Jos teille tulee riita ennen johonkin lähtemistä, niin miten toimitte?

No ei se ole alunperinkään halunnut vanhemmillesi ja kehittää sen riidan ihan mistä tahansa.

Normaalissa parisuhteessa ei riidellä, mökötetä eikä käyttäydytä lapsellisesti jatkuvasti.

Me emme riitele tuolla tavalla. Jos ollaan yhdessä menossa jonnekin, niin ei kehitellä mitättömiä riitoja matkalla. Ei ole olemassa sellaista mitätöntä erimielisyyttä, jonka vuoksi pitäisi riidellä.

Ei ole tullut tuollaisia riitoja vielä 25 vuoden aikana. Käyn kuitenkin aika usein yksin vanhemmillani, joten asia olisi kaikille ihan ok. Ei meidän ole pakko mennä kahdestaan joka paikkaan yleensäkään.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tullut tuollaisia riitoja vielä 25 vuoden aikana. Käyn kuitenkin aika usein yksin vanhemmillani, joten asia olisi kaikille ihan ok. Ei meidän ole pakko mennä kahdestaan joka paikkaan yleensäkään.

Vanhempani odottavat aina meidän tuloa sinne ja itse ainakin pitäisin todella epäkohteliaana, jos joku meille tulossa ollut ei tulisikaan siksi, että hänellä sattui tulemaan vaimonsa kanssa erimielisyyttä kaupassakäynnistä automatkalla. Itse en näe mitään yhteyttä noiden kahden asian välillä.

Ap

Haluatko vastauksen sille onko oikein sinun vanhempiasi kohtaan, ettei miehesi  halua tulla sinne ja kehittää riídan ehkä juuri sen vuoksi autossa? Yksinkertainen vastaukseni siihen on, ettet ole vastuussa miehesi käytöksestä vanhempiasi kohtaan. Mies toimii, kuten itse haluaa ja rakentaa omat suhteensa vanhempiisi samalla tavoin kuin sinä miehesi vanhempiin. Anopit ja appiukot eivät ole niitä rakkaimpia ihmissuhteita, joten kasvukipuja parisuhteessa heidän suhteen riittää teillä vielä vuosia. Anna miehen jäädä kotiin ja toteat vain viisaana puolisona, että omapa on asiasi miten muita ihmisiä kohtelet.

Jos taas haluat tietää , että riidelläänkö meillä viime tinkaan autossa niin riidellään ja miten sen kanssa pitäisi toimia on vastaukseni taas sama tylsä että sittenpä riidellään. Tiedän tasan tarkkaan mieheni olevan hyväsydäminen ja älykäs tyyppi, joten hän kykenee analysoimaan riitatilanteemme siinä missä minäkin. Emme ole pitkävihaisia kumpikaan ja osaamme pyytää anteeksi toisiltamme. Riidat ovat osa meidän vuorovaikutusta, eikä meille jää siitä kaunoja (ja jos jää ne selvitetään uudelleen). Juuri eilen riitelimme ja käännyimme takaisin kotiin. Usein riitoihin on looginen syy, joka avautuu keskusteltuamme miksi niin kävi.

Niin kauan aikaa, kun kaksi ihmistä riitelee tai kinastelee pikku asioista ei ole mitään hätää. 

Vierailija kirjoitti:

No ei se ole alunperinkään halunnut vanhemmillesi ja kehittää sen riidan ihan mistä tahansa.

Normaalissa parisuhteessa ei riidellä, mökötetä eikä käyttäydytä lapsellisesti jatkuvasti.

Erittäin samaa mieltä, että normaalissa parisuhteessa ei mökötetä tai käyttäydytä lapsellisesti jatkuvasti. Riitely on mielestäni normaalia, mutta ei jatkuvasti. Jos mieheni autossa matkalla alkaa yhtäkkiä syyttämään minua etten minä ole käynyt kaupassa illan ruokaa varten (kun yleensä hän on tähän saakka aina hoitanut kaupassakäynnit autolla ja minä olen tehnyt sitten ruoan), niin en tiedä mitä minun olisi pitänyt sanoa muuta kuin että miksi se olisi ollut yhtäkkiä minun tehtäväni. Ja tästä mies sai sitten riidan aikaiseksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei se ole alunperinkään halunnut vanhemmillesi ja kehittää sen riidan ihan mistä tahansa.

Normaalissa parisuhteessa ei riidellä, mökötetä eikä käyttäydytä lapsellisesti jatkuvasti.

Erittäin samaa mieltä, että normaalissa parisuhteessa ei mökötetä tai käyttäydytä lapsellisesti jatkuvasti. Riitely on mielestäni normaalia, mutta ei jatkuvasti. Jos mieheni autossa matkalla alkaa yhtäkkiä syyttämään minua etten minä ole käynyt kaupassa illan ruokaa varten (kun yleensä hän on tähän saakka aina hoitanut kaupassakäynnit autolla ja minä olen tehnyt sitten ruoan), niin en tiedä mitä minun olisi pitänyt sanoa muuta kuin että miksi se olisi ollut yhtäkkiä minun tehtäväni. Ja tästä mies sai sitten riidan aikaiseksi.

Ap

Siis mies riiteli yksikseen ja sitten sanoi, ettei tule vanhemmillesi? Aika outoa, että et osallistunut koko jupinaan mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tullut tuollaisia riitoja vielä 25 vuoden aikana. Käyn kuitenkin aika usein yksin vanhemmillani, joten asia olisi kaikille ihan ok. Ei meidän ole pakko mennä kahdestaan joka paikkaan yleensäkään.

Vanhempani odottavat aina meidän tuloa sinne ja itse ainakin pitäisin todella epäkohteliaana, jos joku meille tulossa ollut ei tulisikaan siksi, että hänellä sattui tulemaan vaimonsa kanssa erimielisyyttä kaupassakäynnistä automatkalla. Itse en näe mitään yhteyttä noiden kahden asian välillä.

Ap

Minä taas miettisin tuossa tilanteessa, että jos kaksi ihmistä ei kykene olemaan automatkaa riitelemättä, niin jotain on pahasti vialla ja olisi fiksuinta, että eivät tule meille yhdessä. Kyräilevät ja toisiaan piikittelvät vieraat eivät ole tervetulleita, kotini ei ole mikään pariskuntien taistelutanner.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei se ole alunperinkään halunnut vanhemmillesi ja kehittää sen riidan ihan mistä tahansa.

Normaalissa parisuhteessa ei riidellä, mökötetä eikä käyttäydytä lapsellisesti jatkuvasti.

Erittäin samaa mieltä, että normaalissa parisuhteessa ei mökötetä tai käyttäydytä lapsellisesti jatkuvasti. Riitely on mielestäni normaalia, mutta ei jatkuvasti. Jos mieheni autossa matkalla alkaa yhtäkkiä syyttämään minua etten minä ole käynyt kaupassa illan ruokaa varten (kun yleensä hän on tähän saakka aina hoitanut kaupassakäynnit autolla ja minä olen tehnyt sitten ruoan), niin en tiedä mitä minun olisi pitänyt sanoa muuta kuin että miksi se olisi ollut yhtäkkiä minun tehtäväni. Ja tästä mies sai sitten riidan aikaiseksi.

Ap

Siis mies riiteli yksikseen ja sitten sanoi, ettei tule vanhemmillesi? Aika outoa, että et osallistunut koko jupinaan mitenkään.

Kuten kerroin, mies alkoi yhtäkkiä syyttämään minua jonkun asian tekemättä jättämisestä, jonka hän on tehnyt tähän saakka aina eikä siinä ole ollut tähän mennessä mitään ongelmaa kellenkään. Miehelläni on viimeaikoina muodostunut tapa syytellä minua mitä ihmeellisimmistä asioista ja aluksi korjaan asian asiallisesti, mutta kun hän jatkaa vaan täysin tuulesta temmattua syyttelyään niin minä korjaan asiaa oikeaksi. Itse en ollut todellakaan mitenkään raivona, mutta kun järkipuhe ei auttanut, alennuin nimittelemään häntä idiootiksi kun keksii täysin perättömiä asioita mistä syyttää minua. Ja tämä nimittely oli hänelle sitten liikaa. Itse en loukkaannu vastaavaan tapaan jos minua riidassa nimitellään, mutta mieheni ei kestä pienintäkään nimittelyä, joten olen yrittänyt kyllä kitkeä tuon huonon tavan itsestäni pois. Mutta pelkään, että jos en korjaa näitä jatkuvia, perättömiä syytöksiä, tilanne vain pahenee ja pahenee.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei se ole alunperinkään halunnut vanhemmillesi ja kehittää sen riidan ihan mistä tahansa.

Normaalissa parisuhteessa ei riidellä, mökötetä eikä käyttäydytä lapsellisesti jatkuvasti.

Erittäin samaa mieltä, että normaalissa parisuhteessa ei mökötetä tai käyttäydytä lapsellisesti jatkuvasti. Riitely on mielestäni normaalia, mutta ei jatkuvasti. Jos mieheni autossa matkalla alkaa yhtäkkiä syyttämään minua etten minä ole käynyt kaupassa illan ruokaa varten (kun yleensä hän on tähän saakka aina hoitanut kaupassakäynnit autolla ja minä olen tehnyt sitten ruoan), niin en tiedä mitä minun olisi pitänyt sanoa muuta kuin että miksi se olisi ollut yhtäkkiä minun tehtäväni. Ja tästä mies sai sitten riidan aikaiseksi.

Ap

Siis mies riiteli yksikseen ja sitten sanoi, ettei tule vanhemmillesi? Aika outoa, että et osallistunut koko jupinaan mitenkään.

Kuten kerroin, mies alkoi yhtäkkiä syyttämään minua jonkun asian tekemättä jättämisestä, jonka hän on tehnyt tähän saakka aina eikä siinä ole ollut tähän mennessä mitään ongelmaa kellenkään. Miehelläni on viimeaikoina muodostunut tapa syytellä minua mitä ihmeellisimmistä asioista ja aluksi korjaan asian asiallisesti, mutta kun hän jatkaa vaan täysin tuulesta temmattua syyttelyään niin minä korjaan asiaa oikeaksi. Itse en ollut todellakaan mitenkään raivona, mutta kun järkipuhe ei auttanut, alennuin nimittelemään häntä idiootiksi kun keksii täysin perättömiä asioita mistä syyttää minua. Ja tämä nimittely oli hänelle sitten liikaa. Itse en loukkaannu vastaavaan tapaan jos minua riidassa nimitellään, mutta mieheni ei kestä pienintäkään nimittelyä, joten olen yrittänyt kyllä kitkeä tuon huonon tavan itsestäni pois. Mutta pelkään, että jos en korjaa näitä jatkuvia, perättömiä syytöksiä, tilanne vain pahenee ja pahenee.

Ap

Voi tsiisus miten typeriä ihmisiä sitä onkaan...

Aika harva mies haluaisi viettää päivästä toiseen koko päivän anoppilassa

Itse en ollut todellakaan mitenkään raivona, mutta kun järkipuhe ei auttanut, alennuin nimittelemään häntä idiootiksi kun keksii täysin perättömiä asioita mistä syyttää minua. Ja tämä nimittely oli hänelle sitten liikaa. Itse en loukkaannu vastaavaan tapaan jos minua riidassa nimitellään, mutta mieheni ei kestä pienintäkään nimittelyä, joten olen yrittänyt kyllä kitkeä tuon huonon tavan itsestäni pois. Mutta pelkään, että jos en korjaa näitä jatkuvia, perättömiä syytöksiä, tilanne vain pahenee ja pahenee.

Ap

Siis ei hyvää päivää, nimittelyä?!!? Onko tuo käsityksesi normaalista riitelystä? Tai perättömään syytökseen vastaamisesta? Nimittely varmaan saa toisen ymmärtämään virheensä ja korjaamaan asian asian. 😆 Oletteko tarhaikäisiä?

On taas niin auvoista parisuhdetta että. 

Vierailija kirjoitti:

Aika harva mies haluaisi viettää päivästä toiseen koko päivän anoppilassa

Olimme menossa heidän pihalleen kahville kahdeksi tunniksi, viimeksi olemme nähneet kuukausi sitten. Vanhempani ovat aina olleet todella ystävällisiä miehelleni eikä mieheni ole koskaan sanonut ettei pitäisi heistä tai ettei haluaisi tavata. Mielestäni kyse ei siis ole siitä ettei mieheni olisi halunnut mennä sinne vaan mies vaan ei pääse mitättömästä suuttumuksestaan yli (koska ei edes yritä) ja sanoo sitten ettei sinne kannata mennä riitelemään. Vastaavia tilanteita on kuitenkin ollut aiemminkin emmekä koskaan ole tietenkään riidelleet vanhemmillani. Itse pääsen asioista todella nopeasti yli enkä tietenkään koskaan näytä muille ihmisille, jos minua suututtaa jokin asia. Mielestäni en voi nyt enää luottaa mieheeni lainkaan, kun hän ei pidä sovitusta kiinni. Jatkossa ei tee mieli edes yrittää lähteä hänen kanssaan mihinkään kun joko pitäisi kuunnella hiljaa aiheetonta syyttelyä koko matka tai sitten varautua siihen, että mieheni kääntyykin parkkipaikalta kotiin. Mielestäni kyse on epäluotettavuudesta. Itse pidän aina kaikesta sovitusta kiinni, vaikka mikä olisi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva mies haluaisi viettää päivästä toiseen koko päivän anoppilassa

Olimme menossa heidän pihalleen kahville kahdeksi tunniksi, viimeksi olemme nähneet kuukausi sitten. Vanhempani ovat aina olleet todella ystävällisiä miehelleni eikä mieheni ole koskaan sanonut ettei pitäisi heistä tai ettei haluaisi tavata. Mielestäni kyse ei siis ole siitä ettei mieheni olisi halunnut mennä sinne vaan mies vaan ei pääse mitättömästä suuttumuksestaan yli (koska ei edes yritä) ja sanoo sitten ettei sinne kannata mennä riitelemään. Vastaavia tilanteita on kuitenkin ollut aiemminkin emmekä koskaan ole tietenkään riidelleet vanhemmillani. Itse pääsen asioista todella nopeasti yli enkä tietenkään koskaan näytä muille ihmisille, jos minua suututtaa jokin asia. Mielestäni en voi nyt enää luottaa mieheeni lainkaan, kun hän ei pidä sovitusta kiinni. Jatkossa ei tee mieli edes yrittää lähteä hänen kanssaan mihinkään kun joko pitäisi kuunnella hiljaa aiheetonta syyttelyä koko matka tai sitten varautua siihen, että mieheni kääntyykin parkkipaikalta kotiin. Mielestäni kyse on epäluotettavuudesta. Itse pidän aina kaikesta sovitusta kiinni, vaikka mikä olisi.

Ap

Ja näin alkaa se parisuhteen loppulaskenta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva mies haluaisi viettää päivästä toiseen koko päivän anoppilassa

Olimme menossa heidän pihalleen kahville kahdeksi tunniksi, viimeksi olemme nähneet kuukausi sitten. Vanhempani ovat aina olleet todella ystävällisiä miehelleni eikä mieheni ole koskaan sanonut ettei pitäisi heistä tai ettei haluaisi tavata. Mielestäni kyse ei siis ole siitä ettei mieheni olisi halunnut mennä sinne vaan mies vaan ei pääse mitättömästä suuttumuksestaan yli (koska ei edes yritä) ja sanoo sitten ettei sinne kannata mennä riitelemään. Vastaavia tilanteita on kuitenkin ollut aiemminkin emmekä koskaan ole tietenkään riidelleet vanhemmillani. Itse pääsen asioista todella nopeasti yli enkä tietenkään koskaan näytä muille ihmisille, jos minua suututtaa jokin asia. Mielestäni en voi nyt enää luottaa mieheeni lainkaan, kun hän ei pidä sovitusta kiinni. Jatkossa ei tee mieli edes yrittää lähteä hänen kanssaan mihinkään kun joko pitäisi kuunnella hiljaa aiheetonta syyttelyä koko matka tai sitten varautua siihen, että mieheni kääntyykin parkkipaikalta kotiin. Mielestäni kyse on epäluotettavuudesta. Itse pidän aina kaikesta sovitusta kiinni, vaikka mikä olisi.

Ap

Hei Ap! Meillä otetaan yhteen myös aika mitättömistä pikku asioista välillä. Itse olen aika kipakka… mutta, ikinä meidän riidat eivät ole vaikuttaneet siihen ettemme pystyisi toimimaan ”tiiminä” ja jos meillä on menoa, niin me menemme yhdessä. Ei meidän tarvitse edes väkinäisesti esittää, että kaikki on hyvin, vaan me osaamme laittaa riidat taka-alalle ja keskittyä olennaiseen esim. teidän tapauksessanne sinun vanhempiesi näkemiseen. Siinä samalla kun aikaa kuluu, niin se riitakin ”unohtuu”.

Mielestäni miehesi on asiassa lapsellinen. Ja riidan hakuinen?

Nyt on kyllä isompi soppa keitteillä siellä. Ja sinun pitää hillitä tuota "pientä nimittelyä", ei sellainen ole ollenkaan hyvä juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva mies haluaisi viettää päivästä toiseen koko päivän anoppilassa

Olimme menossa heidän pihalleen kahville kahdeksi tunniksi, viimeksi olemme nähneet kuukausi sitten. Vanhempani ovat aina olleet todella ystävällisiä miehelleni eikä mieheni ole koskaan sanonut ettei pitäisi heistä tai ettei haluaisi tavata. Mielestäni kyse ei siis ole siitä ettei mieheni olisi halunnut mennä sinne vaan mies vaan ei pääse mitättömästä suuttumuksestaan yli (koska ei edes yritä) ja sanoo sitten ettei sinne kannata mennä riitelemään. Vastaavia tilanteita on kuitenkin ollut aiemminkin emmekä koskaan ole tietenkään riidelleet vanhemmillani. Itse pääsen asioista todella nopeasti yli enkä tietenkään koskaan näytä muille ihmisille, jos minua suututtaa jokin asia. Mielestäni en voi nyt enää luottaa mieheeni lainkaan, kun hän ei pidä sovitusta kiinni. Jatkossa ei tee mieli edes yrittää lähteä hänen kanssaan mihinkään kun joko pitäisi kuunnella hiljaa aiheetonta syyttelyä koko matka tai sitten varautua siihen, että mieheni kääntyykin parkkipaikalta kotiin. Mielestäni kyse on epäluotettavuudesta. Itse pidän aina kaikesta sovitusta kiinni, vaikka mikä olisi.

Ap

Hei Ap! Meillä otetaan yhteen myös aika mitättömistä pikku asioista välillä. Itse olen aika kipakka… mutta, ikinä meidän riidat eivät ole vaikuttaneet siihen ettemme pystyisi toimimaan ”tiiminä” ja jos meillä on menoa, niin me menemme yhdessä. Ei meidän tarvitse edes väkinäisesti esittää, että kaikki on hyvin, vaan me osaamme laittaa riidat taka-alalle ja keskittyä olennaiseen esim. teidän tapauksessanne sinun vanhempiesi näkemiseen. Siinä samalla kun aikaa kuluu, niin se riitakin ”unohtuu”.

Mielestäni miehesi on asiassa lapsellinen. Ja riidan hakuinen?

Kiitos tästä tuesta ❤️, alan olla aivan loppu miehen huonoon käytökseen minua kohtaan. En ole itsekään mikään syytön asioihin, kun lopulta jonkin aikaa aiheetonta syyttelyä kuunneltuani vastaan sitten lapsellisesti takaisin. Mutta mielestäni kyse ei ole isoista asioista ja mielestäni mies on aina se, joka aloittaa riidan haastamisen, olen tähän kiinnittänyt viime aikoina todella paljon huomiota. Kuten täällä jo kommentoidaankin, kyse taitaa olla isommista asioista ja juuri siksi kysyinkin näkemyksiänne onko tuollainen toimintatapa normaalikin. Meillä on siis ollut enemmän ja enemmän riitoja viime aikoina, minun mielestäni siksi, että emme käsittele edellisiäkään vaan mies haluaa lakaista kaiken maton alle ja jokusen päivän mitättömästä asiasta mökötettyään on kun ei mitään olisi tapahtunut. Itse taas haluaisin käsitellä erimielisyydet heti, sopia ne ja unohtaa sen jälkeen. Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Kuuluuko minun unohtaa koko asia ja katsoa sitten mahtaako hän ensi kerralla tulla mukaan? Vanhemmilleni aiheutui mieheni käytöksestä pahaa mieltä ja tämä oli tosissaan nyt toinen kerta ja minun tekisi mieli olla lähtemättä miehen kanssa enää mihinkään, mutta sitten asiat menevät vain enemmän negatiiviseen suuntaan. Aiemmin mies kohdisti huonon kohtelunsa vain minuun, mutta nyt se tosissaan näyttää laajenevan vielä läheisiinikin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva mies haluaisi viettää päivästä toiseen koko päivän anoppilassa

Olimme menossa heidän pihalleen kahville kahdeksi tunniksi, viimeksi olemme nähneet kuukausi sitten. Vanhempani ovat aina olleet todella ystävällisiä miehelleni eikä mieheni ole koskaan sanonut ettei pitäisi heistä tai ettei haluaisi tavata. Mielestäni kyse ei siis ole siitä ettei mieheni olisi halunnut mennä sinne vaan mies vaan ei pääse mitättömästä suuttumuksestaan yli (koska ei edes yritä) ja sanoo sitten ettei sinne kannata mennä riitelemään. Vastaavia tilanteita on kuitenkin ollut aiemminkin emmekä koskaan ole tietenkään riidelleet vanhemmillani. Itse pääsen asioista todella nopeasti yli enkä tietenkään koskaan näytä muille ihmisille, jos minua suututtaa jokin asia. Mielestäni en voi nyt enää luottaa mieheeni lainkaan, kun hän ei pidä sovitusta kiinni. Jatkossa ei tee mieli edes yrittää lähteä hänen kanssaan mihinkään kun joko pitäisi kuunnella hiljaa aiheetonta syyttelyä koko matka tai sitten varautua siihen, että mieheni kääntyykin parkkipaikalta kotiin. Mielestäni kyse on epäluotettavuudesta. Itse pidän aina kaikesta sovitusta kiinni, vaikka mikä olisi.

Ap

Hei Ap! Meillä otetaan yhteen myös aika mitättömistä pikku asioista välillä. Itse olen aika kipakka… mutta, ikinä meidän riidat eivät ole vaikuttaneet siihen ettemme pystyisi toimimaan ”tiiminä” ja jos meillä on menoa, niin me menemme yhdessä. Ei meidän tarvitse edes väkinäisesti esittää, että kaikki on hyvin, vaan me osaamme laittaa riidat taka-alalle ja keskittyä olennaiseen esim. teidän tapauksessanne sinun vanhempiesi näkemiseen. Siinä samalla kun aikaa kuluu, niin se riitakin ”unohtuu”.

Mielestäni miehesi on asiassa lapsellinen. Ja riidan hakuinen?

Kiitos tästä tuesta ❤️, alan olla aivan loppu miehen huonoon käytökseen minua kohtaan. En ole itsekään mikään syytön asioihin, kun lopulta jonkin aikaa aiheetonta syyttelyä kuunneltuani vastaan sitten lapsellisesti takaisin. Mutta mielestäni kyse ei ole isoista asioista ja mielestäni mies on aina se, joka aloittaa riidan haastamisen, olen tähän kiinnittänyt viime aikoina todella paljon huomiota. Kuten täällä jo kommentoidaankin, kyse taitaa olla isommista asioista ja juuri siksi kysyinkin näkemyksiänne onko tuollainen toimintatapa normaalikin. Meillä on siis ollut enemmän ja enemmän riitoja viime aikoina, minun mielestäni siksi, että emme käsittele edellisiäkään vaan mies haluaa lakaista kaiken maton alle ja jokusen päivän mitättömästä asiasta mökötettyään on kun ei mitään olisi tapahtunut. Itse taas haluaisin käsitellä erimielisyydet heti, sopia ne ja unohtaa sen jälkeen. Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Kuuluuko minun unohtaa koko asia ja katsoa sitten mahtaako hän ensi kerralla tulla mukaan? Vanhemmilleni aiheutui mieheni käytöksestä pahaa mieltä ja tämä oli tosissaan nyt toinen kerta ja minun tekisi mieli olla lähtemättä miehen kanssa enää mihinkään, mutta sitten asiat menevät vain enemmän negatiiviseen suuntaan. Aiemmin mies kohdisti huonon kohtelunsa vain minuun, mutta nyt se tosissaan näyttää laajenevan vielä läheisiinikin.

Ap

Ja juuri tuo tiiminä oleminen on mielestäni erittäin tärkeä asia, olen yrittänyt sanoa siitä miehelleni useaan kertaan. Nyt tuntuu, että hän ajattelee asioissa vain itseään eikä sitä, että olemme perhe, jossa pitäisi toimia yhteisen hyvän maksimoimiseksi sekä mennä samaan suuntaan.

Ap

Kauanko olette olleet yhdessä? Minun mieheni tekee samaa, meillä on yhteinen yritys ja jos on esim joku virhe korjattavana tai asia joka pitää hoitaa mutta ei häntä kiinnosta niin uhkailee ”en tee sitten ollenkaan”

Tai nimittelee asiakasta minulle tms.

Samoin jos yhtään tulee aihe joka häntä ei kiinnosta niin tekee äkkijarrutuksen ja sanoo että jää tässä pois. Lapset kyydissä.

Kyllä, oli virhe perustaa yhteinen yritys, oudot piirteet voimistuivat lasten saannin jälkeen ja kun ikää tulee lisää. Eroan heti kun se on taloudellisesti mahdollista.

Meillä nämä vain pahenee, piikittelee jatkuvasti, valmistin lihaa perjantaina ja lauantaina pitsaa, tuli ohjeistamaan miten se pitää paistaa (hänen pitsa erikseen ja eri tavalla kun ei syö jos tomaattikastike on mehukas) oikeaoppisesti, sanoi vielä että ”eilenkään ei liha maistunut lihalta” Eilen kokkasi itselleen ja menin tekemään välipalaa lapsille niin huusi eikö täällä v.ttu saa edes kokata rauhassa. kaikille muille kuitenkin maistuu mun kokkaukset, ei enää edes satu nämä, surullista että lapset kuulee.

Lapset alle kouluikäiset, ja ei ota mitään vastuuta, sunnuntaisin viettää muutaman tunnin ja viikolla ehkä kerran puistossa, kotityöt ja suuren osan yrityksen asioista hoidan minä, yhtä pitkää päivää tehdään.

Anteeksi ap kun avauduin näin pitkään sun ketjuun, vinkkinä vaan että mies joka piikittelee ja kärttyilee luultavasti ei muutu vaan pahenee, ei kannata tehdä lapsia.