Lue keskustelun säännöt.
Mitä sun mielestä tapahtuu kuoleman jälkeen?
Kommentit (104)
En tiedä mitä tietoisuus on, eikä minulla ole siitä edes mitään arvausta. Ehkä miellän sen jonkinlaiseksi energiaksi ja ajattelen, että kuten maailmassa muutenkin, energia ei voi kadota, vaan se muuttaa vain muotoaan. En osaa selittää, mutta tuntuisi hassulta, jos tietoisuus syntyisi tyhjästä. Kai siis jotenkin ajattelen, että se energia joksi tietoisuuden kuvittelen, kierrätetään uusille ihmisille. Ehkä se energia sekoittuu kaikkeen muuhun tietoisuusenergiaan ja siksi yksittäinen tietoisuus ei varsinaisesti synny uudelleen. Tämä ei kyllä selitä sitä, miten tietoisuus riittää aina vain suuremmaksi kasvavalle ihmispopulaatiolle, ehkä olemme nykyään vähemmän tietoisia kuin esi-isämme 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kammottaa ajatus iankaikkisesta elämästä. Että kuoleman jälkeenkin eläisin tässä sairaassa ja rumassa kehossa. Kyllä minun mielestä elämä loppuu kuolemaan. Tietoisuus loppuu ja ei ole mitään. Kuin nukkuisi näkemättä unia.
Eihän se tietenkään siinä kehossa kuoleman jälkeen jatku, jos kroppa poltetaan tai annetaan mädäntyä.
Neurokirurgin kokemus:
Vaikka en olekaan uskovainen, niin olen kuitenkin sitä mieltä, että seuraava raamatun lause pitää kuitenkin paikkansa. "Maasta sinä olet tullut, ja maaksi sinä olet jälleen tuleva."
Tämä vanha sanonta saa täyden tuen nykyajan luonnontieteestä.
Aivoissa kasvaa ainakin puhdistajasoluja vielä 12 tuntia kuoleman jälkeen.
Ihminen kuolee hitaasti, ennen ja jälkeen sydämen pysähtymisen.
Keho ja aivot tekevät kaikkensa elämän ylläpitämiseksi.
Se ei ole virta pois ja naps.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon tietoisuuden jatkavan jossakin toisessa ulottuvuudessa. Tähän viittaa lukuisat NDE-kokemukset ympäri maailmaa.
Kokemukset syntyvät muuntuneiden tajunnantilojen aikana aivoissa.
Taivas tai helvetti. Jeesukseen uskovat, jotka tekevät Hänen tahtonsa, pääsevät taivaaseen. Taivaassa on ylösnousemusruumis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sielu menee jonnekin "kohtaamispaikkaan". Sitä on vaikea kuvailla. Siellä sitten vietetään aikaa läheisten kanssa. Ei-syntyneet odottavat syntymää. Eläimille ajattelen jotain niittyä tai metsän tyylistä paikkaa.
Tässä elämässä tarvitsee päättää, haluaako uskoa Jeesukseen ja päästä taivaaseen. Kuoleman jälkeen ei voi enää päättää. Se toinen vaihtoehto on helvetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietoisuuteni lakkaa olemasta kun aivot kuolevat ja sen jälkeen olen kasa mätänevää biomateriaa. Palaan luontoon. Minua ei ole ollut olemassa miljardeihin vuosiin ennen syntymääni ja samaan olemattomuuteen palaan kuoltuani. Harvinaisen loogista.
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni on ainakin kova liikkumaan. Kuoli 6 vuotta ennen mummia. Vuosi ennen mummin kuolemaa se oli kävellyt pihalla sen luo ja sanonut, että jokohan riittää alahan sinäkin tulla. Mummi alkoi sairastella sen jälkeen ja kuoli seuraavana vuonna niihin aikoihin kun viimeksi olivat toisensa nähneet. Olivat umpirakastuneita toisiinsa olleet 16 vuotiaasta asti.
Minä sain heidät kummatkin vierailulle uneeni yllättäen noin 15 vuotta isoisän kuoleman jälkeen. Heillä oli viesti. Sen jälkeen tapahtui asioita ja minä tein niin kuin oli käsketty. Hyvin kävi.
Jokohan riittää alahan sinäkin mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaako se elämään jäävä sielu eletyn elämän? Mulla on ollut aivan järkyttävän rankka elämä. Mukava ajatus, että kuoleman jälkeen ei tulekaan rauha ja pimeys, vaan sielu jää muistelemaan kurjaa elämää ja elämään ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Neurokirurgin kokemus:
Hyvä kuvaus psykedeelisestä tripistä. Kuten LSD-matkasta tai sienillä tehdystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni on ainakin kova liikkumaan. Kuoli 6 vuotta ennen mummia. Vuosi ennen mummin kuolemaa se oli kävellyt pihalla sen luo ja sanonut, että jokohan riittää alahan sinäkin tulla. Mummi alkoi sairastella sen jälkeen ja kuoli seuraavana vuonna niihin aikoihin kun viimeksi olivat toisensa nähneet. Olivat umpirakastuneita toisiinsa olleet 16 vuotiaasta asti.
Minä sain heidät kummatkin vierailulle uneeni yllättäen noin 15 vuotta isoisän kuoleman jälkeen. Heillä oli viesti. Sen jälkeen tapahtui asioita ja minä tein niin kuin oli käsketty. Hyvin kävi.
Todellisuudessa tuo tapahtui ainoastaan mummisi pään sisällä eli aivot tekivät tepposet.
No siis toivon, että näkisin kaikki rakkaat vanhat lemmikkini ja kirmailisimme niityllä jossa on ehtymätön pehmisjoki ja mansikoita ja suklaata. Mutta eiköhän siinä käy niin, että sen jälkeen ei ole mitään. Ei ole tietoisuutta eli ei ole mitään. Sama kuin ennen syntymää. Ei ole edes tyhjääkään koska ei ole mitään. Aika helpottavaa.
Ihmisestä tulee madon ruokaa. Tuonpuoleista ei ole, joten kannattaa elää elämä nyt. Elämä on ihmisen parasta aikaa.
Harmittaa yksi tuttuni, joka ei viitsi yrittää ja odottaa että seuraavassa elämässä asiat olisivat paremmin. Harmi että seuraavaa elämää ei ole eikä tule. Hänelläkin elämänasenne varmasti muuttuisi jos sen ymmärtäisi.
Ei mitään. Sähkö ja kemia sammuu aivoista ja ollaan mätänevää lihaa.
Heti, kun tieteellisesti tiedän, mikä osa minussa on HENKI, kerron, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Jos minussa on henki erillään ruumiistani, niin henkeni palaa kostamaan kaikille, jotka ovat vääryyttä tehneet, jos henki ja ruumis on sama asia, jään maan poveen.
Kammottaa ajatus iankaikkisesta elämästä. Että kuoleman jälkeenkin eläisin tässä sairaassa ja rumassa kehossa. Kyllä minun mielestä elämä loppuu kuolemaan. Tietoisuus loppuu ja ei ole mitään. Kuin nukkuisi näkemättä unia.