Tänään tapahtu jotain ihan uskomatonta. Mä oon ihan sekasin.
Mä jouduin käymään pankissa, siis ihan pankissapankissa, siellä rakennuksessa sisällä, tiskillä asioimassa. No, menin sinne ja tietty siellä oli jono. Istuin sit odottamaan vuoroani, kuutelin napeista musiikkia ja räpläsin puhelinta.
Sieltä tiskin takaa tuli sinne asiakaspuolelle mies, oli siis menossa ulos. Joku työntekijä. Pistin merkille, ihan hyvännäkönen viiskymppinen pukumies. Nyt vanhemmiten pukumiehet kiinnittää useammin katseen, nuorena ne oli rokkipoikia, joita tuli kuolattua.
No, se mies katto mua. Pysähty ja katto uudelleen. Meni ulos ja tuli samantien takas. Ja sano mulle jotain, mä revin nappeja korvista hädissäni. Se sano, ettei se oo koskaan tällasta tehny ja että se pyytää anteeks jo etukäteen, mutta se näki musta unta viikonloppuna. Ja sen on pakko saada jutella mun kanssa. Mä en osannu sanoo mitään, tuijotin vaan. Ja samalla tuli mun vuoro ja mä menin tiskille hoitaan asiaani.
Kun mä sain hommat hoidettua, se mies oli lähteny. Mä menin ulos sieltä konttorista ja se seiso siellä pihalla. Esitteli ittensä ja pyysi kahville. Mä en ollu vieläkään sanonu sanaakaan, nyökkäsin vaan ja mentiin kahville. Juteltiin. Vaihdettiin numeroita. Se suuteli mua kun erottiin.
Ei tällasta tapahdu! Mä en oo mikään kaunis, laiha enkä nuori. Keski-ikänen normaali nainen. Mitä täällä tapahtuu?!?!
Kommentit (135)
Tietenkin. Mulla on nenässä finni. :D
Mua jännittää ja mä tärisen taas!!!
-ap-
Ap on ääliö joka ei ikinä yritäkään hyväksyä sitä, että elämä ei ole mitään prinsessasatua, vaan hurmioituu ja uhraa mitä tahansa saadakseen teeskennellä niin edes hetken ajan. Tiedän tämän ihmistyypin.
t. Terapeutti
Terapeutti, millainen mä olen, kun olen viimeiset 17 vuotta liitossani ollut sitä mieltä, että se on prinsessasatu?
ap, mitä kuuluu? Oletteko virallisesti yhdessä?
AP kiltti! Jos palaat palstalle, niin keksi romantiikan nälkäisille tähän tarinaan loppu! :)
Soitin mennessäni harrastukseen. Joo, mies puhui itsestään, mutta niin puhuin minäkin. Ja mies on hauska, sai minut nauramaan niin, etten minkään miehen muista pitkään aikaan saaneen minua nauramaan. Sanoin, että olen sekaisin ja haluan miettiä koko juttua. Mies pyyteli taas anteeksi sitä, että hyökkäsi siten kimppuuni. Naureskelin jotain pelureista, mies kiisti jyrkästi. No, tietenkin.
Kyllä mä luulen, että ei mun aviomieskään oo kovin onnellinen tai edes tyytyväinen meidän liittoon. Ollaan yhdessä siksi, ettei kumpikaan saa aikaiseksi erota. Mutta mä en halua tehdä nyt mitään äkkinäistä ratkaisua. Ja ratkaisut on tehtävä silloin, kun mieli on tasainen, ei tässä mielentilassa, ei ikinä.
Me nähdään torstaina. Käydään lounaalla. Ehkä mä olen sitten viisaampi. Tai hullaannun entistä enemmän.
Mun pitää laittaa jäitä hattuun.
-ap-
Muista ajella pillu, safkojen jälkeen menette itseasiaan eli levität pulleat koipesi. Pukutyyppiä ei sitten häirinnyt että ämmä naimisissa Ja pihalla kuin lumiukko maaliskuussa.
Ehkä se on miehen palkkaama testaaja, että petätkö.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 00:43"]Ehkä se on miehen palkkaama testaaja, että petätkö.
[/quote]
Niinpä, ja mies on ylilaudalla tehnyt ketjun "Lähetän ystäväni testaamaan pettääkö vaimo", siellä sitten miehet lueskelee into piukeena, kuinka tarina etenee ja pettääkö vaimo. Varo ap!!
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 17:44"]Rikas pukumies, pankkialalla ja varmaan rahoituspuoli kunnossa! Ei sillä väliä vaikka olisi millainen sika, kunhan on rikas ja siivo!
[/quote]
Kielenkäyttösi on korvilleni kuin seireenin laulua konsanaan! Jatka samaan malliin, toveri!
Mutta ei ehkä kannata puheenaiheita yms. kertoa. Eihän sitä tiedä, vaikka mies ne hoksaisi täältä lukea. Tai törmäisi aiheeseen. Saattaisi jotenkin vesittää teidän tunnelmaa...?
Ymmärrän kyllä, että haluat purkaa asian jollekin!
Mies kertoo samaa "näin sinusta unta" tarinaa joka päivä eri naisille siinä toivossa, että joltain irtoaa. Nauraa jälkeenpäin itsekseen naisten reaktioille.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 06:32"]
Johonkinhan mun on itteäni purettava. Mulla ei oo sellasia ystäviä, joille mä voisin asioitani puhua. Mä olen onnellinen, surullinen, paniikissa, ihan sekasin. Jollekin mun on puhuttava tai mä pimahdan täysin. -ap-
[/quote]
Ihanko totta? "Keski-ikänen normaali nainen" tilittää uuden tuttavuutensa etenemistä vauvapalstalla pikkutarkasti lähes reaaliajassa, kun ei ole ketään ystävää, jolle puhua?
Millainen tilanne siellä? Oletko jutellut aviomiehesi kanssa jo erosta? Entä oletko tavannut uutta miestä paljon ja millainen tunne häntä kohtaan nyt?
[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 14:29"]
[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 11:17"]Kävi mullekin niin, kun oli 19-v. ja olin lähdössä seuraavana päivänä au pairiksi ulkomaille ja olin vaihtamassa pankissa rahaa, niin yksi italialainen mies lähti perään. Olin vaan niin onnellinen pankissa kun ajattelin tulevaa ulkomaanmatkaa tai jotain ja olin hymyillyt itsekseni. Mies pyysi mut kahville. Koska mulla oli luppoaikaa päivällä, lähdin. Oli vain pakattavat tavarat kotona, äitin luona. Sitten mies osoittautui taiteilijaksi, jolla oli työhuone Helsingin keskustan jossain kellarihuoneistossa. Mentiin sinne. Sillä oli vain patja lattialla, jossa se käänteli ja väänteli mun alastonta vartaloa. Sitten oli kaunista ja rauhallista seksiä. Ei mitään kiimaa, mutta oli se mulle 19 kesäiselle uusi kokemus: mustat pitkät hiukset, kaunis mies. Ja sellaista kai taiteilijalle ominaista vartalon tarkastelua en ole sen kummemmin sasnut osakseni, sillä tavalla. Seuraavana päivänä olinkin jo lentokoneessa matkalla kohti uusia seikkailuja. Tosielämää, Helsingin keskustassa 1991. Pankista sekin lähti enkä kadu. [/quote] Ja sitten ihmetellään miksi suomalaisilla/pohjoismaalaisilla naisilla on helpon maine maailmalla ...
[/quote]
Olihan se mieskin helppo! Se vasta helppo olikin, kun pankissa rupesi iskemään ja vei kämpilleen.