Miksi naisia käsketään alentamaan kriteerejään?

Maailma on täynnä huonoja neuvoja

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 09:48"]Jos tuota päättelyä viedään pidemmälle, ei ole naisen vika jos mies esittää olevansa jotain muuta. Nainen tietysti ottaa riskin, kuten kaikkien miesten kohdalla, sillä kenestäkään ihmisestä ei tässä elämässä voi koskaan olla täysin varma. -ap[/quote]

Tämä on käsittämätöntä riskienhallinnan ymmärtämättömyyttä aikuiselta ihmiseltä. Riskit ovat aina luonteeltaan tilastollisia ja niitä kuvataan todennäköisyyksillä. Riskeistä pääsee eroon vain kuolemalla, mutta elämän aikana riskin suuruuteen voi vaikuttaa. Se on aivan oleellinen asia yhteiskunnassa, työelämässä, liiketoiminnassa ja suurimmalla osalla ihmisiäkin. Mutta jostain syystä monilla on ihmeellisiä mustia pisteitä, jossa kaikki järjellinen kontrolli pettää. Naisilla ne ovat usein juuri ihmissuhteissa.

Jos ihmissuhteissa pätee "joka suhde on riski, on sama kuinka suuri riski on", eikä se päde liikenteessä? Onko sinusta OK ajaa maantienpätkä 200 km/h keskinopeutta tavoitellen, koska siinä kuoli edellistalvena vanhus, joka ajoi ulos tieltä maksimissaan 50 km/h? Miksi noudattaa sääntöjä, kun kerran sääntöjen mukaisessa ajossakin ottaa aina riskin?

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 10:00"]

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 09:48"]Jos tuota päättelyä viedään pidemmälle, ei ole naisen vika jos mies esittää olevansa jotain muuta. Nainen tietysti ottaa riskin, kuten kaikkien miesten kohdalla, sillä kenestäkään ihmisestä ei tässä elämässä voi koskaan olla täysin varma. -ap[/quote]

Tämä on käsittämätöntä riskienhallinnan ymmärtämättömyyttä aikuiselta ihmiseltä. Riskit ovat aina luonteeltaan tilastollisia ja niitä kuvataan todennäköisyyksillä. Riskeistä pääsee eroon vain kuolemalla, mutta elämän aikana riskin suuruuteen voi vaikuttaa. Se on aivan oleellinen asia yhteiskunnassa, työelämässä, liiketoiminnassa ja suurimmalla osalla ihmisiäkin. Mutta jostain syystä monilla on ihmeellisiä mustia pisteitä, jossa kaikki järjellinen kontrolli pettää. Naisilla ne ovat usein juuri ihmissuhteissa.

Jos ihmissuhteissa pätee "joka suhde on riski, on sama kuinka suuri riski on", eikä se päde liikenteessä? Onko sinusta OK ajaa maantienpätkä 200 km/h keskinopeutta tavoitellen, koska siinä kuoli edellistalvena vanhus, joka ajoi ulos tieltä maksimissaan 50 km/h? Miksi noudattaa sääntöjä, kun kerran sääntöjen mukaisessa ajossakin ottaa aina riskin?

[/quote]

Ja sinä suhtaudut naisiin yleistävänä, järkevyyteen kykenemättömänä massana. Ihan sinulle tiedoksi, pelimiesmäisyys ei katso ulkonäköä tai sitä, miten mies käyttäytyy.

Mutta se on edelleen sosiaalisesti hyväksyttyä syyttää naisia siitä, että miehet tekevät väärin jossain asiassa. Koska lopulta naiset nähdään aina sinä ryhmänä, joka tekee väärin ja miehet jotenkin tulevat aina olemaan se ryhmä, joka kärsii naisten valinnanvapaudesta pariutumisen suhteen nykyaikana.

Onhan se kenties kovaa, että nykyisin naisilla on päätäntävalta siitä, kenen kanssa harrastaa seksiä tai menee naimisiin :)

Siis päteekö miehen valinnassa jotkut sun laatimat säännöt? Kerrohan toki mitkä ne on?

Ts. Naisten oletetut "kriteerit" ja käsky tai oletus niiden alentamiseen on se vallan väline, millä naisten valinnanvapautta yritetään kontrolloida miesten taholta. 

Minä - kuten suurin osa muistakin naisista - on täysin tyytyväinen olemaan mieluiten yksin kuin sellaisen miehen kanssa, jonka olisi valinnut "kriteerejä" alentamalla (= sellainen mies jota kohtaan ei tunnesidettä).

-ap

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 09:51"]Noinhan se menee. Lisäksi naisia on nähty kritisoivan jopa siitä, että yhdeksi pitkäaikaisen kumppanin valintakriteeriksi on se, että mies käy töissä. Herranjumala, kenestä täysijärkisestä ihmisestä tuollainen vaatimus olisi liian korkea? [/quote]

Tuollaisenaan se on liian korkea kaikille, jotka ymmärtävät mitään nykyajan työelämästä. Päätöksen tueksi tarvittaisiin paljon muuta tietoa ihmisen työhistoriasta, koulutuksesta jne. Tuo on ymmärrettävä vaatimus 70-80 lukujen ihmisille. Silloin kuka tahansa terve aikuinen sai duunarintöitä viimeistään kolmannesta firmasta, kun meni kysymään, ja työttömyys kertoi paljon enemmän ihmisen laiskuuesta tai jonkinlaisista mielenterveysongelmista. Nyt pian 20 % suomalaisista työkykyisistä on tosiasiassa työttöminä yhteiskunnan rakennemuutoksen takia. Töitä ei vaan ole kaikille, koska firmoilla on edullisempaa teettää ne ulkomailla, ja yhteiskunnan sopeutuminen muuttuneeseen maailmaan vie sukupolven tai kaksi. Siihen on yksittäisen työttömän mahdotonta vaikuttaa muuten kuin yrittämällä kelvata pätkätöihin sinne tai tänne.

Tuo on asiallinen vaatimus, jos haluaa taloudellisesti menestynyttä elämää ja on valmis sietämään sitä, että menestyneelle miehelle ura on ja tulee olemaan asia numero yksi ja perhe ihan kiva lisä. Mutta itsestäänselvä oletus, että jokainen, jonka työnantajafirma myydään ulkomaille ja puolet työntekijöistä pannaan pihalle, jotta saadaan talousluvut näyttämään sopivilta, olisi kelvoton ihmissaasta, kuvaa aika vastenmielistä elämänasennetta.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 10:08"]

Siis päteekö miehen valinnassa jotkut sun laatimat säännöt? Kerrohan toki mitkä ne on?

[/quote]

Joku ei ymmärtänyt aloitusta...Lue ajatuksella uudelleen se niin ymmärrät, etten kritisoi kuin sitä oletusta, että naisten tulisi alentaa jotain ns. kriteerejä.

Tästä aiheesta puhuttaessa on hyvä erottaa realistiset kriteerit ja epärealistiset kriteerit toisistaan. 

Realistiset eli esimerkiksi ikä, sukupuoli, ulkonäkö ja luonne. Kuka sitä haluaisi pariutua ihmisen kanssa mikä ei fyysisesti viehätä tai ajattelee asioista täysin erilailla, kuin sinä. Kuulostaa itseasiassa absurdilta edes ajatus, että jakaisin elämäni ihmisen kanssa, joka ei selkeästikkään ole minua varten.

Sitten taas epärealistiset kriteerit kuten: varallisuus, titteli, auton merkki(?).. Näitä kuulee lähinnä teinityttöjen suusta, mutta myös ikisinkkujen aikuisten. Halutaan, että mies ajaa ferrarilla, on miljonääri ja Suomen presidentti. Mukavia asioita varmasti, mutta jos mies ei muuten sytytä, ovat ne täysin turhia. Väittäisin jopa, että monesti on eduksi, että puolisoiden varallisuustaso ja elämäntilanne on suurin piirtein vaaterissa. 

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 08:50"]

Taaskin yhdestä keskustelusta. Jos kriteereinä naisella on mies, johon haluaa ihastua ja tuntea jotain kohtaan eikä sellaista ole vielä osunut kohdalle/tunteet ei ole kohdanneet niin netin vastauksena on: alenna kriteerejäsi.

Wtf?

Ei kehenkään voi ihastua ellei sitä tunnetta vaan tule. Kaikki naiset tietää, että miehen kohdalla ei ole lopulta kyse siitä, että voi vitsit kun toi Pekka onkin vaan 178 cm vaikka oikeesti mun kriteerinä on 180 cm mies, ei. 

Tiivistettynä: tunteita ei voi pakottaa ja siinä ei ole kyse kriteereistä!!

[/quote]

Tottakai kaikki tietää... Mutta miksi jotkut sitten laukoo noin huvittavia tekosyitä? Kuten oma tätini kertoi eron syyksi sen ettei mies ollut lankannut kenkiään. Siis camoon, oikeesti?????

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 10:06"]Ja sinä suhtaudut naisiin yleistävänä, järkevyyteen kykenemättömänä massana. Ihan sinulle tiedoksi, pelimiesmäisyys ei katso ulkonäköä tai sitä, miten mies käyttäytyy.

En suhtaudu. Keskutelen tässä vain niistä naisista, jotka valittavat julkisesti sitä, että eivät löydä miestä tai joutuvat toistuvasti pelimiesten vedättämiksi. Selvästi suurin osa naisista kykenee järkeviin yksilöllisiin valintoihin ja elää suurimman osan elämäänsä pitkissä ja ainakin kohtuullisen onnellisissa parisuhteissa.

Tuo on täysin naurettava väite, että pelimieheys ei näkyisi räikeästi kilometrin päähän, jos vastaanottaja on täysissä ruumiin ja sielun voimissa ja haluaa nähdä totuuden. Mutta pelimiehet iskevät juuri naisiin, joiden järjen tietyt temput sumentavat. Vain harva nainen kärsii pelimiehistä missään vaiheessa elämäänsä, koska näkevät heidän lirkuttelunsa läpi. En usko, että heikot naiset eivät voisi oppia tiedostamaan tunnereaktioitaan ja varomaan niitä, jos he tosissaan haluaisivat päätä eroon kierteestä ja olisivat valmiita myöntämään, että heissä on vika, joka tekee sen mahdolliseksi.

Mutta se on edelleen sosiaalisesti hyväksyttyä syyttää naisia siitä, että miehet tekevät väärin jossain asiassa.

Niin, nykyään odotetaan aikuisilta tiettyä vastuuta väärinkäytöksiltä suojautumisessa. Jos jätät ovet lukitsematta ja jotain viedään, vakuutusyhtiö evää korvaukset, koska olit piittaamaton. Vaikka et tietenkään ole millään tavalla syyllinen varkauteen.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 10:14"]

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 08:50"]

Taaskin yhdestä keskustelusta. Jos kriteereinä naisella on mies, johon haluaa ihastua ja tuntea jotain kohtaan eikä sellaista ole vielä osunut kohdalle/tunteet ei ole kohdanneet niin netin vastauksena on: alenna kriteerejäsi.

Wtf?

Ei kehenkään voi ihastua ellei sitä tunnetta vaan tule. Kaikki naiset tietää, että miehen kohdalla ei ole lopulta kyse siitä, että voi vitsit kun toi Pekka onkin vaan 178 cm vaikka oikeesti mun kriteerinä on 180 cm mies, ei. 

Tiivistettynä: tunteita ei voi pakottaa ja siinä ei ole kyse kriteereistä!!

[/quote]

Tottakai kaikki tietää... Mutta miksi jotkut sitten laukoo noin huvittavia tekosyitä? Kuten oma tätini kertoi eron syyksi sen ettei mies ollut lankannut kenkiään. Siis camoon, oikeesti?????

[/quote]

Luulenpa, että tätisi ei vain kertonut oikeaa syytä erolle jostain syystä, varmaan sellainen syy mitä ei halua/kehtaa kertoa asianomaisten ulkopuolelle. 

"En usko, että heikot naiset eivät voisi oppia tiedostamaan tunnereaktioitaan ja varomaan niitä, jos he tosissaan haluaisivat päätä eroon kierteestä ja olisivat valmiita myöntämään, että heissä on vika, joka tekee sen mahdolliseksi."

Pelimiehethän niitä heikoimpia tässä tilanteessa ovat. Tietenkin, jos on kummat kriteerit vuorovaikutuksessa ihmisten kesken, voi kuvitella pelimiesmäisyyden olevan jotenkin jees ja ok-juttu.

Ap puhuu asiaa. Sain kuulla samaa sinkkuaikoinani. Lisäisin vielä, että kiinnostuksen, ihastumismen ja rakastumisen tulisi olla kaksipuolista. Ei auta, vaikka kuinka haluaisi jonkun tietyn miehen, jos mies ei tunne samoin. Tämä ärsytti minua suunnattomasti aikoinaan. Ihan kuin nainen yksin päättäisi!

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 09:50"]Ota huomioon myös tämä: sjs eläin sinun mielestäsi näyttää ankalta, kävelee sinun mielestäsi kuin ankka ja vaakkuu sinun mielestäsi kuin ankka, niin silloin on ihan oikeutettu johtopäätös, että se todella sinun mielestäsi on ankka.[/quote]

Tietenkin. Kaikki ihmisten väitteet reaalitodellisuudesta ovat aina mielipiteitä. Toiset perustellumpia ja toiset vähemmän perusteltuja, mutta ei sitä voi mitenkään osoittaa mahdottomaksi, että olen oikeasti vain tietokoneeseen kytketyt aivot ravintoliuoksessa aldebaranilaisten ihmissyöjäörkkien laboratoriossa ja he syöttivät tietokoneella luodun aistiärsykkeen ankasta. Teen kuitenkin mieluummin omat elämänvalintani olettaen, että ankka mikä ankka.

Koskeeko mielestänne kriteerien alentamisen väite yhtälailla miehiä?

Mun mielestä tässä on keskeistä se, että niihin tunteisiinsa voi itse tiettyyn rajaan saakka vaikuttaa. Harva toki pystyy naps vaan rakastumaan toiseen, mutta ei kukaan pysty rakastumaan ihmiseen, jota ei tunne. Himoa ja jotain ihastumisen tunteita voi olla. Himo on helppo löytää jo pelkkien fyysisten ominaisuuksien perusteella, ihastuminen on yhdistelmä himoa ja sitten oma kuvitelma siitä, minkälainen kyseinen henkilö on. Rakkaus vaatii sitten sen, että oikeasti tuntee toisen. Näin karkeasti jos näitä termejä jaotellaan.

Ja tässä tulee ne kriteerit ja niiden nostaminen tai laskeminen kyseeseen. Jos ihmisillä on kovin tiukkoja kriteereitä, niin etenkin ulkonäkökriteerit vaikuttavat siihen, että ihminen ei edes halua tutustua henkilöön, joka ei vastaa hänen ulkonäkökriteereitään. Näinollen suljetaan siis automaattisesti ulkopuolelle henkilöitä, joihin olisi voinut rakastua sen takia, että ulkonäkö ei saanut aikaan välitöntä himoreaktiota. Tietysti jos on ihminen, jonka seksuaalinen halukkuus liittyy pitkälti ulkoisiin seikkoihin ja on varma, ettei pysty koskaan haluamaan henkilöä, jota ei heti halua, niin silloin toki on parempi jättää se parisuhde väliin (ainakin jos seksi on tärkeä osa). Toisaalta moni ihminen pystyy myös löytämään sen seksuaalisen kiinnostuksen rakasta ihmistä kohtaan vaikkei ensitapaaminen saanutkaan alushousuja pyörimään jaloissa.

Joten sikäli korkeat kriteerit nimenomaan melko triviaaleissa asioissa on haitallisia, koska ne estää tutustumasta itselle sopiviin ihmisiin. Toisaalta sitten merkittävissä asioissa kannattaa ne kriteerit pitää korkealla. Tietysti jokainen päättää, mikä itselle on triviaali ja mikä merkittävä asia, mutta sanoisin, että on huolestuttavaa jos parisuhteen onnistuminen riippuu siitä, että toisella on viisi senttiä enemmän kuin vähemmän pituutta.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 10:24"]Pelimiehethän niitä heikoimpia tässä tilanteessa ovat. Tietenkin, jos on kummat kriteerit vuorovaikutuksessa ihmisten kesken, voi kuvitella pelimiesmäisyyden olevan jotenkin jees ja ok-juttu.[/quote]

Se on totta. Monikaan ei ole sen säälittävämpi kuin keski-ikäistyvä pelimies, joka ei vain osaa päästä eroon pinttyneistä tavoistaan valita täysin parisuhdekelvottomia naisia ja rikkoa kaikki suhteensa tyhmiin pettämisiin, kaveriporukassa, jonka muut ovat menneet naimisiin ja perustaneet perheen. Pelimieheys voi hyvinkin olla psykologisesti samantapainen ongelma kuin pelimiehiin lankeaminen.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 10:30"]

Mun mielestä tässä on keskeistä se, että niihin tunteisiinsa voi itse tiettyyn rajaan saakka vaikuttaa. Harva toki pystyy naps vaan rakastumaan toiseen, mutta ei kukaan pysty rakastumaan ihmiseen, jota ei tunne. Himoa ja jotain ihastumisen tunteita voi olla. Himo on helppo löytää jo pelkkien fyysisten ominaisuuksien perusteella, ihastuminen on yhdistelmä himoa ja sitten oma kuvitelma siitä, minkälainen kyseinen henkilö on. Rakkaus vaatii sitten sen, että oikeasti tuntee toisen. Näin karkeasti jos näitä termejä jaotellaan.

Ja tässä tulee ne kriteerit ja niiden nostaminen tai laskeminen kyseeseen. Jos ihmisillä on kovin tiukkoja kriteereitä, niin etenkin ulkonäkökriteerit vaikuttavat siihen, että ihminen ei edes halua tutustua henkilöön, joka ei vastaa hänen ulkonäkökriteereitään. Näinollen suljetaan siis automaattisesti ulkopuolelle henkilöitä, joihin olisi voinut rakastua sen takia, että ulkonäkö ei saanut aikaan välitöntä himoreaktiota. Tietysti jos on ihminen, jonka seksuaalinen halukkuus liittyy pitkälti ulkoisiin seikkoihin ja on varma, ettei pysty koskaan haluamaan henkilöä, jota ei heti halua, niin silloin toki on parempi jättää se parisuhde väliin (ainakin jos seksi on tärkeä osa). Toisaalta moni ihminen pystyy myös löytämään sen seksuaalisen kiinnostuksen rakasta ihmistä kohtaan vaikkei ensitapaaminen saanutkaan alushousuja pyörimään jaloissa.

Joten sikäli korkeat kriteerit nimenomaan melko triviaaleissa asioissa on haitallisia, koska ne estää tutustumasta itselle sopiviin ihmisiin. Toisaalta sitten merkittävissä asioissa kannattaa ne kriteerit pitää korkealla. Tietysti jokainen päättää, mikä itselle on triviaali ja mikä merkittävä asia, mutta sanoisin, että on huolestuttavaa jos parisuhteen onnistuminen riippuu siitä, että toisella on viisi senttiä enemmän kuin vähemmän pituutta.

[/quote]

Hyvin kiteytetty asia. Yksi pahimpia mitä olen kuullut: "Miehellä pitää ehdottomasti olla ruskeat silmät" ouh god..

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 10:27"]

Koskeeko mielestänne kriteerien alentamisen väite yhtälailla miehiä?

[/quote]

Ei, juurihan täällä todettiin, että miesten sinkkuus on naisten syytä.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 09:21"]

Olen kyllä ap:n kanssa samaa mieltä, mutta onhan sekin totta, että moni haluaa sen rikkaan, komean, fiksun, menestyneen yms rinnalleen. Tai tuijottaa juurikin pituutta. Sillon ei ole kyse tunteesta, vaan ulkokultaisista asioista, ja siinä tapauksessa voisi miettiä, onko todella tarpeellista, että miehen toinen silmä on sininen ja toinen vihreä.

Mutta fiiliksetsä, siitä ei mielestäni pitäisi IKINÄ tinkiä. 

[/quote] Herrakiesus, sähän kuvailit tossa ihannemieheni Benedict Cumberbatchin - paitsi et sen kumpikin silmä on välillä vihreä, välillä sininen ja välillä harmaa. Ja kun Ben C on se ihanne, millainen miehen pitäisi olla, niin ei ihme et tavismiehet tuntuvat laimeilta.

Elämässä on hyvä olla yksin. Loneliness protects me.