Ketipinor tappoi lapseni
Hei!
Päätin yrittää perustaa kansanliikkeen tämän asian tiimoilta. Eli lapsellani todettiin keskivaikea masennus ja paniikkihäiriö keväällä 2014. Monien mutkien jälkeen (niistä myöhemmin) hänelle määrättiin paniikkikohtauksiin Ketipinor -lääkitys. Hän ehti käyttää ko. lääkettä kolmisen viikkoa kunnes teki itsemurhan. Emme osanneet mieheni kanssa ollenkaan aavistaa tällaista. Vasta tapahtuneen jälkeen luimme tarkemmin ko. lääkkeen sivuvaikutuksista (joita on aivan tolkuton määrä), joista yksi on kohonnut itsemurhariski.
Poikamme päiväkirjasta päättelimme myös, että itsemurha-ajatukset heräsivät Ketipinorin käytön alettua, poikamme häpesi kirjoituksissaan itsemurha-ajatuksia eikä siksi ollut uskaltanut niistä kenellekkään puhua.
Netistä löytyy paljon tietoa ko. lääkkeen vaarallisuudesta, eritoten nuorille (poikamme oli 15 vuotias reipas urheilijanuorukainen), mutta esim. lääkettä määrännyt psykiatri ei tästä puhunut, vaan kehui lääkettä uudeksi "ihmelääkkeeksi", jota on turvallista käyttää, koska sitä on niin monelle (kuinkahan monelle???) Suomessa määrätty.
Nyt päätin siis ottaa tämän erittäin vakavan asian esille.
Keillä on kokemuksia Ketipinorista, toivoisin ottavan yhteyttä seuraavaan sähköpostiosoitteeseen ja kertovan (anonyyminä jos haluaa) kokemuksia ko. lääkkeestä. Jos voimme yhdessä ehkäistä yhdenkin turhan kuoleman, se on jo voitto, puhumattakaan laajemmasta julkisuudesta.
Sähköpostiosoite:
ketipinorin_uhrit@hotmail.com
Kiitoksia etukäteen
Kommentit (216)
Hei, itselleni määrättiin "taas" ketipinori aloitettavaksi, olen pitkään kärsinyt vaikeasta masennuksesta sekä yrittänyt itsemurhaa parikin kertaa, minulla tulee melkein joka päivä ns "tiloja" jossa en ole oma itseni. Lääkärit epäilevät niitä dissosiatiivisiksi traumoiksi mutta itse olen eri mieltä asiasta. Aiemmin minulla oli zyprexa niminen lääke joka auttoi todella hyvin "tiloihin" mutta liiallisen painon nousun takia se lopetettiin. Nytten minulle aloitettiin ketipinor tarvittaessa 50-100mg ja iltaisin 200mg nukkumiseen. Olen 17 vuotias poika
Hei! Olen 18v nuori, olen syönyt ketipinoria n. 4vuotta. Sivuoireiden määrä on jäätävän suuri, olen pyytänyt lääkäreiltä, että se vaihdettaisiin pois. Mutta ei, kun ketipinor on ihmelääke ja ei tätä viitsisi vaihtaa kun niin hyvin toimii.
Perus painonnousun, liikahikoilun, levottomien jalkojen, päänsäryn, huimauksen, kuvotuksen, tunnekylmyyden lisäksi olen alkanut olemaan agressiivinen. Tavallaan. Mielessäni pyörii toisinaan todella sairaita mielikuvia, joissa tapan ihmisiä. Kysyin lääkäriltä, ovatko ne normaaleja. Ei kuulema pitäisi huolestua. En ole koskaan ollut mitenkään agressiivinen ihminen, en suutu oikein mistään, en ole tapellut, en riitele, en huuda. Eläinystävällinen, muurahaisiakin syötän toisinaan sokerilla ulkona.
Toisinaan sitä miettii, onko tuo lääke se, mikä sai minut niin tunnekylmäksi. Olen lukenut monesta muusta paikkaa, että muillakin on samaa ongelmaa. Kun ei oikein tunnu miltään, kaikki tunteet jäävät "vajaiksi".
Toki kaikissa masennuslääkkeissä (miksi ketipinoria on edes määrätty lapsellesi, en ymmärrä. Sitähän tuputetaan yleensä unettomuuteen, joka sekin väärin, ja suurina määrinä skitsofreniaan ja kaksisuuntaiseen...) on kohonnut itsemurhariski ensimmäisten viikkojen aikana.
Usein itsemurhatapaukset tulevat juuri "puun takaa" ja niitä ei osaa odottaa. Voi olla, että lapsesi on niitä jo pidempään hautonut mielessään..
Surullista, otan osaa. Ei tähän muuta osaa sanoa.
No kouluampujat kaikki on käyttäneet ssri-lääkkeitä.
Miettikää sitä ennen ku syötätte vekaroille lääkkeitä.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 11:54"]
No kouluampujat kaikki on käyttäneet ssri-lääkkeitä. Miettikää sitä ennen ku syötätte vekaroille lääkkeitä.
[/quote]
Tiesitkö myös, että kaikki kouluampujat ovat juoneet vettä! Miettikää sitä ennen kuin juotte vettä!
Olen hyvin pahoillani Ap lapsesi menetyksestä <3
Itse käytin joskus ketipinoria unettomuuteen ja unen kyllä sain mut seuraava päivä aika zombi. . Lisäksi lihottaa vaikka oli pieni annos. Syy miksi lopetin oli viimeisin haittavaikutus: lamasi nielemisreaktion eli en pystynyt nielaisemaan sylkeäni. Oli hyvin pelottava kokemus. Sitä kesti noin 10min
Melatoniini on pääosin lumelääke olemassa eikä ole millään tavalla verrattavissa ketipinoriin joka on itsessään lääke. Teillä kellä on joku melatoniini uunettomuuteen auttanut ei ole kovin vakavaa unettomuutta edes ollut. Kyllä niistä lääkkeistä kaikista huolimatta on apua enemmän kuin haittaa varsinkin ketipinorista terv unihäiriöinen ja ajottaisesta masennuksesta kärsivä.
Melatoniini nyt on sama kuin söis buranaa ja melatoriinin vertaaminen binoriin on sama kuui vertaisi buranaa tramalliin ? Aika heikkoja on unettomuudet joihin auttaa pelkkä melatoniini tai muu kaupallinen "lumelääke"
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 11:19"]
Kauheeta, niin kauheeta! On se niin ikävä kuulla! Osanottoni! Ei siinä mitään jos vanhat ja eläkeläiset kupsahtavat pois. Niillä on jo elämä takanapäin. Lasten ja nuorten hoitoon varat pitäisi ohjata ja satsata, ehdottomasti. Ikävä asennevamma päättäjillä. Harvakseltaan löytyy ne taudit joista ihmiset paranee lääkkeiden syömisillä. Lääkkeen tarkoitus on tänä päivänä tuottaa ottajalleen kierre ja lääkärissä käynti tarkoittaa sitä, että vapaaehtoisesti suostut lääkekokeiluun ja lypsylehmäksi.
[/quote]
Mitä sulla pitäs tehdä sitte jos lääkkeet on väärin :D juoda vettä ja istua kämpillä odottaen että oireet katoaa kuin itsestään. Muista sitten seuraavan kerran noroviruksessa maata vain tekemättä mitään ja paskoa sänkyysi
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 20:08"]Tyttärelläni oli Ketipinor lääkitys ja se ei hänelle sopinut. Tuli itsetuhoisia ajatuksia ja ne pillerit väsytti mielettömästi.
Annosta olisi pitänyt vaan nostaa. Tyttö teki päätöksen ja lopetti lääkityksen ja on voinut paremmin ilman lääkkeitä. Lääkitys turruttaa todelliset tunteet.
Nuorten on syytä oppia sietämään pahaa oloa ja ymmärtää että elämä ei ole aina mukavaa. Fiksu tyttö minulla ja on selvinnyt masennuksesta terapian avulla.
Yllättävän nopeasti lääkereseptiä ollaan tarjoamassa, itseasiassa ihan ensimmäisellä psykiatrin tapaamiskerralla.
[/quote]
Särähti korvaan tuo että nuorten pitää oppia sietämään pahaa oloa? Eli sun mielestä täytyy vain vuodesta toiseen kärsiä vakavasta ahdistuksesta, masennuksesta ja mielialahäiriöistä? Selvä. Mainio neuvo. Kiitos.
Tietysti sääli, että näin on käynyt. Kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutuksia ja ne voivat ilmentyä missä vaiheessa vain, vuosikymmenten käytönkin jälkeen. Tämän vuoksi pidempään käytössä olleet lääkkeet ovat tunnetumpia ja vakavammat sivuvaikutukset ovat todennäköisesti havaittu... Lääkkeitä myös vedetään pois markkinoilta, jos niiden katsotaan aiheuttavan enemmän haittaa kuin hyötä. Tarkistamatta, Fimea olisi tässä tapauksessa oikeampi paikka, johon ottaa yhteyttä.
Lääkärit joutuvat monesti tekemään vaikeita päätöksiä siitä, että ovatko lääkkeen hyödyt tapauskohtaisesti suuremmat kuin haitat. Tässä otetaan huomioon myös sivuvaikutusten yleisyys yms. Ikävät sivuvaikutukset lähtökohtaisesti heikentävät potilaan hoitoon sitoutumista.
En pidä itsemurhaa sivuvaikutuksena mitenkään miellyttävänä, mutta ymmärrän hyvin, että lääke on silti käytössä. Joskus parempia vaihtoehtoja ei ole.
Huom. En ota nyt kantaa, onko kyseinen lääke ollut oikea lääke kyseisessä tapauksessa vai olisiko löytynyt jokin parempi vaihtoehto. Saati onko tässä tapauksessa lääkäri syyllistynyt hoitovirheeseen.
Myös farmaseutin tehtävä on kertoa lääkkeen luovutuksessa yleisimmistä sivuvaikutuksista ja koska kyse on heidän erikoisalastaan, he usein kertovat kattavammin lääkkeen tiedot kuin lääkäri.
Minun poikani aivot kestivät hyvin viiden vuoden ketipinor lääkityksen. Ainoat haittavaikutukset ovat elohiiret vartalon vasemmalla puolella. Se saattaa pistää silmään. Poika myös lihoi 40kg, mutta yrittää laihduttaa jälleen uuden lääkkeen turvin (risperdals). Ylipainon takia poikani polvet ja nilkat eivät kestäneet työtä, jotn hän on taas kuntoutustuella ja yrittää kuntoutua spykoottisesta masennuksestaan ja lihavuudestaan. Maksa-arvot ovat olleet koko hoidon ajan melko korkealla. Tämä on haitannut ainoastaan sosiaalista elämää (viikonlopun baari tai tanssi-iltoja). Hän ei oikein voi käyttää edelleenkään alkoholia ja pysyttelee viikonloppuisinkin lähinnä tietokoneen äärellä. Tavallaan hyvä että pysyttelee alkoholista erossa. Poikani on 23v. Eli aloitti ketipinorin 18 vuotiaana aivojen vielä ollessa kehitysvaiheessa. Minusta ketipinor rauhoitti poikaa hyvin. Ei rampannut ostarilla tai haastanut riitaa meille vanhemmille. Hän lopetti katurallit ja autoharrastuksenkin. Ajokortti toki lähti myös psykoosin pahimmassa vaiheessa. Autoharrastus oli hänelle todella rakas asia ja tuntuisi sille että hän masentui ennestään menettäessään kortin.
KYllä joillekin ketipinor toimii tietyn ajan, sitten on muutettava lääkitystä. Minusta ketipinor voi parhaimmillaan rauhoittaa ylivilkkaan nuoren miehen. Enää vanhempien ei tarvitse olla huolissaan missä poika menee ja mitä hänelle voi tapahtua.
-Huolestunut äiti
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 14:59"]
En tajua kuinka ilkeitä ihmiset ovat. Miten heidät on kasvatettu? Miksi ovat niin pahoja? Jos oman lapsen menettää se on kamalinta, täällä pari ilkeää huutelijaa! Taitavat olla onnettomia. Voimia alottajalle!
[/quote]
Kun ÄITI kirjoittaa tänne, niin onhan sen OLTAVA totta, niinkö?
Meillä on ainoastaan ap:n näkemys. Ja itselläni pistää silmään tuo "reipas urheilijanuorukainen". Omasta tahdostaan urheilija vai vanhempien painostuksesta? Niin, pyhimysäidit, sellaisiakin vanhempia on!
Muöle.ainakin lääkäri on sanonut, ettei niitä haittalietteloja kannata pelokkain mielin lukea. Niihin nut on kirjoitettu kaikkivmahdollinen varmuuden vuoksi, että lääkeyhtiö ei joutuisi korvaamaan. Jotenkinbtosiaan onbsellainen olo, että niitä on turha lukea, kun muuten ei uskalla ottaa mitään. Aika lääkärikäynnilläbei millään riiitä haittaluettelon läpikäymiseen sa suomentamiseen. Eihänvpotilas voi sitä.täusin ymmrtää ja pojtia hyöty-haitta -vertailua.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 18:00"]
Olen ollut päiväosastolla hoidettavana (keskustellut siellä muiden potilaiden kanssa tästä lääkkeestä) ja kyllä sitä kuin karkkia tuputettiin, vähän huonompi päivä ni annosta lisää. Se väsyttää, tekee zombin eli siitä masennusympyrästä pääseminen vaikeutuu entisestään ja mikä pahinta se vaikuttaa aivojen toimintaan pysyvästi. Koska siihen ei jää samalla tavalla riippuvaiseksi eikä sivuoireet ole samanlaisia kuin perinteisissä masennuslääkkeissä niin siitä on tullut tällainen "yleispätevä lääke" vähän kaikkeen, tuntuu että sitä on hirveen helppo ja kiva määrätä. Psykoosit tai todella vakavat tms krooniset tilat ovat asia erikseen. En halua sanoa että älkää syökö neurolepteja mutta sen sanon että jos teille niitä määrätään, niin kysykää mitä muita vaihtoehtoja teille olisi. Masennus on tosi usein kausittaista, elämäntilanteeseen tai vaiheeseen liittyvää. Ette halua että sen takia että syötte siihen lääkettä joka vaikuttaa mahdollisesti teidän aivoihin loppuelämän, vaikka lopettaisitte käytön. Tästä löytyy englanniksi aika paljon materiaalia ihan Googlesta ja Jenkeissä on ruvettu heräämään asiaan mutta Suomessa vielä ketiapiinia palvotaan.
[/quote]
Just näin. Hyvä kannanotto. Ketipinor sitoo aivojen dopamiinireseptoreita ja ajan mittaan aivot pienenevät. Varsinkin kehittyville nuorille tämä on vaarallista. Sekä tunne-elämä että äly kärsivät. Aivan liikaa määrätään Ketipinoria. Omalle lapselle en ikinä suostuisi sitä antamaan.
Kaikkiin lääkityksiin liittyy aina pieniä riskejä. Ketipinor ei ole todellakaan pahin itsemurhariskiä ja kuolemaa lisäävistä lääkkeistä vaan suurimmassa osassa lääkekuolemista osallisina ovat vahvat kipulääkkeet ja bentsodiatsepiinit.
Terapia tulisi tietysti olla ensisijaista nuorille, mutta elämänvaihe on usein sellainen, ettei se mahdollista varsinaista terpiaa. Terapiaan ei myöskään käytännössä pääse kovin helpolla. Sen vuoksi lääkehoitoja on käytännössä aina kokeiltava.
Osanottoni :(
Itsemurhariski kohoaa myös muiden masennuslääkkeiden käytön yhteydessä johtuen siitä että jos joku on oikein vakavasti masentunut voimat ei riitä edes itsemurhaan, lääkkeen aloittamisen myötä myös toimintakyky kohoaa milloin riski suorittää itsemurha kohoaa.
Mitä ketipinorlääkkeen käyttöön tulee niin olen itse sitä kokeillut joskus monta vuotta sitten eikä lääke sovinnut minulle lainkaan. Olo oli kamala, kuin zombiella. Saatoin istua koko illan tuijottamassa telkkaa suu auki enkä ymmärtänyt ohjelmista mitään. Aiheutti myös suunnattomat ahmimiskohtaukset sekä verenpaineen laskua. En suosittelisi sitä lääkettä kenellekään. Muistaakseni lääke oli silloin nimeltään Seroquel ja mun annostus oli 200 mg/vrk
Vuonna 2005 minulle aloitettiin Ketipinor, silloinen Seroquel.
Painoin 63 kg sen aloittaessani,ja lopettaessani sen pari vuotta sitten painoin yli 125kg.
Se aiheutti myös sinustakykardiaa,ja minulla esiintyi loppuaikoina myös virtsankarkailua.
Minulle ei enää määrätä ko.lääkettä, on tappolääke.
Ketipinor vaihdettiin Levoziniin,joka on sopinut minulle.
Myös paniikkia, ja ahdistusta lääke lisäsi.
Sain ketipinoria kun olin 18 vuotias. Muita lääkkeitä oli jo kokeiltu ja ne eivät joko auttaneet tai sivuvaikutukset oli kauheat. Käytin ketipinoria viikon ja aloin saamaan aivan järkyttäviä raivokohtauksia. Olin koko ajan kiukkuinen ja lisäksi oikean puolen käsi ja jalka olivat jatkuvasti puutuneina.. hirveä lääke.
Voi ei.. otan osaa.:( et ole yksin. <3