Tosielämän kauhutarinoita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtumasta on jo yli 10 vuotta mutta juttu kuumottaa edelleen eikä järjellistä syytä ole vieläkään keksitty. Isälläni oli nuoruudenystävä "Vesku" joka asui Ranskassa ja pitivät yhteyttä pitkälti kirjeitse, myöhemmin sähköpostitse mutta soittelivat myös joitain kertoja vuodessa, yleensä ennen ja jälkeen miehen Suomeen suuntautuvia matkoja. Sama meininki parin muun isän ystävän kanssa. Vesku oli yhtenä kesänä käymässä Suomessa Pori Jazzeilla ja koko kaveriporukka kokoontui siellä.

Veskun palattua Ranskaan isä sitten soitteli perään kiittääkseen viimeisestä, mutta Vesku ei vastannut puheluun, eikä myöskään soittanut takaisin kuten yleensä tuppasi tekemään. Isä oli itse juuri lähdössä viikoksi reissuun ja puhelu jäi. Palattuaan yritti soittaa Veskulle uudelleen mutta puhelin oli tällä kertaa pois päältä. Isä otti yhteyttä yhteiseen ystävään kysyäkseen tietääkö tämä mitä Veskulle kuuluu. Veskun lentokentälle heittänyt ystävä kertoi että oli soittanut Veskulle seuraavana päivänä lähdön jälkeen, mutta puhelu oli jäänyt vain muutaman lauseen mittaiseksi kun Vesku oli sanonut että hän on juuri ostamassa uutta jääkaappia, palataan asiaan myöhemmin. Soittoringin jälkeen kävi ilmi että kukaan muukaan tästä porukasta ei ollut puhunut Veskun kanssa. Sähköposteihinkaan Vesku ei ollut vastannut kellekään.

Meni joitain viikkoja ja isäni rupesi kunnolla huolestumaan asiasta, Vesku asui lapsettomana nimittäin yksin erottuaan ranskalaisesta vaimostaan eikä tällä ollut perhepiiristä ketään enää elossa. Muutaman päivän selvittelyn jälkeen isäni ja yksi toinen Veskun ranskaa taitava ystävä päättivät lentää Marseilleen missä Vesku asui. Päästyään asunnolle huomasivat että summerissa ei ollut enää Veskun suomalaista nimeä vaan kohta oli jätetty tyhjäksi. Pääsivät sitten rappuun soittamalla naapurin summeria ja kävi ilmi että Veskun asunto oli ollut tyhjillään jo kuukauden verran ja naapuri kertoi vähän käärmeissään ettei ollut edes hyvästejä jättänyt vaikka olivat ihan hyvissä väleissä elelleet vierekkäisissä ovissa jo lukuisia vuosia. Naapuri myös ihmetteli että oliko Vesku muuttanut hiljaisuudessa keskellä yötä kun naapuri ei ollut huomannut mitään trafiikkia rapussa.

Kun kävi ilmi että Vesku oli kadonnut suomalaisiltakin ystäviltä eikä ollut jatseilla kertonut mitään muutosta, huolestui naapurikin ja rupesi selvittämään asiaa taloyhtiön kautta. Muuttoilmoitus oli tehty puhelimitse ja Vesku oli kertonut muuttavansa Suomeen, muuttopäiväksi oli kirjattu päivä ennen Veskun Pori Jazz-reissua. Isä ja ystävä kävivät läpi kaikki Marseillessa tietämänsä paikat joissa Veskua olisi saatettu nähdä, mutta vaikutti siltä että Vesku oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Joutuivat palaamaan Suomeen tyhjin käsin, mutta ex-vaimo ja ex-naapuri lupasivat selvittää asiaa Ranskan päässä ja poliisille tehtiin katoamisilmoitus. Isäni ja muut ystävät olivat tietenkin ihmeissään ja hyvin huolissaan.

Pari kuukautta myöhemmin ex-vaimo soitti isälleni ja kertoi että poliisi oli saanut tiedon Veskusta. Verdonin luonnonpuistosta (n. 150 km Marseillesta) oli löytynyt patikkapolulta miehen ruumis joka oli nyt vahvistettu Veskuksi. Kuolinsyyntutkimuksessa kävi ilmi että Vesku oli kuollut sydänkohtaukseen ja lääkäri kuittasi kuoleman luonnolliseksi Veskun ollessa 72-vuotias. Veskulla oli löydettäessä mukana lompakkonsa, muttei kuitenkaan kännykkää, vaellukseen soveltuvia varusteita, vettä tai autonsa avainta. Veskun autoa ei myöskään oltu löydetty mistään luonnonsuojelualueen parkkipaikoista. Lompakossa oli kuitti joka oli kirjattu päivä Veskun Ranskaan paluun jälkeen. Vesku oli ostanut uuden jääkaapin.

Nyt on hyytävää settiä....Kukaan ei osta uutta jääkaappia, jos on aikeissa muuttaa maasta. Löytyikö autoa jostain? Tai kännykkä? Joko tarina on totta, tai olet kirjailija.

Siis mikä tässä on niin hyytävää tai selittämätöntä? Mikä multa on mennyt ohi? Vesku on ostanut uuden jääkaapin rikkoutuneen tilalle, sou? Luonnonpuistoon hän on mennyt julkisilla ja kokenut luonnollisen kuoleman saaden sydänkohtauksen, vanha kun oli. Mikä tässä nyt on niin yliluonnollista tai selittämätöntä?

Mulla on, sattumoisin juuri Vesku-niminen, kaveri, joka toimi vähän tuolla tavalla. Eli normaalisti tai siis yritti antaa sen kuvan eikä kertonut kenellekään, että oli muuttamassa, koska oli saanut häädön.

Ei välttämättä yliluonnollinen mutta kerron kuitenkin.

Perheessämme on paljon periytyviä fyysisiä vikoja. Yksi näistä on löysät nilkat.

Joka kerta kun olen muuttanut, apunani on ollut mun sisko ja eno. Edellisessä muutossa siskoni oli innostanut enoani selittämään jotakin, ja sen johdosta enoni oli lyönyt kätensä terävään kulmaan pahasti ja siitä alkoi vuotaa verta.

Vuosia myöhemmin kun muutin uudestaan, muistutin enoa tästä tapahtumasta koska olin huolissani. Eno oli kuitenkin jo unohtanut edellisen muuton kommellukset. Kuitenkin päivä ennen muuttoani, enoni soitti minulle kertoakseen, että oli nyrjäyttänyt nilkkansa erittäin pahasti, pahemmin kuin koskaan ennen. Tätä ei ollut tapahtunut moneen vuoteen ennenkuin nyt taas. Enoni syytti minua leikkimielisesti siitä että aiheutin hänen nilkkansa nyrjähtämisen aivan yhtäkkiä.

En jaksa kahlata näin pitkää läpi. Ehkä olen vastannut jo tähän? Ihan ensimmäinen oli omakotitalossa. Luulin että pikkuveli oli herännyt ja käveli yläkerrassa. Narinasta kun ei voi erehtyä. Jätkä tuli kaverinsa kanssa ulkoa niin pikkusen alkoi karmia mikä sen narinan aiheutti.

Ex naisen luona vessassa oleva kello on kahdesti lentänyt lattialle. Sellainen iso muovinen joka ei koristaan tippunut kun vasiten sitä ravistin ensimmäisen kerran jälkeen. Eka kerran kuului kolahdus aamuyöllä ja me suht tuoreena parina oltiin hereillä. Hän luuli että jokin taulu tipahti. Mä kävin katsomassa niin se kello. Silloin myös ravistin sitä koria ja se ei ole mahdollista että tärinä siitä tiputtaisi. 

Joitain vuosia myöhemmin istuin pöntöllä. Se kori ja kello jää siinä selän taakse. Istunnon jälkeen menin suihkuun ja se kello tippui suljetun pöntön kanteen ja siitä lattialle. Jos olisin istunut siinä kauemmin ristikkoa ratkomassa niin huonot ei ois tullu housuun. Sydäristä en halua ajatella.

Nainen sanoi että tässä kämpässä kummittelee. Niin ihan oikeasti taitaa olla. Yksin istun siellä läppärin äärellä niin kolahti. Vesssassa muovinen saippua kippo oli lattialla. Niin kovaaa ilmavirtaa ei ole että sellainen liikkuisi. 

Viimeisin juttu siinä asunnossa oli uliseva ääni. Herättiin molemmat aamuyöllä ja luultiin että ulkona tehdään lumitöitä . Sillä kertaa nainen meni katsomaan ja rikka imuri jossa on naks naks kytkin oli mennyt päälle. Nää on ihan todellisia x files juttuja. Selityksiä saa laittaa. Karmivia kuitenkin ja mä muka tykkään kauhusta elokuvina ja kirjoina. Oikeassa elämässä aika kreepyä.

Vierailija kirjoitti:

Olin myöhään illalla lenkillä  ja ylitin juuri pientä, kaunista  siltaa jonka alla virtaa joki ja edessä  on asumatonta teollisuusaluetta kun samalla aloin kuulla aivan järjetöntä rääkymistä/ulvomista. Ääni tuntui tulevan alhaalta joesta ja kun katsoin sinne, näin klonkkumaisen mustan varjon räpiköivän sillan alle.  Täytyy sanoa, että siinä vaiheessa reipas  kävely vaihtui juoksuksi! Myöhemmin kotona kuuntelin YouTubesta useiden eri eläinten ääniä mutta mikään ei vastannut täysin kuulemaani ääntä. 

Naarasketut rääkyy tosi kammottavasti kun ovat kiimassa.

Vanhassa asunnossa kummitteli, ilmiöitä kokivat lisäkseni ex-mies ja hänen poikansa

Poika jäi kerran kotiin kun lähettiin kauppaan, takaisin tultua istui rapussa ja sanoi jonkin kutsuneen häntä. Koetettiin selittää että joku naapuri varmasti vain huuteli jotain toista Nikoa, mutta poika oli jääräpäinen: ääni kuului asunnostamme. 

Olin yksin saunassa ja näin lasioven läpi jonkun liikkuvan kylpyhuoneessa, mies oli töissä ja poika äidillään.  Mutta semmoinen nopea hahmo meni pari kertaa edestakaisin saunan oven ohi!

Kerran tein pitsaa ja takaa kuului kolaus, leivontakulho oli itsekseen hypännyt alas keittiönpöydältä

Olin tyttöjen illassa ja sillä välin mies oli heittänyt hiustenkuivaajani parvekkeelle, sen alettua useita kertoja hurista täydellä teholla keskellä yötä 

Uppista

Oma elämäni on pelkkää kauhua. Aamulla kun katson peiliin niin rupeaa wituttamaan ja ahdistamaan. Paska elämä.

Mun vaari kuoli, kesällä. Syynä ei ollut  vanhuus tai sairaus vaan onnettomuus, jota en nyt lähe avaamaan enempää. Mun vaari oli kumminkin semi nuori (59) vuotias. Ensimmäisenä yönä kuoleman jälkeen tunsin kuinka joku puhalsi mun korvaan. Olin puoliunessa joten ajattelin kuvitelleen kaiken, kunnes silmät auki tunnen saman. Säikähdän tätä, mutta olen tosi poikki, siispä jatkoin unia. Myös muuta outoa tapahtui. Puhuin vaaristani ystävälleni puhelimessa, sanoin jotain sen tapaista että "kumpa olisin ollut sen kanssa enemmän ennen onnettomuutta" jolloin taulu tippui, jossa oli kuva musta ja mun vaarista. Oltiin aina tosi läheisiä, kunnes aloin tulla teini-ikään, ja silloin hän sitten kuoli. Taulu oli keskellä pöytää, joten sen muutenvaan tippuminen olisi epätodennäköistä. Hautajaisten jälkeen, kaikki tuo loppui. 

Vierailija kirjoitti:

En jaksa kahlata näin pitkää läpi. Ehkä olen vastannut jo tähän? Ihan ensimmäinen oli omakotitalossa. Luulin että pikkuveli oli herännyt ja käveli yläkerrassa. Narinasta kun ei voi erehtyä. Jätkä tuli kaverinsa kanssa ulkoa niin pikkusen alkoi karmia mikä sen narinan aiheutti.

Ex naisen luona vessassa oleva kello on kahdesti lentänyt lattialle. Sellainen iso muovinen joka ei koristaan tippunut kun vasiten sitä ravistin ensimmäisen kerran jälkeen. Eka kerran kuului kolahdus aamuyöllä ja me suht tuoreena parina oltiin hereillä. Hän luuli että jokin taulu tipahti. Mä kävin katsomassa niin se kello. Silloin myös ravistin sitä koria ja se ei ole mahdollista että tärinä siitä tiputtaisi. 

Joitain vuosia myöhemmin istuin pöntöllä. Se kori ja kello jää siinä selän taakse. Istunnon jälkeen menin suihkuun ja se kello tippui suljetun pöntön kanteen ja siitä lattialle. Jos olisin istunut siinä kauemmin ristikkoa ratkomassa niin huonot ei ois tullu housuun. Sydäristä en halua ajatella.

Nainen sanoi että tässä kämpässä kummittelee. Niin ihan oikeasti taitaa olla. Yksin istun siellä läppärin äärellä niin kolahti. Vesssassa muovinen saippua kippo oli lattialla. Niin kovaaa ilmavirtaa ei ole että sellainen liikkuisi. 

Viimeisin juttu siinä asunnossa oli uliseva ääni. Herättiin molemmat aamuyöllä ja luultiin että ulkona tehdään lumitöitä . Sillä kertaa nainen meni katsomaan ja rikka imuri jossa on naks naks kytkin oli mennyt päälle. Nää on ihan todellisia x files juttuja. Selityksiä saa laittaa. Karmivia kuitenkin ja mä muka tykkään kauhusta elokuvina ja kirjoina. Oikeassa elämässä aika kreepyä.

Aika kreepyä, että jollakin on kello vessassa.

Mulla oli kerran kuulokkeet päässä ja niistä kuuluu jotkut äänet silleen semi oudosti. Niin olin sit ne kuulokkeet päässä lukemassa kauhutarinoita, ja sit mun ihastus laitto mulle snapin. Siitä kuulu semmoinen ihan järkyttävä ääni ja arvaa säikähinkö! Hui saakeli :D

Uppaan

Vierailija kirjoitti:

Näin hämähäkin.

Joo, mäkin ja vielä 2 vähän pelästyin.

Lattialamppu on näköjään siirtynyt toiseen paikkaan yöllä, nukuin niin en muista siirtäneeni 🙊

Paholainen on tuhannen juonen mestari suurin osa ihmisistä jotk kokee jotakin yliluonnollista tai ns kauniita asioita ei ole Jumalasta ne lähtöisin, vain pieni osa on ja nekin tapahtuu ns Jumalan omille eli uskoville kristityille.

Olin teininä salatupakalla huoneeni ikkunassa, veli ja isä nukkuivat ja äiti oli matkoilla. Kello oli jotain 23, oli talvi ja komea täysikuu. Huoneeni ikkunasta näkyi tyhjä tontti jolla oli siinä joskus sijainneen talon kivijalka (nyt tontilla on rivitaloja) ja tuolta tyhjältä aukealta alkoi kuulua kauhea  töminä kuin  lauma ihmisiä vetäisi siellä rinkiä. Koetin kuun valossa nähdä ketkä siellä pelleilee mutten nähnyt ketään.

Aloin suihkussa kuulla vaimeasti kummaa tärisevää ääntä ja syy selvisi kun sammutin suihkun: sähköinen jalkaraspi oli mennyt itsekseen päälle ja tärisi pesukoneen päällä.

Toinen tapaus oli kun  oikaisin kotiin metsäpolkua pitkin ja näin miten  nainen valkoisessa mekossa konttasi polun poikki noin viiden metrin päässä minusta, oli  marraskuu joten en ymmärtänyt miksi joku konttailisi kesähepenissä ja vielä keskellä metsää. Näytin kyllä metsään puhelimen valoa ja huutelin kun ajattelin että mitä jos siellä on eksynyt vanhus tms.  mutta nainen oli haihtunut kuin ilmaan. Juoksin lujaa kotiin!

Olen todella kova  kauhuleffojen fani mutta todellisuudessa tälläinen Stranger Things.- meno ei ole kivaa.

Up

Haha :D

uupp

Nininimetön kirjoitti:

Lapsuudenkotini oli vanha, sodan jälkeen rakennettu rintamamiestalo, jossa ennen meitä olivat asuneet ainakin isovanhempieni vanhemmat ja luultavasti muitakin sukulaisia, mutta en tiedä talon historiasta oikein mitään tarkkaa.

Makuuhuoneeni oli talon yläkerrassa, josta pääsi oven kautta "vintille" eli sellaiseen sisä - ja ulkoseinän väliin jäävään kylmään tilaan, jossa säilytettiin paljon romua. Jossakin vaiheessa lapsena tykkäsin leikkiä siellä tavaroiden takia, mutta jo varhain minulla oli epämukava olla siellä, sellainen inhottava aavistava olo että tämä ei ole mukava eikä kiva paikka... Varsinkin yksi alue vintillä oli sellainen suorastaan hirvittävä, en ikinä mennyt sinne, koska minua hyyti ja kylmi kun vain katsoin tätä nurkkaa kohti.

Olin ollut taas yhtenä päivänä tutkimassa vanhoja tavaroita ullakolla ja mennyt illalla normaalisti nukkumaan. Nukuin hyvin, mutta jossakin vaiheessa yötä käänsin kylkeä niin että kasvoni olivat vintin ovelle päin ja avasin kääntyessä silmiäni. Erotin pimeässä huoneessa mustan, ihmismäisen ja todella pitkän hahmon seisovan oven edessä. Minua hirvitti aivan suunnattomasti, sillä erotin olennon aivan selvästi ja vaikka sillä ei ollut kasvoja aavistin sen katsovan minua. En uskaltanut tehdä mitään, joten suljin silmäni ja en enää avannut niitä, sillä en yksinkertaisesti uskaltanut. En muista nukuinko enää, mutta aamulla olentoboven vieressä oli poissa.

En enää käynyt vintillä tuon jälkeen, sillä jotenkin se kauhu, jota tunsin näkemääni olentoa kohtaan tuntui samalta mitä tunsin vintin nurkkaa kohtaan. Tiedän olleeni hereillä ja nähneeni selvästi hahmon seisomassa oven vieressä, mutta toki voi olla että olin puoliunessa tai vilkas mielikuvitus ymv. mutta tapaus jäi mieleeni, varsinkin kun näin ja koin lapsuuteni kodissa myös muita erikoisia, "haamumaisia" tapauksia. En tiedä, kaikelle on luultavasti täysin luonnollinen selitys, mutta lapsena tuo karmi! 😁

Päivi, sinäkö se oot? Jos et niin lapsuuden ystävälläni on hyvin samantapainen tarina