pelkäättekö yksin kotona?
Kysymys ehkä suunnattu eniten niille jotka eivät asu yksin. Minä pelkään aina iltaisin/öisin jos olen yksin tai lasten kanssa, mutta ilman miestä kotona. Tiedän, ihan lapsellista mutta minkäs teet. :/
Kommentit (17)
En pelkää ja meillä (maalla) ovetkin on välillä yöt auki, kun unohtuu lukita se nukkumaan mennessä. Ei täällä ainakaan ole mitään pelättävää, jos ei nyt pimeää pelkää...
Asun talossa, jolla on mittaa yli 30 metriä, kuistit molemmissa päissä. Talon toisessa päässä ei tiedä, mitä toisessa tapahtuu. Rakennusvuosi jossain 1800-luvun puolella, sokkeloita, ikivanhoja narisevia ovia, iso avovintti ja sinne kahdet portaat...
En pelkää. Enemmän tällä talolla on pelättävää kuin minulla
En pelkää enää kun asutaan kerrostalossa tokassa kerroksessa. Tänne ei pääse mitenkään ulkopuolinen kiipeämään kun ei ole parvekettakaan (ranskalainen parveke). Kun asuttiin omakotitalossa niin pelkäsin..
Pelkään. Liikaa pelottavia leffoja ja kirjoja. Vuosia olen ne jo itseltäni kieltänyt, mutta aina jotain muistuu mieleen....
En pelkää, asutaan maalla, mies paljon työreissuissa. Ovetkin tosiaan joskus auki yli yön. Ikkunoissa ei oo edes kaihtimia joten se synkkä pimeys huutaa oikein sisälle ;). Eipä häiritse sekään. Lapsena kyllä olen pelännyt pimeää, mutta jonnekin se on hävinnyt. Pahin peikko on pelkääjille kyllä se ikioma liian vilkas mielikuvitus.
Pelkään aina öisin yksin kotona (tai oikeestaan vauvan kanssa). Pelkään kummituksia vaatehuoneessa ja vauvan hullua isää, siis ex-miestäni.
Pelkään aina, kun olen yksin (eli koiran kanssa) yötä kotona. Mies tekee pelkkää yövuoroa (viikko yötä, viikko kotona). En ehkä pelkäisi, jos koira olisi iso ja pelottava, mutta eihän tuollainen kolme kilonen nyt ketään pelota! Yhdessä me sitten aina iltaisin säikytään sängyllä ääniä ja varjoja, ne iltalenkitkin vasta jotain on........ :D enkä edes pelkää mitään järkevää, vaan kaikkea epäluonnollista demoneista ihmissusiin, murhaaja-raiskaajista ja sängyn alushirviöihin... Ja ihan siis aikuinen olen... :D
En pelkää, vaan nautin. Nyt mies työmatkalla viikon.
Pelkään iltaisia ja öisin, jos joudun olemaan yksin kotona. Harvemmin sellaista onneksi tapahtuu. Yksin asuminen aikoinaan oli ihan kamalaa, koska aina pimeällä pelotti. Nukkuakin piti aina valo päällä.
Joskus pelkään ja joskus en.
Muutaman kerran kun oo ollu yön yksin himas on etuovelt (makkarin ikkunan vieres) kuulunu kolinaa, mut sit onneks miehen kans saanu juteltuu hetken viestein ni helpottanu ja oon saanu unta.
Yks yö kyl okin sydärin partaalla. Olin just nukahtaas ku mein eteisest kuulu ihan kamalaa kolinaa ja samoin keittiöst ja olkkarist. Olin ihan paniikis makkaris, et mitäs veetua meillä oikein tapahtuukaa.
Miehelleki laittelin viestiä ja vannoin, etten tod mee kattoo mikä siel mekkaloi.
Sit tottakai iski armoton vessahätä ja oli pakko men vessaa. Siinä sit ninjamaisesti hiippailin vessaan sytyttää valoja ja pikainen vilkasu eteisessä kerto, et bileet ollu melkoset siinä. Vessareissun jälkee rohkaistuin katsomaan loputkin kämpästä. Valot pikaisesti päälle ja katsomaan tuhot.
Lopputulos oli se, että meidän kissat oli pistäneet kunnon rallin pystyyn niin et koko talo oli täysin mullin mallin. :D Toki jos oisin ollu hereillä tän rallin aikaa oisin asian ottanu lunkisti, mut täysin kesken nukahtamisen kun herää rytinään ni sitä ei enää olekaa niin rationaalinen välttämättä.
Te jotka pelkäätte niin mitä pelkäätte? Kummituksia, mörköjä, pimeää, murtovarkaita vai mitä?
En pelkää olla yksin. Minusta se on ihanaa vaihtelua!
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 21:54"]Te jotka pelkäätte niin mitä pelkäätte? Kummituksia, mörköjä, pimeää, murtovarkaita vai mitä?
[/quote]
Pahoja ihmisiä. Herkkä kun on ei saisi lukea koskaan mitään uutisia mistään kauheuksista kun ne jää sitten myllertämään päähän ja nousee sieltä kun on yksin kotona pimeässä.
En pelkää. Kyllä tänne tulijalla olisi enemmän syytä pelätä, kun tulisi ns. vieraalle maalle.
Pelkään. Olen paljon "yksin" eli pienten lasten kanssa kotona, kun mies on työmatkoilla. Päivisin en pelkää mitään, mutta pimeän ja hiljaisuuden tultua kyllä. Pelkään että joku asiakkaistani pimahtaa lopullisesti ja tulee listimään minut. Pelko on rationaalisesti ajateltuna turha, mutta periaatteessa ei ollenkaan mahdoton. Työskentelen mielisairaiden ja vankien kanssa ja teen heidän elämäänsä vaikuttavia suuriakin päätöksiä. Meillä on kyll turvakielto ja asumme lisäksi kahden lukitun oven takana korkealla kerrostalossa, ja vielä kaupungin keskustassa jossa kokoajan liikkuu ihmisiä, mutta pelkään silti.
Mä en kotona pelkää (asun kerrostalossa). Mutta veljeni luona pelkään, kun olen heillä lapsenvahtina kerran vuodessa, kun ovat jossakin reissussa. Omakotitalo siis maalla. Ihan sysipimeää ja... no en halua kertoa pelkojen aihetta, ettei ap ala pelkäämään enempää. Mutta pelkoon ei olisi mitään oikeaa aihetta, luen kai liikaa dekkareita.
Minäkin pelkään :/