Lue keskustelun säännöt.
Lapsen saannin myötä olen herkistynyt niin että en kestä katsoa enää kauhuleffoja tai mitään vastaavia
21.08.2021 |
Ennen lasta olin kauhuleffojen, psykologisten trillereiden ja murha-/katoamisdokkareiden suurkuluttaja. Luin murha.infoa iltapalaksi puhelimella sängyssä eikä mikään tullut uniin.
Esikoiseni on kohta vuoden vanha ja pari kertaa olen yrittänyt katsoa netflixiin tulleita uusia leffoja. Mutta en vaan pysty! Tulee ihan käsittämätön ahdistus ja jonkinlainen kuolemanpelko ehkä. Kerran yksi ilta lapsen mentyä nukkumaan yritettiin miehen kanssa katsoa kauhuleffa mutta ei, kesken jäi ja piti mennä katsomaan hetkeksi nukkuvaa vauvaa.
Onko muilla ollut tällaista? Jännä ilmiö mutta varmaan ihan luonnollista että vanhemmaksi tullessa tälleen herkistyy :)
Kommentit (13)
Minun lapseni oli pari vuotias Vietnamin sodan aikaan. En pystynyt katsomaan itkemättä uutisia, joissa näytettiin lapsien hätä.
Sen jälkeen ajattelen aina lapsia ja äitejä, kun näytetään uutisia sodista, kuten nyt Afganistasta.
Käännän kanavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhuleffat ovatkin niin naurettavan typeriä, että niitä ei voi normaali aikuinen ihminen edes katsoa. Ne ahdistavat lähinnä typeryydellään.
Ihan sama mulla. Olen monta kertaa kertonutkin kuinka sain harvinaista omaa aikaa kun lapsi oli vähän päälle vuoden ja erehdyin menemään leffaan katsomaan Maailmojen sodan. Siinä alussa on äiti taapero sylissään ja se yksi kuva pilasi multa koko leffan ja kaikki katastrofileffat vuosiksi.
Minä olin ennen lapsen syntymää Kova laki -sarjan fani. Lapsen synnyttyä en enää pystynyt katsomaan niitä.
Ihan sama juttu mulla. Edes Avaraa luontoa en pysty enää katsomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Alkaa liian helposti ahdistamaan. Kevyttä hömppää nykyään mieluummin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta! Tosin nyt kun kuopus lähestyy kouluikää on tuo ahdistus alkanut hieman hellittää.
Normaalia aikuistumista. Ei noita jaksa enää kun ikää tulee, ellei ole jotenkin lapsellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut saman. Tuntuukin aika höppänältä, kun käyn joskus äidilläni ja hän katselee Netflixistä jotain ihme dystooppisia sarjoja ja minusta tuntuu, että ne ovat liian hirveitä mulle, vaikka ennen tykkäsin katsoa ihan jopa kauhuakin. En jotenkin kestä sellaista mielikuvaa maailmasta, jossa on silmitöntä julmuutta ja epätoivoa. Ilmeisesti siitä tulee alitajuisesti huoli lapsista. Miten he muka voisivat elää niin pahassa maailmassa, jota tv-ohjelmat esittää. Kenties siksi on tullut niin nässöksi. Minusta tuntuu nykyään myös, että pelkään itsekin enemmän kuolemaa kuin ennen tai ihan vain vakavasti sairastumista tai loukkaantumista. Siinäkin taustalla taitaa kummitella ajatus siitä, että miten lapset pärjää, jos äiti ei kykenisikään huolehtimaan.
Minulla ei herkitymistä kauhuelokuvia kohtaan, vaan kaikkia joissa lapsi kuolee tai satutetaan. Katsoin Netflixistä espanjalaista sarjaa, jossa oli jokin lapsia uhraava kultti. Sarjan edetessä kävi ilmeisesti että päätähden Vauva tulee tähän jotenkin liittymään, joten lopetin katsomisen siihen. Alien- sarjan (ei avaruusolennosta kertova) ensimmäinen kausi oli loistava ja odotin toista kuin kuuta nousevaa. Kun se tuli huomasin trailerista että vauva on kidnapattu. En edes viitsinyt aloittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhu-, väkivalta-, actionleffat, kaikki on minulle liikaa.
En tajua miten joku viihtyy niitä katsoessaan, itselläni viiltää vatsanpohjassa kaikki tappelukohtauksetkin ja pelkästä actionleffojen äänimaailmasta nousee syke ja verenpaine.
En ole kauheasti kauhuelokuvia katsellut, mutta monet tosi ahdistavat leffat jätän väliin. Hbo:lla ja jossain muuallakin oli keskitysleiriin sijoittuva Son of Saul -elokova, jonka ajattelin tavallaan sopivan mulle täysin – mutta en vain pysty katsomaan sitä, kun aihe on niin ahdistava.