Miksi suomalainen mies ei ole perheen pää? Minäpä kerron.

Usein kuulee valitusta, että suomalainen mies ei saa olla perheen pää ja tämä johtuu suomalaisten naisten veemäisyydestä ja miesmäisyydestä. Onkohan kuitenkaan näin?

Miettikää vaikka työelämää, olette valitsemassa tärkeään projektiin päällikköä tai vetäjää. Valitsetteko siihen henkilön, joka on aina myöhässä tai ei tule paikalle ollenkaan? Henkilön, joka pyrkii aina siirtämään hommia muille ja vetoaa "sä teet tän paremmin"? Henkilön, joka selkeästi on kaikkein vähiten kiinnostunut projektista ja melkein mikä tahansa ajaa sen edelle? Niin, ette varmaan.

Näin on usein myös suomalaisessa perheessä. Kuinka monesti suomalainen perheenisä varaa neuvolan, muistaa vanhempainvartin, ostaa kaverisynttäreille lahjan ja muistaa ajan ja paikan, hoitaa myytävää seuran myyjäisiin, tietää lasten parhaan kaverin äidin ja isän nimen ja puhelinnumeron? Ostaa ulkoiluvaatteet kun vanhat jääneet pieniksi, tarkistaa läksyt, jää kotiin kun toinen sairastaa? Niinpä taas.

Ainoa asia, missä ollaan intohimoisen tasa-arvoisin on raha. Kulut jaetaan puoliksi ettei vaimo pääse "siipeilemään" ja tämä on ihan fine, itsekin kannatan omia rahoja. Mutta kai te miehet ymmärrätte että jos vaimolle jää vetovastuu arjesta ja te teette asioita ainostaan vaimon käskystä tai muistutuksesta, ja aina ei silloinkaan, niin ei siinä jää energiaa mihinkään roolileikkiin, että oi perheenpää, mitä olet tästä mieltä? Kun selkeästi teot ja toiminta ilmaisee sitä että mies menee mistä aita on matalin, ja oma napa ja harrastukset on tärkeintä.