Nyt mun äidinvaisto sanoo että kaikki ei oo ihan niin kuin pitää. Poika alkanut valittamaan ennen kouluunlähtöä pahaa oloa.
Viime viikolla soitti koulusta, että oksettaa. Lähti kotiin ja käytin heti testissä. Nega oli ja poika meni takas kouluun. Torstai-iltana tuli sanomaan että on hirveän kipeä maha. Poika ei kuitenkaan osannut tarkemmin kuvata kipua tai kohtaa. Tuli kuulema yhtäkkiä ihan koko mahaan. Vähän ihmettelin mutta annettiin jäädä varuiksi kotiin perjantaina. Poika oli kuitenkin ihan tavallinen eikä vaikuttanut yhtään sairaalta. Äsken ruoalla valitti että on taas vähän huono olo. Juttelin pojan kanssa ja sanoin että varaan ajan terkkarille että voi olla jotain allergiaa kun on jatkuvasti maha kipeenä. Hän selvästi hätääntyi ja alkoi selittämään että ei oo niin kipeä olo. Kysyin että onko siellä koulussa sitten jotain mikä harmittaa. Kovasti väitti että ei ole mutta kiireesti lähti omaan huoneeseen. Ei kuulema jaksa puhua koulusta viikonloppuna.
Terkkarille otan huomenna yhteyttä. Oli mitä vaan, saa varmasti tuon teinin paremmin puhumaan kuin minä.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Joo noinhan niitä lapsia kasvatetaan. Kun ei itse jaksa lykätään ongelma seuraavalle. Hyvä hyvä
Joskus on helpompi puhua ulkopuolisille kuin läheisille. Koskee niin lapsia, nuoria kuin aikuisiakin. Aloittaja toimii fiksusti.
T: 20 vuotta nuorten kanssa töitä tehnyt
Minä oireilin alakouluikäisenä juuri noin kun pieneen kyläkouluumme siirrettiin ongelma oppilas isosta koulusta, joka pahoinpiteli minua. Heitteli seinille yms.
Joka kerta kun koulutaksi kaartoi mutkan takaa oksensin pusikkoon ja en uskaltanut mennä kouluun. Lopulta äiti sai minut kakistamaan että mistä kiikastaa ja isäni kävi sitten lukemassa pojalle vähän ns lakia. Kiusaaminen loppui siihen ja sitä myöten oksenteluni loppui kun ei tarvinnut pelätä väkivaltaa joka välitunnilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kavereita? Kiusataan?
Kotona tapahtunut jotain?Joku häntä nyt ahdistaa. Oletko puhunut pojan opettajan kanssa tuosta, että on kipuja?
Kotona on kaikki ihan tavallisesti. Opettajalle en ole vielä mitään sanonut. Voisi kyllä olla ihan hyvä idea vähän kysellä sieltä suunnalta, miten koulu lähtenyt sujumaan. Toisaalta en tiedä kun on uusi koulu ja uudet opet, että onko opetkaan vielä niin perillä pojan tilanteesta. Ap
Poika on aloittanut uudessa koulussa? Johtuu varmaan siitä.
Joo yläasteella. Tuttuja kavereita kuitenkin on luokka täynnä. Ennen ei ollut mitään ongelmia mennä kouluun, mutta nyt jotain on. Ap
Jännittää uusia opettajia? Pelkää ysejä tai kaseja? Tuliko luokalle uusia oppilaita? Niiden kanssa vaikea olla tai jännittää? Ihastunut?
Voi olla jotain tämmöistäkin. Jos on, niin toivottavasti poika sais sydäntään jollekin purettua, jos ei mulle tai isälleen. Ap
Sano ainakin pojalle suoraan että varaat terkalle sen ajan. Älä toimi selän takana!
Minulla oli pienenä samat ongelmat. Vatsaan koski tosi paljon aamuisin. Ensinnäkin tunsin itseni huonoksi. Toiseksi minua joskus kiusattiin. Kolmanneksi minulla oli tosi pahat ummetukset.
Åiti jututti aamuisin asioista, joista halusin purkaa itseäni. Sitten olin valmis koulutielle taas sinä päivänä. Ongelmat olivat enemmän vatsan ja pään sisällä kuin itseni ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Sano ainakin pojalle suoraan että varaat terkalle sen ajan. Älä toimi selän takana!
Joo tottakai. Ap
Jos kyse on kiusaamisesta, kissa on nostettava nyt heti pöydälle. Nimittäin kiusaajat eivät lopeta omaehtoisesti koskaan, siihen tarvitaan ulkopuolisia voimia.
Hirveää tämä suomalainen kiusaamiskulttuuri...
Eikö tätä todella saada kuriin?
Toivottavasti kaikki järjestyy! ❤️
No eikö muka voi olla joku mahatauti? Kyllähän ne voi oireilla viikonkin vaikkei olisi mitään dramaattista oksentelua tai ripulia. Mulla ainakin.
Minulla oireili vatsa kouluissa siihen asti kun lopetin niissä käymisen 25 vuoden iässä.
Minä toimin just kuten sun poikas, aka-asteen vikoilla luokilla... Olin super introvertti, "liian fiksu ikäisekseni", mua ei varsinaisesti kiusattu mutta ns karsastettiin ja ehkä hieman naureskeltiin selän takana kun olin niin "outo" , ja suoraan sanottuna pidin kaikkia luokkakavereitani ihan pelleinä. Koulussakaan en oppinut mitään, mitä en jo olisi osannut. Tyyliin ekalla luokalla muut vasta opetteli kirjaimia, mä osasin jo lukea ja laskea eskarissa. En ymmärtänyt, miks mun pitää kököttää niillä tunneilla, kun mitään en opi....
Viidennellä luokalla taisin olla koko syyslukukauden enemmän poissa kuin koulussa. Maha kipeä, kovat kuukautiskivut, ööö mitähän vielä mulla oli....
N32
Tottakai. Osittain tästäkin syystä varaan pojalle sen terkkariajan. Hyvä muistutus. Ap