Eikö teitä avo"vaimot" koskaan nolota...

Varattu on varattu. Ei siinä kahleita tarvita todisteeksi, jos haluaa olla uskollinen.

Mitä väliä on jollain paperin palalla siinä vaiheessa jos on muuten jo yhteiset vuodet, lainat, lapset yms. En mä tuntisi itseäni yhtään sen "tärkeämmäks" vaikka oltais naimisissa.

Ap taitaa olla sitä mieltä et nainen on omaisuutta. Ainoa syy miksi ei lähe matkaan on siis se et on avioliitossa miehen kanssa? 

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 12:59"]

Ap siis lähtee kaikkien kysyjien mukaan jos ei ole naimisissa? Melkoista touhua

[/quote]

Älkää nyt enää nolatko itseänne enempää sisälukutaidottomat typerykset :o)

"Ei kiitos, olen naimisissa" sisältää mahdollisuuden, että muuten kävisi. Pelkkä ei ilman selittelyjä riittää minulle. Koen avoliitossa olevani enemmän sitoutunut, kuin avioliitossa. Avoliitossa olemme kahdestaan vastuussa parisuhteestamme ilman yhteiskunnan väliintuloa <3. Parisuhde kestää vain sen, kuin olemme molemmat siihen sitoutuneita, eikä niin kauan, kuin ero astuu voimaan. Vastaus kysymykseen, joka oli ilmeinen provo: Ei hävetä. Olen onnellisesti sitoutunut.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 13:33"]

"Ei kiitos, olen naimisissa" sisältää mahdollisuuden, että muuten kävisi. Pelkkä ei ilman selittelyjä riittää minulle. Koen avoliitossa olevani enemmän sitoutunut, kuin avioliitossa. Avoliitossa olemme kahdestaan vastuussa parisuhteestamme ilman yhteiskunnan väliintuloa <3. Parisuhde kestää vain sen, kuin olemme molemmat siihen sitoutuneita, eikä niin kauan, kuin ero astuu voimaan. Vastaus kysymykseen, joka oli ilmeinen provo: Ei hävetä. Olen onnellisesti sitoutunut.

Varmaan hoet tota mantraa itsellesi, kun nolottaa, ettet ole kelvannut aviovaimoksi.

[/quote]

Avoliitot ja kihloihin menemiset on kyllä niin nähty, monet asuvat vaikka kuinka monien tyyppien kanssa, eihän se ole mikään juridinen sitoumus. Usein toinen ei halua naimisiin koska on epävarma ja pelkästä asuinkumppanuudesta on niin helppo lähteä, sulkee oven ja sanoo moro! Itselle ei kyllä tullut mieleenkään perhettä perustaa jonkun kämppiksen kanssa, mutta kukin tyylillään. Tiedän useammankin jotka haluaisivat naimisiin mutta se avokkimiesystävä ei suostu, sietäisi hetki miettiä miksi ei!

Alkoi vain tuntua oudolta puhua poikaystävästä kun ollaan asuttu yhdessä jo vuosia ja ikääkin kohta 30v, nykyään sanon "mun mies". Onhan se kuitenkin ihan virallisesti mun avomies. Ihan vaan ohis, vaikka provohan tää on

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 14:04"]

Alkoi vain tuntua oudolta puhua poikaystävästä kun ollaan asuttu yhdessä jo vuosia ja ikääkin kohta 30v, nykyään sanon "mun mies". Onhan se kuitenkin ihan virallisesti mun avomies. Ihan vaan ohis, vaikka provohan tää on

[/quote]

Ja ootte hei tosi tosi sitoutuneita toisiinne? Ihan joka aamu valitsette toisenne uudelleen ja uudelleen :0)

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 10:21"]

... kun epäilemättä kaikille tulee vastaan tilanteita, joissa kysytään ns mukaan?

Niin eikö hävetä alkaa sössöttämään jotain "olen onnellisesti varattu", kun ettehän te avot ole varsinaisesti edes varattuja? Kihlauskin on vain lupaus naimisiinmenosta, ei mitään muuta.

On niin paljon helpompi torjua oikealta, vasemmalta ja joskus keskeltäkin tulevat iskuyritykset, kun sanoo, että "sori kulta, mutta olen ollut naimisissa jo n-vuotta, että ei nyt.."

Jopa porilainen insinööri ymmärtää, että vasta avioliitto on todellinen sitoumus kahden ihmisen välillä.

[/quote]

No jaa, se että en jaksa provosoitua tekstistäsi, kertoo varmaan ajattelutapojemme olennaisen eron. :) Tässä tulee nyt newsflash sinulle, tarkista että allasi on tuoli: En ole koskaan halunnut naimisiin. 

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 13:46"]

Avoliitot ja kihloihin menemiset on kyllä niin nähty, monet asuvat vaikka kuinka monien tyyppien kanssa, eihän se ole mikään juridinen sitoumus. Usein toinen ei halua naimisiin koska on epävarma ja pelkästä asuinkumppanuudesta on niin helppo lähteä, sulkee oven ja sanoo moro! Itselle ei kyllä tullut mieleenkään perhettä perustaa jonkun kämppiksen kanssa, mutta kukin tyylillään. Tiedän useammankin jotka haluaisivat naimisiin mutta se avokkimiesystävä ei suostu, sietäisi hetki miettiä miksi ei!

[/quote]

Ei sen suhteen vakavuus riipu siitä, onko kyseessä avo- vai avioliitto. Olen ollut yhdessä avopuolisoni kanssa yli 15 vuotta ja emme voisi olla enemmän sitoutuneita toisiimme. Suhteemme on kestänyt monia vastoinkäymisiä, mm. toisen vaikean sairastumisen ja vammautumisen, läheisten kuolemia, työttömyyden ja taloprojektin. Tunteemme toisiamme kohtaan ovat vain vahvistuneet. Tiedämme olevamme toisillemme oikeat kumppanit. Miten tämänkaltainen vuosia kestänyt avoliitto on jotenkin huonompi kuin avioliitto? Esimerkiksi eräs ystäväni meni naimisiin 2 vuoden seurustelun jälkeen. Ero tuli valitettavasti puolen vuoden jälkeen. En ymmärrä tätä toisten parisuhteiden haukkumista. Onnistunut avoliittokin katsotaan epäonnistumiseksi toisin kuin epäonnistunut avioliitto.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 10:41"]Nauran vedet silmissä. Sinkkuaikoina olen pannut ainakin parin kymmenen "onnellisesti varatun" kanssa. Nämä "onnellisesti varatut" ovat yllättävän innokkaita lähtemään mukaan, kun on saumaa.

Sinkuilla sen sijaan on aikaa ja varaa valita.
[/quote]Meinaatko tosissasi että kännipanot vieraan kanssa on mahtavaa.Nuorempana tuli nussittua naisia aivan tarpeeksi kännissä, mutta ei niistä todella jääny kuin luu käteen.
Itse kyllä nautin paljon enemmän seksistä oman rakkaan kanssa selvinpäin.

M39

Vierailija 17.09.2014 klo 13:33

"Ei kiitos, olen naimisissa" sisältää mahdollisuuden, että muuten kävisi. Pelkkä ei ilman selittelyjä riittää minulle. Koen avoliitossa olevani enemmän sitoutunut, kuin avioliitossa. Avoliitossa olemme kahdestaan vastuussa parisuhteestamme ilman yhteiskunnan väliintuloa <3. Parisuhde kestää vain sen, kuin olemme molemmat siihen sitoutuneita, eikä niin kauan, kuin ero astuu voimaan. Vastaus kysymykseen, joka oli ilmeinen provo: Ei hävetä. Olen onnellisesti sitoutunut.

Varmaan hoet tota mantraa itsellesi, kun nolottaa, ettet ole kelvannut aviovaimoksi.

Mistä päättelit, että olen nainen ja olisin halunnut avovaimoksi?

Tässä ketjussa päätellään kaikenlaista ihan hatusta :D Ap kysyy hävettääkö ja sitten päättelee, että hävettää. Tosi nerokasta :D

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 10:21"]

... kun epäilemättä kaikille tulee vastaan tilanteita, joissa kysytään ns mukaan?

Niin eikö hävetä alkaa sössöttämään jotain "olen onnellisesti varattu", kun ettehän te avot ole varsinaisesti edes varattuja? Kihlauskin on vain lupaus naimisiinmenosta, ei mitään muuta.

On niin paljon helpompi torjua oikealta, vasemmalta ja joskus keskeltäkin tulevat iskuyritykset, kun sanoo, että "sori kulta, mutta olen ollut naimisissa jo n-vuotta, että ei nyt.."

Jopa porilainen insinööri ymmärtää, että vasta avioliitto on todellinen sitoumus kahden ihmisen välillä.

[/quote]

Voi apua. Tämäkin on varmaan provo. Jos ei ole, niin pimeä keskiaika on täällä jälleen. Että ihan nolottaa pitäis. Ap:lla ei taida olla kokemusta RAKKAUDESTA.

Miksi ihmeessä naisella pitää olla mies jotta hän voi kieltäytyä jonkun "herrasmiehen" ehdotuksista? Ei kiitos pitäisi riittää, johan tyhmältä tuntuisi sanoa että Ei koska olen naimisissa. Koska jos ei olisi naimisissa niin tottakai lähtisi mukaan mutta nyt ei valitettavasti voi kun on jo naimisissa... huh huh!

Mikä naisvihaaja tänne palstalle on taas pesiytynyt?

öö? ei? enkä muuten "kullittele" vieraita ihmisiä :D tiedän montakin naimisissa olevaa henkilöä jotka torjuvat isku yrityksiä sanomalla kuten minäkin eli "olen varattu".

Miksi pitäisi olla syy torjuntaan? Kyllä "ei kiitos" pitäisi olla ihan yhtä tehokas kuin "ei kiitos, olen naimisissa". Taidat olla aika epävarma.

Eikö miehesi kehu sinua koskaan?