Voiko syrjähypystä tulla oikea suhde?
Olen tapaillut varattua miestä noin puoli vuotta. Oikeastaan en kutsuisi sitä tapailuksi, mutta ei se täysin viatontakaan ole. Emme esimerkiksi ole harrastaneet seksiä. Tavatessamme mies oli asumuserossa, mutta palasi lastensa vuoksi kotiin. Päätimme 'tapailun' hetkeksi, mutta ikävä kasvoi liian suureksi. Mies ei tiedä, mitä tehdä. En oikeastaan minäkään. Yritän tapailla muita, mutta en kiinnostu kenestäkään enkä halua muita.
Onko kenelläkään kokemusta syrjähypystä, josta on tullut aito suhde?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Kerran pettää... jne
Ei ihan aina. Nykyinen 20 vuotta kestänyt liittoni alkoi syrjähypystä, enkä ole sen jälkeen pettänyt - vaikka tilaisuuksia olisi ollut. (Olen mies, alle 50 v.)
Mutta joo, yleensä kai petturi on sitä aina.
Eikös presidenttiparilla ollut vispilänkauppaa jo ennen kuin se oli sallittua?
On ihan tavallista että ihminen saattaa rakastua toiseen. Sinällään en ymmärrä aiheen demonisointia. Oikea toimintatapa näissä tilanteissa on ero ennen kuin pettää kumppaniaan.
On myös olemassa ihmisiä jotka vaan käyttää toisia. Sekä toista naista/ miestä että sitä omaa puolisoa.
Lapsille voi olla läsnä ja oikeasti hyvä isä tai äiti vaikkei vanhemmat asuisikaan yhdessä. Jos mies valitsee pelkän perheen eikä sinua ja perhettä, voisitte avoimesti pohtia miksi näin ja teette sitten omat päätökset.
Vierailija kirjoitti:
Kerran pettää... jne
Olispa elämä näin mustavalkoista.
Tottakai voi. Aikanaan hän sitten syrjähyppää jonkun luokse sinun luotasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran pettää... jne
Ei ihan aina. Nykyinen 20 vuotta kestänyt liittoni alkoi syrjähypystä, enkä ole sen jälkeen pettänyt - vaikka tilaisuuksia olisi ollut. (Olen mies, alle 50 v.)
Mutta joo, yleensä kai petturi on sitä aina.
Miten tapasitte? Oliko kuvioissa lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran pettää... jne
Ei ihan aina. Nykyinen 20 vuotta kestänyt liittoni alkoi syrjähypystä, enkä ole sen jälkeen pettänyt - vaikka tilaisuuksia olisi ollut. (Olen mies, alle 50 v.)
Mutta joo, yleensä kai petturi on sitä aina.
😂 Tarkoitat varmaan ettei ole jäänyt kiinni vielä.
Kerran pettäjä on yleensä aina pettäjä. Ei se sanonta ole tyhjästä ilmestynyt.
Vierailija kirjoitti:
Eikös presidenttiparilla ollut vispilänkauppaa jo ennen kuin se oli sallittua?
Mitä tarkoitat?
Sauli Niinistön vaimo kuoli vuonna 1995.
Jenni Haukio oli eronnut miesystävästään jo pitkään aikaa sitten, ennenkuin aloitti Niinistön kanssa.
Heidänt vihittiin avioliittoon 2009.
Mä olin samantapaisessa tilanteessa, tapailtiin ilman seksiä. Mies ei rakastanut vaimoaan, mutta oli vaikeaa erota lasten takia. No, kai se rakkaus minuun sitten kasvoi niin suureksi, että erosi kuitenkin. Ollaan oltu yhdessä jo toistakymmentä vuotta.
No hänhän pettää nyt jo sinua toisen kanssa. Sitäkö suhteestasi haluat?
Miksei voisi. Ihmiset tutustuvat ja suhteita alkaa kaikenlaisista lähtökohdista. jotkut treffipalstalla, jotkut rakastuu ystävään. Joku kohtaa työpaikalla, toinen rakastuu vaikka kampaajaansa. Ihmisiä muuttaa rakkauden vuoksi toiselle puolelle maailmaa, hylkää uskontonsa, joutuu jättämään oman yhteisön "väärän" kumppanin vuoksi jne jne. On paljon hankalampiakin tilanteita rakastua kuin se, että jompikumpi on jäänyt roikkumaan loppuun ajettuun suhteeseen.
Tilastojen mukaan ei, mutta tilastoissa on varmaan yliedustettuna yhden yön jutut ja pikkujoulupettämiset. Aihe on edelleen tabu, joten liekö edes tutkittu pitkäkestoisten syrjähyppyjen onnistumisprosentteja.
Miehet ja naiset pettää myös eri syistä. Miehille voi helposti olla kyse pelkästä seksistä, kun taas naisille tunneyhteys on tärkeää. Seksin vuoksi tapahtuneiden pettämisen määrä myös vinouttaa tilastoja.
Vierailija kirjoitti:
No hänhän pettää nyt jo sinua toisen kanssa. Sitäkö suhteestasi haluat?
Suhteessa ei ole ollut seksiä kuopuksen syntymän jälkeen oikeastaan lainkaan. Voihan hän toki valehdella, mutta en usko.
Panosta parisuhteeseen.
- Fingerpori
Minulle tuota kysymystä ei edes tulisi, koska isää, oli sitten eronnut tai leski, en ottaisi kumppanikseni IKINÄ. Toisista lapsista ei ole kuin huolta ja surua. Niin usein nähty tuttavien liitoissa. Aina ”uuden naisen” pitää kaikki tehdä ja kaikki kärsiä, mutta mitään ei saa sanoa tai päättää. Häntä saa arvostella kaikesta, eikä kukaan lapsi oikeasti suostu siihenkään, että uusi ei halua äidiksi vaan kaveriksi. Ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuota kysymystä ei edes tulisi, koska isää, oli sitten eronnut tai leski, en ottaisi kumppanikseni IKINÄ. Toisista lapsista ei ole kuin huolta ja surua. Niin usein nähty tuttavien liitoissa. Aina ”uuden naisen” pitää kaikki tehdä ja kaikki kärsiä, mutta mitään ei saa sanoa tai päättää. Häntä saa arvostella kaikesta, eikä kukaan lapsi oikeasti suostu siihenkään, että uusi ei halua äidiksi vaan kaveriksi. Ei toimi.
No ei ole kyllä meillä mennyt yhtään noin. Mutta miehen lapsi olikin nuori ja ex-vaimo aina ollut asiallinen.
Monella on tapana varmistaa, että uusi on varmasti käytettävissä ennen kuin eroaa. Tämä siksi, että pelkäävät jäävänsä yksin.
Voi tulla vähäksi aika. Naisilla on tapana tällaisissa tilanteissa tehdä nopeasti lapsi tai useampia, että saisivat syrjähyppyihin taipuvaisen miehen paremmin sitoutumaan.
Koska sika ei pääse harjaksistaan, jää nainen yksin pienen lapsen tai jopa kahden kanssa, kun mies taas rakastuu uuteen naiseen.
Kerran pettää... jne