Lue keskustelun säännöt.
Erotilanne: miten kestätte yksinäisyyttä?
22.08.2021 |
Pitkä parisuhde on loppumassa ja muutan parin kuukauden päästä omilleni. Nyt tuntuu ihan puulla päähän lyödyltä, mitä elämäni tämän suhteen jälkeen on. Miten yksinäinen olen omassa hiljaisessa kodissa ilman toista. Kaikki yhteiset askareet ja hetket yksin.
Olisiko mitään vinkkejä, miten kestää sitä yksinäisyyttä ja tyhjyyttä? Oletteko masentuneet täysin vai keksineet jotain uutta sisältöä elämään?
Kommentit (25)
Tämä vauvapalsta on elämäni sisältö. Mitään muuta en enää osaa kaivatakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Annas kun arvaan: olet niitä ihmisiä, jotka pisti aina puolisonsa kaikkien edelle, ja nyt erotessa oot suu moilasena, kun ei olekaan enää ystäviä yms keiden kanssa viettää aikaansa?
Samaa ajattelin. En oikein ymmärrä miksi elämä olisi muuten tyhjää ja yksinäistä ilman suhdetta. Sillat poltettu läheisiin, parisuhteeseen on menty hakemaan täydennystä siihen tyhjyyden tunteeseen eikä osata olla yksin tai löydetty ennen suhdetta sitä omaa itseään ja intohimoaan. Kukaan muu ei ole vastuussa onnellisuudestaan kuin ihminen itse, kaikki muu hyvä on vain plussaa. Ehkä hyväkin että nyt joutuu opettelemaan tuntemaan itsensä ja pelkonsa.
Vierailija kirjoitti:
Itse erottuani olen keskittynyt enemmän työhöni, harrastuksiini, ystäviini ja myös pieniin asioihin arkipäivässä joista pidän Kaipaan kyllä sitä jakamista ja rakkautta, mutta elämässä on paljon mukavia asioita joista nautin nyt kun voin tehdä ihan mitä vaan ja milloin vaan haluan.
Täysin samaa mieltä
Aika parantaa hiljalleen
Parasta on se kun nauttii omasta seurasta niin paljon, että jopa omassa rauhassa olo on nautintoa. Eihän koskaan voi olettaa, että toinen täyttää sen yksinäisyyden pois. Se lähtee itsestä.
Sain vaikutelman että tässä on kyseessä vain tottumiskysymys, joten en suoraan kohdista tätä sinulle :)
Etukäteen on vaikea kuivaharjoitella sitä, miltä se erilleen muuttaminen oikeasti tuntuu. Suuntaan tai toiseen voi tulla yllätyksiä. Mutta älä maalaile piruja seinille jo valmiiksi. Sen sijaan ole jo nyt enenevässä määrin yhteydessä niihin ystäviin, jotka on, ja ilmoittaudu jo valmiiksi johonkin harrastuksiin, kursseille tai vaikka siihen eroryhmään.
Itse muutin juuri tänään erilleen yhteisestä kodista, 11 vuoden suhteesta. Tunteet ovat vuoristo rataa ja täysin samalla hetkellä on kutkuttavan toiveikasta saada elää (sisustaa/syödä/liikkua/tehdä tai olla tekemättä) täysin oman mielen mukaan ja toisaalta pohjattoman surullista ja haikeaa. Ja näitä tunteita varmasti minulla riittää vielä kuukausiksi.
Parasta on, jos voit muuttaa lähelle jotain omia turvaverkkoja, joiden kanssa on hyvä olla. Oli ne sitten kavereita tai oma äiti. Siten on helpompi saada sellaista arkiseuraa suunnittelematta pakastepitsan syöntiin, joka sinkulta muuten herkästi puuttuu.