Jos teille tulee riita ennen johonkin lähtemistä, niin miten toimitte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tullut tuollaisia riitoja vielä 25 vuoden aikana. Käyn kuitenkin aika usein yksin vanhemmillani, joten asia olisi kaikille ihan ok. Ei meidän ole pakko mennä kahdestaan joka paikkaan yleensäkään.

Vanhempani odottavat aina meidän tuloa sinne ja itse ainakin pitäisin todella epäkohteliaana, jos joku meille tulossa ollut ei tulisikaan siksi, että hänellä sattui tulemaan vaimonsa kanssa erimielisyyttä kaupassakäynnistä automatkalla. Itse en näe mitään yhteyttä noiden kahden asian välillä.

Ap

Miksi kaupassa käynnistä tulee riitaa ajomatkalla?

En ole ap vaan tuon pitkän sepustuksen aiemmin kirjoittanut, meillä tulee riitaa joskus kaupassa käynnistä ihan siitä että siellä pitää käydä.

Esim ollaan käyty autolla työasioilla ja totean että täytyy käydä vielä äkkiä kaupassa niin mies kiristelee hampaita, kiroilee tai muuta vastaavaa

Meillä taas riita tuli siitä, kun meidän tarkoituksemme oli syödä vanhemmiltani palattuamme ja mieheni aloitti sitten aiheesta ”keskustelun” näin: ”Meidän pitäisi varmaan syödäkin jokin päivällinen, mutta sinä et äitiyslomalla olevana ole kyennyt hoitamaan ruokaa meille kotiin (olin tehnyt kauppalistan kuten aina joka oli miehen puhelimessa ja kyseessä oli sunnuntai, että ajattelin miehenikin olevan yhtä paljon ”lomalla” kun minäkin) ja että miksi minun pitää jatkuvasti huolehtia siitä, että syömme”. Minä pidin itsestään selvänä, että syömme iltaruoan vanhemmiltani tultuamme ja olisin ottanut asian puheeksi sieltä lähdettyämme ja ehdottanut kaupassakäyntiä kun kotona ei ruokaa ollut. Olimme syöneet kuitenkin lounaan päivällä, että kumpikaan meistä ei ollut missään nälässä siinä vaiheessa.

Ap

Ymmärräm miestä. En minäkään jaksaisi vierailun jälkeen alkaa miettimään tuollaisia asioita. Reissun jälkeen on aina kivempi palata suoraan kotiin, jossa on kaikki järjestyksessä, eikä alkaa heti jotain häärimään.

Matkaa vanhemmilleni ei ole montaa kilometriä. Minulla ei ole ajokorttia, joten mieheni on hoitanut ruoan ostamisen autolla nyt kun olen viimeisimmilläni raskaana. Muuten olen kyllä kävellyt lähikauppaan, mutta nyt minua on alkanut supistelemaan painavien kauppakassien kantaminen.

Eli sinusta minun olisi kuulunut käydä joko ennen reissua tai edellisenä päivänä kävellen kaupassa ja tehdä ruoka valmiiksi odottamaan kun tähän saakka mies on hoitanut kauppareissut autolla eikä se ole ollut ongelma? Lauantaina mies kävi kaupassa, mutta oli ostanut vain leipää eikä yhtäkään kauppalistalla ollutta tuotetta ”koska emme olleet erikseen sopineet hänen ostavan nekin” (en tiennyt hänen edes menneen kauppaan, mutta olin lisäillyt listaan jo perjantaina kaikkia tarvittavia ruoka-aineita ja itse aina kaupassakäydessäni katson onko listassa jotain miehen lisäämää ostettavaa).

Ap

Onnea ja menestystä siihen arkeen lapsen kanssa ilman autoa ja ajokorttia. Miestä alkaa tympiä jatkuva taksikuskina olo?

kaikilla ei nykyäänkään ole sitä ajokorttia ja jos ihminen valitsee puolisokseen tälläisen henkilön, hän silloin tietää, että ajaa autoa, kun jonnekin lähdetään.

Ja ainakin useammalle miehelle ajaminen on mieluisaa hommaa ja tiedän tusinoittain miehiä, jotka haluaa ehdottomasti ajaa, kun jonnekin mennään. 

"Ennenvanhaa " harvalla naisella oli kortti ja kyllä ne miehet niitä puolisoitaan kiltisti "kuskasi" paikasta toiseen.

Itsekin näin naisihmisenä kyllä mielelläni kuskaan jotakin läheistäni jos hänellä ei ole korttia/autoa. Se on rakkautta se.

Harvoin kyse on tai on ollut rakkaudesta. Enemmän kyse on riippuvuudesta. Riippuvuuden syntymiseen yhä edelleen usein vaikuttaa raha, naisella ei ole raha ajokorttiin tai autoon jne. ei hänellä ole myöskään valtaa päättää asioista. Ennen tuo toki oli yleisempää kuin nykyään.

Väität siis tietäväsi, että kuskaan vanhaa äitiäni , jolla ei enää ole korttia, siksi, että olen jotenkin riippuvainen äidistäni?

Ja etten kuskaa häntä ihan puhtaasta rakkaudesta häntä kohtaan?

Koska nythän oli kyse siitä, että moni, joka kuskaa autokortitonta, tekee sen ihan rakkaudesta. 

Mutta joo, sinulle se on tietenkin riippuvuutta, kun on alisteisessa asemassa. Näinhän se nykyään tuntuu vauvapastalla menevän. Kukaan ei tee rakkaittensa eteen mitään , ainakaan vapaaehtoisesti, vaan aina on kyse jonkun riistämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

A, kommunikoikaa. Vaikka kirjoittamalla paperille mikä vaivaa.

B, tilatkaa ruoat kauppakassipalvelulla kotiin

C, kasvakaa aikuisiksi

D, sääli lasta

Tuo kohta B on täysin turha. Kyllä nuoret ihmiset jaksaa vielä kaupassa käydä ja rahareikiä kyllä löytyy tulevassa lapsiperheessä muutenkin.

Mutta Kohta A on tärkein, jos haluaa toimivan parisuhteen. 

Pari suhde ei onnostu ilman kommikaatiota, mutta jos toinen ottaa kaiken puhumisen moitteena itseään vastaan, on puhuminenkin vaikeaa.  Tämä pätee kohtaan C. Meillä miehelle ei oikein voi sanoa mitään, kun mies ottaa kaiken moiteena itseään vastaan. Jos vaikka sanon, että keittiömme on huonosti suunniteltu, kun laskutilaa ei ole ollenkaan (ainoa laskutila on ruokapöytä) niin mies suuttuu. Ihan kuin syyttäisin häntä asiasta, vaikka talo on valmiina edellisiltä asukkailta ostettu. 

Asiasta ei voi edes keskustella, koska mies vetää herneet. Asiat joihin mies ei mitenkään ole voinut vaikuttaa, eikä kukaan niistä häntä syyttäisi, saa miehen kuitenkin suuttumaan ja puolustelemaan tuota asiaa.

En ymmärrä, miksi mies on tuollainen, syyllinen täytyy aina löytyä joka asiaan. Ehkä hänen lapsuuden kodissaan on ollut tuollainen meininki, että aina on syyllistetty?

Olen yrittänyt sanoa, ettenhän minä häntä syytä esim edellisten asukkaiden ratkaisuista keittiön valinnassa, mutta ei auta.  Tai, että jos haluan keskustella vaikkapa jostakin epäkohdasta/remontista, en syytä häntä edellisistä tapeteista(jotka on minun valitsemia ja minun seinään laittamiakin) silti mies ottaa henkilökohtaisena syytäksenä häntä vastaan, jos uskallan miettiä tapettien vaihtoa.

Tämä voisi olla suoraan minun kirjoittamani sekä meidän elämästämme. Mies on täsmälleen samanlainen. Ja mielestäni parisuhde ei toimi ilman toimivaa kommunikointia. Miehelle se on haaste (välillä hän myöntää itsekin sen) ja minä olen yrittänyt mukautua ja olen etsinyt erilaisia ratkaisuja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

A, kommunikoikaa. Vaikka kirjoittamalla paperille mikä vaivaa.

B, tilatkaa ruoat kauppakassipalvelulla kotiin

C, kasvakaa aikuisiksi

D, sääli lasta

Tuo kohta B on täysin turha. Kyllä nuoret ihmiset jaksaa vielä kaupassa käydä ja rahareikiä kyllä löytyy tulevassa lapsiperheessä muutenkin.

Mutta Kohta A on tärkein, jos haluaa toimivan parisuhteen. 

Pari suhde ei onnostu ilman kommikaatiota, mutta jos toinen ottaa kaiken puhumisen moitteena itseään vastaan, on puhuminenkin vaikeaa.  Tämä pätee kohtaan C. Meillä miehelle ei oikein voi sanoa mitään, kun mies ottaa kaiken moiteena itseään vastaan. Jos vaikka sanon, että keittiömme on huonosti suunniteltu, kun laskutilaa ei ole ollenkaan (ainoa laskutila on ruokapöytä) niin mies suuttuu. Ihan kuin syyttäisin häntä asiasta, vaikka talo on valmiina edellisiltä asukkailta ostettu. 

Asiasta ei voi edes keskustella, koska mies vetää herneet. Asiat joihin mies ei mitenkään ole voinut vaikuttaa, eikä kukaan niistä häntä syyttäisi, saa miehen kuitenkin suuttumaan ja puolustelemaan tuota asiaa.

En ymmärrä, miksi mies on tuollainen, syyllinen täytyy aina löytyä joka asiaan. Ehkä hänen lapsuuden kodissaan on ollut tuollainen meininki, että aina on syyllistetty?

Olen yrittänyt sanoa, ettenhän minä häntä syytä esim edellisten asukkaiden ratkaisuista keittiön valinnassa, mutta ei auta.  Tai, että jos haluan keskustella vaikkapa jostakin epäkohdasta/remontista, en syytä häntä edellisistä tapeteista(jotka on minun valitsemia ja minun seinään laittamiakin) silti mies ottaa henkilökohtaisena syytäksenä häntä vastaan, jos uskallan miettiä tapettien vaihtoa.

Tämä voisi olla suoraan minun kirjoittamani sekä meidän elämästämme. Mies on täsmälleen samanlainen. Ja mielestäni parisuhde ei toimi ilman toimivaa kommunikointia. Miehelle se on haaste (välillä hän myöntää itsekin sen) ja minä olen yrittänyt mukautua ja olen etsinyt erilaisia ratkaisuja.

Ap

Olen myös kertonut miehelleni minulla olevan öisin niin kovia kipuja (useana yönä viikossa), että en pysty nukkumaan ja unet jäävät siksi lyhyeksi ja olen pyytänyt kärsivällisyyttä jos en sitten jaksa tehdä ihan kaikkea mitä yleensä jaksan. Silti olen yrittänyt parhaani ja olen hoitanut kodin siivoamiset yksiin yms. Mies ei koskaan kysele miten voin tai sainko nukuttua. Minä sen sijaan kyselen joka päivä hänen työpäivästään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tullut tuollaisia riitoja vielä 25 vuoden aikana. Käyn kuitenkin aika usein yksin vanhemmillani, joten asia olisi kaikille ihan ok. Ei meidän ole pakko mennä kahdestaan joka paikkaan yleensäkään.

Vanhempani odottavat aina meidän tuloa sinne ja itse ainakin pitäisin todella epäkohteliaana, jos joku meille tulossa ollut ei tulisikaan siksi, että hänellä sattui tulemaan vaimonsa kanssa erimielisyyttä kaupassakäynnistä automatkalla. Itse en näe mitään yhteyttä noiden kahden asian välillä.

Ap

Miksi kaupassa käynnistä tulee riitaa ajomatkalla?

En ole ap vaan tuon pitkän sepustuksen aiemmin kirjoittanut, meillä tulee riitaa joskus kaupassa käynnistä ihan siitä että siellä pitää käydä.

Esim ollaan käyty autolla työasioilla ja totean että täytyy käydä vielä äkkiä kaupassa niin mies kiristelee hampaita, kiroilee tai muuta vastaavaa

Meillä taas riita tuli siitä, kun meidän tarkoituksemme oli syödä vanhemmiltani palattuamme ja mieheni aloitti sitten aiheesta ”keskustelun” näin: ”Meidän pitäisi varmaan syödäkin jokin päivällinen, mutta sinä et äitiyslomalla olevana ole kyennyt hoitamaan ruokaa meille kotiin (olin tehnyt kauppalistan kuten aina joka oli miehen puhelimessa ja kyseessä oli sunnuntai, että ajattelin miehenikin olevan yhtä paljon ”lomalla” kun minäkin) ja että miksi minun pitää jatkuvasti huolehtia siitä, että syömme”. Minä pidin itsestään selvänä, että syömme iltaruoan vanhemmiltani tultuamme ja olisin ottanut asian puheeksi sieltä lähdettyämme ja ehdottanut kaupassakäyntiä kun kotona ei ruokaa ollut. Olimme syöneet kuitenkin lounaan päivällä, että kumpikaan meistä ei ollut missään nälässä siinä vaiheessa.

Ap

Ymmärräm miestä. En minäkään jaksaisi vierailun jälkeen alkaa miettimään tuollaisia asioita. Reissun jälkeen on aina kivempi palata suoraan kotiin, jossa on kaikki järjestyksessä, eikä alkaa heti jotain häärimään.

Matkaa vanhemmilleni ei ole montaa kilometriä. Minulla ei ole ajokorttia, joten mieheni on hoitanut ruoan ostamisen autolla nyt kun olen viimeisimmilläni raskaana. Muuten olen kyllä kävellyt lähikauppaan, mutta nyt minua on alkanut supistelemaan painavien kauppakassien kantaminen.

Eli sinusta minun olisi kuulunut käydä joko ennen reissua tai edellisenä päivänä kävellen kaupassa ja tehdä ruoka valmiiksi odottamaan kun tähän saakka mies on hoitanut kauppareissut autolla eikä se ole ollut ongelma? Lauantaina mies kävi kaupassa, mutta oli ostanut vain leipää eikä yhtäkään kauppalistalla ollutta tuotetta ”koska emme olleet erikseen sopineet hänen ostavan nekin” (en tiennyt hänen edes menneen kauppaan, mutta olin lisäillyt listaan jo perjantaina kaikkia tarvittavia ruoka-aineita ja itse aina kaupassakäydessäni katson onko listassa jotain miehen lisäämää ostettavaa).

Ap

Onnea ja menestystä siihen arkeen lapsen kanssa ilman autoa ja ajokorttia. Miestä alkaa tympiä jatkuva taksikuskina olo?

kaikilla ei nykyäänkään ole sitä ajokorttia ja jos ihminen valitsee puolisokseen tälläisen henkilön, hän silloin tietää, että ajaa autoa, kun jonnekin lähdetään.

Ja ainakin useammalle miehelle ajaminen on mieluisaa hommaa ja tiedän tusinoittain miehiä, jotka haluaa ehdottomasti ajaa, kun jonnekin mennään. 

"Ennenvanhaa " harvalla naisella oli kortti ja kyllä ne miehet niitä puolisoitaan kiltisti "kuskasi" paikasta toiseen.

Itsekin näin naisihmisenä kyllä mielelläni kuskaan jotakin läheistäni jos hänellä ei ole korttia/autoa. Se on rakkautta se.

Harvoin kyse on tai on ollut rakkaudesta. Enemmän kyse on riippuvuudesta. Riippuvuuden syntymiseen yhä edelleen usein vaikuttaa raha, naisella ei ole raha ajokorttiin tai autoon jne. ei hänellä ole myöskään valtaa päättää asioista. Ennen tuo toki oli yleisempää kuin nykyään.

Väität siis tietäväsi, että kuskaan vanhaa äitiäni , jolla ei enää ole korttia, siksi, että olen jotenkin riippuvainen äidistäni?

Ja etten kuskaa häntä ihan puhtaasta rakkaudesta häntä kohtaan?

Koska nythän oli kyse siitä, että moni, joka kuskaa autokortitonta, tekee sen ihan rakkaudesta. 

Mutta joo, sinulle se on tietenkin riippuvuutta, kun on alisteisessa asemassa. Näinhän se nykyään tuntuu vauvapastalla menevän. Kukaan ei tee rakkaittensa eteen mitään , ainakaan vapaaehtoisesti, vaan aina on kyse jonkun riistämisestä.

Ihmisten välillä voi toki olla myös rakkautta mutta harvoin suhde perustuu siihen. Ei sinun ja äitisikään vaan pikemminkin vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen johon yleensä myös sitoudutaan.

Parisuhde voi perustua myös siihen että sitoudutaan toisiinsa, siinä voi olla rakkautta mutta kyllä hyvin monet parisuhteet vaikuttaa pysyvän kasassa ilman sitäkin esim juuri sen takia että toinen on riippuvainen esim. toisen antamasta taloudellisesta avusta, toinen osapuoli ehkä hyötyy suhteesta vaikka siiten että saa itselleen piian joka huolehtii lapsista ja kotitöistä tai vaikka kaupassa käynnistä ym. arkisista asioista. Sitoutuminen perustuu riippuvuuteen ja hyötyyn ei vapaaehtoisuuteen tai välittämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tullut tuollaisia riitoja vielä 25 vuoden aikana. Käyn kuitenkin aika usein yksin vanhemmillani, joten asia olisi kaikille ihan ok. Ei meidän ole pakko mennä kahdestaan joka paikkaan yleensäkään.

Vanhempani odottavat aina meidän tuloa sinne ja itse ainakin pitäisin todella epäkohteliaana, jos joku meille tulossa ollut ei tulisikaan siksi, että hänellä sattui tulemaan vaimonsa kanssa erimielisyyttä kaupassakäynnistä automatkalla. Itse en näe mitään yhteyttä noiden kahden asian välillä.

Ap

Miksi kaupassa käynnistä tulee riitaa ajomatkalla?

En ole ap vaan tuon pitkän sepustuksen aiemmin kirjoittanut, meillä tulee riitaa joskus kaupassa käynnistä ihan siitä että siellä pitää käydä.

Esim ollaan käyty autolla työasioilla ja totean että täytyy käydä vielä äkkiä kaupassa niin mies kiristelee hampaita, kiroilee tai muuta vastaavaa

Meillä taas riita tuli siitä, kun meidän tarkoituksemme oli syödä vanhemmiltani palattuamme ja mieheni aloitti sitten aiheesta ”keskustelun” näin: ”Meidän pitäisi varmaan syödäkin jokin päivällinen, mutta sinä et äitiyslomalla olevana ole kyennyt hoitamaan ruokaa meille kotiin (olin tehnyt kauppalistan kuten aina joka oli miehen puhelimessa ja kyseessä oli sunnuntai, että ajattelin miehenikin olevan yhtä paljon ”lomalla” kun minäkin) ja että miksi minun pitää jatkuvasti huolehtia siitä, että syömme”. Minä pidin itsestään selvänä, että syömme iltaruoan vanhemmiltani tultuamme ja olisin ottanut asian puheeksi sieltä lähdettyämme ja ehdottanut kaupassakäyntiä kun kotona ei ruokaa ollut. Olimme syöneet kuitenkin lounaan päivällä, että kumpikaan meistä ei ollut missään nälässä siinä vaiheessa.

Ap

Ymmärräm miestä. En minäkään jaksaisi vierailun jälkeen alkaa miettimään tuollaisia asioita. Reissun jälkeen on aina kivempi palata suoraan kotiin, jossa on kaikki järjestyksessä, eikä alkaa heti jotain häärimään.

Matkaa vanhemmilleni ei ole montaa kilometriä. Minulla ei ole ajokorttia, joten mieheni on hoitanut ruoan ostamisen autolla nyt kun olen viimeisimmilläni raskaana. Muuten olen kyllä kävellyt lähikauppaan, mutta nyt minua on alkanut supistelemaan painavien kauppakassien kantaminen.

Eli sinusta minun olisi kuulunut käydä joko ennen reissua tai edellisenä päivänä kävellen kaupassa ja tehdä ruoka valmiiksi odottamaan kun tähän saakka mies on hoitanut kauppareissut autolla eikä se ole ollut ongelma? Lauantaina mies kävi kaupassa, mutta oli ostanut vain leipää eikä yhtäkään kauppalistalla ollutta tuotetta ”koska emme olleet erikseen sopineet hänen ostavan nekin” (en tiennyt hänen edes menneen kauppaan, mutta olin lisäillyt listaan jo perjantaina kaikkia tarvittavia ruoka-aineita ja itse aina kaupassakäydessäni katson onko listassa jotain miehen lisäämää ostettavaa).

Ap

Onnea ja menestystä siihen arkeen lapsen kanssa ilman autoa ja ajokorttia. Miestä alkaa tympiä jatkuva taksikuskina olo?

kaikilla ei nykyäänkään ole sitä ajokorttia ja jos ihminen valitsee puolisokseen tälläisen henkilön, hän silloin tietää, että ajaa autoa, kun jonnekin lähdetään.

Ja ainakin useammalle miehelle ajaminen on mieluisaa hommaa ja tiedän tusinoittain miehiä, jotka haluaa ehdottomasti ajaa, kun jonnekin mennään. 

"Ennenvanhaa " harvalla naisella oli kortti ja kyllä ne miehet niitä puolisoitaan kiltisti "kuskasi" paikasta toiseen.

Itsekin näin naisihmisenä kyllä mielelläni kuskaan jotakin läheistäni jos hänellä ei ole korttia/autoa. Se on rakkautta se.

Harvoin kyse on tai on ollut rakkaudesta. Enemmän kyse on riippuvuudesta. Riippuvuuden syntymiseen yhä edelleen usein vaikuttaa raha, naisella ei ole raha ajokorttiin tai autoon jne. ei hänellä ole myöskään valtaa päättää asioista. Ennen tuo toki oli yleisempää kuin nykyään.

Nyt on  jotenkin ristiriitainen tuo viestisi.

Nainen on riippuvainen, kun hänellä ei ole rahaa/autookorttia/autoa/valtaa päättää asijoistaan ja siksi mies RAKKAUDESTA kuskaa häntä.

Koska puhehan oli miehen rakkaudesta naiseen, jota jaksaa kuskata, ei naisen rakkaudesta mieheen.

Rakkautta on kuskata sitä toista, jolla ei ole korttia. 

Vai tarkoitatko, että mies on ollut riippuvainen vaimostaan ja kuskannut tätä riippuvuudesta eikä rakkaudesta?

Mitä rakkautta riippuvuussuhteessa on?

No ilmeisesti sinä aloit höpöttämään tuosta riippuvuudesta, vaikka kyse oli alunperin siitä, että ihminen/mies voi ihan vaan rakkaudesta kuskata vaimoaan/jotakakin läheistään, vaikka vanhaa äitiään.

Ei siinä mitään riippuvuuksia tarvita. Sitten sinä tai joku muu tuli höpöttämään epäloogisesti, ettei tämä KUSKATTAVA nainen rakasta, vaan on riippuvainen.

Kyse oli siitä että KUSKAAJA voi ihan RAKKAUDESTA kuskata sitä toita.

En puhunut kuskattavasta mitään. 

Sinä puhut aidanseipäästä ja minä aidasta. Ihan kaksi eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

A, kommunikoikaa. Vaikka kirjoittamalla paperille mikä vaivaa.

B, tilatkaa ruoat kauppakassipalvelulla kotiin

C, kasvakaa aikuisiksi

D, sääli lasta

Tuo kohta B on täysin turha. Kyllä nuoret ihmiset jaksaa vielä kaupassa käydä ja rahareikiä kyllä löytyy tulevassa lapsiperheessä muutenkin.

Mutta Kohta A on tärkein, jos haluaa toimivan parisuhteen. 

Pari suhde ei onnostu ilman kommikaatiota, mutta jos toinen ottaa kaiken puhumisen moitteena itseään vastaan, on puhuminenkin vaikeaa.  Tämä pätee kohtaan C. Meillä miehelle ei oikein voi sanoa mitään, kun mies ottaa kaiken moiteena itseään vastaan. Jos vaikka sanon, että keittiömme on huonosti suunniteltu, kun laskutilaa ei ole ollenkaan (ainoa laskutila on ruokapöytä) niin mies suuttuu. Ihan kuin syyttäisin häntä asiasta, vaikka talo on valmiina edellisiltä asukkailta ostettu. 

Asiasta ei voi edes keskustella, koska mies vetää herneet. Asiat joihin mies ei mitenkään ole voinut vaikuttaa, eikä kukaan niistä häntä syyttäisi, saa miehen kuitenkin suuttumaan ja puolustelemaan tuota asiaa.

En ymmärrä, miksi mies on tuollainen, syyllinen täytyy aina löytyä joka asiaan. Ehkä hänen lapsuuden kodissaan on ollut tuollainen meininki, että aina on syyllistetty?

Olen yrittänyt sanoa, ettenhän minä häntä syytä esim edellisten asukkaiden ratkaisuista keittiön valinnassa, mutta ei auta.  Tai, että jos haluan keskustella vaikkapa jostakin epäkohdasta/remontista, en syytä häntä edellisistä tapeteista(jotka on minun valitsemia ja minun seinään laittamiakin) silti mies ottaa henkilökohtaisena syytäksenä häntä vastaan, jos uskallan miettiä tapettien vaihtoa.

Tämä voisi olla suoraan minun kirjoittamani sekä meidän elämästämme. Mies on täsmälleen samanlainen. Ja mielestäni parisuhde ei toimi ilman toimivaa kommunikointia. Miehelle se on haaste (välillä hän myöntää itsekin sen) ja minä olen yrittänyt mukautua ja olen etsinyt erilaisia ratkaisuja.

Ap

Olen myös kertonut miehelleni minulla olevan öisin niin kovia kipuja (useana yönä viikossa), että en pysty nukkumaan ja unet jäävät siksi lyhyeksi ja olen pyytänyt kärsivällisyyttä jos en sitten jaksa tehdä ihan kaikkea mitä yleensä jaksan. Silti olen yrittänyt parhaani ja olen hoitanut kodin siivoamiset yksiin yms. Mies ei koskaan kysele miten voin tai sainko nukuttua. Minä sen sijaan kyselen joka päivä hänen työpäivästään.

Ap

Minä odotin meidän toista lasta viimeisilläni, kun kompastuin ja jalkapöytään tuli murtuma. Jalka oli 6 viikkoa kipsissä eikä sille saanut varata. Käytin kyynärsauvoja.

Esikoinen oli 1v 6kk sillon ja pahimmassa menoiässä. Mies ei koskaan kysynyt, miten olin päivän pärjännyt tai miten olin saanut vietyä pyykit ulos kuivumaan. Tai miten olin saanut siivottua ja tehtyä kaikki kotityöt/pysynyt esikoisen perässä. Pelkkä vaipanvaiho tuon ikäiselle oli haastavaa, kun piti seisoa yhdella jalalla ja iso vatsa edessä. Hänestä oli itsestään selvää, että selviän kaikesta yksin. Vaikka sitten pääpaketissa. Vikaa tietenkin oli itsessänikin, kun en koskaan valittanut, miten vaikeata oli.

Ei kai se välinpitämättömyyttäkään ole, mutta aikamoista ajattelemattomuutta. 

Lisäksi korona-aika asettaa omat haasteensa, kun Deltan on sanottu olevan vaarallinen etenkin loppuraskaudessa. Olen siksi ollut lähinnä eristyksissä tai tavannut vanhempiani sekä siskoani harvoin ulkona. Mieheni syyllistää siitäkin minua, kun ei voi tavata nyt normaalisti kavereitaan. Olen sitten yrittänyt siihenkin keksiä ratkaisua ja ehdotin, jos hän olisi kutsunut pari kaveriaan pihallemme piipahtamaan (vaikka tietysti nämä viimeiset viikot ennen synnytystä olisin toivonut meidän voivan pidättäytyä muista kontakteista). Sovimme sitten niin ja kun sitten paria päivää myöhemmin kysyin joko on päättänyt ketä kutsuu niin hän luetteli 6 nimeä ja sanoi kutsuvansa mahdollisesti vielä 2 lisää ja meille sisälle. Olin aivan huuli pyöreänä, että emmehän noin sopineet ja kukaan ei ole tähänkään saakka raskauteni aikana käynyt meillä sisällä, niin mies vain totesi, että ei kait kukaan nyt ketään syksyllä ulos kutsu (puhuimme seuraavasta viikonlopusta). Kun yritin sanoa, että tämä on riski minulle (mieskään ei ole saanut vielä toista rokotetta), niin hän totesi sitten ratkaisevan asian niin, että lähtee kavereidensa kanssa ravintolaan syömään, jotta tämä ”minun mielestäni olemassaoleva” korona-riski poistuu..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

A, kommunikoikaa. Vaikka kirjoittamalla paperille mikä vaivaa.

B, tilatkaa ruoat kauppakassipalvelulla kotiin

C, kasvakaa aikuisiksi

D, sääli lasta

Lapsen takia haluankin yrittää viimeiseen saakka. Ja olen jo aiemmin kiinnittänyt huomiota omaan käytökseeni ja viimeisimmät kerrat (pl eilen) en ole vastannut takaisin kun mies on nimitellyt minua. Olen yrittänyt puhua, olen yrittänyt etsiä ratkaisuehdotuksia. Minusta vain tuntuu, että mies jaksaa yrittää hetken ja sitten kaikki palaa taas ennalleen. Mies ei ole huomioinut raskauttani millään tavalla ja tässä varmaan osasyy ongelmiin on se kun hän ei ymmärrä minun välillä olevan herkempi kuin yleensä raskauden vuoksi. Miehelläni sen sijaan ei pitäisi olla mitään syytä olla ”yliherkkä”, mutta hän ei ole edes yrittänyt olla kärsivällinen tai huomaavainen. Esim. Jos minä käyn joskus kaupassa, mies istuu sen aikaa autossa parkkihallissa ja pysäköi kauimpaan nurkkaan ja minä nostelen sitten ostokset autoon. Kun kerran pyysin häntä ajamaan lähemmäs, hän suuttui ja sanoi meidän sopineen, että hän odottaa siellä mihin minut jättikin (eli parkkihallin kauimmaisessa nurkassa). Olen kyllä puhumalla sekä erilaisten nettilinkkien yms kautta yrittänyt kertoa hänelle, että raskaiden tavaroiden nostelu ei tee hyvää tässä vaiheessa ja että kaipaisin tukea ja rakkautta. Minä siis yritän ja olen yrittänyt, mutta mieheni tuntuu menevän päivä päivältä pahemmaksi ja ylittää minun mielestäni jatkuvasti rajoja, joita koskaan ei saisi ylittää vaikka olisi mikä riita käynnissä.

Tuo kauppakassipalvelu on hyvä idea, veikkaan vaan, että mieheni ottaa senkin sitten jonain kettuiluna ja sanoo, ettei kaupassakäynti ole koskaan ollut hänelle mikään ongelma..

Ap

Kyse ei ole mistään yksittäisestä riidasta ja kuka teki ja sanoi mitä, vaan tuo (mitä enemmän kerrot) kuulostaa siltä että ongelma on paljon laajempi ja syvempi. 

Tälläiselle helmelle sitten kakaroita väännät? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

A, kommunikoikaa. Vaikka kirjoittamalla paperille mikä vaivaa.

B, tilatkaa ruoat kauppakassipalvelulla kotiin

C, kasvakaa aikuisiksi

D, sääli lasta

Lapsen takia haluankin yrittää viimeiseen saakka. Ja olen jo aiemmin kiinnittänyt huomiota omaan käytökseeni ja viimeisimmät kerrat (pl eilen) en ole vastannut takaisin kun mies on nimitellyt minua. Olen yrittänyt puhua, olen yrittänyt etsiä ratkaisuehdotuksia. Minusta vain tuntuu, että mies jaksaa yrittää hetken ja sitten kaikki palaa taas ennalleen. Mies ei ole huomioinut raskauttani millään tavalla ja tässä varmaan osasyy ongelmiin on se kun hän ei ymmärrä minun välillä olevan herkempi kuin yleensä raskauden vuoksi. Miehelläni sen sijaan ei pitäisi olla mitään syytä olla ”yliherkkä”, mutta hän ei ole edes yrittänyt olla kärsivällinen tai huomaavainen. Esim. Jos minä käyn joskus kaupassa, mies istuu sen aikaa autossa parkkihallissa ja pysäköi kauimpaan nurkkaan ja minä nostelen sitten ostokset autoon. Kun kerran pyysin häntä ajamaan lähemmäs, hän suuttui ja sanoi meidän sopineen, että hän odottaa siellä mihin minut jättikin (eli parkkihallin kauimmaisessa nurkassa). Olen kyllä puhumalla sekä erilaisten nettilinkkien yms kautta yrittänyt kertoa hänelle, että raskaiden tavaroiden nostelu ei tee hyvää tässä vaiheessa ja että kaipaisin tukea ja rakkautta. Minä siis yritän ja olen yrittänyt, mutta mieheni tuntuu menevän päivä päivältä pahemmaksi ja ylittää minun mielestäni jatkuvasti rajoja, joita koskaan ei saisi ylittää vaikka olisi mikä riita käynnissä.

Tuo kauppakassipalvelu on hyvä idea, veikkaan vaan, että mieheni ottaa senkin sitten jonain kettuiluna ja sanoo, ettei kaupassakäynti ole koskaan ollut hänelle mikään ongelma..

Ap

Kyse ei ole mistään yksittäisestä riidasta ja kuka teki ja sanoi mitä, vaan tuo (mitä enemmän kerrot) kuulostaa siltä että ongelma on paljon laajempi ja syvempi. 

Miten tätä ongelmaa voisi lähteä ratkaisemaan kun itse en enää keksi keinoja?

Ap

Miten tuosta saitte riidan aikaseksi?

Olisitte sopineet menevänne kauppaan vierailun jälkeen.

Tommonen puolustelu-syyttelylinja ei auta mitään koska se ei ratkaise sitä ongelmaa ettei kaupassa ole käyty.

Menikö se mies edes sinne kauppaan kun lähti? Jos kaupassa käynti oli hänelle päivän tärkein toimitus.

Vaihtoehtona tietenkin noutoruokakin mutta riitely ei auta mihinkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

A, kommunikoikaa. Vaikka kirjoittamalla paperille mikä vaivaa.

B, tilatkaa ruoat kauppakassipalvelulla kotiin

C, kasvakaa aikuisiksi

D, sääli lasta

Lapsen takia haluankin yrittää viimeiseen saakka. Ja olen jo aiemmin kiinnittänyt huomiota omaan käytökseeni ja viimeisimmät kerrat (pl eilen) en ole vastannut takaisin kun mies on nimitellyt minua. Olen yrittänyt puhua, olen yrittänyt etsiä ratkaisuehdotuksia. Minusta vain tuntuu, että mies jaksaa yrittää hetken ja sitten kaikki palaa taas ennalleen. Mies ei ole huomioinut raskauttani millään tavalla ja tässä varmaan osasyy ongelmiin on se kun hän ei ymmärrä minun välillä olevan herkempi kuin yleensä raskauden vuoksi. Miehelläni sen sijaan ei pitäisi olla mitään syytä olla ”yliherkkä”, mutta hän ei ole edes yrittänyt olla kärsivällinen tai huomaavainen. Esim. Jos minä käyn joskus kaupassa, mies istuu sen aikaa autossa parkkihallissa ja pysäköi kauimpaan nurkkaan ja minä nostelen sitten ostokset autoon. Kun kerran pyysin häntä ajamaan lähemmäs, hän suuttui ja sanoi meidän sopineen, että hän odottaa siellä mihin minut jättikin (eli parkkihallin kauimmaisessa nurkassa). Olen kyllä puhumalla sekä erilaisten nettilinkkien yms kautta yrittänyt kertoa hänelle, että raskaiden tavaroiden nostelu ei tee hyvää tässä vaiheessa ja että kaipaisin tukea ja rakkautta. Minä siis yritän ja olen yrittänyt, mutta mieheni tuntuu menevän päivä päivältä pahemmaksi ja ylittää minun mielestäni jatkuvasti rajoja, joita koskaan ei saisi ylittää vaikka olisi mikä riita käynnissä.

Tuo kauppakassipalvelu on hyvä idea, veikkaan vaan, että mieheni ottaa senkin sitten jonain kettuiluna ja sanoo, ettei kaupassakäynti ole koskaan ollut hänelle mikään ongelma..

Ap

Kyse ei ole mistään yksittäisestä riidasta ja kuka teki ja sanoi mitä, vaan tuo (mitä enemmän kerrot) kuulostaa siltä että ongelma on paljon laajempi ja syvempi. 

Miten tätä ongelmaa voisi lähteä ratkaisemaan kun itse en enää keksi keinoja?

Ap

Meillä oli vähän samanlaista, mies teki jotain vastaavaa mutta hänelle ei voinut sanoa, että hänen toimintansa tuntuu pahalta, koska hän otti sen syytöksenä.

Jossain vaiheessa aloin sanoa suoraan, että voin huonosti ja että hän ei voi ottaa pahoinvointiani loukkauksena itseään kohtaan. Hän ymmärsi ja on nykyään vastaanottavampi tunteitani kohtaan. Nyt tilanne on helpottanut, kun ollaan paljon puhuttu siitä, että kaikki sanomani ei ole automaattisesti hyökkäys häntä kohtaan henkilökohtaisesti.

En tiedä, voihan se olla, että tapani nostaa ongelmia esille on ollut hyökkäävä vaikken ole sitä tarkoittanut, tai ehkä olen kuulostanut miehen mielestä vihaisemmalta kuin olen ollut. Tästä asioiden tulkitsemisesta ollaan puhuttu paljon. Mies on kyllä oppinut tosi paljon tunteidensäätelyä, yleensähän hänen vihaisuutensa ei todellisuudessa johdu minusta, vaan hän vain purkaa vihansa minuun kun ei muutakaan osaa. Ja toki mies yrittää kovasti myös olla minulle ystävällinen, kun olen tehnyt selväksi, etten minä jaksa hänen tuittuiluaan ihan arkipäivän asioista eikä minulla siihen mitään velvollisuutta ole. Hän on myös onneksi hyvä puhumaan, puhumiselle pitää vain valita oikea aika ja paikka eli tunnistaa, milloin hän on kykenevä keskusteluun ja milloin ei.

Eikä meillä ole lapsia, luojan kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tullut tuollaisia riitoja vielä 25 vuoden aikana. Käyn kuitenkin aika usein yksin vanhemmillani, joten asia olisi kaikille ihan ok. Ei meidän ole pakko mennä kahdestaan joka paikkaan yleensäkään.

Vanhempani odottavat aina meidän tuloa sinne ja itse ainakin pitäisin todella epäkohteliaana, jos joku meille tulossa ollut ei tulisikaan siksi, että hänellä sattui tulemaan vaimonsa kanssa erimielisyyttä kaupassakäynnistä automatkalla. Itse en näe mitään yhteyttä noiden kahden asian välillä.

Ap

Miksi kaupassa käynnistä tulee riitaa ajomatkalla?

En ole ap vaan tuon pitkän sepustuksen aiemmin kirjoittanut, meillä tulee riitaa joskus kaupassa käynnistä ihan siitä että siellä pitää käydä.

Esim ollaan käyty autolla työasioilla ja totean että täytyy käydä vielä äkkiä kaupassa niin mies kiristelee hampaita, kiroilee tai muuta vastaavaa

Meillä taas riita tuli siitä, kun meidän tarkoituksemme oli syödä vanhemmiltani palattuamme ja mieheni aloitti sitten aiheesta ”keskustelun” näin: ”Meidän pitäisi varmaan syödäkin jokin päivällinen, mutta sinä et äitiyslomalla olevana ole kyennyt hoitamaan ruokaa meille kotiin (olin tehnyt kauppalistan kuten aina joka oli miehen puhelimessa ja kyseessä oli sunnuntai, että ajattelin miehenikin olevan yhtä paljon ”lomalla” kun minäkin) ja että miksi minun pitää jatkuvasti huolehtia siitä, että syömme”. Minä pidin itsestään selvänä, että syömme iltaruoan vanhemmiltani tultuamme ja olisin ottanut asian puheeksi sieltä lähdettyämme ja ehdottanut kaupassakäyntiä kun kotona ei ruokaa ollut. Olimme syöneet kuitenkin lounaan päivällä, että kumpikaan meistä ei ollut missään nälässä siinä vaiheessa.

Ap

Ymmärräm miestä. En minäkään jaksaisi vierailun jälkeen alkaa miettimään tuollaisia asioita. Reissun jälkeen on aina kivempi palata suoraan kotiin, jossa on kaikki järjestyksessä, eikä alkaa heti jotain häärimään.

Matkaa vanhemmilleni ei ole montaa kilometriä. Minulla ei ole ajokorttia, joten mieheni on hoitanut ruoan ostamisen autolla nyt kun olen viimeisimmilläni raskaana. Muuten olen kyllä kävellyt lähikauppaan, mutta nyt minua on alkanut supistelemaan painavien kauppakassien kantaminen.

Eli sinusta minun olisi kuulunut käydä joko ennen reissua tai edellisenä päivänä kävellen kaupassa ja tehdä ruoka valmiiksi odottamaan kun tähän saakka mies on hoitanut kauppareissut autolla eikä se ole ollut ongelma? Lauantaina mies kävi kaupassa, mutta oli ostanut vain leipää eikä yhtäkään kauppalistalla ollutta tuotetta ”koska emme olleet erikseen sopineet hänen ostavan nekin” (en tiennyt hänen edes menneen kauppaan, mutta olin lisäillyt listaan jo perjantaina kaikkia tarvittavia ruoka-aineita ja itse aina kaupassakäydessäni katson onko listassa jotain miehen lisäämää ostettavaa).

Ap

Onnea ja menestystä siihen arkeen lapsen kanssa ilman autoa ja ajokorttia. Miestä alkaa tympiä jatkuva taksikuskina olo?

Asumme keskustassa, joten en yleensä tarvitse autoa mihinkään. Tämä loppuraskaus on poikkeus kun kauppakassien kantaminen on alkanut aiheuttamaan supistuksia.

Ap

Et kai sinä KOSKAAN tarvitse autoa, kun sinulla ei kertomasi mukaan ole ajokorttia!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tullut tuollaisia riitoja vielä 25 vuoden aikana. Käyn kuitenkin aika usein yksin vanhemmillani, joten asia olisi kaikille ihan ok. Ei meidän ole pakko mennä kahdestaan joka paikkaan yleensäkään.

Vanhempani odottavat aina meidän tuloa sinne ja itse ainakin pitäisin todella epäkohteliaana, jos joku meille tulossa ollut ei tulisikaan siksi, että hänellä sattui tulemaan vaimonsa kanssa erimielisyyttä kaupassakäynnistä automatkalla. Itse en näe mitään yhteyttä noiden kahden asian välillä.

Ap

Miksi kaupassa käynnistä tulee riitaa ajomatkalla?

En ole ap vaan tuon pitkän sepustuksen aiemmin kirjoittanut, meillä tulee riitaa joskus kaupassa käynnistä ihan siitä että siellä pitää käydä.

Esim ollaan käyty autolla työasioilla ja totean että täytyy käydä vielä äkkiä kaupassa niin mies kiristelee hampaita, kiroilee tai muuta vastaavaa

Meillä taas riita tuli siitä, kun meidän tarkoituksemme oli syödä vanhemmiltani palattuamme ja mieheni aloitti sitten aiheesta ”keskustelun” näin: ”Meidän pitäisi varmaan syödäkin jokin päivällinen, mutta sinä et äitiyslomalla olevana ole kyennyt hoitamaan ruokaa meille kotiin (olin tehnyt kauppalistan kuten aina joka oli miehen puhelimessa ja kyseessä oli sunnuntai, että ajattelin miehenikin olevan yhtä paljon ”lomalla” kun minäkin) ja että miksi minun pitää jatkuvasti huolehtia siitä, että syömme”. Minä pidin itsestään selvänä, että syömme iltaruoan vanhemmiltani tultuamme ja olisin ottanut asian puheeksi sieltä lähdettyämme ja ehdottanut kaupassakäyntiä kun kotona ei ruokaa ollut. Olimme syöneet kuitenkin lounaan päivällä, että kumpikaan meistä ei ollut missään nälässä siinä vaiheessa.

Ap

Ymmärräm miestä. En minäkään jaksaisi vierailun jälkeen alkaa miettimään tuollaisia asioita. Reissun jälkeen on aina kivempi palata suoraan kotiin, jossa on kaikki järjestyksessä, eikä alkaa heti jotain häärimään.

Matkaa vanhemmilleni ei ole montaa kilometriä. Minulla ei ole ajokorttia, joten mieheni on hoitanut ruoan ostamisen autolla nyt kun olen viimeisimmilläni raskaana. Muuten olen kyllä kävellyt lähikauppaan, mutta nyt minua on alkanut supistelemaan painavien kauppakassien kantaminen.

Eli sinusta minun olisi kuulunut käydä joko ennen reissua tai edellisenä päivänä kävellen kaupassa ja tehdä ruoka valmiiksi odottamaan kun tähän saakka mies on hoitanut kauppareissut autolla eikä se ole ollut ongelma? Lauantaina mies kävi kaupassa, mutta oli ostanut vain leipää eikä yhtäkään kauppalistalla ollutta tuotetta ”koska emme olleet erikseen sopineet hänen ostavan nekin” (en tiennyt hänen edes menneen kauppaan, mutta olin lisäillyt listaan jo perjantaina kaikkia tarvittavia ruoka-aineita ja itse aina kaupassakäydessäni katson onko listassa jotain miehen lisäämää ostettavaa).

Ap

Onnea ja menestystä siihen arkeen lapsen kanssa ilman autoa ja ajokorttia. Miestä alkaa tympiä jatkuva taksikuskina olo?

kaikilla ei nykyäänkään ole sitä ajokorttia ja jos ihminen valitsee puolisokseen tälläisen henkilön, hän silloin tietää, että ajaa autoa, kun jonnekin lähdetään.

Ja ainakin useammalle miehelle ajaminen on mieluisaa hommaa ja tiedän tusinoittain miehiä, jotka haluaa ehdottomasti ajaa, kun jonnekin mennään. 

"Ennenvanhaa " harvalla naisella oli kortti ja kyllä ne miehet niitä puolisoitaan kiltisti "kuskasi" paikasta toiseen.

Itsekin näin naisihmisenä kyllä mielelläni kuskaan jotakin läheistäni jos hänellä ei ole korttia/autoa. Se on rakkautta se.

Harvoin kyse on tai on ollut rakkaudesta. Enemmän kyse on riippuvuudesta. Riippuvuuden syntymiseen yhä edelleen usein vaikuttaa raha, naisella ei ole raha ajokorttiin tai autoon jne. ei hänellä ole myöskään valtaa päättää asioista. Ennen tuo toki oli yleisempää kuin nykyään.

Nyt on  jotenkin ristiriitainen tuo viestisi.

Nainen on riippuvainen, kun hänellä ei ole rahaa/autookorttia/autoa/valtaa päättää asijoistaan ja siksi mies RAKKAUDESTA kuskaa häntä.

Koska puhehan oli miehen rakkaudesta naiseen, jota jaksaa kuskata, ei naisen rakkaudesta mieheen.

Rakkautta on kuskata sitä toista, jolla ei ole korttia. 

Vai tarkoitatko, että mies on ollut riippuvainen vaimostaan ja kuskannut tätä riippuvuudesta eikä rakkaudesta?

... Vaikuttaa raha, my ass.

Tottakai tässä nainen on jossain kohdin hyvinkin riippuvainen koska on RASKAANA ja kivulias. Jos mies olisi synnyttämässä niin se pysyisi koko 9 kuukautta petipotilaana ja passuuttaisi kaikessa koska on raskaana. Itse en synnyttämättömänä naisena pysty täysin eläytymään millaista on olla raskaana, varsinkin jos jotain komplikaatioita tulee. Ei se ole varmasti ikinä naiselle kantaa lasta vatsassa melkein vuoden, olo on tukala, lasta pitää varoa ja sit siihen päälle syyllisyys siitä kun kaikkeen ei vaan pysty itsenäisesti.

Jos mun mies olisi kivulias, jalka poikki tai muuta muutaniin ihan kyseenalaistamatta hoitaisin itse kaiken minkä voin enkä pahentaisi toisen oloa.

Ensin kuulosti, että ap haluaa miehen niskan päälle mutta jos tuo mies itse tahallaan parkkeeraa kaupassakin kauimpaan nurkkaan ja laittaa raskaana olevan naisen kantamusten kanssa yksin kauppaan niin tuohan on vain kamalaa pompottelua ja kiusaamista ja henkistä väkivaltaa mieheltä. Sen lisäksi se on vauvalle mahdollisesti vaarallista, eikö sitä tajuta?

Jos mies haluaa kiukkuilla kuin kakara, niin pysykööt sinkkuna eikä suostu lapsentekoon. Ap on nyt jo äiti koska kasvattaa ja suojelee lasta yksin, ihanko todella tähän kaivataan yhtä pentua lisää miehestä? Sen pitäisi opetella isän roolia ja ottaa vastuuta eikä heittäytyä lapseksi itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tullut tuollaisia riitoja vielä 25 vuoden aikana. Käyn kuitenkin aika usein yksin vanhemmillani, joten asia olisi kaikille ihan ok. Ei meidän ole pakko mennä kahdestaan joka paikkaan yleensäkään.

Vanhempani odottavat aina meidän tuloa sinne ja itse ainakin pitäisin todella epäkohteliaana, jos joku meille tulossa ollut ei tulisikaan siksi, että hänellä sattui tulemaan vaimonsa kanssa erimielisyyttä kaupassakäynnistä automatkalla. Itse en näe mitään yhteyttä noiden kahden asian välillä.

Ap

Minä taas miettisin tuossa tilanteessa, että jos kaksi ihmistä ei kykene olemaan automatkaa riitelemättä, niin jotain on pahasti vialla ja olisi fiksuinta, että eivät tule meille yhdessä. Kyräilevät ja toisiaan piikittelvät vieraat eivät ole tervetulleita, kotini ei ole mikään pariskuntien taistelutanner.

Minulla on parikin kaveripariskuntaa jossa jatkuvasti kinastellaan jostain. Tiuskitaan, korotetaan ääntä jne. He tekevät tuota myös silloin kun heillä on vieraita tai he ovat itse vieraana jossain. Olen useamman kerran sanonut että tuo on todella ikävää ja vaivaannuttavaa muille mutta heidän mielestään heidän kommunikointinsa vaan nyt on tollasta.

Meni nyt ohi aiheen mutta mua vaan ihmetyttää mistä näitä pareja sikiää joissa riitely on se normaali kommunikaatiomuoto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

A, kommunikoikaa. Vaikka kirjoittamalla paperille mikä vaivaa.

B, tilatkaa ruoat kauppakassipalvelulla kotiin

C, kasvakaa aikuisiksi

D, sääli lasta

Lapsen takia haluankin yrittää viimeiseen saakka. Ja olen jo aiemmin kiinnittänyt huomiota omaan käytökseeni ja viimeisimmät kerrat (pl eilen) en ole vastannut takaisin kun mies on nimitellyt minua. Olen yrittänyt puhua, olen yrittänyt etsiä ratkaisuehdotuksia. Minusta vain tuntuu, että mies jaksaa yrittää hetken ja sitten kaikki palaa taas ennalleen. Mies ei ole huomioinut raskauttani millään tavalla ja tässä varmaan osasyy ongelmiin on se kun hän ei ymmärrä minun välillä olevan herkempi kuin yleensä raskauden vuoksi. Miehelläni sen sijaan ei pitäisi olla mitään syytä olla ”yliherkkä”, mutta hän ei ole edes yrittänyt olla kärsivällinen tai huomaavainen. Esim. Jos minä käyn joskus kaupassa, mies istuu sen aikaa autossa parkkihallissa ja pysäköi kauimpaan nurkkaan ja minä nostelen sitten ostokset autoon. Kun kerran pyysin häntä ajamaan lähemmäs, hän suuttui ja sanoi meidän sopineen, että hän odottaa siellä mihin minut jättikin (eli parkkihallin kauimmaisessa nurkassa). Olen kyllä puhumalla sekä erilaisten nettilinkkien yms kautta yrittänyt kertoa hänelle, että raskaiden tavaroiden nostelu ei tee hyvää tässä vaiheessa ja että kaipaisin tukea ja rakkautta. Minä siis yritän ja olen yrittänyt, mutta mieheni tuntuu menevän päivä päivältä pahemmaksi ja ylittää minun mielestäni jatkuvasti rajoja, joita koskaan ei saisi ylittää vaikka olisi mikä riita käynnissä.

Tuo kauppakassipalvelu on hyvä idea, veikkaan vaan, että mieheni ottaa senkin sitten jonain kettuiluna ja sanoo, ettei kaupassakäynti ole koskaan ollut hänelle mikään ongelma..

Ap

Kyse ei ole mistään yksittäisestä riidasta ja kuka teki ja sanoi mitä, vaan tuo (mitä enemmän kerrot) kuulostaa siltä että ongelma on paljon laajempi ja syvempi. 

Miten tätä ongelmaa voisi lähteä ratkaisemaan kun itse en enää keksi keinoja?

Ap

Meillä oli vähän samanlaista, mies teki jotain vastaavaa mutta hänelle ei voinut sanoa, että hänen toimintansa tuntuu pahalta, koska hän otti sen syytöksenä.

Jossain vaiheessa aloin sanoa suoraan, että voin huonosti ja että hän ei voi ottaa pahoinvointiani loukkauksena itseään kohtaan. Hän ymmärsi ja on nykyään vastaanottavampi tunteitani kohtaan. Nyt tilanne on helpottanut, kun ollaan paljon puhuttu siitä, että kaikki sanomani ei ole automaattisesti hyökkäys häntä kohtaan henkilökohtaisesti.

En tiedä, voihan se olla, että tapani nostaa ongelmia esille on ollut hyökkäävä vaikken ole sitä tarkoittanut, tai ehkä olen kuulostanut miehen mielestä vihaisemmalta kuin olen ollut. Tästä asioiden tulkitsemisesta ollaan puhuttu paljon. Mies on kyllä oppinut tosi paljon tunteidensäätelyä, yleensähän hänen vihaisuutensa ei todellisuudessa johdu minusta, vaan hän vain purkaa vihansa minuun kun ei muutakaan osaa. Ja toki mies yrittää kovasti myös olla minulle ystävällinen, kun olen tehnyt selväksi, etten minä jaksa hänen tuittuiluaan ihan arkipäivän asioista eikä minulla siihen mitään velvollisuutta ole. Hän on myös onneksi hyvä puhumaan, puhumiselle pitää vain valita oikea aika ja paikka eli tunnistaa, milloin hän on kykenevä keskusteluun ja milloin ei.

Eikä meillä ole lapsia, luojan kiitos.

Kiitos näistä hyvistä vinkeistä. Yritän kiinnittää omaan kommunikointitapaani huomiota jatkossa. Olen miettinyt asioita todella paljon ja mielestäni kaikki ongelmat lähtevät aina tuosta miehen ikävästä tavasta kommunikoida/kohdella minua väärin ja olemme tosissaan tällä hetkellä jossain negatiivisuuden kehällä. Esim. eilen, jos hän olisi vain kysynyt mitä syötäisiin, eikä alkanut syytellä minua kuinka huono ihminen olen kun ei ruoka ole valmiina odottamassa kotona, mitään riitaa ei tietenkään olisi tullut. Itse en mielestäni koskaan aloita noita tilanteita, mutta pitää vielä tarkkailla omaa käytöstäni.

Tänään, kun mieheni yhtäkkiä olikin ystävällinen ja huomioi minua kysyen voisiko käydä tänäänkin kaupassa ostamassa jotain mikä minulle maistuisi (painoni on noussut vähän huonosti tässä loppuraskaudessa), niin myös minun teki sitten mieli olla heti hänelle ystävällinen ja tein hänelle sitten hänen lempiruokaansa. Hän siis kävi myös eilen sitten kaupassa, mutta ruokailu jäi leipälinjalle kun kello oli niin paljon siinä vaiheessa kun hän oli kotona. Vaikka jälleen kerran eiliset ongelmat lakaistiin sitten maton alle eikä niitä käsitelty mitenkään. Joten seuraava riita syntyy sitten varmaan viimeistään siinä vaiheessa kun sanon meneväni ensi kerralla yksin tapaamaan vanhempiani ja hän ei sitten yhtään ymmärrä miksi niin tekisin ja syyttää minua kostamisesta. Vaikka vanhempanihan tässä kärsivät, kun haluaisivat tavata myös miestäni, mutta jotenkin miehelle pitäisi saada tuotua se esiin, että en pysty enää koskaan jatkossa luottamaan siihen, että hän pitää sovituista menoista kiinni. Hän on nyt useampaan kertaan ”muuttanut suunnitelmaa” yksipuolisesti kun on suuttunut jostain.

Ap

Miten luulet miehen kohtelevan lasta, jos kerran kohtelee sinua noin? Ei välitä sinun tarpeistasi, kivuistasi tai epämukavuudestasi, tekee tahallaan asiat vaikeaksi (mm. parkkeeraa niin kauas kuin pystyy), ei auta sinua missään ja nimittelee ja haukkuu. Voin sanoa, että pieni lapsi kiristää pinnaa toden teolla, ja väsymys ja lapsen kitinä ja itku saa hyväluontoisestakin ihmisestä välillä huonoimmat puolet esiin ja kärjistää kaikki parisuhteen ongelmat.

En näe valoisaa tulevaisuutta teidän perheellä tai sen suhteen mies että osaisi olla hyvä isä joka vastaa lapsen fyysisiin ja emotionaalisiin tarpeisiin, mikä olisi vauvan tasapainoisen psyykkisen kehityksen perusta.

Paras ratkaisu ei välttämättä ole se, että ”teet kaikkesi” ja sinnittelet tuon epäkypsän öykkärin kanssa lapsen takia.

Teidän kummankin pitäisi nyt skarpata ja kunnolla. Pariterapia olisi ehdottoman suositeltavaa, ja lisäksi pitäisi perehtyä siihen millaisen kodin lapsi ansaitsee. Nyt sellainen ei teillä vaikuta toteutuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tullut tuollaisia riitoja vielä 25 vuoden aikana. Käyn kuitenkin aika usein yksin vanhemmillani, joten asia olisi kaikille ihan ok. Ei meidän ole pakko mennä kahdestaan joka paikkaan yleensäkään.

Vanhempani odottavat aina meidän tuloa sinne ja itse ainakin pitäisin todella epäkohteliaana, jos joku meille tulossa ollut ei tulisikaan siksi, että hänellä sattui tulemaan vaimonsa kanssa erimielisyyttä kaupassakäynnistä automatkalla. Itse en näe mitään yhteyttä noiden kahden asian välillä.

Ap

Minä taas miettisin tuossa tilanteessa, että jos kaksi ihmistä ei kykene olemaan automatkaa riitelemättä, niin jotain on pahasti vialla ja olisi fiksuinta, että eivät tule meille yhdessä. Kyräilevät ja toisiaan piikittelvät vieraat eivät ole tervetulleita, kotini ei ole mikään pariskuntien taistelutanner.

Minulla on parikin kaveripariskuntaa jossa jatkuvasti kinastellaan jostain. Tiuskitaan, korotetaan ääntä jne. He tekevät tuota myös silloin kun heillä on vieraita tai he ovat itse vieraana jossain. Olen useamman kerran sanonut että tuo on todella ikävää ja vaivaannuttavaa muille mutta heidän mielestään heidän kommunikointinsa vaan nyt on tollasta.

Meni nyt ohi aiheen mutta mua vaan ihmetyttää mistä näitä pareja sikiää joissa riitely on se normaali kommunikaatiomuoto.

Itse en ole koskaan toiminut noin muiden edessä, vaikka meillä joskus ennenkin on ollut erimielisyyksiä matkalla jonnekin. Molemmat ovat pystyneet siirtämään ne sivuun ja olemaan mukavasti sitten kyläilypaikassa (tähän saakka, nyt mies on tosissaan ottanut tuon ihan uuden linjan kaksi kertaa tämän kesän aikana). Ymmärrän nimenomaan sen, että toisten riitelyä tai hapanta naamaa ei ole mukava katsella ja siksi olen itse pitänyt aina itsestäni huolen ettei minusta ole huomannut riitaa ollenkaan. Olen myös todella lyhytvihainen (eli mieheni vastakohta) joten lepyn muutenkin alta aikayksikön, jos kyse on ”normiriidoista” eikä mieheni sitten tee jotain tuollaista mielestäni erittäin törkeää temppua eli esim. pilaa myös vanhempieni iltaa ikävällä käytöksellään.

Ap

Miksi miehesi pitäisi edes tulla vanhemmillesi, ei kai häntä kiinnosta sukulaisesi, saati vanhempiasi miehesi tippaakaan. Miksi et mene sinne yksin, vaikka miehen kyydillä ja vanhempi tuo takaisin tms. Riita voi olla kyllä este sovittuun kylään menoon, jos se loukkaa toista hänen mielestään. Mutta taas ei ole tietoa mistä riita on ja onko riitelemisessä järkeä, usein ei ole, kun asian saisi etukäteen hoidettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

A, kommunikoikaa. Vaikka kirjoittamalla paperille mikä vaivaa.

B, tilatkaa ruoat kauppakassipalvelulla kotiin

C, kasvakaa aikuisiksi

D, sääli lasta

Lapsen takia haluankin yrittää viimeiseen saakka. Ja olen jo aiemmin kiinnittänyt huomiota omaan käytökseeni ja viimeisimmät kerrat (pl eilen) en ole vastannut takaisin kun mies on nimitellyt minua. Olen yrittänyt puhua, olen yrittänyt etsiä ratkaisuehdotuksia. Minusta vain tuntuu, että mies jaksaa yrittää hetken ja sitten kaikki palaa taas ennalleen. Mies ei ole huomioinut raskauttani millään tavalla ja tässä varmaan osasyy ongelmiin on se kun hän ei ymmärrä minun välillä olevan herkempi kuin yleensä raskauden vuoksi. Miehelläni sen sijaan ei pitäisi olla mitään syytä olla ”yliherkkä”, mutta hän ei ole edes yrittänyt olla kärsivällinen tai huomaavainen. Esim. Jos minä käyn joskus kaupassa, mies istuu sen aikaa autossa parkkihallissa ja pysäköi kauimpaan nurkkaan ja minä nostelen sitten ostokset autoon. Kun kerran pyysin häntä ajamaan lähemmäs, hän suuttui ja sanoi meidän sopineen, että hän odottaa siellä mihin minut jättikin (eli parkkihallin kauimmaisessa nurkassa). Olen kyllä puhumalla sekä erilaisten nettilinkkien yms kautta yrittänyt kertoa hänelle, että raskaiden tavaroiden nostelu ei tee hyvää tässä vaiheessa ja että kaipaisin tukea ja rakkautta. Minä siis yritän ja olen yrittänyt, mutta mieheni tuntuu menevän päivä päivältä pahemmaksi ja ylittää minun mielestäni jatkuvasti rajoja, joita koskaan ei saisi ylittää vaikka olisi mikä riita käynnissä.

Tuo kauppakassipalvelu on hyvä idea, veikkaan vaan, että mieheni ottaa senkin sitten jonain kettuiluna ja sanoo, ettei kaupassakäynti ole koskaan ollut hänelle mikään ongelma..

Ap

Kyse ei ole mistään yksittäisestä riidasta ja kuka teki ja sanoi mitä, vaan tuo (mitä enemmän kerrot) kuulostaa siltä että ongelma on paljon laajempi ja syvempi. 

Miten tätä ongelmaa voisi lähteä ratkaisemaan kun itse en enää keksi keinoja?

Ap

Meillä oli vähän samanlaista, mies teki jotain vastaavaa mutta hänelle ei voinut sanoa, että hänen toimintansa tuntuu pahalta, koska hän otti sen syytöksenä.

Jossain vaiheessa aloin sanoa suoraan, että voin huonosti ja että hän ei voi ottaa pahoinvointiani loukkauksena itseään kohtaan. Hän ymmärsi ja on nykyään vastaanottavampi tunteitani kohtaan. Nyt tilanne on helpottanut, kun ollaan paljon puhuttu siitä, että kaikki sanomani ei ole automaattisesti hyökkäys häntä kohtaan henkilökohtaisesti.

En tiedä, voihan se olla, että tapani nostaa ongelmia esille on ollut hyökkäävä vaikken ole sitä tarkoittanut, tai ehkä olen kuulostanut miehen mielestä vihaisemmalta kuin olen ollut. Tästä asioiden tulkitsemisesta ollaan puhuttu paljon. Mies on kyllä oppinut tosi paljon tunteidensäätelyä, yleensähän hänen vihaisuutensa ei todellisuudessa johdu minusta, vaan hän vain purkaa vihansa minuun kun ei muutakaan osaa. Ja toki mies yrittää kovasti myös olla minulle ystävällinen, kun olen tehnyt selväksi, etten minä jaksa hänen tuittuiluaan ihan arkipäivän asioista eikä minulla siihen mitään velvollisuutta ole. Hän on myös onneksi hyvä puhumaan, puhumiselle pitää vain valita oikea aika ja paikka eli tunnistaa, milloin hän on kykenevä keskusteluun ja milloin ei.

Eikä meillä ole lapsia, luojan kiitos.

Kiitos näistä hyvistä vinkeistä. Yritän kiinnittää omaan kommunikointitapaani huomiota jatkossa. Olen miettinyt asioita todella paljon ja mielestäni kaikki ongelmat lähtevät aina tuosta miehen ikävästä tavasta kommunikoida/kohdella minua väärin ja olemme tosissaan tällä hetkellä jossain negatiivisuuden kehällä. Esim. eilen, jos hän olisi vain kysynyt mitä syötäisiin, eikä alkanut syytellä minua kuinka huono ihminen olen kun ei ruoka ole valmiina odottamassa kotona, mitään riitaa ei tietenkään olisi tullut. Itse en mielestäni koskaan aloita noita tilanteita, mutta pitää vielä tarkkailla omaa käytöstäni.

Tänään, kun mieheni yhtäkkiä olikin ystävällinen ja huomioi minua kysyen voisiko käydä tänäänkin kaupassa ostamassa jotain mikä minulle maistuisi (painoni on noussut vähän huonosti tässä loppuraskaudessa), niin myös minun teki sitten mieli olla heti hänelle ystävällinen ja tein hänelle sitten hänen lempiruokaansa. Hän siis kävi myös eilen sitten kaupassa, mutta ruokailu jäi leipälinjalle kun kello oli niin paljon siinä vaiheessa kun hän oli kotona. Vaikka jälleen kerran eiliset ongelmat lakaistiin sitten maton alle eikä niitä käsitelty mitenkään. Joten seuraava riita syntyy sitten varmaan viimeistään siinä vaiheessa kun sanon meneväni ensi kerralla yksin tapaamaan vanhempiani ja hän ei sitten yhtään ymmärrä miksi niin tekisin ja syyttää minua kostamisesta. Vaikka vanhempanihan tässä kärsivät, kun haluaisivat tavata myös miestäni, mutta jotenkin miehelle pitäisi saada tuotua se esiin, että en pysty enää koskaan jatkossa luottamaan siihen, että hän pitää sovituista menoista kiinni. Hän on nyt useampaan kertaan ”muuttanut suunnitelmaa” yksipuolisesti kun on suuttunut jostain.

Ap

Ehkä tiedän pitäisi yrittää puhua asiasta silloin, kun tilanne on rauhallinen? En tiedä oletko yrittänyt. Itse olen huomannut että jos asioista puhutaan vain silloin kun riita on jo käynnistynyt, ei kumpikaan pysty keskustelemaan rakentavasti, mutta jos tilanteen jättää keskustelematta, uusi riita on melkein heti päällä.

Yksi vaihtoehto on pariterapia, jos miehesi suostuu. Se saattaa auttaa keskusteluyhteyden luomisessa ja keskustelun tunnelman muuttamisessa, jos olette jo ajautuneet siihen pisteeseen, että kaikista keskusteluista tulee riita eikä mistään voi puhua. Meillä pariterapia auttoi, mutta se vaatii motivaatiota selvittää asiat. Eli molempien pitää haluta keskustella, ymmärtää ja kuunnella toista, ja molempien pitää haluta toimivaa suhdetta. Ei miehesikään varmaan ole onnellinen jatkuvista riidoista ja hänellä voi olla myös monia, sanoittamattomia tunteita jotka purkautuvat äksyilynä. Meillä oli näin. Meillä kyllä mies ihan itse halusi myös terapiaan että saadaan riitelykierre loppumaan. Väestöliiton sivuilta löytyy myös parisuhdekurssi, josta voi olla apua.

Meillä helpotti, kun opittiin puhumaan negatiivisista tunteista, peloista ja ahdistuksista mitkä yleensä liittyi riitelyyn ja sai riidat puhkeamaan tilanteissa, joissa näennäisesti ei ollut aihetta riidellä. Tsemppiä!

72