Lue keskustelun säännöt.
Eikö teitä avo"vaimot" koskaan nolota...
17.09.2014 |
... kun epäilemättä kaikille tulee vastaan tilanteita, joissa kysytään ns mukaan?
Niin eikö hävetä alkaa sössöttämään jotain "olen onnellisesti varattu", kun ettehän te avot ole varsinaisesti edes varattuja? Kihlauskin on vain lupaus naimisiinmenosta, ei mitään muuta.
On niin paljon helpompi torjua oikealta, vasemmalta ja joskus keskeltäkin tulevat iskuyritykset, kun sanoo, että "sori kulta, mutta olen ollut naimisissa jo n-vuotta, että ei nyt.."
Jopa porilainen insinööri ymmärtää, että vasta avioliitto on todellinen sitoumus kahden ihmisen välillä.
Kommentit (45)
Mä tiedän naimisissa olevan joka ei torju iskuyrityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mun tarvitse selittää mitään. Seuranhakijalle pitää riittää "kiitos, mutta ei kiitos".
Ja jos ei ystävällistä puhetta ymmrrä niin ilman selittelyjä voi myös toivotta ao. herrasmiehen hornan hemmettiin.
En minä selittele mitään varattuna olemisesta jos joku tulee minua iskemään, sanon vaan että kiitos mutta ei kiitos, ilman selityksiä. Olen olemukseltani sen verran vakava ja käskevän oloinen, että kukaan ei ole koskaan jäänyt inttämättän. Ei ne uskalla :)
"Jopa porilainen insinööri ymmärtää, että vasta avioliitto on todellinen sitoumus kahden ihmisen välillä."
Niin, ja juuri tuo on syy miksi itse en ikinä naimisiin mene. En minä halua sitoutua keneenkään. En, koska tosiasiassa en tiedä pystynkö minä tai pystyykö mies kuitenkaan lupaustaan pitämään. Miksi sitten luvata ollenkaan. 14 vuotta on oltu yhdessä ja on mukavaa, ja aika todennäköistä on että ollaan loppuikä. Mutta ei me mitään sitoutduttu olla, kumpikin on vapaa lähtemään jos siltä tuntuu, ilman kahleita.
Hävettää todellakin torjua sormus kädessä olevia miehiä! Minä kerron, olevani onnellisesti avoliitossa, niin toinen tokaisee, että hän on naimisissa, mutta ei se ole mikään este! Me emme edes miehen kanssa haluta sormuksia, sitten kun kirjoitetaan avioliittopaperit. Juhlistetaan ehkä lasillisella.
Ei mua nolota sanoa olevani varattu, koska olen varattu. Me olemme sitoutuneita toisiimme ilman avioliittoakin, jopa sitoutuneenpia kuin pari avioparia jotka tunnen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä avoliitto on naimisissa oloa. Naimisiin mennään siinä vaiheessa kun muutetaan yhteen. Täällä av-palstalla saa monesti hämmästyä näitä, joiden asenteet ovat 1800-luvulta.
Etkö ap tiedä, että sitoutua voi ilman yhtäkään sormusta. Jos parisuhde on kunnossa, ei naiselle tule mieleenkään lähteä jonkun irtopainoksen kanssa. Ei todellakaan tarvitse selitellä. Asia ei irtonumerolle kuulu pätkän vertaa, vaikka se niin kuvitteleekin, kun on viinaa ja itseään täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohhoh. Eipä nolota yhtään avoliitto. Minä olen minä enkä kenenkään omaisuutta.
Enkö lähtenytkään sun mukaan, kun tulit vonkaamaan? Tajuat kai, että voin kieltäytyä myös sen takia että henkesi haisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on kummallista, että avopuolisot kutsuvat toisiaan mieheksi ja vaimoksi, vaikka eivät ole naimisissa.
Voi elämä! Taas joku urpo on nostamassa itseään jalustalle, kun on "päässyt" naimisiin!
Hei AP!!! Emme elä enää mitään 1700-lukua!
Avioliitto on taloudellinen sopimus, jossa puolisosta tulee elatusvelvollinen... se ei sitten liity mitenkään mihinkään rakkauteen tai tee asiasta yhtään sen sitoutuneempaa mihinkään muuhun kuin elätykseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana pidin sormusta hämäyksen vuoksi, jotta saisin olla rauhassa. Nyt ei enää tarvitse :) Enpä tosin edes käy iskupaikoissa, joten ihan varma ei voi olla, mutta kyllä sellainen ystävällinen mutta luja "ei" on mielestäni ihan riittävä ilman erityisiä perusteluja. Saman miehen kanssa tuli juuri täyteen 23. vuosi ja ihan ilman aamenia on pärjäilty. Heikkoluonteiset ehkä tarvitsevat välttämättä ne viralliset sitoumukset.
Kutsun avopuolisoa (kihlattua) mieheks..koska se on mies. Mun mies. Itse se kutsuu mua emännäks, ei vaimoks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauran vedet silmissä. Sinkkuaikoina olen pannut ainakin parin kymmenen "onnellisesti varatun" kanssa. Nämä "onnellisesti varatut" ovat yllättävän innokkaita lähtemään mukaan, kun on saumaa.
Sinkuilla sen sijaan on aikaa ja varaa valita.
Kihloissa ja kännissä on kiva olla...
Ei hävetä enkä sössötä mitään varauksesta. Osaan sanoa ihan suoraan, että ei seura kiinnosta -kuten osasin sinkkunakin.
En nyt sanoisi parinkymmenen vuoden tiivistä parisuhdetta, lapsia ja muuta yhteistä elämää "varaukseksi", kyllä tätä voisi nimittää jos suorastaan liitoksi.
Joutuuko siellä Porvoossa useinkin iskuyritysten kohteeksi?
Voihan vaikka sinkku valehdella olevansa naimisissa, jos haluaa antaa pakit
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 10:51"]
Joutuuko siellä Porvoossa useinkin iskuyritysten kohteeksi?
[/quote]
joo, joutuu!
Etsitkö syytä miksi menit naimisiin?