Miksi vanhempi lapsi hoidossa...

saat varmaan jossain vaiheessa superäitinimikkeen ja sädekehäsi kiiltää. Sääli vain, että lapsesi eivät opi kunnioittamaan toisia ihmisiä ja olemaan suvaitsevaisia.



Mutta minä en halua enää itkeä uupumuksesta kertaakaan! Enkä halua antaa lapselleni sellaista äidin mallia, joka itkee ja tiuskii jatkuvasti kun ei kerran jaksa. Mies on tehnyt normaalia työpäivää ja auttanut miten on tainnut. Sen suhteen minulla ei kertakaikkiaan ole valittamista.



Ja kiitos kysymästä, isompi on siellä hoidossa ja vauva nukkuu nyt paremmin kun esikoinen ei riehunnallaan sitä herätä. Mutta päätän nyt keskustelun tähän, koska sinulla ei ole taitoa eikä halua ymmärtää ihmistä, joka on uupunut ja masentunut. Haluat vain ajatella omalla kapealla tavallasi. 11

Ainakin niin, että kotona vauvaa hoitava ei automaattisesti saisi vanhemmille lapsille hoitopaikkaa. Perustelluista syistä kylläkin, joita voisivat olla äidin masennus tai ylivoimainen väsymys, syrjäinen asuinpaikka (ei kerhoja, kavereita lähellä isommille lapsille) tms.



Siis ihan oikeasti, miksi ihmiset hankkivat monta lasta, jos eivät edes yritä itse lapsiaan hoitaa?

Vierailija:

hoitajia saa esimerkiksi lastenhoitoalan oppilaitosten ilmoitustauluilta.

Itsellä ei ole tarvetta, kunhan vain haluan että otatte kaikki asiat huomioon. Eli mä en etes tiedä missä olisi lähin kyseinen oppilaitos.

aio vaihtaa siihen, että joku (yleensä paljon kokemattomampi ja ennen kaikkea ujostelevalle lapsellemme outo) mll-hoitaja tulee kotiimme häntä hoitamaan. Mll- hoitajat ovat taatusti hyviä " satunnaishoitoon" mutta ainakin minun poikani ei antaisi minun samassa huushollissa nukkua yhtään.

Leikkikaverit ovat myös todella tärkeitä 5-vuotiaalle. Poikani käy kerhossa 2 krt /vko, mutta kunhan jään äitiyslomalle, aion viedä hänet päivähoitoon hyvään huolenpitoon ja leikkimään kerran 1-2 viikossa, enkä pidä pahana jos joku toinen vie lastaan esim. 3 kertaa viikossa. Täysipäiväinen hoito mietityttäisi enemmän, mutta jos äiti sen jälkeen jaksaa paremmin antaa aikaansa esikoiselle illalla ja viikonloppuna, niin saattaa sekin olla parempi vaihtoehto, kuin väsynyt äiti 24h.

Mieluummin tutussa päiväkodissa (jossa säilyy näin hoitopaikka ja sen vauvankin saa sinne sitten isompana), kuin kerhoissa ja muissa virikepaikoissa. Lapset ovat sosiaalisia ja heiltä on kysytty, haluavatko he mieluummin olla osan päivästä päiväkodissa vai kotona. Vapaapäiviä on pidetty aina, kun siltä tuntuu.



Näin säilyy päiväkotipaikka, tutut kaverit ja tutut hoitajat. Helpommalla olisin itse päässyt, jos ei lapsia olisi tarvinnut viedä päiväkotiin. Aamulla piti herätä ajoissa välittämättä siitä, minkälainen yö oli ollut, päivällä piti vauvan päiväunet ajoittaa niin, että päästiin hakemaan isommat päiväkodista.

Oli kauhea pakkastalvi ja nyhjötettiin sisällä ja aika meni sohvalla vauvaa imettäen. Lapsella oli entuudestaan tuttu perhepäivähoitaja, jonka luona hän kävi noin kolmena päivänä viikossa. Samalla luopuminen hoitajasta tapahtui pikkuhiljaa päiviä vähentämällä, eikä yhdellä rysäyksellä. Mikä tässä on niin kamalaa?

Minä opetankin lapsille, että he ovat arvokkaita ja elämässämme kaikkein tärkein asia. Että me rakastamme heitä ja haluamme olla heidän kanssaan.



Minä opetan heille oikeita arvoja. Että ihmiset tulevat ensin, sitten vasta työ.



Minä opetan heidät kunnioittamaan ihmisiä, jotka tekevät rankkojakin päätöksiä ja jotka osaavat asettaa asiat tärkeysjärjestykseen.



Minä en tiuski, enkä ole/ollut väsynyt, koska minusta tämä unenpuute vain on osa äidiksi ryhtymistä. Samasta syystä en myöskään odota siitä mitään sädekehää, koska minusta se on luonnollinen asia, eikä mikään uhraus.



Kapea-alaista on ajatella aina itseään ensin.



27

yllätys yllätys, tätä asiaa ei kukaan taivastele samalailla kuin Suomessa.



Siellä jopa TÄYTYY järjestää 4-vuotiaille ja siitä ylöspäin ILMAINEN 15h/viikko jos vanhempi on työttömänä tai äitiyslomalla. Ja varmasti se 90% vanhemmista käyttää tämän hyväksi ja osa ostaa lisää tunteja lapselle!



Suomessa hyvät asiat ei mene koskaan eteenpäin kun on näitä vanhempia jotka jarruttelevat.. Eivät ymmärrä vaatia mitään.



Mikä sekin on että aina pitäs olla joku super ihminen, kaikessa jaksava, koskaan ei saa uupua? Äitin pitää vaa on koko ajan lasten lähellä, lapsi ei saa kokea että muutkin aikuiset voivat olla turvallisia?



Vai onko se vaaan kateutta kun joku uskaltaa laittaa lapset hoitoon? Ja itse VAAN hoitaa vauvaa kotona, nauttii rauhallisuudesta ja vauvasta, hoitaa kotiaskareet alta pois ennen kun isommat tulee kotiin, tekee ruokaa.. Tai vaan NUKKUU!

Kun isommat tulee hoidosta/virikehoidosta, ei ole kotitöitä. Voi rauhassa olla lasten kanssa..:)

edes kerran viikossa? Ja virkeämmän äidin? Yksikin lepopäivä silloin tällöin tekee äidille ihmeitä, mutta minusta se on lapsen etu. Jos hoitopaikka on tuttu jo pitkältä ajalta, se on lapselle tuttu ja tärkeä, eikä sen pois ottaminen kokonaan ole välttämättä positiivista.

Ja niin, ei todellakaan ole mll:ää ja ko. oppilaitoksia joka kylällä. Ei välttämättä 100 km:n sisällä.



Ja jos jonkun tutun lapsi on päivähoidossa, älkää heti ajatelko, että lapsi on siellä 5 pv/vko ja 8h/pv.

minäminäminä-asenne! Sinulla, jos kellä sellainen nyt tässä asiassa on! SINUN tapasi on omasta mielestäsi paras tapa toimia, muuten ei MUKA rakasta ja arvosta lapsiaan.



11:han puolen vuoden ajan yritti hoitaa molemmat lapset kotona! Hänen, jos kenen, asenne osoittaa todellista äidinrakkautta. Uskaltaa tehdä ratkaisunsa perheensä hyväksi, vaikka maailmassa on niin kapeakatseisia minäminä-ihmisiä kuin sinä! Tiedätkö, että äidin masennus vaikuttaa epäsuotuisasti lapsen kehitykseen. Tässä tapauksessa sekä taaperon että vauvan. Minusta on hienoa, että 11 uskalsi tehdä ratkaisunsa. Liian moni pelkää muiden mielipidettä ja sitten ollaan hampaat irvessä kotona kunnes nuorin täyttää 3 v ja sairastutaan pahaan masennukseen, alkoholisoidutaan tai tullaan väkivaltaiseksi.



Asiat eivät ole niin mustavalkoisia!

Itseäni on vain kovasti kummastuttanut muutama tuttu, jotka vieneet 2-v. esikoisensa hoitoon siistä syystä, että uusi vauva syntymässä. 2-vuotias on todellakin vielä pieni lapsi, jota pitkät hoitopäivät rasittavat! Jos lapset tehdään pienellä ikäerolla, niin toivottavasti niistä ollaan valmiita myös vastuu kantamaan. Ei olisi tullut mieleenkään sysätä pientä esikoistamme hoitoon kuopuksen syntyessä (no pakon edessä kyllä, jos nyt olisi tullut jotain totaalista uupumista tms.).

tommonen muutama tunti päivässä ei varmasti lasta vahingoita. Varsinkin jos on isommasta lapsesta kysymys, päinvastoin.



Tietysti olen sitä mieltä kuitenkin ettei ehkä alle 3-v ole hyvä olla sellasta 8/9h päivässä hoidossa. Sellanen muutama tunti ihan sopiva.





Ja sinä joka niitä hyviä arvoja lapsellesi opetat (olitkohan nro11). Kai myös opetat että toisia tulee kunnioittaa ja jos joku perhe toimii erilailla kuin te niin se ei tarkota että he ois ihmisenä huonompia. Vaan heidän perheelle passaa toinen tapa elää?? Jotenkin tuntuu ettet edes itse tajua tätä, se mikä sopii teille ei sovi kaikille. Perheitä on erilaisia!

siis ei sulle nro 11 vaan 27 oli tuo minun edellinen teksti..

menee numerot jo sekasi

kyllä ruotsissa järjestetään myös niille 2-vuotialle se 15h/viikko hoitoa jos vanhempi kotona, siitä täytyy vaan maksaa. Ihan pieni summa kyllä. Ja suurin osa vanhemmista vie sen 2-v myös sinne viideksitoista tunniksi viikossa hoitoon.



Miksipäs ei kun on sellanen mahdollisuus? JA niin vähistä tunneista kysymys.

T:38

Taalla Englannissa 2+- vuotiaat menevat yleensa " esikouluun" pariksi tuntia paivassa ja kunta maksaa 3-4 vuotiaiden hoidon noin kolme tuntia paivassa, oli vanhemmat kotona tai eivat.

Oma nelja vuotiaani lahtee kouluun syyskuussa 9-15.15 paivittain.

Ilmankos englantilaisilla on paremmat sosiaaliset taidot, kun niita opitaan ja arvostetaan jo pienesta pitaen.

Haluan itse hoitaa pienet lapseni kotona, jos kerran kotona sitä varten olen. Minusta on maailman luonnollisin asia, että vanhemmat hoitavat lapsensa sen ollessa mahdollista (eri asia on sitten muutaman tunnin kerhokäynnit tms.).



Olkoon Ruotsissa miten vaan, ei se nyt mikään ihannevaltio mielestäni ole. Onhan sitä paitsi Suomessakin osapäivähoitoon mahdollisuus, ei kai se juurikaan eroa tuosta Ruotsin mallista (?).

vaan enpä oo enää! Ymmärrän oikein hyvin jos joku haluaa viedä vähän isomman lapsensa osa-aikaisesti muiden lasten kanssa leikkimään. Ei kaikilla ole edes naapureita joilla lapsia. Ja jos naapurissa on lapsia, niin nekin ovat jossain päiväkodissa päivät.



Minä ainakin vien kaksoseni (5v) päiväkotiin 2 päivää viikossa ihan jo senkin takia että oppisivat luottamaan muihinkin aikuisiin kuin minuun... Lisäksi meillä ei tosiaankaan ole niitä naapureita eli eivät näkisi muita lapsia kuin tosi harvoin jos en veisi heitä hoitoon. On heillä serkkuja, mutta heitä tapaamme ehkä vain kerran kuussa.



Lisäksi toinen lapsistamme on erityistarpeinen lapsi (lievä dysfasia) ja hänelle päiväkoti järjestää ylimääräistä viriketoimintaa ja siellä käy häntä tapaamassa toimintaterapeutti. Tosi monella lapsella voi olla joku " diagnoosi" jota ei ulkoapäin kukaan huomaa ja jo siksikin he voivat olla päiväkodissa. Eivät vanhemmat sitä välttämättä halua kellekään ulkopuoliselle kertoa.

koska silloin olivat kyllä tosi vauveleita mielestäni vielä... Mutta mielipiteeni muuttui nyt kun tulivat yli 4-vuotiaiksi ja nyt 5-vuotiaina ovat jo tosi riippuvaisia kavereista ja " toiminnasta" .



t. Se edellinen kaksosten äiti

Ja erittäin hyvin käyttäytyviä lapsia ovat - nyt kun ovat aloittaneet päivähoidossa, olen tästä asiasta saanut myönteistä palautetta! Vanhemmille on toki " näppärää" sysätä vastuu sosiaalisten taitojen kehittämisestä päiväkodille, koululle jne..

äitini oli myös näitä tyyppejä jotka " hoitavat kyllä omat lapset kotona" .



Varsinkin isompana lapsena kaipasin muutakin, naapurin lapset SAIVAT mennä päiväkotiin. Ei ollut leikkikavereita ei. Tietysti kotona tekemistä löytyi. Mutta muistan ajatelleeni monestikin lapsena että pääsisimpä johonkin kerhoon tai päiväkotiin, sit kylmiltään kouluun 7-vuotiaana. Toiset tunsivat siellä toisensa entuudestaan kun olivat olleet päiväkodissa.





Ja ei ole Suomessa ja Ruotsissa samat systeemit. Kyllä poikkeavat aika paljon monetkin asiat.