Mitä mieltä olette ei-monogamisesta suhteesta?

Ap on kovasydäminen amoraalinen paatunut huo*aluonne joka särki miesystävänsä sydämen. Mies rakastaa aidosti ja ajatus suhteen lopusta sattuu niin paljon. Että mies sallii ap:n vieraissa käynnin. Mies ansaitsee paremman naisen kuin ap. Ap voisi mennä yhteen jonkun huor*pukin kanssa ja rypeä ryhmäseksibileissä.

Mieleltään terve normaalin moraalin omaava ihminen ei tarvitse tai halua mitään haaremia. Luulen noista monisuhteisista löytyvän psykopaatin piirteitä. Tuohon persoonallisuushäiriöönhän kuuluu moraalin puute ja poikkeavat seksuaali tavat.

Vierailija kirjoitti:

Mieleltään terve normaalin moraalin omaava ihminen ei tarvitse tai halua mitään haaremia. Luulen noista monisuhteisista löytyvän psykopaatin piirteitä. Tuohon persoonallisuushäiriöönhän kuuluu moraalin puute ja poikkeavat seksuaali tavat.

Itse olen polygaamisissa suhteessa (2n+m) enkä todellakaan ole psykopaatti. Olen bi-seksuaali nainen, joka rakastaa toista naista ja miestä ja he toisiaan ja minua. Ymmärrän että se voi alkuun kuulostaa jopa vastenmieliseltä ajatukselta, mutta kun kokee kaiken kolmen yhteisen rakkauden niin silloin viimeistään ymmärtää että se on luontaista osalle meistä, vaikka mitä ennakkoluuloja olisi ollut.

Omalla kohdallani kaikki alkoi kuin asuin Amerikassa ja siellä varakkaiden ihmisten kesken parinvaihtobileet ja orgiat olivat yleisiä ja sillä sai vaihtelua seksuaalielämään eikä se näin käynyt koskaan tylsäksi. Lapsille ei noista asioista puhuttu, mutta rikkaiden aikuisten keskuudessa se oli yleistä ainakin. Sieltä löytyi sitten ihana nainen, joka oli tuolloin suhteessa mieheen, mutta lopulta lähti meidän mukaan, kun huomattiin kaikki kolme mitä tunnettiin toisiamme kohtaan. Amerikka tuntuu olevan Suomea paljon edellä näissä sosiaalisissataidoissa ja suhdeasioissa ja Suomi tulevan n. 30 vuoden viiveellä perässä oman kokemuksen mukaan.

Ihmisiä on aina pelottanut se mitä itseltään koittavat salata olevansa ja se näkyy ulospäin sen asian haukkumisena.

Kuka voi rehellisesti väittää ettei ole parisuhteen aikana ikinä ihastunut muihin? Ei taida löytyy nyt kovinkaan monta, joka nostaa käden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieleltään terve normaalin moraalin omaava ihminen ei tarvitse tai halua mitään haaremia. Luulen noista monisuhteisista löytyvän psykopaatin piirteitä. Tuohon persoonallisuushäiriöönhän kuuluu moraalin puute ja poikkeavat seksuaali tavat.

Itse olen polygaamisissa suhteessa (2n+m) enkä todellakaan ole psykopaatti. Olen bi-seksuaali nainen, joka rakastaa toista naista ja miestä ja he toisiaan ja minua. Ymmärrän että se voi alkuun kuulostaa jopa vastenmieliseltä ajatukselta, mutta kun kokee kaiken kolmen yhteisen rakkauden niin silloin viimeistään ymmärtää että se on luontaista osalle meistä, vaikka mitä ennakkoluuloja olisi ollut.

Omalla kohdallani kaikki alkoi kuin asuin Amerikassa ja siellä varakkaiden ihmisten kesken parinvaihtobileet ja orgiat olivat yleisiä ja sillä sai vaihtelua seksuaalielämään eikä se näin käynyt koskaan tylsäksi. Lapsille ei noista asioista puhuttu, mutta rikkaiden aikuisten keskuudessa se oli yleistä ainakin. Sieltä löytyi sitten ihana nainen, joka oli tuolloin suhteessa mieheen, mutta lopulta lähti meidän mukaan, kun huomattiin kaikki kolme mitä tunnettiin toisiamme kohtaan. Amerikka tuntuu olevan Suomea paljon edellä näissä sosiaalisissataidoissa ja suhdeasioissa ja Suomi tulevan n. 30 vuoden viiveellä perässä oman kokemuksen mukaan.

Tuota oli jo 60-luvulla. Malcom x kirjoitti elämänkerrassaan etteivät mustat ole vajonneet yhtä alas kuin valkoinen keskiluokka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieleltään terve normaalin moraalin omaava ihminen ei tarvitse tai halua mitään haaremia. Luulen noista monisuhteisista löytyvän psykopaatin piirteitä. Tuohon persoonallisuushäiriöönhän kuuluu moraalin puute ja poikkeavat seksuaali tavat.

Itse olen polygaamisissa suhteessa (2n+m) enkä todellakaan ole psykopaatti. Olen bi-seksuaali nainen, joka rakastaa toista naista ja miestä ja he toisiaan ja minua. Ymmärrän että se voi alkuun kuulostaa jopa vastenmieliseltä ajatukselta, mutta kun kokee kaiken kolmen yhteisen rakkauden niin silloin viimeistään ymmärtää että se on luontaista osalle meistä, vaikka mitä ennakkoluuloja olisi ollut.

Omalla kohdallani kaikki alkoi kuin asuin Amerikassa ja siellä varakkaiden ihmisten kesken parinvaihtobileet ja orgiat olivat yleisiä ja sillä sai vaihtelua seksuaalielämään eikä se näin käynyt koskaan tylsäksi. Lapsille ei noista asioista puhuttu, mutta rikkaiden aikuisten keskuudessa se oli yleistä ainakin. Sieltä löytyi sitten ihana nainen, joka oli tuolloin suhteessa mieheen, mutta lopulta lähti meidän mukaan, kun huomattiin kaikki kolme mitä tunnettiin toisiamme kohtaan. Amerikka tuntuu olevan Suomea paljon edellä näissä sosiaalisissataidoissa ja suhdeasioissa ja Suomi tulevan n. 30 vuoden viiveellä perässä oman kokemuksen mukaan.

Tuota oli jo 60-luvulla. Malcom x kirjoitti elämänkerrassaan etteivät mustat ole vajonneet yhtä alas kuin valkoinen keskiluokka.

En kyllä näin aikuisena naisena ymmärrä mitä alhaista tuossa on jos aikuiset ihmiset keskenään harrastavat seksiä miten haluavat? Itsellä on vain positiivista kerrottavaa parinvaihtobileistä yms. Jossain vaiheessa se pelkkä oma ukko rupeaa kyllästyttämään sängyssä, kun suhdetta on mennyt 10v+ ja se tekee vain suhteelle hyvää että yhdessä sopien käy näissä niin kumpikaan ei koe oloansa petetyksi ja suhde saa uutta virtaa ja eloa.

Käy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieleltään terve normaalin moraalin omaava ihminen ei tarvitse tai halua mitään haaremia. Luulen noista monisuhteisista löytyvän psykopaatin piirteitä. Tuohon persoonallisuushäiriöönhän kuuluu moraalin puute ja poikkeavat seksuaali tavat.

Itse olen polygaamisissa suhteessa (2n+m) enkä todellakaan ole psykopaatti. Olen bi-seksuaali nainen, joka rakastaa toista naista ja miestä ja he toisiaan ja minua. Ymmärrän että se voi alkuun kuulostaa jopa vastenmieliseltä ajatukselta, mutta kun kokee kaiken kolmen yhteisen rakkauden niin silloin viimeistään ymmärtää että se on luontaista osalle meistä, vaikka mitä ennakkoluuloja olisi ollut.

Omalla kohdallani kaikki alkoi kuin asuin Amerikassa ja siellä varakkaiden ihmisten kesken parinvaihtobileet ja orgiat olivat yleisiä ja sillä sai vaihtelua seksuaalielämään eikä se näin käynyt koskaan tylsäksi. Lapsille ei noista asioista puhuttu, mutta rikkaiden aikuisten keskuudessa se oli yleistä ainakin. Sieltä löytyi sitten ihana nainen, joka oli tuolloin suhteessa mieheen, mutta lopulta lähti meidän mukaan, kun huomattiin kaikki kolme mitä tunnettiin toisiamme kohtaan. Amerikka tuntuu olevan Suomea paljon edellä näissä sosiaalisissataidoissa ja suhdeasioissa ja Suomi tulevan n. 30 vuoden viiveellä perässä oman kokemuksen mukaan.

Tuota oli jo 60-luvulla. Malcom x kirjoitti elämänkerrassaan etteivät mustat ole vajonneet yhtä alas kuin valkoinen keskiluokka.

En kyllä näin aikuisena naisena ymmärrä mitä alhaista tuossa on jos aikuiset ihmiset keskenään harrastavat seksiä miten haluavat? Itsellä on vain positiivista kerrottavaa parinvaihtobileistä yms. Jossain vaiheessa se pelkkä oma ukko rupeaa kyllästyttämään sängyssä, kun suhdetta on mennyt 10v+ ja se tekee vain suhteelle hyvää että yhdessä sopien käy näissä niin kumpikaan ei koe oloansa petetyksi ja suhde saa uutta virtaa ja eloa.

Kuvottavaa, sinulle rakkaus on vain kiima ja panetus. Iltsikassa oli taannoin juttu parinvaihtoa harrastavasta Riikka Suomisesta. Kuvista pisti silmään kuinka kolhon ja sieluttoman näköinen hän on. Samoin katse on tyhjä ja kolho.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieleltään terve normaalin moraalin omaava ihminen ei tarvitse tai halua mitään haaremia. Luulen noista monisuhteisista löytyvän psykopaatin piirteitä. Tuohon persoonallisuushäiriöönhän kuuluu moraalin puute ja poikkeavat seksuaali tavat.

Itse olen polygaamisissa suhteessa (2n+m) enkä todellakaan ole psykopaatti. Olen bi-seksuaali nainen, joka rakastaa toista naista ja miestä ja he toisiaan ja minua. Ymmärrän että se voi alkuun kuulostaa jopa vastenmieliseltä ajatukselta, mutta kun kokee kaiken kolmen yhteisen rakkauden niin silloin viimeistään ymmärtää että se on luontaista osalle meistä, vaikka mitä ennakkoluuloja olisi ollut.

Omalla kohdallani kaikki alkoi kuin asuin Amerikassa ja siellä varakkaiden ihmisten kesken parinvaihtobileet ja orgiat olivat yleisiä ja sillä sai vaihtelua seksuaalielämään eikä se näin käynyt koskaan tylsäksi. Lapsille ei noista asioista puhuttu, mutta rikkaiden aikuisten keskuudessa se oli yleistä ainakin. Sieltä löytyi sitten ihana nainen, joka oli tuolloin suhteessa mieheen, mutta lopulta lähti meidän mukaan, kun huomattiin kaikki kolme mitä tunnettiin toisiamme kohtaan. Amerikka tuntuu olevan Suomea paljon edellä näissä sosiaalisissataidoissa ja suhdeasioissa ja Suomi tulevan n. 30 vuoden viiveellä perässä oman kokemuksen mukaan.

Tuota oli jo 60-luvulla. Malcom x kirjoitti elämänkerrassaan etteivät mustat ole vajonneet yhtä alas kuin valkoinen keskiluokka.

En kyllä näin aikuisena naisena ymmärrä mitä alhaista tuossa on jos aikuiset ihmiset keskenään harrastavat seksiä miten haluavat? Itsellä on vain positiivista kerrottavaa parinvaihtobileistä yms. Jossain vaiheessa se pelkkä oma ukko rupeaa kyllästyttämään sängyssä, kun suhdetta on mennyt 10v+ ja se tekee vain suhteelle hyvää että yhdessä sopien käy näissä niin kumpikaan ei koe oloansa petetyksi ja suhde saa uutta virtaa ja eloa.

Kuvottavaa, sinulle rakkaus on vain kiima ja panetus. Iltsikassa oli taannoin juttu parinvaihtoa harrastavasta Riikka Suomisesta. Kuvista pisti silmään kuinka kolhon ja sieluttoman näköinen hän on. Samoin katse on tyhjä ja kolho.

Toi on totta. Seksi hullujen naisten "kolhous" johtuu korkeasta testosteroni pitoisuudesta. Riikka Suominenkin on ns. poikatyttö. Testosteroni saa nämä naiset käyttäytymään myös kuin miehet seksi halujen suhteen.

Minulle on ainakin ihan sama, miten muut elävät.  Oma perheenjäsen on avoimessa suhteessa (Huom. tämähän eroaa polyamoriasta, kannattaa muuten tutkia termit) mutta itse en samaan ainakaan tällä hetkellä kykene koska koen sosiaaliset tilanteet vaikeina, enkä oikein jaksaisi ylläpitää yhden parisuhteen lisäksi muita yhtä hedelmällisesti. Koen myös että mustasukkaisuus voisi astua helposti mukaan, kun taustalla on paljon kolmanneksi pyöräksi jäämistä ihmissuhteissa. Sitä yritän työstää muutenkin, mutta en tarvitse lisää tulta liekkeihin.  Jokaisella on omat syynsä sille, millaisessa suhteessa he haluavat elää.

Eniten kuitenkin tässäkin keskustelussa rassaa se, kuinka monesti poly- tai avoimessa suhteessa elävät tuntuvat dissaavan meitä yksiavioisia (ei aina, mutta usein). Sitä omaa tapaa pidetään jotenkin paljon parempana ja sellaisena jota kaikkien pitäisi ehdottomasti kokeilla. Heidän mielestä usein yksiavioisuus on vaan "joku vanhan ajan pinttymä ja kirkon, valtion ja yhteiskunnan pakkopullaa" tyyppinen asetelma. Mitä sitten jos onkin ja joku haluaa niin elää? Miksi meidän monogamiasta viehättyvämpien pitäisi yhtäkkiä alkaa kokemaan jonkinlaista häpeää omasta elämäntavasta? 

Kun meitä ihmisiä on erilaisia. Toisille sopii avoin, poly tai jokin muu yleisemmin tutusta tavasta poikkeava suhdemuoto. Eikä sen pitäisi kuulua suhteen ulkopuolisille. Mikä kumma siinä on, että aina sitä omaa tapaansa pitää lähteä tuputtamaan muillekin ja provosoimaan? Samaa tekee media, ihan kuin perinteissä (sellaisissa jotka ei satuta tai loukkaa muita ihmisiä) olisi jotain väärää. En minäkään ala muunlaista suhdemuotoa noudattavalle selittämään kuinka hänen tapansa on "väärin" (ei siis ole, mielestäni) tai miten ihanampaa on omassa suhteessani (arvostelevaan sävyyn). 

Minusta on hyvä, että erilaisista suhteista puhutaan ja keskustellaan, mutta ikävää on se, ettei keskustelua pystytä pitämään neutraalina. Olen myös huomannut, että monet perinteistä suhdemuotoa noudattavat ovat yhtä kärkkäitä omissa mielipiteissään tutustumatta lainkaan aiheeseen tai miettimättä asioita yleisellä tasolla. Miksi muiden suhteet olisi itseltä jotenkin pois?? Miksi ei voi antaa kaikkien elää kuten haluaa, kunhan ketään ei satuteta. 

Avoimeen suhteeseen painostaminen on mielestäni henkistä väkivaltaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehköön kuka mitä haluaa, itse en lähtisi suhteeseen jossa köyritään muita terveyssyistä ja tunnesyistä. Ei vaan ole oma juttu. Ihmetyttää nuo ei-monogamiaan pakotetut jotka jäävät suhdemuotoon joka ei sovi itselle.

Eihän ketään sellaiseen pakoiteta. Jokainen aikuinen tekee itse omat valintansa millaiseen suhteeesen lähtevät. Se on täysin vapaavalinta.

Elli

Ei kukaan tietenkään aseen kanssa pakota, mutta yhteiskunnan normit saattaa ajaa ihmisen suhteeseen jossa ei ole täysin tyytyväinen ja elää lähinnä kulississa. Sitten petetään koko ajan tai siirrytään suhteesta suhteeseen, kun ei pystytä myöntämään että haluaisi kuitenkin olla avoimessa suhteessa. Kun se ei ole niin hyväksyttävää monesti. 

Voin kertoa tähän oman kokemukseni avoimesta suhteesta. Mulla oli joitain vuosia sitten miesystävä, joka oli poikkeuksellisen hyvännäköinen, treenattu, lihaksikas, älykäs, hyvin koulutettu, hyvä työpaikka, sosiaalisesti taitava, karismaattinen. Hän ihastui minuun ja koko ajan mulla oli tunne, että emme paini samassa liigassa. Olen keskivertokroppainen ja näköinen, koulutus hyvä ja työpaikka ok mutta silti koin miehen olevan ihan eri tasolla. Tuntui kuin hän oli tyyliin 5% miehistä, joista suurin osa naisista haaveilee. Alkuun jopa ajattelin, etten edes halua alkaa suhdetta noin itseäni "tasokkaamman" miehen kanssa koska pelkäsin suhteen päättyvän myöhemmin eroon pettämisen tai jättämisen (miehen taholta) takia. Mies oli kyllä aidosti kiinnostunut, jopa hullaantunut minuun. Olin hänelle erilainen kuin muut, joska olen jalat maassa-tyyppi ja semi-introvertti verrattuna naisiin mitä hänellä oli ollut aiemmin.

Noin puolen vuoden seurustelun jälkeen kuitenkin mies ehdotti, että olisiko mahdollista jos ollaan avoimessa suhteessa. Syitä; ei usko monogaamiseen "ahtaaseen" parisuhdemalliin, rakastaa minua mutta kokee monogamian tukahduttavana, ei kuitenkaan halua luopua minusta. Suostuin, koska minulla oli siinä kohtaa huono itsetunto ja alemmuudentunne, pelkäsin miehen menettämistä. Oli ahdistavaa mutta koitin kääntää asiaa päässäni siihen, että tällä järjestelyllä en ainakaan menetä miestä. Ainakin yhden kerran tiesin, että mies oli touhunnut ilmeisesti kimppajuttuja joidenkin parikymppisten (olimme vähän alle 40 v) nuorten naisten kanssa. Tuo jollain tavalla turrutti mieleni ja vei uskon, rakkauden ja kunnioituksen miestä kohtaan. Aiemmin en ollut ajatellut, että voisin hyödyntää mahdollisuutta syrjähyppyihin muiden miesten kanssa mutta siinä kohtaa ajatus muuttui. Samoin miehellä oli ollut olettamsu, että minä olen varmaankin uskollinen hänelle, sillä hänelle oli hirveä shokki kun kävi ilmi että olin lähtenyt kesälomareissulle ja viettänyt reissun lomaromanssini kanssa paneskellen kuin kani. Muistan yhä miehen järkyttyneen ilmeen kun kerroin hänelle miten lomani oli mennyt. Hän joutui kyllä myöntämään, että en ollut tehnyt mitään kiellettyä kun olimme sopineet avoimesta suhteesta, mutta hän sanoi että tuntuu pahalta ja järkyttävältä. Sitten hän ehdotti avoimen suhteen purkamista tavalliseksi suhteeksi. Aiemmin olisin ollut riemuissani tuosta ehdotuksesta, mutta siinä kohtaa oli liian myöhäistä ja päätin lopettaa suhteen. Oli lopulta helppo päätös ja tuon kokeilun jälkeen en aio enää ikinä leikitellä avoimilla suhteilla. Kerrottakoon vielä, että tuo kyseenomainen mies on eromme jälkeen ottanut minuun eri kautta yhteyttä useamman kerran ja ehdottanut oikeaa suhdetta kanssani mutta en enää koe häntä vetoavana. 

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa tähän oman kokemukseni avoimesta suhteesta. Mulla oli joitain vuosia sitten miesystävä, joka oli poikkeuksellisen hyvännäköinen, treenattu, lihaksikas, älykäs, hyvin koulutettu, hyvä työpaikka, sosiaalisesti taitava, karismaattinen. Hän ihastui minuun ja koko ajan mulla oli tunne, että emme paini samassa liigassa. Olen keskivertokroppainen ja näköinen, koulutus hyvä ja työpaikka ok mutta silti koin miehen olevan ihan eri tasolla. Tuntui kuin hän oli tyyliin 5% miehistä, joista suurin osa naisista haaveilee. Alkuun jopa ajattelin, etten edes halua alkaa suhdetta noin itseäni "tasokkaamman" miehen kanssa koska pelkäsin suhteen päättyvän myöhemmin eroon pettämisen tai jättämisen (miehen taholta) takia. Mies oli kyllä aidosti kiinnostunut, jopa hullaantunut minuun. Olin hänelle erilainen kuin muut, joska olen jalat maassa-tyyppi ja semi-introvertti verrattuna naisiin mitä hänellä oli ollut aiemmin.

Noin puolen vuoden seurustelun jälkeen kuitenkin mies ehdotti, että olisiko mahdollista jos ollaan avoimessa suhteessa. Syitä; ei usko monogaamiseen "ahtaaseen" parisuhdemalliin, rakastaa minua mutta kokee monogamian tukahduttavana, ei kuitenkaan halua luopua minusta. Suostuin, koska minulla oli siinä kohtaa huono itsetunto ja alemmuudentunne, pelkäsin miehen menettämistä. Oli ahdistavaa mutta koitin kääntää asiaa päässäni siihen, että tällä järjestelyllä en ainakaan menetä miestä. Ainakin yhden kerran tiesin, että mies oli touhunnut ilmeisesti kimppajuttuja joidenkin parikymppisten (olimme vähän alle 40 v) nuorten naisten kanssa. Tuo jollain tavalla turrutti mieleni ja vei uskon, rakkauden ja kunnioituksen miestä kohtaan. Aiemmin en ollut ajatellut, että voisin hyödyntää mahdollisuutta syrjähyppyihin muiden miesten kanssa mutta siinä kohtaa ajatus muuttui. Samoin miehellä oli ollut olettamsu, että minä olen varmaankin uskollinen hänelle, sillä hänelle oli hirveä shokki kun kävi ilmi että olin lähtenyt kesälomareissulle ja viettänyt reissun lomaromanssini kanssa paneskellen kuin kani. Muistan yhä miehen järkyttyneen ilmeen kun kerroin hänelle miten lomani oli mennyt. Hän joutui kyllä myöntämään, että en ollut tehnyt mitään kiellettyä kun olimme sopineet avoimesta suhteesta, mutta hän sanoi että tuntuu pahalta ja järkyttävältä. Sitten hän ehdotti avoimen suhteen purkamista tavalliseksi suhteeksi. Aiemmin olisin ollut riemuissani tuosta ehdotuksesta, mutta siinä kohtaa oli liian myöhäistä ja päätin lopettaa suhteen. Oli lopulta helppo päätös ja tuon kokeilun jälkeen en aio enää ikinä leikitellä avoimilla suhteilla. Kerrottakoon vielä, että tuo kyseenomainen mies on eromme jälkeen ottanut minuun eri kautta yhteyttä useamman kerran ja ehdottanut oikeaa suhdetta kanssani mutta en enää koe häntä vetoavana. 

Näinhän se usein menee. Toinen osapuoli saa "heikomman" osapuolen hyväksymään sallitun pettämisen, olettaen ettei se toinen kuitenkaan samaa tekisi kun on niin kiltti. Sitten kun se heikompi päättääkin itse kokeilla sitä "vapautta" tuleekin shokki ja järkytys! Toinen olisi vaan ite halunnut säästää kakun ja syödä toisen yhtä aikaa. Klassikko. Samaa sarjaa myös ns. heikomman osapuolen rajojen venytys ja jatkuva rikkominen vedoten toisen tiukkapipoisuuteen/mustasukkaisuuteen jne. Näennäisesti sallitaan samat oikeudet toiselle mutta tosi paikan tullen vaan se heikompi tekikin väärin.

Ainakin atlantin toisella puolella on hyvin yleistä, että rikkailla on erilaisia polygaamisia suhteita. Losissa asuneena voin kertoa etä Hollywoodista varsinkin kuuli jos minkälaisia juoruja, että rikkaat ja kuuluisat ovat monimutkaisissa suhdekuvioissa ja monesti näki rikkaiden juhlissa että jollain kuuluisalla ja rikkaalla miehellä oli paljon naisia samaan aikaan ja kaikille näytti ainakin ulospäin kuvio olevan ok. Sitä monesti mietin kyllä, että oliko kyseessä kuitenkaan rakkaussuhde kuvio vai joku muu.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin atlantin toisella puolella on hyvin yleistä, että rikkailla on erilaisia polygaamisia suhteita. Losissa asuneena voin kertoa etä Hollywoodista varsinkin kuuli jos minkälaisia juoruja, että rikkaat ja kuuluisat ovat monimutkaisissa suhdekuvioissa ja monesti näki rikkaiden juhlissa että jollain kuuluisalla ja rikkaalla miehellä oli paljon naisia samaan aikaan ja kaikille näytti ainakin ulospäin kuvio olevan ok. Sitä monesti mietin kyllä, että oliko kyseessä kuitenkaan rakkaussuhde kuvio vai joku muu.

Ne on noita rikkaiden etuja Amerikassa. Käy vähän kateeksi näin keskituloisena insinöörinä. Kyllä mullekkin kelpaili 3 tai enemmän naisia samaan aikaan, jotka kaikki hyväksyisivät toisensa ja kenties olisivat toisistaan kiinnostuneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin atlantin toisella puolella on hyvin yleistä, että rikkailla on erilaisia polygaamisia suhteita. Losissa asuneena voin kertoa etä Hollywoodista varsinkin kuuli jos minkälaisia juoruja, että rikkaat ja kuuluisat ovat monimutkaisissa suhdekuvioissa ja monesti näki rikkaiden juhlissa että jollain kuuluisalla ja rikkaalla miehellä oli paljon naisia samaan aikaan ja kaikille näytti ainakin ulospäin kuvio olevan ok. Sitä monesti mietin kyllä, että oliko kyseessä kuitenkaan rakkaussuhde kuvio vai joku muu.

Ne on noita rikkaiden etuja Amerikassa. Käy vähän kateeksi näin keskituloisena insinöörinä. Kyllä mullekkin kelpaili 3 tai enemmän naisia samaan aikaan, jotka kaikki hyväksyisivät toisensa ja kenties olisivat toisistaan kiinnostuneita.

Kyllähän moni näyttelijä tapailee ohjaajaa. Siinä monesti mietityttää että onko niin ettei todella muka saa mitään ylimääräisiä etuja kanssasisaruksiin kun rooleja jaetaan. Toki myös parinvaihtobileet yms. on siellä paljon yleisempiä normi ihmistenkin keskuudessa, mutta rikkaiden keskuudessa super yleisiä.

Olen ollut kaikenlaisissa suhteissa, mutta kun tapasin nykyisen vaimoni, tajusin että mikään ei voi tarjota minulle näin syvää kumppanuutta. Näen muut suhteet sisältä tyhjien ihmisten harrastuksiksi.

Itse nuorempana au pair perheessä oli suhde isään sekä äitiin, että olisiko se sitten ollut tälläinen ei-monogaminen suhde? Päivät hoisin lapsia ja illat vietettiin usein vanhempien kanssa hauskaa.

N27

Maallinen rikkaus ei olekaan mikään siunaus. Kun mikään ei riitä niin orgiat ja kaiken mahdollisen ostaminen alkaa. Luullaan että jonkun ostaminen tekee siitä hyväksyttävää esim. alaikäiset. 

Kyllä nämä moniavioiset ym. kuuluvat jollain tapaa länsimaiseen rappiokulttuuriin. 

Islam tekee kovaa vauhtia tuloaan ja muutama vuosikymmen eteenpäin niin on täälläkin toinen järjestys.

Harmi on että asioiden täytyy aina mennä niin laidasta laitaan.

"Ja hollywoodissakin lukemattomat naiset haluavat deittailla ja maata enemmän kuin yhden ihmisen kanssa kerralla:

https://www.cheatsheet.com/entertainment/kristen-bell-hollywood-stars-d…

Here's a list of celebrities who don't believe in monogamy and their reasoning behind it.

Kristen Bell

Shailene Woodley

Cameron Diaz

Scarlett Johansson

Tilda Swinton

Angelina Jolie[/quote]"

Ei liene sattumaa, eikä siten edes sinällään yllättävää, että noista listatuista julkkiksista moni on (ehkä jopa kaikki) biseksuaali. Tutkimusten mukaan juuri biseksuaalit ovat polyamorian kannattajista suhteellisesti suurin ryhmä. Ei-monogamisten suhteiden luomiseen mainittu suuntaus antaa selkeitä etuja.