Miksi vanhempi lapsi hoidossa...

Totta kai lapset kaipaavat ikäistensä seuraa ja etenkin yli 3-vuotiaat muitakin virikkeitä kuin oman perheen tarjoamat. Se ei silti muuta sitä tosiseikkaa että 0-3 -vuotiaille paras hoitopaikka on koti.

Ap olikin ihan asialinjalla, te muutamat muut sen sijaan jaksatte jeesustella!



Meillä ei kahta vanhempaa lasta laitettu hoitoon VAUVAN SYNNYTTYÄ, vaan he olivat siellä jo ENNEN sitä.

Kysyisin erityisesti teiltä virikehoidon vastustajat, että ettekö te todellakaan käy missään välissä TÖISSÄ? Minä kun olin ennen kuopusta tienaamassa äitiyspäivärahaa useamman vuoden! :)

Kun sitten kuopus ilmoitti tulostaan, ei ollut mitään järkeä ottaa isompia vuodeksi pois päiväkodista ja laittaa heidät sitten taas eskariin.

Aivan aivotonta, sanoisin.



Ja kun teillä on todella suuri vaikeuksia tajuta, niin todetaan nyt vielä tuhannennen kerran: PERHEET JA ELÄMÄNTILANTEET OVAT ERILAISIA.

Kukaan ei ole oikeutettu tuomitsemaan muiden valintoja hoidon suhteen.

Ei ole aiti hoitamassa asioita ja siina sita sosiaalisuutta ja omatoimisuutta juuri oppii mielestani parhaiten. Omasta kokemuksestani lapset itse haluavat eskariin kavereittensa luokse ja ovat tyytyvaisia itseensa, kun olivat itsenaisia.

yhdyn tähän!

Meillä lasten ikäero on 1,5 vuotta, joten " lasten välissä" en todellakaan käynyt töissä. Totta kai on eri asia, jos vaikka 3-vuotias jatkaa TUTUSSA hoitopaikassa, kuin että 1-2 -vuotias esikoinen laitetaan hoitoon pelkästään uuden vauvan syntymän takia (ja näitä tapauksia todella on, enkä tarkoita mitään erityisongelmaisia perheitä tms.).

Ei ummarra, ei.

Vierailija:

Puistoissakaan ei näy isompia lapsia kuin vain jotain ujoja tai itsekseen leikkiviä isompia lapsia, josta ei ole seuraa (ei kenenkään lapsenkaan seuraan voi väkisin tuppautua).

Vierailija:

Meillä lasten ikäero on 1,5 vuotta, joten " lasten välissä" en todellakaan käynyt töissä. Totta kai on eri asia, jos vaikka 3-vuotias jatkaa TUTUSSA hoitopaikassa, kuin että 1-2 -vuotias esikoinen laitetaan hoitoon pelkästään uuden vauvan syntymän takia (ja näitä tapauksia todella on, enkä tarkoita mitään erityisongelmaisia perheitä tms.).

Kun sä et todellakaan tiedä kaikkien perheiden sisäisiä asioita, et voi tietää, mitkä syyt ovat johtaneet eri ratkaisuihin.

Jos perheen pärjäämisen ja jaksamisen kannalta isompien hoito on hyvä ratkaisu, niin mitäs sitten? Säkö toivot, että jos jollain ei voimavarat riitä, silti pitää yrittää ja lopulta romahtaa täysin? Sekö se sitten on sitä lapsen parasta?

Ja turha alkaa jauhamaan sitä " ei pitäisi tehdä lapsia" paskaa. Elämä on ihmeellinen, yllättäviä asioita tapahtuu.

Oletteko te pahimmat vastustajat tosi nuoria vai vaan lapsellisen naiiveja?

Ovat tuttuja, joten tiedän mistä puhun. En tietenkään tuomitse kaikkia samoin toimivia tietämättä taustoja. Enkä tietenkään toivo kenekään uupuvan, vaan edes yrittävän, lasten parhaaksi..

asumme ulkomailla, yksi syy miksi lapsemme ovat muutaman tunnin päivässä/viikossa hoidossa on se ettei meillä ole minkäänlaista tukiverkkoa, ei sukua tai ystäviä jotka voisivat joskus auttaa. On ollut hyvä että väliin saa lapset hoitoon ja pääsee hoitmaan paperi/kauppa yms pakollisia asioita.

Kukin tyylillään.



Ja onko siinä eroa jos lapsi on muutaman tunnin kerhossa viikossa tai sit päiväkodissa? Siis te jotka jätätte lapsenne yksin kerhoon mutta ette voi jättää päiväkotiin.:)



Toiset haluaa vaan päteä tällä että " olen erinomainen kun olen hoitanut aina kaikki lapset kotona" , mutta eivät pysty asettumaan yhtään toisen ihmisen asemaan ja ajattelemaan että ehkä joillakin elämässä voi olla hyvin raskaita kausia..

sitä ei toisten jutuista tiedä välttämättä hittoakaan, ja varsinkin tällaiset asiat ovat arkoja. Ja ymmärrän vallan hyvin, miksei tuttusi sulle vaikeuksistaan kertoisi!

Vierailija:

Ovat tuttuja, joten tiedän mistä puhun. En tietenkään tuomitse kaikkia samoin toimivia tietämättä taustoja. Enkä tietenkään toivo kenekään uupuvan, vaan edes yrittävän, lasten parhaaksi..

mustavalkoinen. 2-vuotias lapsi ei kuulu perhepäivähoitajalle KOKOpäivähoitoon niin, että hän aloittaa sen hoidon, kun uusi vauva tulee.



On eri asia jatkaa osa-aikaisena tutulla hoitajalla tai mennä muutamaksi tunniksi tai päiväksi leikkimään kuin joutua toisen tieltä pois kotoa koko päiväksi.



3-vuotias tarvitsee seuraa ja leikkikavereita. Meillä esikoinen kävi kerhossa 3-vuotiaasta ja kuopus meni 3-vuotiaana hoitoon (osa-aikaiseen).



Mutta äidin joka oikeasti sysää 2-vuotiaan täyspäivähoitoon muualle vauvan tultua pitäisi oikeasti katsoa peiliin. Minusta se on itsekeskeistä ja kypsymätöntä, enkä sitä hyväksy. On vaan asioita, joita ei voi hyväksyä.



Lapsilleni en ole tuollaisia selitellyt, koska oikeasti en oikeassa elämässäni tunne yhtään tuollaista äitiä.



Ja minulle sanottiin, etten ymmärrä unenpuutetta tai pienten lasten hoidon rankkuutta. Siksi kerroin miten itse hanskasin.



t. 27

vaikka sinä selviäisit 2 h yöunilla, niin se ei tarkoita että kaikki selviäisivät! Miksi sinun on niin vaikea sitä asiaa ymmärtää?

Vierailija:

Mutta äidin joka oikeasti sysää 2-vuotiaan täyspäivähoitoon muualle vauvan tultua pitäisi oikeasti katsoa peiliin. Minusta se on itsekeskeistä ja kypsymätöntä, enkä sitä hyväksy. On vaan asioita, joita ei voi hyväksyä.

t. 27

minä taas tiedän yhden äidin jolla on todella syvää masennusta ja ei kertakaikkiaan pysty huolehtimaan 24h lastaan. Hän laittoi pienen lapsen hoitoon heti kun se oli mahdollista. ja oli vahinko raskaus. En tuomitse, en. Eikä asia ole harvinaisen mustavalkoinen.

Mielellään kuitenkin itse hoidan pieneni kotona. isompana pääsevat osa-aikaseen hoitoon.



Mutta tilanteita on monia, kaikki eivät vaan ole niin kuin SINÄ. Tämä on sinun ongelma jota sinä et tunnu ymmärtävän. SIIS KAIKKI EI OLE KUIN SINÄ! Elämä EI OLE mustavalkoista! Ei etes tämä asia. Olet varmaan todella vähän nähnyt elämää, naivi vielä. Et ole törmännyt todella suuriin ongelmiin ja siksi et pysty näkemään tätä asiaa muitten ihmisten kannalta.



Minä myös hoidan lapseni mielellään itse mutta pystyn ymmärtämään myös sen että kaikki eivät siihen pysty. Monesti elämässä kun tulee suuria vaikeuksia eteen niin pystyy paremmin myös ymmärtämään toisten asioita.

Tästä toki voidaan olla montaa mieltä, mutta tätä tämä nykyajan meno on, kun mitään ei saisi tuomita, aina vain YMMÄRTÄÄ ja YMMÄRTÄÄ.. Kai seuraavaksi aletaan ymmärtää pedofiilejakin, mitä Hollannissa jo yrittävät. No oli vähän turha kärjistys, mutta jos ei oikeasti jotain hyväksy, niin eikö sitä mielipidettään saa sanoa? Se kai tämän palstan tarkoitus on.

Olen 45.



Olen jäänyt orvoksi 14-vuotiaana, sairastunut vakavasti (menetin mm. näköni) alle kolmekymppisenä, appivanhempani menettivät laman aikana omaisuutensa ja anoppi sairastui sen seurauksena syöpään ja kuoli, oma siskoni kuoli viime talvena syöpään, olen saanut kaksi keskenmenoa... Mitähän vielä?



Silti tai ehkä juuri siksi olen sitä mieltä, että jos hankkii lapsia, pitää ajatella heidän etuaan muutama vuosi ja painaa OMA ITSE taka-alalle. Ryhdistäytyä ja kasvaa aikuiseksi.



t. 27