Lue keskustelun säännöt.
Joku sanoi täällä, että 65-vuotias on vanhus. Ehkä joskus 40-luvulla oli
23.08.2021 |
Minusta 70-vuotias alkaa olla jo vanha ja 75-vuotias on vanhus. Miten teidän mielestänne?
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N57 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös 65-vuotiaana jäädä vanhuuseläkkeelle?
Jään vanhuuseläkkeelle lokakuussa Olen 64.
Myöhemmin syntyneet pääsevät eläkkeelle myöhemmin. Harva enää pääsee 64-vuotiaana.
64 vuotta on v. 1958 syntyneiden eläkeikä. Itse olen syntynyt v. 1960 ja eläkeikä on 64 v 6 kk.
Joo ja sitten koko ajan nousee 1961 syntyneillä taas vähän korkeampi eläkeikä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40-luvulla7 nuoruuskin oli paljon lyhyempi. Olit jotenkin outo, jos olit vielä naimaton ja lapseton 30-vuotiaana. Silloin oli vanhanpiian ja -pojankin käsite, oisko ollut joskus 25-vuotiaana.
Vanhanpiian/pojan veroa piti maksaa 24 täytettyään vielä vuoteen 1975 asti. Ei ollut mikään 40-luvun juttu se, vaikka laki jo silloinkin oli voimassa.
No en tarkoittanutkaan, että pelkästään 40-luvun juttu. Huomaa sanassa VANHApiika. Osoittaa kuitenkin sen, että nuoruus käsitettä on hilattu korkeammalle. 40-luvulla mentiin naimisiin useasti noin 20-vuotiaana. 30-vuotiaalla oli jo isoja lapsia ja "vanhuus' alkoi viimeistään 40-vuotiaana. Sitä vanhemmat olivat oikeita tervaskantoja.
Älä nyt hulluja puhu! 40-vuotias oli vanhus ehkä kivikaudella. Sota-aikana siinä iässä mentiin rintamalle eikä todellakaan jääty kotiin vanhuuden turvin.
No kyllä niitä oli, jotka valittivat siinä iässä vanhuutta. Muistan mummoni sanoneen, että hän lopetti sukupuolisen kanssakäymisen 40-vuotiaana. Joissakin taloissa asui nurkissa sen ikäisiä vanhojapoikia, jotka olivat jotenkin outoja.
Minusta sanat vanha ja vanhus eivät loukkaa yhtään, koska vanhuudessa ei mielestäni ole mitään hävettävää.Arvostan vanhuksia ja heidän elämänkokemustaan.Sanoista ikääntynyt ja ikäihminen en pidä.Vanha mikä vanha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40-luvulla7 nuoruuskin oli paljon lyhyempi. Olit jotenkin outo, jos olit vielä naimaton ja lapseton 30-vuotiaana. Silloin oli vanhanpiian ja -pojankin käsite, oisko ollut joskus 25-vuotiaana.
Vanhanpiian/pojan veroa piti maksaa 24 täytettyään vielä vuoteen 1975 asti. Ei ollut mikään 40-luvun juttu se, vaikka laki jo silloinkin oli voimassa.
No en tarkoittanutkaan, että pelkästään 40-luvun juttu. Huomaa sanassa VANHApiika. Osoittaa kuitenkin sen, että nuoruus käsitettä on hilattu korkeammalle. 40-luvulla mentiin naimisiin useasti noin 20-vuotiaana. 30-vuotiaalla oli jo isoja lapsia ja "vanhuus' alkoi viimeistään 40-vuotiaana. Sitä vanhemmat olivat oikeita tervaskantoja.
Älä nyt hulluja puhu! 40-vuotias oli vanhus ehkä kivikaudella. Sota-aikana siinä iässä mentiin rintamalle eikä todellakaan jääty kotiin vanhuuden turvin.
No kyllä niitä oli, jotka valittivat siinä iässä vanhuutta. Muistan mummoni sanoneen, että hän lopetti sukupuolisen kanssakäymisen 40-vuotiaana. Joissakin taloissa asui nurkissa sen ikäisiä vanhojapoikia, jotka olivat jotenkin outoja.
Lapsi hyvä, vanhapoika on ihan eri asia kuin vanhus. Vanhapoika tarkoittaa ihan vain naimatonta miestä. Se ei liity ikään mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40-luvulla7 nuoruuskin oli paljon lyhyempi. Olit jotenkin outo, jos olit vielä naimaton ja lapseton 30-vuotiaana. Silloin oli vanhanpiian ja -pojankin käsite, oisko ollut joskus 25-vuotiaana.
Vanhanpiian/pojan veroa piti maksaa 24 täytettyään vielä vuoteen 1975 asti. Ei ollut mikään 40-luvun juttu se, vaikka laki jo silloinkin oli voimassa.
No en tarkoittanutkaan, että pelkästään 40-luvun juttu. Huomaa sanassa VANHApiika. Osoittaa kuitenkin sen, että nuoruus käsitettä on hilattu korkeammalle. 40-luvulla mentiin naimisiin useasti noin 20-vuotiaana. 30-vuotiaalla oli jo isoja lapsia ja "vanhuus' alkoi viimeistään 40-vuotiaana. Sitä vanhemmat olivat oikeita tervaskantoja.
Älä nyt hulluja puhu! 40-vuotias oli vanhus ehkä kivikaudella. Sota-aikana siinä iässä mentiin rintamalle eikä todellakaan jääty kotiin vanhuuden turvin.
No kyllä niitä oli, jotka valittivat siinä iässä vanhuutta. Muistan mummoni sanoneen, että hän lopetti sukupuolisen kanssakäymisen 40-vuotiaana. Joissakin taloissa asui nurkissa sen ikäisiä vanhojapoikia, jotka olivat jotenkin outoja.
No on sitä nykyisinkin ihmisiä, jotka jo 20-vuotiaana sanovat olevansa vanhoja. Mutta ei se heistä vanhuksia tee. Sekään ei tee ihmisestä vanhusta, jos ei harrasta seksiä. Osa on koko ikänsäkin ilman. Eikä vanhapoika ole sama asia kuin vanhus. Vanhapoika on mies, jolla ei ole vaimoa/kihlattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä ihmisestä tulee vanhus jotain 75-80 -vuotiaana. Suvussa on tuon ikäisiä ja ero viiden vuoden takaiseen on huima.
Silloin ajoivat autoa, hiihtivät, pyöräilivät, reissasivat ulkomailla itsekseen jne.
Nyt on jo oltu lonkkaleikkauksessa, ei enää uskalla nousta pyörän selkään, eikä talvella jaksaisi tehdä omalla pihalla lumitöitä.
70-vuotias tekee vielä hyvin pitkälle samoja juttuja kuin nuoremmat mutta tossa kasikympin alla vauhti hiljenee huomattavasti.
Jos vanhuksena olemisella käsitetään juuri tätä toiminnallisuutta, niin sitten vanhuus alkaa juurikin tuossa 75 vuoden kantturoissa ja on siellä kasikympin toisella puolella jo täydessä kukoistuksessaan.
Toisaalta erikoista jos nykyään jo yli nelikymppiset jo sitten muistelee nuoruuttaan mikä jo tekee vanhaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta erikoista jos nykyään jo yli nelikymppiset jo sitten muistelee nuoruuttaan mikä jo tekee vanhaksi?
No ei se tee ihmisestä vanhaa, ettei enää ole teini. Nuoruuden ja vanhuuden välissä on aikuisuus. Neljänkympin tienoilla alkaa keski-ikä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
65-vuotias alkaa olla kognitiivisilta kyvyiltään vajavainen työelämän tarpeisiin. Toki ikääntyvät aivot osittain myös kompensoivat rakenteellista ja aineenvaihdunnallista rappeutumistaan, mutta vaatimukset nykytyöelämässä ovat kovat.
Seesteinen puistossa käyskentely pikkulintujen laulua kiireettömästi ihastellen toki sopii ikääntyneelle 60v+ väestönosalle korvaavaksi ajanvietteeksi.
Hyvinpä tuo 72-vuotias presidenttimme näyttää selviävän muustakin kuin pikkulintujen laulun kuuntelusta :D
Miten pärjäisi lähihoitajan työssä tai tehtaalla linjastolla?
Meillä on keikkalaisena 71v hoitaja, ei toki kokopäiväisenä. Siinä tekee töitä kuin nuoremmatkin. Hänen asenteensa elämään ja työntekoon on aivan loistava ja siitä saisi moni ottaa mallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta erikoista jos nykyään jo yli nelikymppiset jo sitten muistelee nuoruuttaan mikä jo tekee vanhaksi?
No ei se tee ihmisestä vanhaa, ettei enää ole teini. Nuoruuden ja vanhuuden välissä on aikuisuus. Neljänkympin tienoilla alkaa keski-ikä.
No kyllä se vain muutama vuosikymmen sitten oli tavallista, että monella nelikymppisellä elämä oli ikään kuin ohi ja pitivät itseään vanhana. Nuoruuskaan ei ollut ennen niin pitkä kuin se nykyään on. Ehkä korkeintaan alle 20-vuotias tai 18-vuotias olin nuori. Yli 20-vuotias oli silloin jo ihan aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40-luvulla7 nuoruuskin oli paljon lyhyempi. Olit jotenkin outo, jos olit vielä naimaton ja lapseton 30-vuotiaana. Silloin oli vanhanpiian ja -pojankin käsite, oisko ollut joskus 25-vuotiaana.
Vanhanpiian/pojan veroa piti maksaa 24 täytettyään vielä vuoteen 1975 asti. Ei ollut mikään 40-luvun juttu se, vaikka laki jo silloinkin oli voimassa.
No en tarkoittanutkaan, että pelkästään 40-luvun juttu. Huomaa sanassa VANHApiika. Osoittaa kuitenkin sen, että nuoruus käsitettä on hilattu korkeammalle. 40-luvulla mentiin naimisiin useasti noin 20-vuotiaana. 30-vuotiaalla oli jo isoja lapsia ja "vanhuus' alkoi viimeistään 40-vuotiaana. Sitä vanhemmat olivat oikeita tervaskantoja.
Älä nyt hulluja puhu! 40-vuotias oli vanhus ehkä kivikaudella. Sota-aikana siinä iässä mentiin rintamalle eikä todellakaan jääty kotiin vanhuuden turvin.
No kyllä niitä oli, jotka valittivat siinä iässä vanhuutta. Muistan mummoni sanoneen, että hän lopetti sukupuolisen kanssakäymisen 40-vuotiaana. Joissakin taloissa asui nurkissa sen ikäisiä vanhojapoikia, jotka olivat jotenkin outoja.
No on sitä nykyisinkin ihmisiä, jotka jo 20-vuotiaana sanovat olevansa vanhoja. Mutta ei se heistä vanhuksia tee. Sekään ei tee ihmisestä vanhusta, jos ei harrasta seksiä. Osa on koko ikänsäkin ilman. Eikä vanhapoika ole sama asia kuin vanhus. Vanhapoika on mies, jolla ei ole vaimoa/kihlattua.
No kyllä on aika harvinaista, että joku lopettaa nykyään 40-vuotiaana yhtäkkisesti seksin, jos sitä on aeimmin sitä harrastanut. Kyllä osa on koko ikänsä ilman. Kyllä tiedetään, mitä vanhapoika tarkoittaa, mutta eipä tuota enää juuri käytetä tuota sanaa. Nyt ollaan sinkkuja, mutta aikoja sitten heitä pidettiin kyllä aika vanhoina, eikä mietitty sen enmpää heidän ikäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta erikoista jos nykyään jo yli nelikymppiset jo sitten muistelee nuoruuttaan mikä jo tekee vanhaksi?
No ei se tee ihmisestä vanhaa, ettei enää ole teini. Nuoruuden ja vanhuuden välissä on aikuisuus. Neljänkympin tienoilla alkaa keski-ikä.
Niin se on nykyajan keksintö, mutta kyllä vain varmaan 70-luvulla 50-vuotias saattoi muuttaa "palvelutaloon", kun ei enää omassa talossa pärjännyt. Nythän tuon ikäinen on keksi-ikäinen, mutta silloin oli vanha ihminen.
Koen, että vaihdevuosien jälkeen olen tullut vanhaksi. Iho on alkanut kuivua, lihaksia kolottaa, ne eivät enää tunnu joustavilta kuten nuorempana, muisti on huonompi ja ennen kaikkea olen nykyään aiempaa paljon hitaampi. Niin se vaan on. N59
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se outoa, kun nykyään kaikki haluaisivat olla nuoria. Ihannoimme ikuista nuoruutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
65-vuotias alkaa olla kognitiivisilta kyvyiltään vajavainen työelämän tarpeisiin. Toki ikääntyvät aivot osittain myös kompensoivat rakenteellista ja aineenvaihdunnallista rappeutumistaan, mutta vaatimukset nykytyöelämässä ovat kovat.
Seesteinen puistossa käyskentely pikkulintujen laulua kiireettömästi ihastellen toki sopii ikääntyneelle 60v+ väestönosalle korvaavaksi ajanvietteeksi.
Hyvinpä tuo 72-vuotias presidenttimme näyttää selviävän muustakin kuin pikkulintujen laulun kuuntelusta :D
Vanhuspolven kognitiiviset kyvyt ja resurssit ovat olleet suuremmat kuin uudempien, sopii siitä vähän hävitäkin eikä tunnu missään. Aivo alkaa rappeutua jo heti kun on mitassaan 25v.
Minäpä heitän homman ihan kuperkeikkaa... 'Nuoret' luulevat tietävänsä kaiken eli ovat vanhoja... ja mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän mieli nuortuu vaikka kroppa vanhenisikin... Näinhän sen pitääkin olla ja kuolema onkin sitten syntyminen uuteen elämään... Mutta voi olla, että kaikki eivät tunne näin... minusta tämä on hieno tunne... ja olen jo ronskisti yli 65 vee... olen onnellinen että en nyt ole nuori... Ja nuoret tulevat vielä tarvitsemaan toden teolla näitä joita kutsuvat vanhuksiksi... Se on sitten eri juttu, jos tämmöinen vanhus sairastuu... mutta jos nuori sairastuu niin hänkin on ikään kuin pois yhteiskunnan 'pelistä'... siellä häärää vaan terveet... nuoret ja vanhat... paitsi sitten tietysti ties mitkä valtaan pääseet mielenvikaiset...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta erikoista jos nykyään jo yli nelikymppiset jo sitten muistelee nuoruuttaan mikä jo tekee vanhaksi?
No ei se tee ihmisestä vanhaa, ettei enää ole teini. Nuoruuden ja vanhuuden välissä on aikuisuus. Neljänkympin tienoilla alkaa keski-ikä.
Niin se on nykyajan keksintö, mutta kyllä vain varmaan 70-luvulla 50-vuotias saattoi muuttaa "palvelutaloon", kun ei enää omassa talossa pärjännyt. Nythän tuon ikäinen on keksi-ikäinen, mutta silloin oli vanha ihminen.
Voi teitä lapsukaisia. Aika söpöä, että kuvittelette 70-luvun olleen lähellä kivikautta. Oikeasti 70-luvulla ihmiset olivat ihan työelämässä 50-vuotiaina. Naurattaa ajatuskin, että joku luulee 50-vuotiaan asuneen palvelutalossa, kun ei pärjää omassa talossa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta erikoista jos nykyään jo yli nelikymppiset jo sitten muistelee nuoruuttaan mikä jo tekee vanhaksi?
No ei se tee ihmisestä vanhaa, ettei enää ole teini. Nuoruuden ja vanhuuden välissä on aikuisuus. Neljänkympin tienoilla alkaa keski-ikä.
Niin se on nykyajan keksintö, mutta kyllä vain varmaan 70-luvulla 50-vuotias saattoi muuttaa "palvelutaloon", kun ei enää omassa talossa pärjännyt. Nythän tuon ikäinen on keksi-ikäinen, mutta silloin oli vanha ihminen.
No tasan ei muuttanut ellei ollut jotain vammaa tms. 50-vuotiaat kävivät ihan samalla tavalla töissä 70-luvulla kuin käyvät nytkin. Ellet sitten puhu 1870-luvusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta erikoista jos nykyään jo yli nelikymppiset jo sitten muistelee nuoruuttaan mikä jo tekee vanhaksi?
No ei se tee ihmisestä vanhaa, ettei enää ole teini. Nuoruuden ja vanhuuden välissä on aikuisuus. Neljänkympin tienoilla alkaa keski-ikä.
No kyllä se vain muutama vuosikymmen sitten oli tavallista, että monella nelikymppisellä elämä oli ikään kuin ohi ja pitivät itseään vanhana. Nuoruuskaan ei ollut ennen niin pitkä kuin se nykyään on. Ehkä korkeintaan alle 20-vuotias tai 18-vuotias olin nuori. Yli 20-vuotias oli silloin jo ihan aikuinen.
Joo, muutama vuosikymmen sitten eli joskus 1700-luvulla. Se on "hieman" eri asia kuin 1940-luku.
Ennen ostettiin 50 vuotiaalle lahjaksi keinutuoli tai hopeapäinen kävelykeppi.
Isoäitini sai kepin lahjaksi vuonna 1950. Minä satuin syntymään samana päivänä ja suku antoi sen minulle perinnöksi, kun mummu kuoli vuonna 1985. Aika ihana muisto.