Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työelämään siirtymisen vaikeus: hyödytön yliopistotutkinto?
21.08.2021 |
Ongelmani on nyt se, että olen pian valmistumassa maisteriksi, jolla on melko laajat yleistiedot tieteenalaltaan ja valmiudet tieteelliseen ajatteluun, mutta ei varsinaista ammattikoulutusta mihinkään. Yliopistokoulutukseni ei anna ammatillista pätevyyttä, vaan on niin sanottu generalistinen ala, joka liittyy humanistis-yhteiskuntatieteisiin. Työelämään siirtymisen olen kokenut tutkinnolla vaikeaksi, koska tutkinto-opiskeluun ei tähän mennessä ole sisältynyt lainkaan työharjoittelua, enkä ole opintojen kautta saanut esimerkiksi kesätyömahdollisuuksia lukuisista hakemuksistani huolimatta. Toivon, että maisteriksi valmistuminen muuttaa tilannetta ja avaisi kesätyömahdollisuuksia joltakin toimialoilta.
Kommentit (427)
Millaiset urasuunnitelmat sinulla oli alaa valitessa? En voi ymmärtää ihmisiä jotka päättävät opiskella jotain 5-6 vuotta, mutta eivät uhraa sekuntiakaan miettiäkseen mitä hyötyä siitä vuosien uhraamisesta on.
Itsellä alan työllistävyys oli ehdottomasti ykköskriteeri kun mietin mitä lähden opiskelemaan. Ensin kävin läpi alat joilta oli todennäköisinta työllistyä, ja valitsin sen joka oli niistä itselle mieluisin. Ei niin päin, että olisin vaan mennyt johonkin "tää on ihquu" ja sitten hups viiden vuoden päästä vasta mietitään mitäs töitä tällä saa.
Aplla olisi ollut lukuisia mahdollisuuksia vaihtaa alaakin kesken opintojen, kun ilmeisesti jo muutaman vuoden jälkeen alkoi käydä selväksi ettei sillä koulutuksella saa edes kesätöitä. Niin makaa kuin petaa, tässä on kyllä ihan tietoisesti itse pedattu itselle työttömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa tarkkaan harkita, otatko "paperit ulos" heti sen jälkeen kun olet suorittanut tutkinnon. Kuukausi sen jälkeen ilman töitä alkaa signaloida työnantajille että jaa, eipä tuo ole kenellekkään kelvannut, liekö siinä jotain vikaa? Vähän niin kuin käytetty auto joka seisoo kuukausia liikkeen pihassa. Tokko joku huippuhaluttu janipettereiden suosikkimalli siellä seisoisi.
Ota mieluummin jotain ylimääräisiä kursseja vielä kun opinto-oikeutta on jäljellä, ja hae samalla töitä. Steve Jobskin hengaili jossain kalligrafiakurssilla ihan läpällä ja siitä olikin lopulta arvaamatonta hyötyä. Työnantajan vinkkelistä olet edelleen siinä haluttavien kohortissa, ikään kuin vaihtoauto joka on juuri saapunut tai kohta saapumassa vaihtoautohalliin, kannattaa ottaa ennen kuin joku muu ehtii.
Sun tarvitsee löytää se oma juttusi.
Mieti mitä haluaisit tehdä ja mitä tutkinto sinulle tarjoaa. Perustele se sen jälkeen hakemuksessa.
"Kiinnostus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen sai minut valitsemaan yhteiskuntatieteet" tai "Minua kiinnostaa ihmisen toiminta yhteiskunta ja ihmisten väliset suhteet, joten lähdin opiskelemaan sosiologiaa". Suurin osa rekrytoijista ei tiedä, mitä eri koulutukset ovat, eivätkä sitä jaksa selvittää. Sinun täytyy se heille kertoa.
Kun tiedät itsekin, mitä osaat, haet paikkaa, jossa juuri sitä osaamista voi hyödyntää. Perustele hakemuksessa AINA miksi haet juuri sitä paikkaa. Mieluummin olisit siivoamassa, kun se on itsenäisempää työtä kuin mäkkärin kassa, tai päinvastoin. Älä hae massoittain mitä tahansa paikkoja. Se näkyy hakemustesi laadussa ja ne ikuiset "kiitos mutta ei kiitos"-viestit turhauttavat rankasti.
Kokeile Kelan ja järjestöjen lisäksi julkista sektoria sekä pankkeja ja vakuutusyhtiöitä, eläkeyhtiöitä. Sellaisia, missä käsitellään ihmisten asioita ja mitkä ovat välttämätön osa yhteiskunnan toimintaa. Vaikka olisi pelkkää aspaduunia, mutta kunhan kirjoitat sen CV:hen oikein, seuraava paikka löytyy helpommalla.
Tieteellisellä ajattelulla ei työelämässä valitettavasti tee mitään, mutta sanoita se toisin. Sinulla on laaja osaaminen, osaat katsoa asioita eri näkökulmista, osaat muodostaa kokonaisuuksia, yhdistää asioita toisiinsa, sinulla on metodiosaamista (tätä pitää avata tarkemmin) jne. Kuvaa myös työskentelypersoonaasi. Netistä löytyy paljon adjektiivilistoja. Kysy myös kavereilta miten he kuvaisivat sinua.
Sekä työpaikkailmoitukset että työhakemukset ovat yleensä laadultaan huonohkoja. Kummassakaan ei kerrota riittävästi mitä pitäisi tehdä ja millä osaamisella.
No, itse valikoin huolellisesti yliopistosta työllistävän ns. professioalan, jolle olen nyt valmistumassa (ei lääkis/DI, vaan eräs pienempi). Osoittautui, että omat kyvyt ja kiinnostus eivät sittenkään vastanneet tämän profession tarpeisiin, ja omassa alassa kiinnostaa lähinnä vain ne generalistipuolen piirteet. Minut on esimerkiksi työhaastattelussa helppo kompastuttaa helpoillakin alaan liittyvillä kysymyksillä, koska en alan sinnikkäästä opiskeluista huolimatta hallitse kokonaisuutta niin, että vastaukset löytyisivät kuin vettä vain. Nyt lähinnä vain ahdistaa ajatus tämän alan töihin pyrkimisestä.
Että suo siellä, vetelä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tarkkaan harkita, otatko "paperit ulos" heti sen jälkeen kun olet suorittanut tutkinnon. Kuukausi sen jälkeen ilman töitä alkaa signaloida työnantajille että jaa, eipä tuo ole kenellekkään kelvannut, liekö siinä jotain vikaa? Vähän niin kuin käytetty auto joka seisoo kuukausia liikkeen pihassa. Tokko joku huippuhaluttu janipettereiden suosikkimalli siellä seisoisi.
Ota mieluummin jotain ylimääräisiä kursseja vielä kun opinto-oikeutta on jäljellä, ja hae samalla töitä. Steve Jobskin hengaili jossain kalligrafiakurssilla ihan läpällä ja siitä olikin lopulta arvaamatonta hyötyä. Työnantajan vinkkelistä olet edelleen siinä haluttavien kohortissa, ikään kuin vaihtoauto joka on juuri saapunut tai kohta saapumassa vaihtoautohalliin, kannattaa ottaa ennen kuin joku muu ehtii.
Kaikki ei voi hengailla yliopiston kirjoilla pitkään, koska jos on laskenut saavansa kelan opintolainahyvityksen niin täytyy valmistua määräajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmeen autonkuljettajan ja ruokalähetin paikkoja te oikein haette? Ainakin meidän firmassa ajokortittomat kulkevat työkaverin kyydissä tai taksilla, ihan sama vaikka olisivat miten vastavalmistuneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kuulostaa omituiselle. Olet lukenut jotain kiinnostavaa ja kivaa, mutta et tiedä mihin ammattiin valmistut?
Eikä työharjoittelua?Yliopistossa ei kaikilla aloilla ole mitään "harjoitteliua."
Kannattaisiko nämä alat kiertää kaukaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te joilla on lahjakkuutta yliopisto opintoihin, niin miksi te suoritatte jonkun sellaisen tutkinnon jolla ei saa töitä ja pärjää huonommin kuin me ammattikoulun käyneet? Eikö se ole aika olennainen juttu, että on jonkinlaiset tulevaisuuden näkymät ja työllisyys tiedossa? Niistä aloista pitää valita missä on töitä, sen takia sitä koulua käydään että joskus päästään palkka työhön.
Minä ainakin opiskelin itseäni varten, työllistyminen on vain kiva lisäbonari. Joudun kuitenkin olemaan itseni kanssa 24/7 mutta töissä vain 40h viikossa.
Kylläpä olette ilkeitä ap:lle!
Professioalojen paikkoja ei riitä kaikille, eivätkä kaikki niitä edes halua. Hyvän työllisyyden kääntöpuolena niissä on usein täysin olemattomat etenemismahdollisuudet. Valmistu kaksvitosena luokanopettajaksi ja tee sitä seuraavat 40 vuotta. Jippii. Erityisesti sinne kannattaa suunnata, jos ei edes pidä lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joilla on lahjakkuutta yliopisto opintoihin, niin miksi te suoritatte jonkun sellaisen tutkinnon jolla ei saa töitä ja pärjää huonommin kuin me ammattikoulun käyneet? Eikö se ole aika olennainen juttu, että on jonkinlaiset tulevaisuuden näkymät ja työllisyys tiedossa? Niistä aloista pitää valita missä on töitä, sen takia sitä koulua käydään että joskus päästään palkka työhön.
Minä ainakin opiskelin itseäni varten, työllistyminen on vain kiva lisäbonari. Joudun kuitenkin olemaan itseni kanssa 24/7 mutta töissä vain 40h viikossa.
Kuka sinut elättää, jos työllistyminen vain kiva pikkulisä?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tarkkaan harkita, otatko "paperit ulos" heti sen jälkeen kun olet suorittanut tutkinnon. Kuukausi sen jälkeen ilman töitä alkaa signaloida työnantajille että jaa, eipä tuo ole kenellekkään kelvannut, liekö siinä jotain vikaa? Vähän niin kuin käytetty auto joka seisoo kuukausia liikkeen pihassa. Tokko joku huippuhaluttu janipettereiden suosikkimalli siellä seisoisi.
Ota mieluummin jotain ylimääräisiä kursseja vielä kun opinto-oikeutta on jäljellä, ja hae samalla töitä. Steve Jobskin hengaili jossain kalligrafiakurssilla ihan läpällä ja siitä olikin lopulta arvaamatonta hyötyä. Työnantajan vinkkelistä olet edelleen siinä haluttavien kohortissa, ikään kuin vaihtoauto joka on juuri saapunut tai kohta saapumassa vaihtoautohalliin, kannattaa ottaa ennen kuin joku muu ehtii.
Ei kyllä auta työllistymisessä yhtään sen enempää olla ikiopiskelija, päinvastoin.
Valmistuneena sitä paitsi pääsee työttömyyskorvaukselle ja muun lainattomannsosiaaliturvan piiriin, mitä opiskelijalla ei ole. Lisäksi voi hakeutua työikäinen avulla työllistämistoimien piiriin, mikä voi olla hyvä jos ei ole mitään aiempaa työkokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terve vaan, täällä samanlainen ja ollut työtön-pätkätyössä-tempputyöllistetty-koulutuksissa-urasuunnittelijan asiakkaana jo 20 vuotta valmistumisen jälkeen.
Vakituista työpaikkaa en ole saanut ja hakemuksia olen lähetellyt tuhansia. Olen ahkera ja tykätty tyyppi ollut jokaisessa pestissäni, mutta koska ne ovat olleet pelkkiä määräaikaisuuksia, niin eipä ole työpaikkaa irronnut.
Kannattaa oikeasti mennä opiskelemaan vielä joku ammattitutkinto, ettei käy kuin minulle. Olen kohta 50-vuotias ja ikäsyrjintääkin alkaa näkyä. Edes Mäkkiin en pääse töihin.
Tulee köyhät eläkevuodet, jos edes eläkkeelle koskaan tästä jamasta pääsenkään.
Aivan turha tutkinto.
Itse havahduin onneksi jo muutaman vuoden räpistelyn jälkeen ja hankin ammattitukinnon. Nyt olen ollut jo kohta 10 vuotta mieluisassa ja mielekkäässä työssä
Ei humanistisilla tutkinnoilla tee mitään jos ei jää tutkijaksi. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tarkkaan harkita, otatko "paperit ulos" heti sen jälkeen kun olet suorittanut tutkinnon. Kuukausi sen jälkeen ilman töitä alkaa signaloida työnantajille että jaa, eipä tuo ole kenellekkään kelvannut, liekö siinä jotain vikaa? Vähän niin kuin käytetty auto joka seisoo kuukausia liikkeen pihassa. Tokko joku huippuhaluttu janipettereiden suosikkimalli siellä seisoisi.
Ota mieluummin jotain ylimääräisiä kursseja vielä kun opinto-oikeutta on jäljellä, ja hae samalla töitä. Steve Jobskin hengaili jossain kalligrafiakurssilla ihan läpällä ja siitä olikin lopulta arvaamatonta hyötyä. Työnantajan vinkkelistä olet edelleen siinä haluttavien kohortissa, ikään kuin vaihtoauto joka on juuri saapunut tai kohta saapumassa vaihtoautohalliin, kannattaa ottaa ennen kuin joku muu ehtii.
Ei kyllä auta työllistymisessä yhtään sen enempää olla ikiopiskelija, päinvastoin.
Valmistuneena sitä paitsi pääsee työttömyyskorvaukselle ja muun lainattomannsosiaaliturvan piiriin, mitä opiskelijalla ei ole. Lisäksi voi hakeutua työikäinen avulla työllistämistoimien piiriin, mikä voi olla hyvä jos ei ole mitään aiempaa työkokemusta.
Työikäinen=työkkärin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, itse valikoin huolellisesti yliopistosta työllistävän ns. professioalan, jolle olen nyt valmistumassa (ei lääkis/DI, vaan eräs pienempi). Osoittautui, että omat kyvyt ja kiinnostus eivät sittenkään vastanneet tämän profession tarpeisiin, ja omassa alassa kiinnostaa lähinnä vain ne generalistipuolen piirteet. Minut on esimerkiksi työhaastattelussa helppo kompastuttaa helpoillakin alaan liittyvillä kysymyksillä, koska en alan sinnikkäästä opiskeluista huolimatta hallitse kokonaisuutta niin, että vastaukset löytyisivät kuin vettä vain. Nyt lähinnä vain ahdistaa ajatus tämän alan töihin pyrkimisestä.
Että suo siellä, vetelä täällä.
Kuulostaa oikikselta. Sekään ei enää työllistä automaattisesti, vaikka pääasiassa hyvin työllistääkin. Ja mitä itse joudun töissä sopimusasioita käymään juristien kanssa läpi, vaikuttaa heidän työnsä monelta osin tappavan tylsältä pikkuasioiden hinkkaamiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terve vaan, täällä samanlainen ja ollut työtön-pätkätyössä-tempputyöllistetty-koulutuksissa-urasuunnittelijan asiakkaana jo 20 vuotta valmistumisen jälkeen.
Vakituista työpaikkaa en ole saanut ja hakemuksia olen lähetellyt tuhansia. Olen ahkera ja tykätty tyyppi ollut jokaisessa pestissäni, mutta koska ne ovat olleet pelkkiä määräaikaisuuksia, niin eipä ole työpaikkaa irronnut.
Kannattaa oikeasti mennä opiskelemaan vielä joku ammattitutkinto, ettei käy kuin minulle. Olen kohta 50-vuotias ja ikäsyrjintääkin alkaa näkyä. Edes Mäkkiin en pääse töihin.
Tulee köyhät eläkevuodet, jos edes eläkkeelle koskaan tästä jamasta pääsenkään.
Aivan turha tutkinto.Itse havahduin onneksi jo muutaman vuoden räpistelyn jälkeen ja hankin ammattitukinnon. Nyt olen ollut jo kohta 10 vuotta mieluisassa ja mielekkäässä työssä
Ei humanistisilla tutkinnoilla tee mitään jos ei jää tutkijaksi. Valitettavasti.
Kummasti kaikki tuntemani humanistit on hyvissä työpaikoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joilla on lahjakkuutta yliopisto opintoihin, niin miksi te suoritatte jonkun sellaisen tutkinnon jolla ei saa töitä ja pärjää huonommin kuin me ammattikoulun käyneet? Eikö se ole aika olennainen juttu, että on jonkinlaiset tulevaisuuden näkymät ja työllisyys tiedossa? Niistä aloista pitää valita missä on töitä, sen takia sitä koulua käydään että joskus päästään palkka työhön.
Minä ainakin opiskelin itseäni varten, työllistyminen on vain kiva lisäbonari. Joudun kuitenkin olemaan itseni kanssa 24/7 mutta töissä vain 40h viikossa.
Kuka sinut elättää, jos työllistyminen vain kiva pikkulisä?
Se elättää, joka saa työpaikan minun sijastani ja muut hänen kaltaisensa. Ei tässä käy niin, että akateemisia työpaikkoja jäisi täyttämättä vaan joku saa töitä ja joku toinen ei.
Nyt ei varmaan auta muu kuin lähteä lähihoitaja kouluun, jos meinaa vielä töitä tehdä. Lukiopohjalta lyhyet opinnot ja täysin varma työllisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terve vaan, täällä samanlainen ja ollut työtön-pätkätyössä-tempputyöllistetty-koulutuksissa-urasuunnittelijan asiakkaana jo 20 vuotta valmistumisen jälkeen.
Vakituista työpaikkaa en ole saanut ja hakemuksia olen lähetellyt tuhansia. Olen ahkera ja tykätty tyyppi ollut jokaisessa pestissäni, mutta koska ne ovat olleet pelkkiä määräaikaisuuksia, niin eipä ole työpaikkaa irronnut.
Kannattaa oikeasti mennä opiskelemaan vielä joku ammattitutkinto, ettei käy kuin minulle. Olen kohta 50-vuotias ja ikäsyrjintääkin alkaa näkyä. Edes Mäkkiin en pääse töihin.
Tulee köyhät eläkevuodet, jos edes eläkkeelle koskaan tästä jamasta pääsenkään.
Aivan turha tutkinto.Itse havahduin onneksi jo muutaman vuoden räpistelyn jälkeen ja hankin ammattitukinnon. Nyt olen ollut jo kohta 10 vuotta mieluisassa ja mielekkäässä työssä
Ei humanistisilla tutkinnoilla tee mitään jos ei jää tutkijaksi. Valitettavasti.
Kummasti kaikki tuntemani humanistit on hyvissä työpaikoissa.
Niinkö, missä? Minun opiskelukavereistani yksikään ei tee töitä opiskelemamme alan parissa. Siis on kouluttauduttu toisille aloille sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terve vaan, täällä samanlainen ja ollut työtön-pätkätyössä-tempputyöllistetty-koulutuksissa-urasuunnittelijan asiakkaana jo 20 vuotta valmistumisen jälkeen.
Vakituista työpaikkaa en ole saanut ja hakemuksia olen lähetellyt tuhansia. Olen ahkera ja tykätty tyyppi ollut jokaisessa pestissäni, mutta koska ne ovat olleet pelkkiä määräaikaisuuksia, niin eipä ole työpaikkaa irronnut.
Kannattaa oikeasti mennä opiskelemaan vielä joku ammattitutkinto, ettei käy kuin minulle. Olen kohta 50-vuotias ja ikäsyrjintääkin alkaa näkyä. Edes Mäkkiin en pääse töihin.
Tulee köyhät eläkevuodet, jos edes eläkkeelle koskaan tästä jamasta pääsenkään.
Aivan turha tutkinto.Itse havahduin onneksi jo muutaman vuoden räpistelyn jälkeen ja hankin ammattitukinnon. Nyt olen ollut jo kohta 10 vuotta mieluisassa ja mielekkäässä työssä
Ei humanistisilla tutkinnoilla tee mitään jos ei jää tutkijaksi. Valitettavasti.
Kummasti kaikki tuntemani humanistit on hyvissä työpaikoissa.
Niin, koska ne työllistymättä jääneet ovat pudonneet sun kaveripiiristäsi pois. Tuttavapiirisi myös isolta osin koostuu työkavereistasi ja muista työelämän verkostoista.
Alue: Aihe vapaa
Tämä. Ei riitä, että ajautuu jonkun koulutuksen läpi ja ihmettelee valmistuttuaan että mihin työllistyy. Sitä omaa työuraa pitää suunnitella alusta lähtien. Hankkia työkokemusta, verkostoja ja osaamista.