Kaveri leuhkii tekemisillään lasten kanssa!
Olen niin väsynyt ja ärsyyntynyt tähän, että nyt haluan tänne avautua.
Mulla on neljä lasta ja kaverillani kaksi. Mulla on 8, 6, 5 ja 3v ja kaverilla 8 ja 5v. Muutama viikko sitten kun nähtiin niin kertoi, että viikonloppuna olivat olleet Linnanmäellä ja että tapaamisesta menevät suoraan kahvilaan leivoksille. Nyt kun lähetin viestiä, että tulisivatko käymään niin laittoi, että on menossa lasten kanssa elokuviin illalla. En minä tästä voi samalla tavalla neljän kanssa liikkua kuin hän kahden ja ottaa päästä kun brassailee noilla menoillaan!
On usein kertonut, kuinka käyvät metsäretkillä, ostoksilla, touhuavat sitä ja tätä. Helppohan se on kahden suht.ison kanssa mennä ja tehdä,mutta koitapa tässä neljän ja vielä kahden aika pienen kanssa!
Kommentit (33)
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 13:29"]
No siis kaverini on keskimmäisen lapsemme kummi ja ei ikinä ole ehdottanut mitään tekemistä tämän kanssa tai hoitamista ja kummasti kuitenkin riittää omien lasten kanssa tekemisiin energiaa?
No joo en ole sellainen menijätyyppi, että luultavasti ehkä kahdenkaan kanssa en ihan noin paljon touhuaisi, mutta välillä tuntuu, että kaverini kehuskelee ihan kiusallaan näitä menoja. Ehkä vain kuvittelen koska toisinaan toki tunnen syyllisyyttä, että lapset aika paljon "vain kotona" ja itse kaipaan omaa aikaa ja jos mahdollista niin mieluummin menen sinne ostoksille tai syömään/kahville yksikseni tai puolisoni kanssa.
Nytkin kun sanoin, että vanhin lapsemme kaipaa jo enemmän touhua ja aina kun alkaa viikonloppu niin kyselee mitä tehdään minne mennään niin kaveri sanoi, että hänen lapset nauttii myös kotipäivistä eikä aina haluaisi mihinkään mennä (eli toisinsanoen en tarjoa tarpeeksi virikkeitä lapsille,mutta hän tarjoaa ja siksi hänen lapset nauttii myös kotona olemisesta)
ap
[/quote]
Minun mielestäni tuo kaverisi toteamus oli lohdutusta tai kannustusta sinulle siitä, että ne kotipäivätkin ovat ihan hyviä.
Mieleeni kuitenkin tuli se ajatus, että jos haluaa lastensa kanssa touhuavat kummit, niin silloin täytyy valita lapsirakas vela kummiksi. Sellainen henkilö, jolla on lapsia, puhumattakaan siitä, että on suurinpiirtein samanikäisiä lapsia, ei todennäköisesti jakasa enää puuhastella toisten kanssa.
Mitä muuten sinä teet kummilastesi kanssa?
Entä miksi et voi ottaa htä tai kahta lasta mukaan sinne ostoksille? Omasta 7-vuotiaastani on jo apukin kaupassa.
No kyllä mä ymmärrän ettei neljän noin pienen pitäminen aisoissa ole helppoa, kahden kanssa on ihan eri asia. Luonnollisesti varmaan tulee joskus kade kun ei jaksa tai vaan järkevästi pysty lähteä vaikka kahvilaan leivoksille, leffaan voisi yrittää joskus vaikka koko perheen voimin? Metsään jos valitsee paikan jossa ei oo rotkoja. :) Ja varmaan teet kotona ladten kanssa sitä ja tätä, kun mietit vaan. Leipokaa vaikka cupcakeja yhdessä, se on kivaa ja pieninkin osaa jo sekoittaa taikinaa, mielikuvituspäälliset oman maun mukaan :)
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 13:37"]
Kyllähän me siis käydään uimahallissa ja puistossa yms.mutta enemmän ollaan tässä kotosalla ja lapset ulkoilee omalla pihalla tai läheisessä puistossa. Tuntuu, että kaverini aina jotain tekee ja miksi se täytyy aina kertoa jos kerran tietää, että minä en taas niin mene ja tee lasten kanssa?
Samoin, että kaverini harvoin kertoo ongelmista lasten kanssa. Kaikki on lähes aina "hyvin" ja on ihanaa olla äiti blaa blaa blaa.. toki joskus jotain kertoo,mut vähemmän. ap
[/quote]
Tiedätkö, meilläkään ei ole tällä hetkellä ongelmia lasten kanssa.
Älä nyt ihmeesä ap kuvittele, että kummit olis lastenhoitoa varten. Ja lopeta ihmeessä vertailu muihin perheisiin ja ylipäätään asioihin, keskittyisit itseesi ja omaan perheeseesi?
Meillä kolme lasta ja just oltiin ekalla metsäretkellä, nuorin 5 viikkoa. ..
Kuule tasan on nyt omassa päässäsi tuo ongelma.
Te ämmät ootte ihan saatanan ärsyttäviä ja vittu että näitä typeriä puheenaiheita on vaan pakko jotenkin keksiä. Ketjun aloittaja: ole ja leiki ja mene niiden lastesi kanssa, äläkä täällä sen sijaan avaudu.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 13:20"]
Minulla yksi ystävä joka ottaa myös leuhkimisena normaalin asioista kertomisen. Veti esim. Herneet siitä, kun kerroin leiponeeni sämpylöitä.
[/quote]
Ei ole totta.... mutta kyllä näitä mielensäpahoittajia vaan on.
Oletko itse vaan sellanen valittaja, kaikki on raskasta ja vaikeaa?
Minulla on kaveri, jolla on tosi siisti ja puhdas koti. Olen usein sanonut hänelle, että voi kun itsekin jaksaisi ja pitäisi kyllä siivota enemmän, puhdas koti olisi ihana jne. Kaverini kertoilee mitä on siivonnut, esim.tällä viikolla oli pessyt ikkunat ja uunin. Koenko minä, että hän kertoo asiat kiusallaan? En todellakaan! Kertooko hän niitä minulle leuhkiakseen? Tuskinpa.
Eri asia sitten olisi, jos kaverini arvostelisi minun kotiani tai sotkujani.
En minä itsekään hirveästi touhua lasteni kanssa sitä sun tätä. Joskus lapsille tekee hyvääkin että on vähän tylsää, tai vähän enemmänkin tylsää. Moni lapsi olisi ikionnellinen jos saisi olla enemmän kotona ja nimenomaan vaan olla. Tärkeä taito se on sekin tässä kiireisen maailman keskellä.
Ja ap, olet varmasti hyvä äiti lapsillesi, muuten et edes tuntisi syyllisyyttä asiasta. Ja ihan varmasti lapsillesi olet se kaikkein paras äiti.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 13:20"]
Minulla yksi ystävä joka ottaa myös leuhkimisena normaalin asioista kertomisen. Veti esim. Herneet siitä, kun kerroin leiponeeni sämpylöitä.
[/quote]
Ei ole totta.... mutta kyllä näitä mielensäpahoittajia vaan on.
[/quote]
Tunsin kerran iäkkäämmän naisen, joka valitti mielellään. Hänen lempivalituksenaiheensa oli se, miten kaikki ihmiset ovat nykyään niin kielteisiä ja valittavat koko ajan. Hyvänä kakkosena tulivat niin kutsutut leuhkijat ("Taas se naapurin rouva kertoi, että lapsenlapset kävivät viikonloppuna kylässä - kyllä pitäisi ymmärtää ajatella, ettei kaikilla niitä lapsenlapsia käy, ja olla leuhkimatta!"
Ap on nyt ihan itse keksinyt, että hän ei riittävästi tee ja touhua lasten kanssa ja syyllistää itseään siitä. Ei kertomasi perusteella kaverin voi sanoa mitenkään leuhkivan asialla, päinvastoin on todennut, että kotipäivätkin on kivoja ja lapset kaipaa niitäkin eli aina ei tartte olla menossa.
Mulla on samantapainen kaveri, joka pahoittaa mielensä kaikesta. Jos hän laittaa tekstiviestiä ja ei tiedä, että olen lomalla Kreikassa, ja vastaan sitten että terveiset Kreikasta, nyt en pääse kahville, mutta katotaan ensi viikolla, niin hänen mielestään leuhkin matkustelulla.
Monessa asiassa voi miettiä omaa asennettaan ja suhtautumistaan.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 13:37"]Kyllähän me siis käydään uimahallissa ja puistossa yms.mutta enemmän ollaan tässä kotosalla ja lapset ulkoilee omalla pihalla tai läheisessä puistossa. Tuntuu, että kaverini aina jotain tekee ja miksi se täytyy aina kertoa jos kerran tietää, että minä en taas niin mene ja tee lasten kanssa?
Samoin, että kaverini harvoin kertoo ongelmista lasten kanssa. Kaikki on lähes aina "hyvin" ja on ihanaa olla äiti blaa blaa blaa.. toki joskus jotain kertoo,mut vähemmän. ap
[/quote]
No. Ei mulla yhden lapsen äitinä ole äitiydestä kauheasti ongelmaa vääntää. Meillä on iso leikki-ikäinen. Mikä tässä ongelmia tuottaisi?