Lue keskustelun säännöt.
Nelikymppisenä kulahtaminen pelottaa
21.08.2021 |
Täytän tänä vuonna 36 ja pelottaa jo, mitä seuraavat 4-5 vuotta tarkoittavat. Olen huomannut, että osa niin naisista kuin miehistä kokee tässä ikähaarukassa aivan hurjan pudotuksen. Rypyt eivät kauhistuta, vaan sellainen kasvojen ja kehon muodon katoaminen. Kaula katoaa, posket roikkuu, olemuksesta tulee tätimäinen tai setämäinen. Juuri tänään katsoin instassa yhtä tasan 40 vee vaikuttajaa, joka taannoin kuulutti, että ikä ei estä nuorekasta tyyliä. Mutta voi että, hän nyt yksinkertaisesti näyttää nykyään ihan tädiltä, vaatteista huolimatta. Katsoin kuvia hänestä viiden vuoden takaa ja ero on ihan hurja.
Osa ihmisistä puolestaan vanhenee kauniisti. Näkyy, että ikää tulee, mutta piirteet pysyvät selvinä. Sitä ei voi vaan etukäteen tietää, kumpaan tyyppiin itse kuuluu.
Kommentit (122)
40-vuotis terveystarkastuksessa painoin vielä 55 kg. Nyt 7 vuotta myöhemmin paino on 61 kg ja koko ajan saa tarkkailla syömistä, ettei paino nouse lisää. Tämä, vaikka elämässä ei tapahtunut mitään suuria muutoksia 40 -> 47. Puheet aineenvaihdunnan hidastumisesta taitavat pitää paikkaansa :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin just tuossa iässä huomaamaan ekoja aavistuksenomaisia ikääntymisen merkkejä, esim leuan alle ilmestyi päätä kääntäessä tiettyyn asentoon sellainen ryppy. No, nyt 42- vuotiaana ne ei ole enää mitään aavistuksia. On tullut mm.
-aika syvät nasolabialet
-suupielet vajoaa alaspäin
-leuan alla on ihan järkyttävä ryppyinen kalkkunanheltta
-ennen niin kauniit sääreni ovat tätiintyneet, polven kohdalla rypyt ja sisäsivuissa joku ihme rasvakertymä, reidet ihan hirveää raejuustoa
-alkavaa hamsteripussia leukaperissä ja leukalinja kadonnut sivuprofiilista
-tissit roikkuuEttä nopeaa on ollut alamäki ja en häpeä ollenkaan myöntää että tää on ihan helkkarin kova paikka ollut entiselle ihan nätille babyfacelle muuttua vanhaksi ja näkymättömäksi. No, tämänhetkinen tilanne on todennäköisesti paljon parempi kuin vaikka viiden vuoden päästä ja pitäisi koittaa nauttia edes näistä mitä nyt on. Koita sinäkin ap, olet vielä nuori ja nätti.
Eli et ole hoitanut ja pitänyt huolta itsestäsi. Toki silloin käy noin.
Itse uskon että on pääosin geneettistä, kun omaa tuttavapiiriäni katson. Olen 47 ja tuttavissa pääosin suunnilleen samanikäisiä, joista osa on jo aika vanhan näköisiä ja osa nuorekkaiita. Mutta yllätys on, että asia ei korreloi mitenkään sen kanssa miten terveesti on elänyt tai pitänyt huolta itsestään.
Itse asiassa nuorimman näköinen ikäiseni on eräs työkaveri, joka elää ihan karmealla ruokavaliolla ja on alkoholin suurkuluttaja. On itse sanonut elävänsä lähinnä pikaruoalla, cokiksella, energiajuomalla, karkilla ja keskikaljalla. Vegaani hän on kyllä ollut teinistä asti mutta sellainen sipsikaljavegaani. Hän menisi hyvin 35-vuotiaasta ulkonäkönsä puolesta. On sanonut että äitinsä oli myös samanlainen, oli kuulemma noiin 60 v astii hyvin nuoren näköinen ja siiten yhtäkkiä muuttui ihan täysin mummoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin just tuossa iässä huomaamaan ekoja aavistuksenomaisia ikääntymisen merkkejä, esim leuan alle ilmestyi päätä kääntäessä tiettyyn asentoon sellainen ryppy. No, nyt 42- vuotiaana ne ei ole enää mitään aavistuksia. On tullut mm.
-aika syvät nasolabialet
-suupielet vajoaa alaspäin
-leuan alla on ihan järkyttävä ryppyinen kalkkunanheltta
-ennen niin kauniit sääreni ovat tätiintyneet, polven kohdalla rypyt ja sisäsivuissa joku ihme rasvakertymä, reidet ihan hirveää raejuustoa
-alkavaa hamsteripussia leukaperissä ja leukalinja kadonnut sivuprofiilista
-tissit roikkuuEttä nopeaa on ollut alamäki ja en häpeä ollenkaan myöntää että tää on ihan helkkarin kova paikka ollut entiselle ihan nätille babyfacelle muuttua vanhaksi ja näkymättömäksi. No, tämänhetkinen tilanne on todennäköisesti paljon parempi kuin vaikka viiden vuoden päästä ja pitäisi koittaa nauttia edes näistä mitä nyt on. Koita sinäkin ap, olet vielä nuori ja nätti.
Eli et ole hoitanut ja pitänyt huolta itsestäsi. Toki silloin käy noin.
Ihmisen solut kuule ikääntyvät ihan riippumatta siitä missä fyysisessä kunnossa on ja miten paljon läträä kosteusvoiteilla jne. Edes plastiikkakirurgialla ja hormonihoidoilla jne ei saa nelikymppisestä kaksikymppisen näköistä (jos ajatellaan että n 20 v on ns peak beauty )
Eihän sitä 20 vuotiaalle tarvitse näyttääkään mutta ei 40 vuotiaana rupsahda jos itsestään pitää huolta. Ei ne kukatkaan kukoista hoitamatta ja lannoittamatta.
Riittävä uni ja liikunta, ihonhoito kuntoon, kasviksia ja terveellistä ruokaa, terveelliset elämäntavat, ryhti ja lihaskunto kohdalleen, ei liikaa meikkiä, kaunis tukan sävy ja malli, tupakka ja alko pois jne.
No voi hyvän tähen sentään. Että ihan normaali ikääntyminen koetaan kamalana, rumentavana asiana joka ahdistaa. Meistä tulee vanhetessamme sen näköisiä kun tulee. Deal with it.
Tädeissä ja mummoissa ei muuten ole mitään vikaa eikä heitä tai olemustaan ole kauhean viisasta käyttää haukkumasanana tai kauhisteluun. Eivät he, eikä kukaan muukaan ole teille velkaa tavoitella teidän kauneusihannettanne.
Aloin 46-vuotiaana näyttää kulahtaneelta ja ryppyjä alkoi tulla hyvistä elintavoista huolimatta. Kävin ottamassa botoxit ongelmakohtiin ja Profhilo-kosteutushoidon sekä huuliin vähän täytettä. Nyt näytän taas omalta itseltäni ja tykkään katsella itseäni peilistä ;) Aion jatkossa käydä pari kertaa vuodessa uusimassa nämä hoidot, jotta pysyn pitkään nuorekkaana. En osannut unelmoidakaan, miten hyviä tuloksia noilla piikityksillä saa aikaiseksi. Ei todellakaan mitään kuminaamaa tullut, vaan oikein luonnollinen ja sievä lopputulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin nuorena kaunis ja se varmaan kihisi vähän hattuunkin. Paljon tuli mietittyä ulkonäköä ja omaa viehätysvoimaa ja miesten reaktioita. No, nyt yli nelikymppisenä minusta varmaan näkee että olen ollut kaunis, mutta säälimättömästi olen silti kulahtanut ja rupsahtanut. Ei päät käänny perään. Mutta, tavallaan se tuntuu helpotukselta. Mikä maailma onkaan avautunut olla kiinnostunut kaikesta muusta, eikä oma ulkonäkö tai sen menettäminen sureta yhtään. Liikun toki ja yritän pysyä hyvässä kunnossa ja hoikkana terveyden takia. Ei kannata etukäteen murehtia moisia, vaan aina pyrkiä olemaan iloinen ja siisti siinä iässä missä milloinkin on. Ulkonäkö voi olla myös vankila.
Meidän kaveriporukassa myös (ollaan 40v) se vähiten rupsahtanein on ehdottomasti se, joka on vetänyt viimeisen 20 vuotta alkoholia viikonloppuisin ja juossut melkein joka viikonloppu baareissa, syö miten sattuu. Välillä ihan terveellisestikin mutta herkkuja menee myös paljon. Urheilua harrastanut silloin kun jaksaa, harvemmin kuitenkin. Tupakkaa ei kuitenkaan ole polttanut. Kesäisin on ottanut myös aina reippaasti aurinkoa.
Tämä on siis oikeasti ihan geneettinen juttu, vaikka millä rasvoilla läträisi tai söisi kasvisruokaa niin ei sillä ole merkitystä. Eniten rupsahtaneimpia ovat kavereissani juuri ne, jotka yrittäneet elää mahd terveellisesti, kasvisruokavalio yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen päättänyt olla pro-age ihminen anti-agen sijaan. Eli tervehdin ilollaa jokaista uutta ryppyä, roikkumista ja muuta muutosta. Ne on eletyn elämän merkkejä, eikä kokemus ja pitkä elämä ole minusta hävettävä vaan hieno asia. Jos nykyajan kulttuuri onkin niin vinoutunut että suuri osa arvostaa nuoren näköisyyttä niin en aio taipua sen ihanteisiin vaan pidän oman linjani.
Ja myös selvästi vanhan näköisenä voi olla tyylikäs ja kaunis. Se on vaan erilaista kauneutta kuin nuorten tyttöjen kauneus. 70-vuotias äitini on esimerkiksi todellinen kaunotar vaikke ei ole ikinä pyrkinyt ryppyjä estämään tai peittämään ja tukkakin on luonnollisen harmaa. Pitkä harmaa tukka, hilliitty meikki, hänen väreihin sointuvat vaatteet, kalevala-korutyyppiset korut, arvokas ryhdikäs olemus, hoikkuus - kyllä minä vaan mielelläni "rupsahdan" sen näköiseksi tässä vähitellen.
Vierailija kirjoitti:
Tiedät tyyppisi, kun katsot äitiäsi.
Ei se ihan noinkaan ole. Äitini ikääntyi ihan eri tavalla kuin oma äitinsä. Sama minun kohdallani, olen jo 50 ja täysin erilainen kuin oma äitini siinä iässä tai jo aiemminkin. Eikä hän siis ole polttanut tai käyttänyt alkoholia mikä olisi voinut vaikuttaa kulahtamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedät tyyppisi, kun katsot äitiäsi.
Ei se ihan noinkaan ole. Äitini ikääntyi ihan eri tavalla kuin oma äitinsä. Sama minun kohdallani, olen jo 50 ja täysin erilainen kuin oma äitini siinä iässä tai jo aiemminkin. Eikä hän siis ole polttanut tai käyttänyt alkoholia mikä olisi voinut vaikuttaa kulahtamiseen.
Joo voi se muualtakin suvustaa periytyä kuin juuri äidiltä. Itse olen äitini kanssa hyvin eri näköinenkin, hänellä on luustoltaan vahva naama korkeilla poskipäillä ja leualla, minä taas olen sellainen perinteinen suomalainen peruna/taikinanaama. Ikääntyessäni olen tajunnut että näytän aika paljon isäni äidiltä, vanhenen samalla tavalla eli pyöreät posket roikahtaa hamsteripusseiksi leuan alle jne.
Ja toki muukin kuin perimä voi vaikuttaa jossain tapauksissa paljonkin, erityisesti sairaudet tai isot painonvaihtelut voi vaikuttaa paljonkin.
Täytän marraskuussa 50. Ryppyjä ei pahemmin ole, syön fiksusti ja urheilen. Ei minusta kyllä tätiä saa, millään. Ainakaan hetkeen. Olen kiinnostunut asioista ja utelias oppimaan uutta. Olen pehmentynyt ainoastaan mielipiteiltäni. Lempeää, pullantuoksuista mummoainesta sitten kun sen aika on. Usein saan kuulla, että ikääni ei uskoisi. Olen kuulemma tyttömäinen.
Moni ikätoveri on tädittynyt. Moni on röökannut ja se kyllä vanhentaa. Nuorena kaunis ystäväni on nuupahtanut, mustahampainen, täti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua luullaan jatkuvasti 10 vuotta nuoremmaksi kuin olen. Pari vuotta sitten lomareissussa päädyttiin parikymppisen neidon kanssa petihommiin. Hän yllättyi kun kerroin olevani 39v, sanoi luulleensa minua alle kolmikymppiseksi. Samoin uudessa työpaikassa kollegat veikkasivat minun olevan n. 30v. Että ei se kulahtaminen mikään sääntö ole.
M41
Olen jo elähtänyt ikäloppu ja olen hyväksynyt sen. Se ei edes haittaa minua enää. Voisi toki haitata jos olisin yksin ja seuraa vailla. Olen tuntenut itseni keski-ikäiseksi noin 30 ikävuodesta alkaen.
En ole ylipainoinen, vaan ihannepainossa ja urheilen ainakin viikoittain. Silti iän näkee jo kasvoissa, hiuksissa jne. ja etenkin sen tuntee omassa olossaan. Ei tässä olla enää nuoruuden voimissa.
Ja kyllä, mielestäni ikäiseni naiset on enimmäkseen myöskin jo elähtäneitä, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Pitää vaan olla itselleen armollinen ja hyväksyä että radalla on jo uusi sukupolvi.
M37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena pyöreäkasvoiset säilyy iän myötä paremmin nuorennäköisinä kuin nuorena hoikat kasvonpiirteet. Iän karttuessa noista hoikista kasvonpiirteistä tulee kolhot ja rypyt näkyy. Sarah Jessica Parker eli Sinkkuelämää Carrie on esimerkki kolhoista kasvoista, jotka tekee vanhannäköisemmäksi kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se tätimäisyys tarkoittaa? Kuvailkaa konkreettisesti. En tiedä.
Jenni Kokander. Siinä mielessä todella harvinainen, että näytti jo alle kolmekymppisenä yli viisikymppiseltä.
Nainen joka kulahtaa vasta neljäkymppisenä on erinomaisen pitkään säilynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se tätimäisyys tarkoittaa? Kuvailkaa konkreettisesti. En tiedä.
Jenni Kokander. Siinä mielessä todella harvinainen, että näytti jo alle kolmekymppisenä yli viisikymppiseltä.
Tää on ihan totta. Jenni laittoi kuvia häistään, joissa hänellä oli musta mekko päällä. Kuvat olivat kuin hautajaisista otettuja. Jenni on upea näyttelijä ja persoonallinen ulkonäkö, vaikka ikäistään paljon vanhemman näköinen.
Oon viisikymppinen enkä oo pahasti "kulahtanut". Viisi vuotta nuorempi miesystäväni ja muut ystäväni sanovat, että näytän tosi nuorelta ikääni nähden.
Kasvisvoittoinen ruokavalio, kestävyysurheilu, lihaskunnosta huolehtiminen ja painonhallinta ovat avaimia nuorekkaaseen olemukseen. Hiuksista hävinneen värin saa takaisin kampaajalla. Kannattaa hoitaa ihoaan hyvin ja opetella tekemään kevyt, tyylikäs arkimeikki.
Meissä on lihaksia joka puolella, kasvoissakin. Hyvä lihaskunto estää paikkoja roikkumasta. Teen kasvojumppaa harva se päivä. Tissit ei roiku niin pahasti, kun treenaa rintalihaksia. Sääret pysyy sorjina, kun treenaa pohkeita jne.
Työtä se vaatii, mutta ei hirveän paljon aikaa per päivä, kun pitää kiinni rutiineista. Paljon turhempaankin laitamme aikaa, itsestään huolehtimisen pitäisi olla itsestäänselvyys.
n50
Vierailija kirjoitti:
Naisen elämä:
16-25 kaikkien himoitsema
26-30 monien haluama
31-35 vielä kelpaa osalle mikäli on huolehtinut itsestään
36-40 vanheneminen alkaa eksponentiaalisella vauhdilla, miesten katseet alkavat väistää säänönmukaisesti
41+ olet näkymätön muille paitsi tutuillesi
125 naista käynyt alapeukuttamassa kylmiä faktoja, kuvitteletteko te tosissanne, että eriävä mielipide kumoaa fysiologiset tosiseikat?
Ohisalohan on upea!