jaa elämästäsi jotakin, joka saisi muut palstalaiset huutamaan provoa!

Harrastin kerran seksiä 2 tytön kanssa. Olimme n. 18-vuotiaita ja kännissä. Toinen heistä oli exäni ja toinen kämppikseni. Paikka oli erään yhteisen ystävämme koti, ystävän sängyssä, hänen huoneessaan. Asetelma suoraan kuin jostain pornoleffasta. Hauskaa oli.

Olen ylipainoinen (BMI27), löysäkroppainen, riipputissinen ja täynnä selluliittia. Mieheni on upea ilmestys: treenattu, puhdaspiirteinen ja todella, todella hyvännäköinen. Mieheni rakastaa kumpuilevaa löllövatsaani ja on jatkuvasti puristelemassa. Hän ei ole feeder. Rakastuimme toistemme luonteisiin :)

Olin joskus hyvä oppilas ja potentiaalinen menestyjä. Kirjoitin 4 laudaturia ja pääsin lukion jälkeen sisään hyvään kouluun. Keskeytin kuitenkin jatko-opinnot, koska muu elämä ja tekeminen kiinnosti enemmän. Elin vähän liian railakkaasti, aloin voida todella huonosti ja minulla todettiin vakava sairaus. Vietin pari vuotta lähes pelkästään kotona ja tein vain satunnaisia työkeikkoja. Olin sairas, masentunut, velkaannuin ja suunnittelin vakavissani itsemurhaa. Terveys meni kuitenkin parissa vuodessa parempaan suuntaan ja nykyään pystyn taas tekemään töitä. Pääsykokeissakin olen ollut, päässyt uudelleen kouluun ja ottanut paikan vastaan, mutta velkojen takia pitää käydä töissä täyspäiväisesti. Ja tässä kaikessa outoa on se, että kukaan lähipiiristäni ei tiedä koko kuviota. Veloista en ole kertonut kenellekään, sairaudesta tietävät vain kaksi parasta ystävää... Eniten pihalla ovat sukulaiseni, jotka edelleen elävät siinä luulossa, että opiskelen samassa paikassa kuin silloin lukion jälkeen. Minusta on kehittynyt taitava tarinoiden keksijä ja valehtelija.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 21:15"]Olen nuori, kaunis, älykäs, hyväkroppainen. Harrastan seksiä perheellisten ukkomiesten kanssa säännöllisesti. Monet avioliitot pysyvät kasassa vain, kun mies pääsee välillä vieraisiin.
[/quote]

Niin. Taidat olla niin ruma ja tyrkky ettei komeat, lihaksikkaat ja vielä nuoret sinkkumiehet edes vilkaise sua...

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 22:14"]

Olen myynyt käytettyjä pikkuhousuja, juon itseni humalaan joka viikonloppu, kiroilen ja hengailen kavereideni kanssa jotka jotkut käyttävät huumeita, se on hauskaa. Itse olen myös polttanut pilveä mutta nykyään tosi tosi harvoin... ... ja työkseni saatan hoitaa just sun lasta. Ja oon muuten ihan helvetin hyvä mun työssä.

[/quote]

Ei tuo nyt kauhean "hurjalta" kuulosta.

Minulla oli kerran kaverina yksi teinityttö joka jakoi itseään kaikille maahanmuuttajamiehille, tämä yhtään liioittelematta, nainen itse myönsi asian ja kaikkihan sen tiesivät. Naisella oli tapana tulla junalla pk-seudulle miehiä tapailemaan. Kukaan ei uskoisi tätä, koska olen itse täysin eri tyyppinen nainen hiljainen introvertti joka ei tapaile ihan ketä tahansa miestä.

Olen itse pilannut muutamat suhteeni kun en tiennyt mitä itse halusin ja sitten heittäydyin vaikeaksi ja ilkeäksi. Olin itsestäni salaa ylpeä jos onnistuin suututtamaan/tuottamaan pahan mielen jollekin miehelle etsimällä miehestä kaikki viat esiin. Toivon etten jatkossa jatka tätä käytöstä, mutta koskaan ei voi tietää. Olen myös tehnyt pieniä kostoja melkein jokaiselle exälleni suhteen päätyttyä, vaikka yleensä minä olin se jättäjä. Kerran yksi mies sanoi minulle etten edes halua kunnollista miestä, vaan minua kiinnostaa "pahat miehet" silloin asia olikin näin, vaikka en koskaan myöntönyt asiaa vaan esiinnyin lähes kauhistuneena että minäkö. Minulla on "kiltin naisen" leima otsassa, mutta välillä olen ollut muutakin. 

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 23:27"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 23:18"]

Minulla on myös c-hepatiitti ollut mikä hoidettiin pois 2011. Ja lapset hoidossa 2krt/kk. Kyllä mulla paha riippuvuus on ;)! Työskentelen vielä esimiestehtävissä. HUI :)!

[/quote]

Ja elämä jatkui samanlaisena koko loppuelämän. Hupikäyttö riistäytyy lähes 100%:sti täyspäiväiseksi narkkariudeksi. Palataan asiaan viiden vuoden kuluttua. Silloin sulla on mennyt työ, lapset, terveys, ja mielenterveys, puhumattakaan luottotiedoista, köyhyydestä, irtolaisuudesta, rikollisuudesta ja huoraamisesta. Lue tämä, ja oikeasti, jos yhtään välität elämästäsi ja lapsistasi, lopetat vielä kun pystyt. Muista, että sinua on varoitettu.

[/quote]

Ei ns. viihdekäyttö aina johda riippuvuuteen, itse tiedän monia ihmisiä jotka viihdekäyttää silloin tällöin, muuten elävät normaalia elämää ja samaa on jatkaneet vuosia. Sitäpaitsi alkoholi aiheuttaa herkemmin riippuvuutta kuin monet huumeista (googlaa vaikka), silti kaikki alkoholia käyttävätkään ei ole alkoholisteja... Suomessa vaan suunnilleen kerrankin pilveä maistanut leimataan narkkariksi. 

Olen tapaillut siivoojamiestä, pitsamiestä ja akateemista miestä. En koskaan katso miehen ammattia, vaan luonnetta ja yleisilmettä

Olen muuttanut luteiden ja kirppujen takia viisi kertaa

Olen käynyt treffeillä myös rumien ja köyhien miesten kanssa ja olen myös kieltäytynyt treffeistä komeiden sinkkumiesten kanssa jos mies on ollut lipevä, oikeasti varattu tai muuten outo/epäilyttävä. Kukaan ei uskoisi tätä minusta koska moni ajattelee että valitsisin miehen vain ja ainoastaan ulkonäön perusteella, vaikka asia ei ole näin. En myöskään koskaan voisi kuvitella tapailevani jonkun ystävän/tutun miestä oli miten tahansa komea, harmi vaan etteivät kaikki tätä usko, sillä kahden entisen ystävän miehet tulivat pyytämään minua treffeille,  jolloin syntipukki olin tietysti vain minä.

Olen suomalainen muslimi ja käytän huivia. Silti olen yhä kaunis ja tyylikäs,saan usein kehuja vaatetuksestani. Panostan yhä laatumerkkeihin ja suosin hillittyjä värejä. Palstalaisten mukaan minun pitäisi olla ylipainoinen,kalman kalpea ja pukeutua mahdollisimman rumasti. 

Silloin kun oli se suuri ja täysin sekava Saana-Jussi Parviainen kohu niin satuin näkemään Jussin eräässä ostoskeskuksessa, hän katsoi minua intensiivisesti silmiin ja minulle tuli kiire häipyä.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 10:05"]Olen tosi lihava ja onnellinen kropassani, enkä toivo olevani laihempi.

Minulla on hyvännäköinen mies, jonka perään muut naiset kuolaavat. (Jätkä sattuu olemaan fattylover.)
[/quote]

Pics or didnt happen. Läskeillä ei todellakaan ole ikinä sitä parhaimman näköistä jätkää.

En ole koskaan tuntenut minkäänlaista romanttista viehätystä ketään kohtaan. Valehtelen tutuilleni ja läheisilleni asiasta sillä pelkään, että he pitäisivät tätä sairaana. Itse yritän olla ajattelematta asiaa ettei aina tuntuisi niin pahalta. Pelkään jääväni loppuelämäkseni yksin. Suurin toiveeni elämässä olisi rakastava mies ja oma perhe. Tuskin tulee koskaan tapahtumaan.

up

Sairastan dissosiatiivistä identiteettihäiriötä. Eli minulla on monta persoonaa samassa kehossa.
Nämä persoonat eivät ole samaa sukupuolta, yksi ei edes ihminen.

Mies tienaa jo nyt reilu parisataatuhatta vuodessa, jokusen vuoden päästä tilanne on se, että kummankaan ei enää tarvitse käydä töissä, jos kaikki menee niin kuin suunniteltu.

Olen kokenut paljon traumaattisia tapahtumia vauvasta asti. Olen silti ns. järjissäni, ja vaikka olen nytkin sairaslomalla vakavan masennuksen takia, yksikään sairauteni ei ole oire "hulluudesta" vaan pelkästään seuraus siitä, miten terve mieli reagoi ylistressaavissa tilanteissa. Traumojen tasosta koskien lapsuuttani kertonee jotain sekin, että yksikään muu sisaruksistani ei ole kunnossa- yksi on palvelutalon asukas, täysin kykenemätön huolehtimaan itsestään, ja lapsen tasolla monissa asioissa.

Ai mitä minulle sitten on tehty? Hylätty vauvasta asti kerta toisensa perään, epäillään että joku on käyttänyt minua seksuaalisesti hyväkseen, minua on pahoinpidelty ja traumatisoitu jättämällä yksin vaikeisiin tilanteisiin, äitini oli narkomaani (oli; kuoli yliannostukseen ollessani 8-vuotias), isäni alkoholisti. Lapsuus on mennyt selvitessä paitsi näiden asioiden, mutta myös rankan ja jatkuvan koulukiusaamisen kanssa. Masennuin ensimmäisen kerran ala-asteella ja olen ollut siitä asti psykiatrian asiakas.

Eli seuraavan kerran kun sanotte esim. masentuneiden olevan "heikkoja", miettikäähän uudestaan. Minulla on kaikesta kokemastani huolimatta avioliitto, lapsia ja suht onnellinen arkielämä. Illat ja yöt vietän itsekseni ja käsittelen muistojani, pelkojani jne. silloin. Yksin. Lapseni tai mieheni eivät näe tätä puolta minussa ollenkaan, eikä näe kukaan muukaan (paitsi psykiatrian hoitokontakti).

14-vuotias tyttäreni hirtti itsensä.