Voiko syrjähypystä tulla oikea suhde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on siis pienet lapset ja seksiä ei ole ollut kuopuksen syntymän jälkeen. Oletan, että kuopus on 0-2 vuotta vanha. Voi olla kyse perus lapsiperhearkeen kyllästymisestä ja ajan puutteesta vaimon kanssa. Vaimo saattaa keskittyä olemaan vain äiti. Ensisijaisesti miehen pitää keskittyä selvittämään oma avioliittonsa ja näin ilmeisesti päätti tehdä. Ei hän varmaankaan eroa jos saavat asiat selvitetyksi. Tai sitten mies valehtelee kaiken ja olet kivaa pientä ajanvietettä, vaikka ette olekaan seksiä harrastaneet. Kaikenlaisia sosiopaatteja on liikenteessä. Sinun on turha roikkua miehessä, koska ei ole mitään takeita yhtään mistään. Katkaise välit. Mies unohtuu kyllä parin vuoden sisään. Hänellä on vastuu vain omasta elämästään ja omasta perheestään ja tekee ratkaisut sen mukaan ja on nähtävästi jo tehnytkin. Sinun tehtäväsi on rakentaa onnellinen elämä itsellesi miehistä viis.

Onko tosiaan niin, että lapsiperheaika on pätevä syy antaa parisuhteen kuolla?

Ei se ole, mutta monet antavat sen olla. Toistavat saman kaavan sitten uudessa suhteessa. Oikeasti hämmentävän moni ero johtuu pikkulapsiajan haastavuudesta eikä siitä, että avioliitto olisi oikeasti kuollut. Ihmisillä ei vain ole keinoja käsitellä pettymyksiaä, turhautumista ja ihan pelkkää väsymystä mitä se perhearki voi aiheuttaa. Sitten otetaan ero ja myöhemmin huomataan, että hetkonen... Näin ei ole kaikkien erojen kohdalla, mutta yllättävän monessa on.

Pikkulapsiarjessa helposti se lapsiin vähemmän sidottu vanhempi tekee puolisolleen klassiset eli pakenee kotityömaata töihin ja harrastuksiin jättäen toisen selviämään yksin lasten kanssa. Kunnioitushan siinä puolisoa kohtaan menee ja 24/7/365 perhearkea ilman vapaa-aikaa pyörittävällä ei ole voimia tai halua panostaa parisuhteeseen. Sitten se vähemmän lapsiin sidottu vanhempi pettää, kun "kotona ei saa lämpöä".

Mitä tukea tällaiselta puolisolta olisi odotettavissa missään rankassa elämäntilanteessa? Minkä ihmeen takia liittoa kannattaisi jatkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran pettää... jne

Ei ihan aina. Nykyinen 20 vuotta kestänyt liittoni alkoi syrjähypystä, enkä ole sen jälkeen pettänyt - vaikka tilaisuuksia olisi ollut. (Olen mies, alle 50 v.)

Mutta joo, yleensä kai petturi on sitä aina.

Miten tapasitte? Oliko kuvioissa lapsia?

Opiskelukuvioissa. Ei ollut lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on siis pienet lapset ja seksiä ei ole ollut kuopuksen syntymän jälkeen. Oletan, että kuopus on 0-2 vuotta vanha. Voi olla kyse perus lapsiperhearkeen kyllästymisestä ja ajan puutteesta vaimon kanssa. Vaimo saattaa keskittyä olemaan vain äiti. Ensisijaisesti miehen pitää keskittyä selvittämään oma avioliittonsa ja näin ilmeisesti päätti tehdä. Ei hän varmaankaan eroa jos saavat asiat selvitetyksi. Tai sitten mies valehtelee kaiken ja olet kivaa pientä ajanvietettä, vaikka ette olekaan seksiä harrastaneet. Kaikenlaisia sosiopaatteja on liikenteessä. Sinun on turha roikkua miehessä, koska ei ole mitään takeita yhtään mistään. Katkaise välit. Mies unohtuu kyllä parin vuoden sisään. Hänellä on vastuu vain omasta elämästään ja omasta perheestään ja tekee ratkaisut sen mukaan ja on nähtävästi jo tehnytkin. Sinun tehtäväsi on rakentaa onnellinen elämä itsellesi miehistä viis.

Onko tosiaan niin, että lapsiperheaika on pätevä syy antaa parisuhteen kuolla?

Ei se ole, mutta monet antavat sen olla. Toistavat saman kaavan sitten uudessa suhteessa. Oikeasti hämmentävän moni ero johtuu pikkulapsiajan haastavuudesta eikä siitä, että avioliitto olisi oikeasti kuollut. Ihmisillä ei vain ole keinoja käsitellä pettymyksiaä, turhautumista ja ihan pelkkää väsymystä mitä se perhearki voi aiheuttaa. Sitten otetaan ero ja myöhemmin huomataan, että hetkonen... Näin ei ole kaikkien erojen kohdalla, mutta yllättävän monessa on.

Pikkulapsiarjessa helposti se lapsiin vähemmän sidottu vanhempi tekee puolisolleen klassiset eli pakenee kotityömaata töihin ja harrastuksiin jättäen toisen selviämään yksin lasten kanssa. Kunnioitushan siinä puolisoa kohtaan menee ja 24/7/365 perhearkea ilman vapaa-aikaa pyörittävällä ei ole voimia tai halua panostaa parisuhteeseen. Sitten se vähemmän lapsiin sidottu vanhempi pettää, kun "kotona ei saa lämpöä".

Mitä tukea tällaiselta puolisolta olisi odotettavissa missään rankassa elämäntilanteessa? Minkä ihmeen takia liittoa kannattaisi jatkaa?

Minun kokemukseni mukaan miehet voivat olla hyvinkin osallistuvia, mutta jäävät silti perheessä ulkopuolisia haluamattaan.

Aina kannattaa vaihtaa parempaan. Nainen vanhenee 10-15 vuoden kuluessa kuten autokin. Sitten vaan uutta hankkimaan.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No hänhän pettää nyt jo sinua toisen kanssa. Sitäkö suhteestasi haluat?

Suhteessa ei ole ollut seksiä kuopuksen syntymän jälkeen oikeastaan lainkaan. Voihan hän toki valehdella, mutta en usko.

Eihän teilläkään ole seksiä. Uskotko, ettei sitä ole kotona? "oikeastaan lainkaan" on enemmän kuin teillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai voi, mutta millainen suhde niin se on eri asia. Uskon, että pettäjäkin voi muuttua, mutta vielä enemmän uskon että useimmiten ihminen toistaa samaa kaavaa elämässään. Monelle pettäminen on keino löytää elämään sisältöä ja jännitystä silloin kun omassa suhteessa ei mene hyvin. Usein tällaiset ihmiset eivät vain osaa kehittää muita keinoja selvitä niistä vaikeuksista, joita parisuhteessa väistämättä pidemmän päälle tulee. 

Omasta nykyisestä miehestäni tiedän sen, että kun hän oli eroamassa entisestä huonosta liitostaan, hän teki kaikkensa saadakseen suhteen vielä toimimaan. Hän ei todellakaan lähtenyt etsimään viihdykettä, seksiä ja ihastumista muualta. Arvostan häntä tämän vuoksi valtavasti ja tämä antaa luottamusta siihen että myös minun kanssani hänellä on tarvittaessa todennäköisesti halua selvittää ongelmat suoraselkäisellä tavalla.

Ihan en käsitä tuota ajatusta "pettäjäkin voi muuttua". Entä kun henkilö on ollut yli 25 vuotta elämästään eri mittaisissa suhteissa uskollinen, jossa joukossa pitkä, melkein 20 vuoden suhde. Sitten viimeisin suhde päättyy henkilön pettäessä ja aloittaessa uuden suhteen. Voidaanko silloin sanoa, että pettäjä voi muuttua uskolliseksi, vai että uskollinen ihminen muuttui pettäjäksi vai kenties niin, että uskollinen ihminen toimi kerran elämässään vastoin tyypillistä toimintatapaansa? Eli jos kerran elämässäni vedän kännit niin sanotko minulle sitten, että minullakin on mahdollista muuttua raittiiksi?

Tiedät varmasti itsekin vastauksen tähän. Jos petät, niin kyllä, sinun on mahdollista muuttua. Sinun ei tarvitse tehdä sitä toista kertaa. Mutta mitä useammin teet, sitä todennäköisempää on että turvaudut juuri siihen tapaan jatkossakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No hänhän pettää nyt jo sinua toisen kanssa. Sitäkö suhteestasi haluat?

Suhteessa ei ole ollut seksiä kuopuksen syntymän jälkeen oikeastaan lainkaan. Voihan hän toki valehdella, mutta en usko.

Eihän teilläkään ole seksiä. Uskotko, ettei sitä ole kotona? "oikeastaan lainkaan" on enemmän kuin teillä.

Ei se halun puutteesta ole kiinni. Kunnioitan miehen päätöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No hänhän pettää nyt jo sinua toisen kanssa. Sitäkö suhteestasi haluat?

Suhteessa ei ole ollut seksiä kuopuksen syntymän jälkeen oikeastaan lainkaan. Voihan hän toki valehdella, mutta en usko.

Eihän teilläkään ole seksiä. Uskotko, ettei sitä ole kotona? "oikeastaan lainkaan" on enemmän kuin teillä.

Ei se halun puutteesta ole kiinni. Kunnioitan miehen päätöstä.

Joskus sivuviritys virkistää aviovuoteessakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran pettää... jne

Ei ihan aina. Nykyinen 20 vuotta kestänyt liittoni alkoi syrjähypystä, enkä ole sen jälkeen pettänyt - vaikka tilaisuuksia olisi ollut. (Olen mies, alle 50 v.)

Mutta joo, yleensä kai petturi on sitä aina.

Petin aviomiestäni. Nyt olen ollu kymmwnkunta vuotta naimisissa sen kanssa kenen kanssa petin. Enkä ole siis pettänyt koskaan muulloin. Olen ilmeisesti poikkeus, niin kuin sinäkin.

Ajattelitko, että Vauva on kristallipallo, joka kertoo sinulle vastauksen, ja sen perusteella teet sitten "itsenäisen" päätöksesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran pettää... jne

Ei ihan aina. Nykyinen 20 vuotta kestänyt liittoni alkoi syrjähypystä, enkä ole sen jälkeen pettänyt - vaikka tilaisuuksia olisi ollut. (Olen mies, alle 50 v.)

Mutta joo, yleensä kai petturi on sitä aina.

Petin aviomiestäni. Nyt olen ollu kymmwnkunta vuotta naimisissa sen kanssa kenen kanssa petin. Enkä ole siis pettänyt koskaan muulloin. Olen ilmeisesti poikkeus, niin kuin sinäkin.

Minulla sama tarina, tosin aikaa kulunut vasta muutama vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelitko, että Vauva on kristallipallo, joka kertoo sinulle vastauksen, ja sen perusteella teet sitten "itsenäisen" päätöksesi?

Tämä on keskustelupalsta, täällä on tarkoitus keskustella.

Kyllä voi. 17 vuotta syrjähypystä.