Kuinka usein anoppisi näkee lapsiasi?

Minä olisin onnellinen, jos anoppi ja appiukko pysyisivät poissa. Mieheni sukulaiset ovat niin rahvaanomaisia, etten halua olla missään tekemisissä heidän kanssaan. Minua ärsyttää, kun mieheni nauraa heidän huonolle huumorilleen, vaikka hän yleensä käyttäytyy sivistyneesti. Lapsetkin riehaantuvat juoksemaan sisällä ja huutamaan, silloin kun he ovat paikalla, vaikka hekin muuten ovat hyvin kasvatettuja. Joten ole kiitollinen, ettei anoppisi ole koko ajan sekaantumassa elämääsi.

Mun anoppi hoitaa meidän lapsia kaikki viikonloput ja lomilla tietysti pidempiäkin aikoja. Isompi on viikot päiväkodissa minä oon vauvan kanssa kotona

Noin kerran kuukaudessa, vaikka välimatkaa on noin 2 km. Näin siksi, että anoppi ei osaa keskittyä kuin tiettyihin lastenlapsiin ja niitä sitten nähdäänkin melkein joka päivä. Siellä ei ole muille enää aikaa ja tilaa.

Mutta mulle sopii näin, en haluaisikaan, että sekaantuvat niin tiiviisti meidän elämään. Ovat meinaan aikamoisia puuttujia.

Todella harvoin. Ei sitä kiinnosta.  Viime näkemisestä on noin 8v aikaa. Ihme kyllä nyt keväällä soitteli ja kyseli rippijuhlien perään. On kyllä aikasemmin laistanut kaikki juhlat kastejuhlia myöten. Anoppi veti hirveet kilarit, kun kuuli ettei ole tulossa mitään rippijuhlia.

Noin kerran vuodessa näki, ei aina sitäkään. Nyt kun olen eronnut hänen pojastaan lapset eivät ole nähneet anoppia reiluun neljään vuoteen. Yksi joulukortti on tullut.

Pari kolme kertaa vuodessa. Anoppi asuu n. 10 km:n päässä, mutta häntäkään ei ole koskaan meidän lapset kiinnostaneet, ei siis ole kysynyt kuulumisia, ei kehu heitä koskaan mistään, haukkuu vain. Vanhimmat lapset ovat jo aikuisia eivätkä he välitä pitää mummoonsa mitään yhteyttä, enkä ihmettele.

Vähintään kerran viikossa näkevät, usein haluavat myös olla viikonloppuna yökylässä. Asutaan n. 8km päässä toisistamme. Olen erittäin onnellinen siitä, sillä omaa äitiäni näkevät ehkä 3krt vuodessa.

Ei ole nähnyt kertaakaan kumpaakaan lapsistaan. Mieheni poltti äitiinsä välit, kun esikoinen syntyi. Ei ole minua kieltänyt olemaan yhteyksissä, mutten rehellisesti minäkään pidä miehen äidistä. Laitan facebookitse kuvia ja kerron lasten kuulumisia n. kerran kuussa ja siinä se. Anoppihan kyllä olisi punkemassa kylään, jos mahdollisuutta edes vihjaisi. Ainoa vaan, että tullessaan se yrittää nimetä lemmikit uudestaan ja suuttui muunmuassa lapsen nimestä (joka on minun isoisältäni peräisin). Parempi vain lymyillä piilossa kaikkien osapuolien. Ei toimi, niin ei toimi.

Max kerran 2-3 kuukaudessa. Asuu appiukon kanssa alle kymmenen km päässä. Ovat aina itse menossa ja matkoilla  ja ei teinejäkään kauheasti kiinnosta kun ovat huomanneet ettei seura ole kovin haluttua. Jos joutuvat vanhainkotiin niin kukakohan heitä käy katsomassa, nämä ovat nimittäin ainiat lastenlapset, toisella heidän lapsistaan on lapseton. Mulle kyllä sopii hyvin näin, en hinkua sinne vaikka välit on ihan ookoo.

Nro 5. Kyllä minäkin "vetäisin kilarit", jos ei lapsenlapselle edes rippijuhlia järjestettäisi. Eikö lapsen ripillepääsy muka ole tärkeä asia? Onneksi meidän perheessämme on normaalit välit lapsiin ja lastenlapsiin ja tapaamme vähintään joka toinen viikko. Tietysti lisäksi tulevat syntymäpäivät, meidän vanhempien hääpäivä, muut juhlat ja pyhäpäivät, jolloin kokoonnumme yhteen myös miniän perheen kanssa. Heillä on hyvin samankaltaiset arvot kuin meidänkin perheellämme on. Minä voin kyllä olla omasta miniästäni hyvin onnellinen ja ylpeä. Hän on hyvä ihminen.

Meillä hyvät välit. Appi ja anoppi (lastemme ainoat isovanhemmat ja meidän lapset heidän ainoat lapsenlapset) asuvat n. 150 km:n päässä. Soitellaan väh. kerran viikossa. Lapset ja isovanhemmat tapaavat toisiaan ainakin kesälomilla, jouluna, pääsiäisenä ja satunnaisesti muuten, kun me käymme siellä tai he täällä. Kesällä lapset viettävät mumman ja papan kanssa mökillä viikkojakin ennenkuin meidän lomat alkaa.