Mihin olen oikein ryhtynyt?
Otimme avokkini kanssa koiranpennun joku kuukausi sitten ja en tullut ajatelleeksi yhtään näitä epätoivottuja seuraamuksia: miehen äiti ja sisko hiillostavat nyt konsanaan! En pidä yhtään tunkeilusta enkä halua päästää heitä kotiini vapaaehtoisesti. Äiti lässyttää koiralle jatkuvasti ja sanoo itseään mummoksi, sisko ei onneksi ole vielä edes tavannut koiraa mutta lässytyspuheluita tulee harva se päivä. Räjähdän ihan pian! Mitäs sitten jos saadaan josku ihmisvauva kun en kestä nytkään??
Kommentit (17)
En pysty ajattelemaan asiaa mitenkään positiivisesti.. Kai se on sitten kärsittävä
No tottakai ne haluaa tulla kattomaan hauvavauvaa, kukapa ei haluaisi? Ne on tosi söpöjä!
Ei niitä se rakki enää kiinnosta kun se on isompi. Sitten saat hoitaa sen ihan itse.
No jos me otettaisiin koira, niin anoppi yrittäisi varmaan tappaa sen. Okei, liiottelin hieman, mutta en yllättyisi, jos anoppi päästäisi sen "vahingossa" karkuun. Mielummin noin päin kuin sulla, ap.
Mun anoppi ilmoitti, ettei ikinä astu jalallaan meille jos otamme koiran.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 20:27"]Koita nyt vain kestää, saatatte tarvita koiranhoitajaa vielä joskus.
[/quote]
Koiranhoitajat erikseen tai jos on pakko turvautua jompaankumpaan heistä, niin ainakaan ei tarvitse olla itse paikalla
Tiedätkö mitä konsanaan tarkoittaa?
Konsanaan tarkoittaa "ei koskaan", ei "koko ajan",
Olisit tyytyväinen. Monet saavat kilometrin pituisia saarnoja, kuinka ei kannata ottaa koiraa ja hyi ja kamalaa ja oletteko nyt harkinneet kunnolla, kun koira asunnossa on likainen ja kamala ja epähygieeninen hyi olkoon jne.jne. Minusta eläinrakkaus on aina tosi positiivinen merkki ihmisessä.
Kyllä se siitä tasaantuu. Äläkä hanki lapsia, kun olet noin huonotuulinen ja herkästi ärtyvä.
Onko tämä enää edes mahdollista? Nyt se sisko sitten otti ja kutsui itsensä kylään.
Oi voi. Voin kuvitella tuskasi, mutta samalla huvittaa. Joidenkin ihmisen vauvahulluus ajaa ihmeellisiin tekoihin — vai ovatko he vain niin kovin eläinrakkaita? Yhdellä ystävälläni on samankaltainen tilanne, mutta koiraa lapsenlapsenaan pitävät vanhemmat ovat hänen omansa ja heillä on aina ollut läheiset välit, joten vierailut ja koiralle lässyttäminen ei aja häntä mitenkään suuremman raivon partaalle.
Mitenkäs se avokki tähän suhtautuu? Ovatko sukulaiset hänestäkin ärsyttäviä vai vaan lutuisen kiinnostuneita?
Oi voi. Voin kuvitella tuskasi, mutta samalla huvittaa. Joidenkin ihmisen vauvahulluus ajaa ihmeellisiin tekoihin — vai ovatko he vain niin kovin eläinrakkaita? Yhdellä ystävälläni on samankaltainen tilanne, mutta koiraa lapsenlapsenaan pitävät vanhemmat ovat hänen omansa ja heillä on aina ollut läheiset välit, joten vierailut ja koiralle lässyttäminen ei aja häntä mitenkään suuremman raivon partaalle.
Mitenkäs se avokki tähän suhtautuu? Ovatko sukulaiset hänestäkin ärsyttäviä vai vaan lutuisen kiinnostuneita?
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 19:57"]Oi voi. Voin kuvitella tuskasi, mutta samalla huvittaa. Joidenkin ihmisen vauvahulluus ajaa ihmeellisiin tekoihin — vai ovatko he vain niin kovin eläinrakkaita? Yhdellä ystävälläni on samankaltainen tilanne, mutta koiraa lapsenlapsenaan pitävät vanhemmat ovat hänen omansa ja heillä on aina ollut läheiset välit, joten vierailut ja koiralle lässyttäminen ei aja häntä mitenkään suuremman raivon partaalle.
Mitenkäs se avokki tähän suhtautuu? Ovatko sukulaiset hänestäkin ärsyttäviä vai vaan lutuisen kiinnostuneita?
[/quote]
Avokki ihan hermoromahduksen partaalla myös, samassa veneessä ollaan
Koita nyt vain kestää, saatatte tarvita koiranhoitajaa vielä joskus.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 17:25"]Mun anoppi ilmoitti, ettei ikinä astu jalallaan meille jos otamme koiran.
[/quote]
Kävisi mulle ainakin mainiosti!