Lue keskustelun säännöt.
Tosielämän kauhutarinoita
19.09.2014 |
Kertokaa joku tosielämässä tapahtunu puistattava ja yliluonnollinen tapahtuma!
Itse muutin vuosi sitten asuntoon, jossa
kaverini oli asunut ennen minua. Vähän ajan päästä alkoi kuulua outoja ääniä ja kolinaa asunnon eri huoneista vaikka olin yksin kotona. Ajattelin, että normaaleja kerrostalon ääniä.. mutta sitten alkoi myös kuulua ihmisen puhetta, kuiskailua ja askelia. Ja näistä olin varma että eivät tule ylä-tai alakerrasta.
Kerran kun tulin kotiin, asunnossani kaikui koiran haukunta vaikka minulla ei ollut edes koiraa. Eikä naapureillakaan. Monta kertaa poissaollessani tv tai valot olivat menneet itsekseen päälle. Enkä ollut niitä jättänyt itse. Tuli myöhemmin asunnossa asuneen kaverini kanssa puhett näistä oudoista äänistä ja hän kertoi että hänellä täysin samat kokemukset siitä kämpästä.
Vaikka ei ollut kummoisia juttuja, silti tuli välillä inhottava olo Kun illalla yksin hiljaisessa asunnossa oli..
Kommentit (519)
Kun olin pieni äitini isoäiti kuoli. Hiljattain sen jälkeen kellarimme ovet avautuivat ja sulkeutuivat itsestään. Äitini siis kertoi tämän minulle kun aloin kyselemään tästä aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taloyhtiöön muutti narsistinen prostituoitu. sai koko taloyhtiön sekaisin. pani rahasta tai ilmaiseksi kaikki taloyhtiön miehet, sinkut tai naimisissa olevat. ennusti taloyhtiön mummoille tarotkorteista huonoja asioita ja muutenkin tutustui ihan kaikkien kanssa. valehteli menemään ja leikki huoraamisrahoilla perijämiljonääriä. naurattais, jos ei itkettäis, mikä meno oli.
Asuin lapsena eräässä vuokratalossa ja viereisen rapun yhdessä tietyssä asunnossa kerkesi kuolla kolme eri ihmistä sinä aikana. Kaikki olivat vieläpä suhteellisen nuoria.
Kaikkein omituisinta oli se, että juttelin jokaisen kanssa heidän kuolinpäivänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
unihalvauksessa ei pysty liikkumaan... ehkä
joko siellä on oikeasti ollut joku tai se oli todella todentuntuinen painajainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unihalvauksen voi kuulemma saada jos nukkuu selällään... kun muutin nukkumisasentoani, halvaukset loppuivat....
mulle on tapahtunu tasasin välein oikeestaan kerran vuodessa jotai creepyä aina nukkumaan mennessä. näin tapahtuu aina joulukuun 4päivä .siis heti kun meen sänkyyn ja sammutan valot, laitan peiton päälle ja pään tyynyyn. sitten aina mä tunnen kun joku raapaisis mun selkää jollain terävällä ja vääntää mun oikeeta jalkaa. kipu on kova koska mulla on matala kipukynnys. meillä ei oo kotona mitää lemmikkejä äiskän allergioiden takia. tää niiku alko jotai 5vuotiaana ja loppui pari vuotta sitten. eli tätä on ollut ajanjaksolla 2012-2021. se loppu siihen kun mun äiti kerto mulle miks se on mun iskän kaa eronnu. mää silloin iha faniti mun bussikuski-isiä, mutta se stoppas mun äiti sanoihi: näätkö tän kuvan? siinä olet sinä 3 viikon ikäisenä. olen hävittänyt lähes kaikki kuvat siltä ajalta mutta säästin pari näyttääkseni ne sinulle.. siis eräänä päivänä kävin kaupassa ja jätin sinut kotiin isäsi kanssa. olit kehdossa. kun tulin takaisin, itkit. huomasin vasta päivää myöhemmin että jalkasi oli murtunut. lääkäriinhän siitä mentiin ja todettiin ettei 3viikkoa vanha voi sitä itse murtaa. jalkasi oli väännetty. isäsi teki sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin ahdistavaa unta jossa oli aivan samannäköisiä kerrostaloja enkä löytänyt pois pääsyä. Parvekkeilla oli ihmisiä jotka menivät vain sisään kun huusin heille, että miten täältä pääsee pois? Hulluinta ettei unessa ollut yö vaan kaunis aurinkoinen päivä. Muutama päivä tuon jälkeen joku nainen möi kirjoja joista olin kiinnostunut. Kun nousin autosta kylmät väreet kun tajusin että sää ja talot olivat suoraan unestani! Ajattelin kuitenkin että kaikki kerrostalohan näyttävät samoilta ja minä en ala unia pelätä.Ostin kirjat mutta alaovella reitin tukki muuttokuorma,sohvaa tuotiin juuri sisään joten päätin mennä takaovesta. Päädyin aurinkoiselle takapihalle joss pyörin miettien miten pääsen autolle ja minua katsottiin parvekkeilta. Olin saada elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen.,En edes muista miten pääsin autolle
Se että kello on joskus just minuutilleen sen mitä unenpöpperössä herätessä oletan sen olevan ennen siihen katsomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuijotan epäuskoisena pimeän metsän reunassa häämöttävää hylättyä taloa. Sydämeni pamppailee kovaa ja kurkkuani kuivaa, mutta jokin käskee minua astumaan sisään. Huoneiden tomuiset seinät kertovat tarinaa menneestä elämästä, mutta jokin on vialla. Kuulen heikkoa kuisketta, vaikka tiedän olevani yksin. Yhtäkkiä tunnen kylmän käden kosketuksen olkapäälläni, mutta kääntyessäni ympäri ei ketään näy. Pakokauhu valtaa minut, kun kuulen askeleita portailta, vaikka tiesin talon olevan autio. Juoksen pimeässä hapuillen kohti ulko-ovea, mutta se ei avaudu. Kuulen nyt selvästi huutoja ja nyyhkytyksiä ympärilläni, vaikka näkymättömät kädet tarttuvat minuun ja vetävät yhä syvemmälle talon sisuksiin.
Mummi asui naapurissa ja omisti meidänkin talon tontin. Kävin illalla viemässä roskat ja mummi oli kauempana pihalla. Moikkasin ja hän vastasi "hei hei". Aamulla kuulin hänen kuitenkin kuoleen jo yhdeksältä illalla eli tuntia aiemmin kuin tavattiin pihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kauhutarina kirjoitti:
taloyhtiöön muutti narsistinen prostituoitu. sai koko taloyhtiön sekaisin. pani rahasta tai ilmaiseksi kaikki taloyhtiön miehet, sinkut tai naimisissa olevat. ennusti taloyhtiön mummoille tarotkorteista huonoja asioita ja muutenkin tutustui ihan kaikkien kanssa. valehteli menemään ja leikki huoraamisrahoilla perijämiljonääriä. naurattais, jos ei itkettäis, mikä meno oli.
Oliko tää Oulussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko näitä..
Harvoin sitä uskookaan jos ei ole kokenut itse mitään vastaavaa.
Harvoinpa sitä kokeekaan ellei ole Suomen laissa kiellettyjen aineiden vaikutuksen alaisena tai psykoosissa.
En tiedä monenko näitä täytyisi kokea, että kaltaisesi pääsisivät tästä päähänpinttymästä. Näitä kokee täysin toimintakykyiset ja selväpäiset ihmiset koko ajan, tuli siitä sinulle turvaton olo tai ei.
Tää on mielenkiintoinen ketju. Jos joku olisi sanonut 2-kymppisenä minulle, että suhtaudut joskus elämässäsi yliluonnollisiin tapahtumiin pitäen niitä oikeasti mahdollisina, olisin nauranut päin naamaa. Se, mitä elämässä on sittemmin tullut vastaan, on vain pakottanut muuttamaan suhtautumista selittämättömiin tapahtumiin.
Ensimmäinen, ja yksi oudoimmista jutuista tapahtui opiskeluaikana oman yksiöni keittokomerossa, kaukana toisella puolella Suomea lapsuudenkotiinsa nähden. Istuskelin siinä ikkunan äärellä hyvän ystävän kanssa puhelemassa niitä näitä, miehiin ja viikonloppusuunnitelmiin liittyvää kevyttä hömppää. Kahvia mukissa, vilkasliikenteinen katu vilisi alapuolella autoja monen kaistan täydeltä. Yhtä äkkiä aika tuntui pysähtyvän. Liikenteen häly vaimeni ja tunsin lämpimän käden, vuosia sitten kuolleen mummoni käden puristavan olkapäätäni. Nähnyt en ketään, en kyllä olkani yli katsonutkaan. Hetki kesti muutamia sekunteja. Kun aika taas jatkoi kulkuaan, äänet palasivat ja ystäväni katsoi minuun hämmentyneenä kyyneleet poskia pitkin valuen : Tunsikko, sun mummo kävi täällä ? Eikä hän siis koskaan ollut nähnyt mummoa, tuskin edes olimme hänestä puhuneet. Tilanne oli järjetön, hämmentävä, mutta ei missään nimessä pelottava. Mummo oli ollut minulle rakas ja turvallinen, syvästi lämpimällä tavalla uskonnollinen perheenjäsen.
Siitä tapahtumasta on jo kohta 30 vuotta aikaa. Näin ystävääni pitkästä aikaa viime kesänä, ja sopivan hetken tule kysyin varovasti muistaako hän mitä silloin kerran tapahtui. Ystäväni muisti, sanoi heti että tottakai, se oli se kun sun mummo kävi. Tämä tapahtuma oli alkua monille myöhemmille. Nykyään minun ei tarvitse enää miettiä, onko näkymätöntä maailmaa olemassa. Sen verran usein ja monin tavoin se on minulle ja perheelleni osoitettu.
Uppista