Lue keskustelun säännöt.
Mitä sun mielestä tapahtuu kuoleman jälkeen?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mihin itse uskon. Mutta äitini ollessa saattohoidossa, jäin asiaa miettimään. Äiti oli viimeisillä hetkillään lähes vihannes, hengitti hyvin raskaasti koristen ja silmät olivat olleet kiinni jo pitkään.
Kuoleman hetkellä hänen silmänsä avautuivat suuriksi ja ikää kuin välähtivät. Koko kasvot kirkastuivat pariksi sekunniksi.
Mitä hän näki?Veikkaan, että luhistuva aivotoiminta virkistyi vielä viime hetkeksi.
Aivot pitivät itsensä niin toimivina kuin suinkin kun vielä voivat.
Veikkaan, että kuoleva henkilö näki saman josta lukuisat NDE-kokemuksen kokeneet kertovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mihin itse uskon. Mutta äitini ollessa saattohoidossa, jäin asiaa miettimään. Äiti oli viimeisillä hetkillään lähes vihannes, hengitti hyvin raskaasti koristen ja silmät olivat olleet kiinni jo pitkään.
Kuoleman hetkellä hänen silmänsä avautuivat suuriksi ja ikää kuin välähtivät. Koko kasvot kirkastuivat pariksi sekunniksi.
Mitä hän näki?Veikkaan, että luhistuva aivotoiminta virkistyi vielä viime hetkeksi.
Aivot pitivät itsensä niin toimivina kuin suinkin kun vielä voivat.
Tämä selittää myös rajalta selvinneiden ihmisten kokemuksia elämän filmistä tai sen kulkua summaavasta olennosta. Aivojen vireyden käydessä kierroksilla ne tuottavat muistoja ja mielikuvia.
Tätä on tutkittu kuolevien kohdalla, mutta ihan henk.koht. olen huomannut samankaltaista neurologisesti epävakailla ihmisillä. Sellaisilla joiden aivovireys sahaa edestakaisin.
Etenkin hypomania/masennusjaksoilla aikatasot sekoittuvat, kaikki on tässä ja nyt. Maailma on kuin laaja maisema johon elämänkulku on aseteteltu.
Kristityt pääsee taivaaseen, muut joutuu helvettiin
Vierailija kirjoitti:
Omien vanhempien jälkeen usko kuoleman jälkeiseen elämään vahvistui. Voi olla että kuoleman jälkeen ei ole mitään mutta itselleni on vain helpompi käsitellä läheisten kuolema niin että kuoleman jälkeen näen taas rakkaat läheiset.
M44
Itselläni (ex-ateisti ja ”tiedeuskovainen”) usko mahdolliseen kuolemanjälkeiseen elämään vahvistui tai paremminkin syntyi hyvin voimakkaan ”visitation dream”-ilmiön seurauksena, joka tapahtui erään henkilön kuolinyönä. Ilmiössä esiintyi henkilö, jonka en tiennyt edes olevan erityisen sairas ja joka oli käytännössä minulle vain eräänlainen tuttava. Milläpä tutkit tuollaisia ilmiöitä tieteellisesti? ”Näin pari kuukautta sitten jotakin joka ei todennäköisesti toistu enää koskaan”. Siinä olisi tutkimuksen lähtöasetelma. Ennen omaa kokemustani olisin ollut yksi heistä, jotka irvailevat vastaaville ”kertomuksille” ja kuittaavat niiden olevan sataprosenttisesti sattumaa/mielikuvitusta tms. materiaaliseen maailmankuvaan sopivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mihin itse uskon. Mutta äitini ollessa saattohoidossa, jäin asiaa miettimään. Äiti oli viimeisillä hetkillään lähes vihannes, hengitti hyvin raskaasti koristen ja silmät olivat olleet kiinni jo pitkään.
Kuoleman hetkellä hänen silmänsä avautuivat suuriksi ja ikää kuin välähtivät. Koko kasvot kirkastuivat pariksi sekunniksi.
Mitä hän näki?Veikkaan, että luhistuva aivotoiminta virkistyi vielä viime hetkeksi.
Aivot pitivät itsensä niin toimivina kuin suinkin kun vielä voivat.Tämä selittää myös rajalta selvinneiden ihmisten kokemuksia elämän filmistä tai sen kulkua summaavasta olennosta. Aivojen vireyden käydessä kierroksilla ne tuottavat muistoja ja mielikuvia.
Tätä on tutkittu kuolevien kohdalla, mutta ihan henk.koht. olen huomannut samankaltaista neurologisesti epävakailla ihmisillä. Sellaisilla joiden aivovireys sahaa edestakaisin.
Etenkin hypomania/masennusjaksoilla aikatasot sekoittuvat, kaikki on tässä ja nyt. Maailma on kuin laaja maisema johon elämänkulku on aseteteltu.
Ja kaikki tämä silloin kun henkilö on kliinisesti kuollut eikä minkäänlaista mitattavaa aivosähköistä toimintaa ole? Henkilöt itse hyvin tyypillisesti kuvaavat kokemuksen olleet todentuntuisempi kuin todellisuus, ja muistavat sen erittäin hyvin jopa vuosikymmenten kuluttua (toisin kuin normaalit unet tai hallusinaatiot).
Vierailija kirjoitti:
Monta mieltähän asiasta voi olla, mutta mielipide ei ole sama kuin totuus.
Kuka uskoo mihinkin totuuteen. Itse uskon, että Jeesus nasaretilainen puhui totta, väitti jopa itse olevansa Totuus. Eli sama henki joka herätti Jeesuksen kuolleista, vaikuttaa häneen uskovissa jotka tulevat nousemaan kuolleista.
Sinullakin on siis mielipide. Totuusarvo on toinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mihin itse uskon. Mutta äitini ollessa saattohoidossa, jäin asiaa miettimään. Äiti oli viimeisillä hetkillään lähes vihannes, hengitti hyvin raskaasti koristen ja silmät olivat olleet kiinni jo pitkään.
Kuoleman hetkellä hänen silmänsä avautuivat suuriksi ja ikää kuin välähtivät. Koko kasvot kirkastuivat pariksi sekunniksi.
Mitä hän näki?Veikkaan, että luhistuva aivotoiminta virkistyi vielä viime hetkeksi.
Aivot pitivät itsensä niin toimivina kuin suinkin kun vielä voivat.Tämä selittää myös rajalta selvinneiden ihmisten kokemuksia elämän filmistä tai sen kulkua summaavasta olennosta. Aivojen vireyden käydessä kierroksilla ne tuottavat muistoja ja mielikuvia.
Tätä on tutkittu kuolevien kohdalla, mutta ihan henk.koht. olen huomannut samankaltaista neurologisesti epävakailla ihmisillä. Sellaisilla joiden aivovireys sahaa edestakaisin.
Etenkin hypomania/masennusjaksoilla aikatasot sekoittuvat, kaikki on tässä ja nyt. Maailma on kuin laaja maisema johon elämänkulku on aseteteltu.Ja kaikki tämä silloin kun henkilö on kliinisesti kuollut eikä minkäänlaista mitattavaa aivosähköistä toimintaa ole? Henkilöt itse hyvin tyypillisesti kuvaavat kokemuksen olleet todentuntuisempi kuin todellisuus, ja muistavat sen erittäin hyvin jopa vuosikymmenten kuluttua (toisin kuin normaalit unet tai hallusinaatiot).
Toistan: aivot eivät ole kuolleet. Se mekanismi, millä ne tuossa tilanteessa toimivat, on toistaiseksi tuntematon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mihin itse uskon. Mutta äitini ollessa saattohoidossa, jäin asiaa miettimään. Äiti oli viimeisillä hetkillään lähes vihannes, hengitti hyvin raskaasti koristen ja silmät olivat olleet kiinni jo pitkään.
Kuoleman hetkellä hänen silmänsä avautuivat suuriksi ja ikää kuin välähtivät. Koko kasvot kirkastuivat pariksi sekunniksi.
Mitä hän näki?Veikkaan, että luhistuva aivotoiminta virkistyi vielä viime hetkeksi.
Aivot pitivät itsensä niin toimivina kuin suinkin kun vielä voivat.Tämä selittää myös rajalta selvinneiden ihmisten kokemuksia elämän filmistä tai sen kulkua summaavasta olennosta. Aivojen vireyden käydessä kierroksilla ne tuottavat muistoja ja mielikuvia.
Tätä on tutkittu kuolevien kohdalla, mutta ihan henk.koht. olen huomannut samankaltaista neurologisesti epävakailla ihmisillä. Sellaisilla joiden aivovireys sahaa edestakaisin.
Etenkin hypomania/masennusjaksoilla aikatasot sekoittuvat, kaikki on tässä ja nyt. Maailma on kuin laaja maisema johon elämänkulku on aseteteltu.Ja kaikki tämä silloin kun henkilö on kliinisesti kuollut eikä minkäänlaista mitattavaa aivosähköistä toimintaa ole? Henkilöt itse hyvin tyypillisesti kuvaavat kokemuksen olleet todentuntuisempi kuin todellisuus, ja muistavat sen erittäin hyvin jopa vuosikymmenten kuluttua (toisin kuin normaalit unet tai hallusinaatiot).
Toistan: aivot eivät ole kuolleet. Se mekanismi, millä ne tuossa tilanteessa toimivat, on toistaiseksi tuntematon.
Toistan: mitattavaa aivosähköistä toimintaa ei ole, mutta väität aivojen tuottavan ”jollakin mekanismilla” voimakkaita hallusinaatioita, jotka kaikissa muissa olosuhteissa tuottavat voimakkaan ja mitattavan aivosähköisen käyrän. Kyse on siis uskomuksesta (meidän molempien kohdalla), eikä tästä siten ole kovin hedelmällistä enempää vääntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pimeydestä tullaan ja pimeyteen palataan. Jokainen saa tietää sen kun kuolee. Raamatut ja sielut uskovaisten höpö höpö juttuja.
Elämä jatkuu kuoleman jälkeen toisessa ulottuvuudessa, henkimaailmassa. Paikkoja on tasan kaksi minne kukin päätyy aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien vanhempien jälkeen usko kuoleman jälkeiseen elämään vahvistui. Voi olla että kuoleman jälkeen ei ole mitään mutta itselleni on vain helpompi käsitellä läheisten kuolema niin että kuoleman jälkeen näen taas rakkaat läheiset.
M44
Itselläni (ex-ateisti ja ”tiedeuskovainen”) usko mahdolliseen kuolemanjälkeiseen elämään vahvistui tai paremminkin syntyi hyvin voimakkaan ”visitation dream”-ilmiön seurauksena, joka tapahtui erään henkilön kuolinyönä. Ilmiössä esiintyi henkilö, jonka en tiennyt edes olevan erityisen sairas ja joka oli käytännössä minulle vain eräänlainen tuttava. Milläpä tutkit tuollaisia ilmiöitä tieteellisesti? ”Näin pari kuukautta sitten jotakin joka ei todennäköisesti toistu enää koskaan”. Siinä olisi tutkimuksen lähtöasetelma. Ennen omaa kokemustani olisin ollut yksi heistä, jotka irvailevat vastaaville ”kertomuksille” ja kuittaavat niiden olevan sataprosenttisesti sattumaa/mielikuvitusta tms. materiaaliseen maailmankuvaan sopivaa.
Tuo "aivojenvälinen" viestitä se vasta onkin kiinnostavaa. Toivottavasti sitä pystytään joskus tutkimaan tieteellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mihin itse uskon. Mutta äitini ollessa saattohoidossa, jäin asiaa miettimään. Äiti oli viimeisillä hetkillään lähes vihannes, hengitti hyvin raskaasti koristen ja silmät olivat olleet kiinni jo pitkään.
Kuoleman hetkellä hänen silmänsä avautuivat suuriksi ja ikää kuin välähtivät. Koko kasvot kirkastuivat pariksi sekunniksi.
Mitä hän näki?Veikkaan, että luhistuva aivotoiminta virkistyi vielä viime hetkeksi.
Aivot pitivät itsensä niin toimivina kuin suinkin kun vielä voivat.Tämä selittää myös rajalta selvinneiden ihmisten kokemuksia elämän filmistä tai sen kulkua summaavasta olennosta. Aivojen vireyden käydessä kierroksilla ne tuottavat muistoja ja mielikuvia.
Tätä on tutkittu kuolevien kohdalla, mutta ihan henk.koht. olen huomannut samankaltaista neurologisesti epävakailla ihmisillä. Sellaisilla joiden aivovireys sahaa edestakaisin.
Etenkin hypomania/masennusjaksoilla aikatasot sekoittuvat, kaikki on tässä ja nyt. Maailma on kuin laaja maisema johon elämänkulku on aseteteltu.Ja kaikki tämä silloin kun henkilö on kliinisesti kuollut eikä minkäänlaista mitattavaa aivosähköistä toimintaa ole? Henkilöt itse hyvin tyypillisesti kuvaavat kokemuksen olleet todentuntuisempi kuin todellisuus, ja muistavat sen erittäin hyvin jopa vuosikymmenten kuluttua (toisin kuin normaalit unet tai hallusinaatiot).
Toistan: aivot eivät ole kuolleet. Se mekanismi, millä ne tuossa tilanteessa toimivat, on toistaiseksi tuntematon.
Toistan: mitattavaa aivosähköistä toimintaa ei ole, mutta väität aivojen tuottavan ”jollakin mekanismilla” voimakkaita hallusinaatioita, jotka kaikissa muissa olosuhteissa tuottavat voimakkaan ja mitattavan aivosähköisen käyrän. Kyse on siis uskomuksesta (meidän molempien kohdalla), eikä tästä siten ole kovin hedelmällistä enempää vääntää.
Ei, enkä osaa sanoa siitä enempää kuin arvailuja. Arvailujen pohjalta on kuitenkin luotu hypoteeseja ja tehty oikeaa tiedettä.
Se olisi kiintoisa aihe tutkittavaksi, jos sitä osattaisiin tutkia.
Onneksi tiede edistyy kaiken aikaa ja toivottavasti vielä omana aikanamme. Kun kaikki elintoimintoni vähitellen lakkaavat, tulen olemaan täysin kuollut. Silloin ei ole enää aivoillekaan käyttöä.
( Ihminen kun ei kuole yhdessä hetkessä, vaan solut lopettavat toimintansa vähitellen ja kuolleessakin kehossa tapahtuu vielä pitkään.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajakokemus,puhe en tunnistanut pelotti,enkä uskoon tullut.Jotain on mutta mitä,Helvettiin en halua,enkä sinne kuulukkaan.Sittenhän tuon näkee onko olemassa jotain muuta..
Aivot on eri asia kuin sielu. Aivot kuuluvat kehoon, sielu on vapaa kehosta.
Aivot "sammuvat" ja tietoisuus lakkaa. Kun aivot alkavat tuhoutua, niin myös tuo tietoisuus on lopullisesti poissa. Subjektiivisesta näkökulmasta katsottuna uskon tilanteen kuoleman jälkeen olevan sama kuin ennen syntymääni. Mitään minuutta tai kokemusta ei ole. Tulen yllättymään suuresti, jos jotain muuta ilmenee.
Uskon siis Nykäsen kuolemattomaan viisauteen: "Elämä on ihmisen parasta aikaa". Uskon, että myös ainutta aikaa. Kannattaa käyttää se hyvin.
Eihän mitään voi todistaa, paitsi tietysti sen että keho lakkaa olemasta. Mutta onko ihmisessä muuta?
Minä uskon että on. Uskon että ihmisellä on myös "energiakeho", jota jossain kutsutaan vaikka sieluksi ja jossain joksikin muuksi.
Minä olen vakuuttunut, että tämä energiakeho jatkaa olemassaoloaan fyysisen kuoleman jälkeen, ja tämän maanpäällisen elämän loputtua käydään läpi miten elämä meni, oppiko niitä asioita joita oli tullut opiskelemaan ja tekikö enemmän hyvää kun pahaa.
Minä uskon, että tuon tarkoitus on pikkuhiljaa elämä kerrallaan oppia asioita ja kehittyä, ja lopulta siirtyä eteenpäin kokonaan uudelle tasolle, jossa taas on sitten omat opittavat asiansa.
Eli uskon siihen että se energiakeho, tai olento, syntyy maanpäälle erilaisiin rooleihin kokemaan erilaisia haasteita kasvaakseen ja kehittyäkseen useita satoja tai tuhansia kertoja. Ja että jotkut kehittyvät nopeammin ja jotkut tarvivat useampia elämiä.
Uskon että tähän liittyy karma myös vahvasti. Uskon että energiaolento ei pääse eteenpäin ennenkun kaikki karma on tasoitettu. Uskon että kuoleman jälkeen näemme kaikki läheisemme, mutta voi olla että seuraavassa elämässä olemme täysin eri rooleissa.
Uskon myös ja minusta vaikuttaa siltä, että kaikkien suurten uskontojen takana on tämä ajatus, vaikka sitä ei suoraan sanota missään näin.
En osaa linkata tällä kännykällä, mutta katsokaa Iltalehdestä 27.10.2017 artikkeli " Tutkimus: tiedät olevasi kuollut."
Löytyy myös haulla "aivosolujen kuolema."
Katoliset eli paavinuskoiset kristityt pääsevät taivaaseen tai joutuvat helvettiin.
Lahkolaiset (ml. kaikki protestantit, kuten luterilaiset ja lestadiolaiset) joutuvat kiirastuleen kärvennettäviksi.
Kaikilta muilta saat ana puhkoo silmät neulalla ja syöttää koirilleen.
Monta mieltähän asiasta voi olla, mutta mielipide ei ole sama kuin totuus.
Kuka uskoo mihinkin totuuteen. Itse uskon, että Jeesus nasaretilainen puhui totta, väitti jopa itse olevansa Totuus. Eli sama henki joka herätti Jeesuksen kuolleista, vaikuttaa häneen uskovissa jotka tulevat nousemaan kuolleista.