Mikä saa ihmiset ajattelemaan että alkoholisti on alkoholisti vaikka ei joisi enää

Se on nimenomaan vain AA-liikkeen juttu. Lääketieteessäkään ei ole edes olemassa käsitettä alkoholisti, on vain suurkuluttajia tai riippuvaisia, en nyt jaksa tarkistaa diagnooseja.

Jos kerran on ongelma käyttöön taipumus ja lopettaa niin ei silti katoa mihinkään. Kyllä se vaan on aina mukana. Toki voihan se olla, ettei se enää kytkeydy takaisin päälle.

Vierailija kirjoitti:

Se on nimenomaan vain AA-liikkeen juttu. Lääketieteessäkään ei ole edes olemassa käsitettä alkoholisti, on vain suurkuluttajia tai riippuvaisia, en nyt jaksa tarkistaa diagnooseja.

On se krooninen sairaus,mitä höpiset!

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00196

"Alkoholismi on krooninen sairaus, jossa mieli ja elimistö tulee riippuvaiseksi alkoholin saamisesta"

Meillä se kulkee suvussa,suurin osa on juoppoja TAI absolutisteja,koska eka känni saattaa johtaa riippuvuuteen,veri vetää!

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran on ongelma käyttöön taipumus ja lopettaa niin ei silti katoa mihinkään. Kyllä se vaan on aina mukana. Toki voihan se olla, ettei se enää kytkeydy takaisin päälle.

Onko siis ok kutsua jokaista masennukseen taipuvaista ihmistä masennuspotilaaksi päin naamaa?

Tutkimukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on nimenomaan vain AA-liikkeen juttu. Lääketieteessäkään ei ole edes olemassa käsitettä alkoholisti, on vain suurkuluttajia tai riippuvaisia, en nyt jaksa tarkistaa diagnooseja.

On se krooninen sairaus,mitä höpiset!

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00196

"Alkoholismi on krooninen sairaus, jossa mieli ja elimistö tulee riippuvaiseksi alkoholin saamisesta"

Meillä se kulkee suvussa,suurin osa on juoppoja TAI absolutisteja,koska eka känni saattaa johtaa riippuvuuteen,veri vetää!

Näyttää tulleen käyttöön 2010-luvulla, ei ollut päihdelääketieteen kirjallisuudessa vielä 2000-luvun alussa. Ja tuossakin puhutaan kuitenkin alkoholiriippuvuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran on ongelma käyttöön taipumus ja lopettaa niin ei silti katoa mihinkään. Kyllä se vaan on aina mukana. Toki voihan se olla, ettei se enää kytkeydy takaisin päälle.

Onko siis ok kutsua jokaista masennukseen taipuvaista ihmistä masennuspotilaaksi päin naamaa?

Ketä ne ihmiset nyt ovat, jotka kutsuvat jotakuta alkoholistiksi päin naamaa?

Koska se riippuvuus seuraa läpi koko elämän. Se kulkee mielen pohjalla ja saatta muuttaa muotoaan. Sen voi uudestaan laukaista jokin elämäntilanne, jostaa ei vaan pääse yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran on ongelma käyttöön taipumus ja lopettaa niin ei silti katoa mihinkään. Kyllä se vaan on aina mukana. Toki voihan se olla, ettei se enää kytkeydy takaisin päälle.

Onko siis ok kutsua jokaista masennukseen taipuvaista ihmistä masennuspotilaaksi päin naamaa?

Ketä ne ihmiset nyt ovat, jotka kutsuvat jotakuta alkoholistiksi päin naamaa?

Tarkoitukseni ei ollut että otat retoriikkani kirjaimellisesti. Pahoitteluni.

Masennuskin voi uusia vaikka siitä toipuisikin.

Joillain on siihen enemmän taipumusta kuin toisilla.

Alkoholismikaan ei parane kokonaan, pienikin tippa alkoholia on tällöin liikaa.

Joku kurjoitti: „Näyttää tulleen käyttöön 2010-luvulla, ei ollut päihdelääketieteen kirjallisuudessa vielä 2000-luvun alussa. Ja tuossakin puhutaan kuitenkin alkoholiriippuvuudesta.“

Ja höpsis! Kuivilla oleva alkoholisti on alkoholisti elämäsnsä loppuun asti ja se on tiedetty jo ainakin 1970-Luvulta saakka!!!

Alkoholisti on alkoholisti koko elämänsä, vaikkei joisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholisti on alkoholisti koko elämänsä, vaikkei joisikaan.

Joojoo, mutta mikä saa sinut ajattelemaan tuolla tavalla? Lääketiede ei tunne alkoholisteja jaa alkoholiriippuvaisia. Kun lopetat juomisen ja vieroitusoireet lakkaavat, et ole enää alkoholiriippuvainen. Mitä hyötyä heroiiniriippuvaiselle on siitä että häntä parannuttuaan kutsutaan heroinistiksi turuilla ja toreilla? Eikö olisi parempi jättää menneet taakse ja jatkaa elämää?

Masennuksesta voi parantua, alkoholismista ei.

Pähkinäallergikkokin on pähkinäallergikko, vaikkei koskaan enää syö pähkinää. Alkoholisti on alkoholisti, vaikkei koskaan enää juo. Näin meille avominnehoidossa opetettiin

Alkoholismi vertautuu allergiaan.  Sekään ei mihinkään katoa.  Se pidetään vain kurissa välttämällä allergiaa aiheuttavaa ainetta.  

Joissakin tapauksissa allergiaa voidaan yrittää hoitaa siedätyshoidolla,  koska allergioita on niin monenlaisia ja jotkut tapaukset on lievempiä ja jotkut vaikeita.  Alkoholismi ei ole koskaan lievä, niin että sitä voisi hoitaa siedättämällä ihmistä, koska se on psyyken sairaus.  Kun kovasta viinankäyttäjästä sukeutuu alkoholisti, se on aina vakava tapaus.  Se voidaan pitää kurissa vain välttämällä alkoholia totaalisesti.  

Pienikin määrä alkoholia laukaisee taudin niin, että se on jälleen päällä kaikkine ilmiöineen.

On paljon ihmisiä, jotka lopettavat alkon käytön kokonaan siksi, että ovat vain sitä mieltä, että se ei heille sovi.  Välttämättä he eivät ole mitään alkoholisteja, ovatpahan vain taipuvaisia tekemään kännissä kaikenlaista tyhmää ja lopulta itse tajunneet asian ja päättäneet lopettaa sen käytön.  Joillekin se voi olla myös periaatekysymys, alkoholihan ei ole mitenkään välttämätön asia ihmisen elämässä.   Jos he jossain tilanteessa sitten ottavat sitä alkoholia, se ei heille kuitenkaan jää päälle putkeksi, kuten alkoholisteille tapahtuu.

Alkoholismi on siis häiriö, joka ei koskaan parane.  Se vain pidetään kurissa pysymällä raittiina.  Aivan samoin, kuin minun on pysyttävä erossa penisilliinistä.  Allergia ei parane koskaan, mutta ei myöskään tule esiin, kun en sitä lääkettä nauti.

Yleensä ensimmäinen askel raitistumiseen on se, että pystyy tunnustamaan itselleen olevansa alkoholisti.  Siinä ei ole mitään hävettävää eikä loukkaavaa.  

Vierailija kirjoitti:

Masennuksesta voi parantua, alkoholismista ei.

Pähkinäallergikkokin on pähkinäallergikko, vaikkei koskaan enää syö pähkinää. Alkoholisti on alkoholisti, vaikkei koskaan enää juo. Näin meille avominnehoidossa opetettiin

Mitä konkreettista hyötyä alkoholismista parantunut ENTINEN alkoholisti saa siitä että identifioi itsensä alkoholistiksi vaikka on parantunut alkoholismista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholisti on alkoholisti koko elämänsä, vaikkei joisikaan.

Joojoo, mutta mikä saa sinut ajattelemaan tuolla tavalla? Lääketiede ei tunne alkoholisteja jaa alkoholiriippuvaisia. Kun lopetat juomisen ja vieroitusoireet lakkaavat, et ole enää alkoholiriippuvainen. Mitä hyötyä heroiiniriippuvaiselle on siitä että häntä parannuttuaan kutsutaan heroinistiksi turuilla ja toreilla? Eikö olisi parempi jättää menneet taakse ja jatkaa elämää?

Niinpä niin.  Mutta kun tämä ihminen, joka on siis mielestäsi parantunut alkoholismista ja ei ole enää alkoholiriippuvainen, niin hänhän voisi sitten sen jälkeen käyttää alkoholia ihan niin kuin muutkin ihmiset, aina silloin tällöin, pieniä määriä ja joskus isompiakin....   vai kuinka?

Kas siinä se ero onkin.  Tämä entinen alkoholisti ei voi koskaan käyttää alkoholia yhtään, koska se riippuvuus on siellä pohjalla edelleen.  Ei siitä parannuta.  Ei siitä tulla kohtuukäyttäjäksi ikinä.

Kenties voi olla jokunen hyvin harva, joka siihen kykenee, mutta silloin on myös kysyttävä, onko tämä ihminen oikeasti alkoholisti koskaan ollutkaan.  Koska alkoholismi on geenisairaus.  On ihmisiä, joilla on alkoholismigeeni.  Ja on ihmisiä, joilla tätä ei ole, mutta saattavat muuten olla suurkuluttajia, jos muut altistavat tekijät toteutuvat.

Asiantuntijat sanovat, että kun ex-alkoholisti ottaa sen yhdenkin ryypyn, sairaus kytkeytyy päälle ja jatkuu heti siitä samasta pisteestä, missä ihminen oli ennen raitistumistaan.  Jos olit ennen raitistumistasi ojan pohjalla mönkivä puli, olet hyvin nopeasti sen ryypyn ottosi jälkeen jälleen siellä ojan pohjalla.  

Eli riippuvuus pidetään poissa vain välttämällä täysin sitä riippuvuuden aiheuttajaa.  Se on eri asia, kuin että ihminen olisi kokonaan riippumaton alkoholista.  Jos niin olisi, hänen ei tarvitsisi täysraitis ollakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholisti on alkoholisti koko elämänsä, vaikkei joisikaan.

Joojoo, mutta mikä saa sinut ajattelemaan tuolla tavalla? Lääketiede ei tunne alkoholisteja jaa alkoholiriippuvaisia. Kun lopetat juomisen ja vieroitusoireet lakkaavat, et ole enää alkoholiriippuvainen. Mitä hyötyä heroiiniriippuvaiselle on siitä että häntä parannuttuaan kutsutaan heroinistiksi turuilla ja toreilla? Eikö olisi parempi jättää menneet taakse ja jatkaa elämää?

Niinpä niin.  Mutta kun tämä ihminen, joka on siis mielestäsi parantunut alkoholismista ja ei ole enää alkoholiriippuvainen, niin hänhän voisi sitten sen jälkeen käyttää alkoholia ihan niin kuin muutkin ihmiset, aina silloin tällöin, pieniä määriä ja joskus isompiakin....   vai kuinka?

Kas siinä se ero onkin.  Tämä entinen alkoholisti ei voi koskaan käyttää alkoholia yhtään, koska se riippuvuus on siellä pohjalla edelleen.  Ei siitä parannuta.  Ei siitä tulla kohtuukäyttäjäksi ikinä.

Kenties voi olla jokunen hyvin harva, joka siihen kykenee, mutta silloin on myös kysyttävä, onko tämä ihminen oikeasti alkoholisti koskaan ollutkaan.  Koska alkoholismi on geenisairaus.  On ihmisiä, joilla on alkoholismigeeni.  Ja on ihmisiä, joilla tätä ei ole, mutta saattavat muuten olla suurkuluttajia, jos muut altistavat tekijät toteutuvat.

Asiantuntijat sanovat, että kun ex-alkoholisti ottaa sen yhdenkin ryypyn, sairaus kytkeytyy päälle ja jatkuu heti siitä samasta pisteestä, missä ihminen oli ennen raitistumistaan.  Jos olit ennen raitistumistasi ojan pohjalla mönkivä puli, olet hyvin nopeasti sen ryypyn ottosi jälkeen jälleen siellä ojan pohjalla.  

Eli riippuvuus pidetään poissa vain välttämällä täysin sitä riippuvuuden aiheuttajaa.  Se on eri asia, kuin että ihminen olisi kokonaan riippumaton alkoholista.  Jos niin olisi, hänen ei tarvitsisi täysraitis ollakaan.

Jep. Putki saattaa pärähtää päälle jopa siitä, että syö jotain ruokaa, jossa on alkoholia. Muistan, kun yksi kaverini joskus teininä avautui mulle kummisedästään, joka oli hänelle tosi läheinen. Heidän perheensä olivat viettäneet joulua yhdessä, ja sitten tämä kummisetä oli syönyt jotain säilykepersikoita, joissa oli alkoholia, ja sen jälkeen oli sitten käynyt salaa baarikaapilla ja katastrofi oli valmis.

Suurin osa alkoholisteista kutsuu kyllä itse itseään alkoholisteiksi. Ei se muiden tehtävä olekaan sormella osoitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennuksesta voi parantua, alkoholismista ei.

Pähkinäallergikkokin on pähkinäallergikko, vaikkei koskaan enää syö pähkinää. Alkoholisti on alkoholisti, vaikkei koskaan enää juo. Näin meille avominnehoidossa opetettiin

Mitä konkreettista hyötyä alkoholismista parantunut ENTINEN alkoholisti saa siitä että identifioi itsensä alkoholistiksi vaikka on parantunut alkoholismista?

Koska hänen pitää tunnustaa itselleen, että hän EI ole siitä parantunut.  

Hänen pitää koko ajan tajuta olevansa edelleen alkoholisti.  Siitä se konkreettinen hyöty hänelle tulee.  Hän ymmärtää oman tilansa eikä valehtele itselleen olevansa parantunut.  Silloin hän myöskin ymmärtää, ettei voi juoda alkoholia, jos haluaa elää niin, ettei sairaus rasita häntä ja hänen läheisiään.