Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ketipinor tappoi lapseni
20.09.2014 |
Hei!
Päätin yrittää perustaa kansanliikkeen tämän asian tiimoilta. Eli lapsellani todettiin keskivaikea masennus ja paniikkihäiriö keväällä 2014. Monien mutkien jälkeen (niistä myöhemmin) hänelle määrättiin paniikkikohtauksiin Ketipinor -lääkitys. Hän ehti käyttää ko. lääkettä kolmisen viikkoa kunnes teki itsemurhan. Emme osanneet mieheni kanssa ollenkaan aavistaa tällaista. Vasta tapahtuneen jälkeen luimme tarkemmin ko. lääkkeen sivuvaikutuksista (joita on aivan tolkuton määrä), joista yksi on kohonnut itsemurhariski.
Poikamme päiväkirjasta päättelimme myös, että itsemurha-ajatukset heräsivät Ketipinorin käytön alettua, poikamme häpesi kirjoituksissaan itsemurha-ajatuksia eikä siksi ollut uskaltanut niistä kenellekkään puhua.
Netistä löytyy paljon tietoa ko. lääkkeen vaarallisuudesta, eritoten nuorille (poikamme oli 15 vuotias reipas urheilijanuorukainen), mutta esim. lääkettä määrännyt psykiatri ei tästä puhunut, vaan kehui lääkettä uudeksi "ihmelääkkeeksi", jota on turvallista käyttää, koska sitä on niin monelle (kuinkahan monelle???) Suomessa määrätty.
Nyt päätin siis ottaa tämän erittäin vakavan asian esille.
Keillä on kokemuksia Ketipinorista, toivoisin ottavan yhteyttä seuraavaan sähköpostiosoitteeseen ja kertovan (anonyyminä jos haluaa) kokemuksia ko. lääkkeestä. Jos voimme yhdessä ehkäistä yhdenkin turhan kuoleman, se on jo voitto, puhumattakaan laajemmasta julkisuudesta.
Sähköpostiosoite:
ketipinorin_uhrit@hotmail.com
Kiitoksia etukäteen
Kommentit (216)
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 16:47"][quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 16:21"]
Kannattaa tehdä valitus, jo pakkausselosteessa sanotaan, ettei alle 18-vuotiaille. Osanottoni.
[/quote]
Sic-merkinnän kanssa lääkäri voi määrätä lääkettä vastoin myyntiluvan ohjeita ja paljon niin tehdäänkin. Lisäksi jos sanamuoto on "ei suositella" tai "ei ole tutkittu alle 18-vuotiailla" on se lievempi ilmaus kuin "ei pidä käyttää". Näitä jonkinverran määrätään nuorille, mutta varovaisuutta pitäisi aina noudattaa!
[/quote]
Sanamuoto on "ei saa antaa". Sic on tietysti toinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksia siis kaipaillaan. Erittäin hyvä lääke! Minua eniten auttanut. Auttoi pois psykoosista ja nykyään hoitaa hyvin kaksisuuntaista mielialahäiriötäni. Sen avulla pystyn elämään normaalia elämää ilman ahdistusta. Minulla on monta muutakin lääkettä mutta Ketipinor/Seroquel on paras. Olen syönyt sitä vuodesta 2007 eri annostuksilla. Minulla itsemurha-ajatukset ovat aiheuttaneet ahdistus ja masennus joihin juuri ketiapiini auttaa.
En jaksa lukea koko ketjua, mutta tuo haittavaikutus on ilmeisesti tosi harvinainen. Kuitenkin kun sellainen on olemassa, niin jo psykiatri tai vanhemmat voisi sanoa lapselle että jos sellaisia ajatuksia tulee mieleen niin niitä ei tarvi hävetä vaan heti kertoa, koska johtuvat lääkkeestä. Näin lääke voitaisiin lopettaa ajoissa. Monelle tuosta on varmasti kuitenkin myös hyötyä, voi jopa jonkun pelastaa siltä masennuksen aiheuttamalta itsemurhalta. Pitäisi vain varmistaa että nuori uskaltaa kertoa jos lääke herättää itsemurha-ajatuksia. Yleensä noita ajatuksia kuitenkin on aika pitkään ennen kuin siihen itsemurhaan päätyy, joten välittömästi lääke ei tapa.
kuulostaa mainosprovolta... ikävällä tarinalla saa sivustolle lukijoita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut päiväosastolla hoidettavana (keskustellut siellä muiden potilaiden kanssa tästä lääkkeestä) ja kyllä sitä kuin karkkia tuputettiin, vähän huonompi päivä ni annosta lisää.
Se väsyttää, tekee zombin eli siitä masennusympyrästä pääseminen vaikeutuu entisestään ja mikä pahinta se vaikuttaa aivojen toimintaan pysyvästi.
Koska siihen ei jää samalla tavalla riippuvaiseksi eikä sivuoireet ole samanlaisia kuin perinteisissä masennuslääkkeissä niin siitä on tullut tällainen "yleispätevä lääke" vähän kaikkeen, tuntuu että sitä on hirveen helppo ja kiva määrätä. Psykoosit tai todella vakavat tms krooniset tilat ovat asia erikseen.
En halua sanoa että älkää syökö neurolepteja mutta sen sanon että jos teille niitä määrätään, niin kysykää mitä muita vaihtoehtoja teille olisi.
Masennus on tosi usein kausittaista, elämäntilanteeseen tai vaiheeseen liittyvää. Ette halua että sen takia että syötte siihen lääkettä joka vaikuttaa mahdollisesti teidän aivoihin loppuelämän, vaikka lopettaisitte käytön.
Tästä löytyy englanniksi aika paljon materiaalia ihan Googlesta ja Jenkeissä on ruvettu heräämään asiaan mutta Suomessa vielä ketiapiinia palvotaan.
Syystäkin lääkettä "palvotaan", kun sillä on ollut enimmäkseen hyviä vaikutuksia potilaisiin. Eiväthän tyytyväiset lääkkeen käyttäjät tule riehumaan nettipalstoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas urheilijanuorukainen, paniikkihäiriö ja keskivaikea masennus..Jäi mietityttämään nuo lauseet. Ei aloittajan tietenkään tarvitse mitään kertoa, mutta miksi paniikkihäiriön hoitoon määrättiin ketiapiinia ja noin nuorelle. Paniikkihäiriöistä pääsee eroon oppimisterapian kautta ja kyseessähän ei ole mikään vaarallinen tila.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 18:08"]
Reipas urheilijanuorukainen, paniikkihäiriö ja keskivaikea masennus..Jäi mietityttämään nuo lauseet. Ei aloittajan tietenkään tarvitse mitään kertoa, mutta miksi paniikkihäiriön hoitoon määrättiin ketiapiinia ja noin nuorelle. Paniikkihäiriöistä pääsee eroon oppimisterapian kautta ja kyseessähän ei ole mikään vaarallinen tila.
[/quote]
Ei aitoon ja vakavaan paniikkihäiriöön mikään behavioraalinen terapia pelkästään auta. Muun väittäminen on pseudotieteellistä huuhaata ja miltei rikos potilaita kohtaan.
Paniikkihäiriötä esiintyy monesti suvuittain, mikä viittaa vahvasti sen periytyvyyteen ja siihen, että sen syyt löytyvät ensisijaisesti aivojen fysiologiasta. Vastaavasti esim. kahvin ja muiden kofeiinipitoisten aineiden juonnin tuntuva vähentäminen yleensä vähentää kohtauksia, mikä sekin kielii ensisijaisesti fysiologisperäisestä toimintahäiriöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoiko kukaan "MOT Masentavat Lääkkeet"-ohjelman tässä pari-kolme kk aiemmin?
Masennukseen ei ole täsmälääkettä, vaikeassa masennuksessa joka seitsemäs hyötyy lääkkeestä! Ala-ikäisille ei suositella, eräs lääkeyhtiö osti aikoinaan 10 tutkimusta 'hiljaiseksi', se 11. julkaistiin! Nuorilla auttoi placebo, tässä tapauksessa sokeri paremmin, kuin kyseinen lääke!
Usassa on kohtalotovereita, paljon. Oma lääkärini sanoi, kun aikoinani kokeilin 25mg Ketipinoria, että tasaa mielialaa! Katosi pari vkoa elämästä, kun veti maniaan.. Sen jälkeen en ole yhteenkään masennuslääkkeeseen koskenut! Myönsi myös, että lääkefirmat antavat 3 sivua tekstiä, kuinka mahtava lääke.. Ne 2 sivua jätetään pois. Lääkäri saa osuutensa!
Nykyäänhän löytyy myös bipolaarinen luokka 3. Johtuu masennuslääkkeistä, joihin käytetään tasaajia! Muuttaa hiukan aivokemiaa!
Paljon voimia aloittajalle! Lama näkyy maassa, lääkkeitä määrätään, mutta terapiaa ei! Toisille AIKUISILLE sopii, bipolaarisesta puhumattakaan, nuorille lääkkeen tulisi olla viimeisiä keinoja! You tubesta löytää englanniksi äitejä, keiden lapset tehneet myös im:n alle kk:n lääkkeenkäytön jälkeen, osa jopa 10-12 vuotiaita..
Vihaksi laittaa tämä "lääkäri on aina oikeassa".. Etenkin kun lääkefirmat testaavat loppupeleissä kuluttajilla tuotteensa!
"Käyttö lapsille ja nuorille
Ketipinoria ei saa antaa lapsille eikä alle 18-vuotiaille nuorille."
http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=18783&
Ja silti on kirjoitettu haittavaikutukset nuorilla.
Olen pahoillani, että lapsesi kuoli. Varmasti toivot, ettei lapsesi olisi ikinä kyseistä lääkettä syönyt. Toivon, että kuitenkin muistat sen, että jokainen reagoi eri tavalla kyseiseen lääkkeeseen, ja siten joku voi pelastua itsemurhalta lääkkeen avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on yksiselitteisesti pöyristyttävää, etteivät lääkärit välitä enää (vai jaksoivatko milloinkaan) ottaa selvää lääkkeistä ja ohjeistaa asiakkaita niiden käytössä. Rahankiilto silmissä pukataan asiakkaat ulos, jotta ehditään tekemään lisää hilloa yksityispraktiikalle. Vanhoille vanhemmillenikin määrätään jatkuvasti lääkkeitä, jotka eivät heille käy tai ovat yhteensopimattomia muun lääkityksen kanssa, ihme että ovat vielä hengissä. Ja vastuusta päästään kuin koira veräjästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 17:38"]
Kokemuksia siis kaipaillaan. Erittäin hyvä lääke! Minua eniten auttanut. Auttoi pois psykoosista ja nykyään hoitaa hyvin kaksisuuntaista mielialahäiriötäni. Sen avulla pystyn elämään normaalia elämää ilman ahdistusta. Minulla on monta muutakin lääkettä mutta Ketipinor/Seroquel on paras. Olen syönyt sitä vuodesta 2007 eri annostuksilla. Minulla itsemurha-ajatukset ovat aiheuttaneet ahdistus ja masennus joihin juuri ketiapiini auttaa.
[/quote]
Alapeukkuja? Lääkkeestä ei siis saa sanoa mitään hyvää? Kokemuksia kaipailtiin. Minulla on pelkästään hyviä kokemuksia.
Tuohon haittavaikutukseen todella kiinnitetään aivan liian vähän huomiota, se on todellinen ja uskon, että yleisempi, kuin väitetään.
Olen itse ollut aivan nuoresta asti masentunut, vaikean lapsuuden takia.
Olen ollut teininä itsetuhoinen, eli viillellyt itseäni ja miettinyt itsemurhaa, mutta tiesin, ettei minusta olisi sellaista tekemään ja se itsemurhan ajattelu, oli vain "pakotie". Tuntui hyvältä, että olisi jonkinlainen mahdollisuus päättää, jos elämä tosissaan menisi aivan täysin mahdottomaksi. Se turvin pystyi elämään.
Minulle aloitettiin lääkitys. Elämästäni hävisi kaikki ulottovuudet. Olin zombie, mutten itse ymmärtänyt sitä. Se ei tule sillätavalla yhtäkkiä, vaan kaikki tunteet menettävät sen "tunteen". On vain tasapaksua elämää, ja itsetuho.
Tilanteeni siis huononi nopeasti, joka johti siihen, että lääkemäärää lisättiin, lääkkeitä vaihdettiin, rinnalle määrättiin erilaisia rauhoittavia ja lopulta minulla oli käytössä uskomaton koktaili kaikkia lääkkeitä.
Ja olin itsetuhoinen, en pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin itsemurhaa. Yritin itsemurhaa, joka johti taas lääkkeiden lisäämiseen.
Se elämä oli järkyttävää, se ei ollut elämää.
En enää muista syytä miksi, mutta lopetin lääkkeitäni. Puolivahingossa. Lopulta lääkärin vaihduttua, uusi lääkäri lähti ajamaan kaikki lääkkeeni alas, koska olin niitä itse jo lopetellut.
Ja silloin vasta ymmärsin, missä helvetissä olin elänyt lääkkeitteni kanssa.
Itsetuhoisuuteni väistyi pian lääkkeitten lopetusten jälkeen. Edelleenkin olen ajatuksiltani helposti itsetuhoon taipuvainen, mutta tiedostin taas,etten ole sitä tekemässä itselleni pahaa, sen ajatteleminen vain on pakotie. Lääkkeet poistivat tuon järjen äänen hommasta kokonaan ja teki itsetuhosta todellisuuden, ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa, ei mitään.
Seuraavaksi sain opetella tuntemaan. Pelästyin oikeasti, kun ensimmäisen kerran rupesi naurattamaan. Tuntui, kuin päänsisällä olisi ollut jokin ilotulitus, kun kaikki tunteet "tuntui" oikeasti, oli pelottavaa olla iloinen, nauraa, välillä jopa onnellinen. Toki surut ja murheetkin sai paljon suuremman tunneskaalan.
Mutta henkilökohtaisesti elän mieluummin välillä tuntien iloa ja onnea, mutta suurta surua, ahdistusta ja tuskaa, kuin päivääkään enää koskaan siinä synkkyyden harmaassa suossa, jossa ei oikeasti ole muuta ulospääsyä, kuin itsemurha.
Joillekkin lääkkeet vaikuttaa toivotusti. Mutta on erittäin vaarallista, kun ne vaikuttavat, kuten omalla kohdallani.
Lääkkeet todella voi aiheuttaa itsemurhan. Uskon, että erityisesti silloin, jos on tyyppiseni "itsetuhoinen ajattelija".
Tätä asiaa pitäisi tutkia myös enemmän, kuinka monen itsemurha on psyykelääkkeistä johtuva. Siinä olisi ajattelemista.
Toinen lääke, millä saa itsetuhoisia ajatuksia on seroquel. Sitä kun syö vähän aikaa niin mikään ei tunnu yhtään miltään, paitsi että voisi ihan hyvin kävellä esim junan tai rekan alle, ihan huvin vuoksi. Nimim. Sitä Seronilin kanssa masennukseen teininä syönyt ja lääkityksen lopetettuaan täysin parantunut.
Minulle määrättiin ketipinoria raskausaikana ( 25mg, kokonainen tai siitä vielä puolikas riippuen voinnistani) nukahtamiseen/osana masennuksen hoitoon. Olin tyytyväinen ketipinoriin ja sitä keskusteltiin lääkärin kanssa useaan otteeseen lääkityksen aloittamisesta ( Ja sitä ei tuputettu heti ensikäynnillä). Kävin säännöllisesti kerran viikossa tai kahdessa juttutuokiossa (voinnistani riippuen). Ja vauva on terve ja "kympin tyttö" :)
Nämä lääkeasiat pitäisi käydä nuoren kanssa läpi ja rohkaista ja kuullostella nuoren vointia lääkityksen alettua, ei sitä voi olettaa että "nyt hän sai nappia naamaan, kaikki on hyvin.". Niinkuin joku tuolla sanoi että nuori ei välttämättä tunnista sivuvaikutuksen oireita. Joskus teininä olisin toivonut että vanhempani olisivat tienneet ja ollut minun tukena.
Voimia rutkasti ja osan ottoni.
Meidän nuori pääsi ahdistuksestaan sen lääkkeen ja keskusteluhoidon avulla. Pienin mahd annos. Rauhoitti illalla uneen (ahdistus tuli yleensä illalla). Vuoden käytti. Ahdistus ei ole palannut. Siitä on jo onneksi pari vuotta.
Alue: Aihe vapaa
mulla koko sen ajan verenpaine ja verensokrut koholla, kun lopetin niin n ormalisoitui.aikamoista puuroa oli arki tuon lääkkeen kanssa, vaikka aluksi alensi ahdistusta.lopulta vei sängyn pohjalle.