 

Lapsen luonne tulee esiin myöhemmin. Onko ulospäinsuuntautunut vai vierastaako uusia asioita. Eli jokaisella perheellä menee vähän eri tavalla lomien, yökyläilyiden ynnä muiden suhteen. Itse olen ollut jo kolmivuotiaasta kesäisin pari viikkoa serkkujen luona. Välillä serkut meillä. Vanhemmat ovat saaneet lomaa ja me ihania kesäkokemuksia! Olen syntynyt 80-luvulla:) 

[/quote]

Eipä siinä mitään ihailtavaa ole, tosi moni uskaltaa laittaa ihan tuntemattomille päivähoitoon jo pienenä. Ihailtavaa on se että hoitaa itse lasta ja se jos kokee olevansa parempi hoitaja kuin muut koska äiti todennäköisesti on paras hoitaja pienelleen, olisi melko huono juttu jos äiti ajattelisi jonkun muun olevan parempi hoitaja kuin itse, valitettavasti näin on ja sen näkee virikehoidossa. Siinä olen samaa mieltä että sukulaiset ovat rikkaus ja jos lapsi tykkää mennä yökylään niin kiva, lapsi joka ei osaa ilmaista vielä tunteitaan sanoin ja kertoa haluaako yöksi hoitoon sen sijaan olisi parempi kotona..

[/quote]

Taitaa olla vähän eri asia tuo mistä puhut nyt itse. Eihän tuossa myöskään sanottu, että äiti kokisi olevansa huonompi hoitaja kuin muuta tai ei se ensisijainen. Tän foorumin tarkoitus on myös näköjään aina ymmärtää väärin tai tahallisesti niin että pääsee kalvamaan muita. 

Voiskohan kuitenkin olla niin, että aikuisen ongelmiin tai ongelmattomuuteen on yleensä muitakin syitä kuin se yksi kerta kun oli hoidossa useamman päivän alle kolmevuotiaana? Varmasti nuo ovat mahdollisia riskejä väärin hoidettuina ja lapsen luonteesta riippuen, mutta vähän liioittelun makua täällä nyt.

Itse ilmoitin kaksivuotiaana vanhemmilleni mummolasta lähdettäessä, että nyt en lähde heidän kanssaan vaan menen serkkujen mukaan. Ja sain mennä, kun ajat olivat erilaiset. Ja ihan itsenäinen ihminen minusta tuli, ehkä liiankin itsenäinen mikä varmaan jo tuostakin tapauksesta näkyi.

Monet joutuu pakon edessä laittamaan jopa sen puolivuotiaan lapsen päivähoitoon töiden vuoksi:( Siinä on kyse pakkotilanteesta. Luulisin ainakin, että suurimmalla osalla ainakin tän ratkaisun tehneistä.

Eikös se ohjesääntö ole että niin paljon kun lapsella on ikävuosia niin voi olla niin monta vuorokautta erossa vanhemmistaan? eli 1-vuotias voi olla erossa lähivanhemmastaan vuorokauden. Mieheni oli reissutöissä esikoisen ollessa alle vuoden ikäinen. Joka kerta kun mies tuli kotiin reissusta (1-2 viikkoa) oli 1-2 päivän vierastamisjakso, eli lapsi roikkui minussa kuin takiainen ja itki miehen edes puhuessa.

Luulisin että riippuu siitäkin kuinka tuttu hoitaja on. Äitini joka hoitaa lapsiamme työpäiviemme ajan on varmasti lapsille yhtä tuttu ja turvallinen kuin minä, mutta esim. lasten kummit joita tapaamme n. 5-8 krt vuodessa ovat sen verran vieraita että tuskin heille lapsiani jättäisin viikoksi vieläkään kun lapset nyt ovat 4 ja 5 vuotiaita.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 23:49"]

perusturvallisuuden tunteeseen jää säröjä... Seurauksena mm. epämääräinen ahdistus tai läheisriippuvuus

[/quote]

Entä jos perheenjäsen kuolee onnettomuudessa lapsen nähden? Miten te ihmiset oikeasti vedätte tuollaisia aivopieruja kuin viikon ero vanhemmista! Entä jos isä/äiti tekee työtä jossa ollaan pois viikko kotoa? Tällä teidän ajtusmaailmalla esim. laivalla työskentelevät ihmiset on lapsiaan traumatisoineet.

Miksi te voitte NOIN huonosti itse?

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 09:03"][quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 08:09"]Miksi jonkun pitäisi jättää lapsi viikoksi jollei ole sairaalassa koomassa?
[/quote]

Ööö...lomamatka akkuja lataamaan? Jos on kymmeniä vuosia käyty aina viikon parin lomalla niin miksi se pitäisi lopettaa lapsen tultua taloon? Ei ihmisen tarvitse muuttaa itseään lisäännyttyään ja kyllä se on niin että suurimmaksi osaksi lapsi menee aikuisen ehdoilla eikä toistepäin. Teilläkö lapsi määrää siellä tahdin? Sanoo että äiti en halua mennä yökylään ja äiti sanoo ettei tarvi jos ei halua??
[/quote]

Ensinnäkin miksei lapsi pääse mukaan sille lomalle? Jos ei ole valmis tekemään joitain muutoksia elämässään kun on tehnyt lapsia niin ei niitä lapsia silloin pidä tehdä. Tämä ei tarkoita että eletään lapsen sanelemilla ehdoilla vaan että otetaan lapsi huomioon, se ei ole mikään lemmikkieläin! Rakennatte lapsen lapsuutta siinä, miltä sinusta olisi tuntunut jos aina kun tapahtuu jotain arjesta poikkeavaa niin sinut olisi työnnetty hoitoon! Vai työnnettiinkö, kun sinulta ei tuota empatiakykyä löydy?

Huh. Oikeasti. Jos lapsi on viikon hoidossa ei jää traumoja. Jos muuten kotona rakastavat vanhemmat. On äitejä jotka ei ikinä vie lapsia hoitoon. Mutta ovat kotona tylyjä ja ei läsnä lapselle. Pääasia vaan et ei vie hoitoon. Miehellä entisestä liitosta lapsi, kun erosivat ja lapsi ol 2 v. Oikeus määräsi että lapsi on 2 viikkoa äidillä ja 2 viikkoa isällä. Näin kunnes menee kouluun. Lapsi ei kahtena viikkona nähnyt äitiä ollenkaan. Koska äiti asui monen sadan kilometrin päässä. Äidin tapaamisella ei taas nähnyt isää. Niin huonoja oltavia lapsilla maailmalla. Jos muuten hyvät oltavat ei se yksi viikko mitään tee. Maalaisjärkeä.

Huh

Tiedän monia jotka ovat olleet matkoilla viikon tai kauemminkin kun lapsi alle vuoden ja hoidossa.

Monet eroavatkin helposti, olen huomannut että parit jotka matkustelevat ja ottavat kahdenkeskistä aikaa.Eivät eroa niin helposti. Monet polttavat itsensä loppuun kun eivät vie lapsia hoitoon. Parisuhdekin vaatii hoitoa. Sit erotaan ja masennutaan. Miten lapsen käy?