Oikeastiko vielä 80-luvulla kouluissa käytettiin kuritusta?

Mitä tässä sitten kurituksella tarkoitetaan, tuskin mitään ruumiillista kajoamista?

Toki jotkut vanhat opettajat saattoivat tarttua malttinna menettäessään rinnuksista, olkapäistä ja jopa yhden tukistustapauksen muistan.

Ei johtanut mihinkään, vintiö ymmärsi ansainneensa tukkapöllyn.

Moni 80- luvulla tavallinen opettajan suuttumuksen ilmaus varmasti järkyttäisi nykylapsia.

Se on totta. 80-luvulla koulussa vain toteltiin opettajia joka asiassa, paitsi teininä 90-luvulla ei aina. Koulussa oppilas joka teki vähänkin väärin (sääntöjen vastaisesti), pyydettiin seisomaan pulpetin viereen tai taakse, ulos ovesta käytävään tietyksi ajaksi seisomaan, nurkkaan, suun pesu saippualla kaapissa jossa oli lavuaari, jälkitunti tai taululle useaan kertaan joku sääntökirjoitus tai paperille. Opettaja myös puhutteli oppilaita helposti ja oma opettaja myös arvosteli joitakin oppilaita kaikkien edessä, myös juoksutti (hänen mielestään liikuntaa joka väliin) ja simputti oppilaita. Karttakeppi viuhui ja kaikki pelkäsivät luokanopettajaa. Luokkaretki Norjaan oli ikävä 90-luvun alussa, koska miesopettaja raivosi jos ei hiihtänyt ja kiivennyt vuorille, vaikka maasto oli vaarallista ja lopuksi aikuisia ei näkynyt lainkaan - vuorille olisi voinut jäädä oppilaita. Myös vanhemmat painostivat lapsia kiipeämään suksilla, vaikka olisi ollut astma tai muu happivaje ettei pysty hengittämään. Liikuntatunnit olivat aika kauheita ja Lapin reissut.

Assburger kirjoitti:

Mitä tässä sitten kurituksella tarkoitetaan, tuskin mitään ruumiillista kajoamista?

Toki jotkut vanhat opettajat saattoivat tarttua malttinna menettäessään rinnuksista, olkapäistä ja jopa yhden tukistustapauksen muistan.

Ei johtanut mihinkään, vintiö ymmärsi ansainneensa tukkapöllyn.

Moni 80- luvulla tavallinen opettajan suuttumuksen ilmaus varmasti järkyttäisi nykylapsia.

Entisajan lapset kestivät murtumatta kovankin karttakepityksen. Nykymukulat taas ovat aivan hajalla jo jäähypenkille joutumisesta.

V. 96 maalaiskylässä oli vanha miespuolinen musiikinopettaja, joka harjoitti henkistä väkivaltaa valitsemiaan oppilaita kohtaan. Olin pienikokoinen ujo tyttö, pärjäsin koulussa hyvin, mikä ilmeisesti ärsytti opettajaa. Hän kysyi niin vaikeita kysymyksiä, etten osannut vastata, ja sen jälkeen minun käskettiin nousta seisomaan ja minulle laulettiin opettajan johdolla pilkkalauluja. Vanhemmilleni opettaja valehteli sujuvasti minun nukkuvan tunnilla ja olevan pihalla opetuksesta, siksi hänen pitää rangaista minua. Tuosta ei ollut totta mikään, keskiarvolla 9,6 ei nukuta tunneilla. Olen miettinyt, että käyn ulostamassa tämän henkilön haudalla, jos jostain sen löydän, vai liekö tuo paska vielä hengissäkin, terveisiä E.M.

Ei kuritettu fyysisesti. Meidän maalaiskoulussa oltiin muuten, kuin armeijassa. Opettajille piti rynnätä avaamaan ulko-ovi ja kumarrella tai niiata. Ruokarukous luettiin ennen ja jälkeen ruokailun. Huvittavinta oli, että eräs opettaja vaati kumartamaan tai niiaamaan hänelle vielä "kiitos Jeesus ruoastamme, Amen" jälkeen. Häntä siis kiitettiin vielä "Jumalan" jälkeen. Ennemmin sitä olisi pitänyt kiittää keittäjää. 

Koulussa ei annettu ruumiillista kuritusta, mutta jälki-istuntoa sai ja kotona siitä seurasi selkäsauna, tämä siis 80-luvulla. Yläasteella liikunnan opettaja toki uhkasi tukkapöllyllä, mutta ei kai antanut kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Mitä tässä sitten kurituksella tarkoitetaan, tuskin mitään ruumiillista kajoamista?

Toki jotkut vanhat opettajat saattoivat tarttua malttinna menettäessään rinnuksista, olkapäistä ja jopa yhden tukistustapauksen muistan.

Ei johtanut mihinkään, vintiö ymmärsi ansainneensa tukkapöllyn.

Moni 80- luvulla tavallinen opettajan suuttumuksen ilmaus varmasti järkyttäisi nykylapsia.

Entisajan lapset kestivät murtumatta kovankin karttakepityksen. Nykymukulat taas ovat aivan hajalla jo jäähypenkille joutumisesta.

No, oli itsellekin kulttuurishokki muuttaa oikeasti todella mukavasta kyläkoulusta keskikokoisen kaupungin ala-asteelle, missä toisella kymmenellä olevia juippeja yritettiin päivittäin "kasvattaa" nöyryyttämisellä ja fyysisellä kurituksella. Eikä kyseessä ollut mitkään näpäytykset, vaan poikia esim. tukistettiin niin voimalla ja pitkään, ettei itku ollut kaukana. Yläasteella kurittaminen loppui. Teho - samanlaisia kusipäitä häiriköt olivat ennen ja jälkeen.

80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa, kyllä kuritettiin:

- oppilas räki lattialle, naisopettaja löi avarilla oikeen kunnolla

- monia monia kertoja härikköoppilas raahaattiin ulos luokasta

- pojat tappeli pihalla, reksi painoi toisen maahan naamalleen ja toisen väänsi käden selän taakse ja raahasi kansliaan

- niskaperseotteella heitetty häiriköitä ulko-ovesta

- ja vaikka mitä...

Kokemukset kahdesta eri koulusta...

Vierailija kirjoitti:

Koulussa ei annettu ruumiillista kuritusta, mutta jälki-istuntoa sai ja kotona siitä seurasi selkäsauna, tämä siis 80-luvulla. Yläasteella liikunnan opettaja toki uhkasi tukkapöllyllä, mutta ei kai antanut kenellekään.

Meidän ope nosti pahispojat seinälle samalla huutaen tai naulakkoon.

Aloitin peruskoulun vuonna 82. Ei ollut varsinaista fyysistä kuritusta. No kerran musiikinopettaja naputti ksylofonipalikalla päähän vähän kipeästi, ihan aiheesta. Opettaja kyllä raahasi raggaroivia poikia korvasta käytävään seisomaan. Tätä sattui harvoin. Varsinkin vanhemmat opettajat olivat sellaisia auktoriteettejä, että opettajan sana oli laki, eikä tullut mieleekään alkaa haistattelemaan opelle. Koulussa sattuneet asiat selvitettiin oikeastaan lähes kokonaan koulussa. Jos opettaja oli kotiin yhteydessä, silloin oltiin yleensä siinä vaiheessa, että oppilas erotettiin koulusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla syrjäkylän kyläkoulussa pojilta pestiin suu saippualla kiroilemisen takia. Tunnilla häiritsevät oppilaat laitettiin nurkkaan, joku joskus pimeään varastoonkin. En kyllä kaipaa noita keinoja takaisin.

Oletko sitten tyytyväinen, kun opettaja on keinoton ja voimaton?

Lopputulos ei noiden sällien kohdalla kurituksesta huolimatta ollut kovin hyvä. On olemassa muitakin keinoja kuin saippuapesu/nurkka/varasto eikä niistä luopumisen tarvitse tarkoittaa täydellistä keinottomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla syrjäkylän kyläkoulussa pojilta pestiin suu saippualla kiroilemisen takia. Tunnilla häiritsevät oppilaat laitettiin nurkkaan, joku joskus pimeään varastoonkin. En kyllä kaipaa noita keinoja takaisin.

Oletko sitten tyytyväinen, kun opettaja on keinoton ja voimaton?

Lopputulos ei noiden sällien kohdalla kurituksesta huolimatta ollut kovin hyvä. On olemassa muitakin keinoja kuin saippuapesu/nurkka/varasto eikä niistä luopumisen tarvitse tarkoittaa täydellistä keinottomuutta.

Melkeinpä alkavat olla ne muutkin keinot kiellettyjä tänä päivänä. "Kehitys kehittyy jatkuvasti."

Ei kuritettu, mutta opettaja huusi naama punaisena ja tarvittaessa kantoi ulos luokasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla syrjäkylän kyläkoulussa pojilta pestiin suu saippualla kiroilemisen takia. Tunnilla häiritsevät oppilaat laitettiin nurkkaan, joku joskus pimeään varastoonkin. En kyllä kaipaa noita keinoja takaisin.

Oletko sitten tyytyväinen, kun opettaja on keinoton ja voimaton?

Lopputulos ei noiden sällien kohdalla kurituksesta huolimatta ollut kovin hyvä. On olemassa muitakin keinoja kuin saippuapesu/nurkka/varasto eikä niistä luopumisen tarvitse tarkoittaa täydellistä keinottomuutta.

Ja mitähän nuo "muut keino" ovat? Muutama konkreettinen ja toimiva esimerkki, kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nykyäänkin vielä kuritetaan. Kurittajat ovat tällä kertaa oppilaita.

Aika outoa että eräiden mielestä "kurittaminen" tarkoittaa samaa kuin "pahoinpiteleminen".

Sinusta outoa, että lyöminen luokitellaan pahoinpitelyksi? Ok. 

Opettaja tukki erään puheliaan poikaoppilaan suun pyörittämällä jesarintapaista teippiä monta kierrosta suun kohdalta tämän pään ympäri. Olimme 9-10-vuotiaita ja vuosi oli - 86. Poika itki ja räkä tukki nenän, hetken näytti että hän tukehtuu. Miespuolinen, yli kuusikymppinen opettajamme vaan nauroi. Poika itki toisen kerran repiessään teippiä hiuksistaan tunnin loputtua. Olin kauhuissani ja pelkäsin opettajaamme koko kouluajan.

Ei, siihen aikaan käytettiin kehopositiivista ojennusta.

Joskus ala-asteen viimeisillä luokilla, 80-luvun puolivälissä, opettaja oli vanhempainillassa kertonut, että luokassamme oli paljon kurittomuutta ja häiriöitä. Joku vanhemmista oli kehottanut opetettajaa käyttämään fyysistä kuritusta. Opettaja oli kertonut, että hänellä ei siihen lain mukaan ole oikeutta, mutta oli antanut ymmärtää, että kodeissa kukin saa toimia kuten haluaa. Sinä iltana meillä ja monissa kaverien perheissä remmi viuhui.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin peruskoulun vuonna 82. Ei ollut varsinaista fyysistä kuritusta. No kerran musiikinopettaja naputti ksylofonipalikalla päähän vähän kipeästi, ihan aiheesta. Opettaja kyllä raahasi raggaroivia poikia korvasta käytävään seisomaan. Tätä sattui harvoin. Varsinkin vanhemmat opettajat olivat sellaisia auktoriteettejä, että opettajan sana oli laki, eikä tullut mieleekään alkaa haistattelemaan opelle. Koulussa sattuneet asiat selvitettiin oikeastaan lähes kokonaan koulussa. Jos opettaja oli kotiin yhteydessä, silloin oltiin yleensä siinä vaiheessa, että oppilas erotettiin koulusta.

Tässä taas yksi syy miksi vanhemmuus oli ennen helpompaa! Ei kuormitettu joka ikisellä koulupäivän aikana tapahtuneella pikkujutulla. Ihmettelen että miksi joka asiasta nykyään raportoidaan, kun eihän vanhempi voi niille asioille oikein tehdä mitään. No jutella ja ehkä näitä että rajoittaa ruutuaikaa tms. mutta kyllä koulu voisi ottaa enemmän vastuuta koulupäivän aikana tapahtuvista asioista.

En muista 80-luvulla ala-asteelta varsinaista fyysistä kuritusta, korkeintaan muutaman äänenkorottamisen ja istumaan-seisomaan -sulkeisia. Jälki-istuntoa tuli joskus joillekin, itsekin pari kertaa ja kerran rehtorin puhuttelussa.

Yläasteella sitten eräs matikanopettaja pahimmillaan joutui oppilaan kanssa käsirysyyn hänen häiritessään viereisenkin luokan opetusta. Poika päätyi sitten tarkkikselle, jolle hän näytti haluavankin, ehkäpä siihen aikaan pyörineen "Tarkkis" TV-sarjan innoittamana.