Onko tämä normaalia?

Olet liiallisen itsekeskeisyyden tilassa. Heillä on oma elämänsä iloineen ja murheineen. Muut eivät vaivaa päätään sinun puheillasi ja et tiedä sitäkään, pidettiinkö sanomisiasi jotenkin tyhminä vai  fiksuina vai kiinnitettiinkö niihin huomiota lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olet liiallisen itsekeskeisyyden tilassa. Heillä on oma elämänsä iloineen ja murheineen. Muut eivät vaivaa päätään sinun puheillasi ja et tiedä sitäkään, pidettiinkö sanomisiasi jotenkin tyhminä vai  fiksuina vai kiinnitettiinkö niihin huomiota lainkaan.

Erikoinen näkökulma. Mitä voin tehdä asialle? Miten korjata tämä inhottava olo? ap

Miksi ylipäänsä annat muille ihmisille tai heidän mielipiteilleen valtaa määritellä mikä & kuka sinä olet?

Todellisuudessa kukaan ei todellakaan jää vatvomaan kenenkään möläytyksiä viikko tolkulla.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäänsä annat muille ihmisille tai heidän mielipiteilleen valtaa määritellä mikä & kuka sinä olet?

Todellisuudessa kukaan ei todellakaan jää vatvomaan kenenkään möläytyksiä viikko tolkulla.

Etkö muka itse ole koskaan kokenut häpeää?  Tai nolannut itseäsi?

Minäkin sanon samaa: pyörit omassa kuplassaai. Tosiasia on, että ihmisiä kiinnostaa oma itsensä, että toiset ihmiset. He voivat unohtaa toisen mokat unohtaakseen ne saman tien.

Kun sisäistät tämän, pääset olostasi eroon.

Ja mitä tulee syvempään paranemiseen, niin sinun pitäisi pohtia ja käsitellä, mistä häpeäsi nousee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet liiallisen itsekeskeisyyden tilassa. Heillä on oma elämänsä iloineen ja murheineen. Muut eivät vaivaa päätään sinun puheillasi ja et tiedä sitäkään, pidettiinkö sanomisiasi jotenkin tyhminä vai  fiksuina vai kiinnitettiinkö niihin huomiota lainkaan.

Erikoinen näkökulma. Mitä voin tehdä asialle? Miten korjata tämä inhottava olo? ap

Ehkä olet liian harvoin ns, puolituttujen seurassa aikaa viettämässä. Uskoisin ,että olet introvertti. Itse ainakin olen ja nautin olostani aina omissa oloissa. ( jo kymmeniä suosia)Olen koko ikäni ollut onnellinen tällaisena. Osaan sanoa ei, ja tiedän etukäteen minne en tahdo mennä ja millaiseen seuraan.

Hyvänä esimerkkinä mainitsen just tapahtuma eilen Vantaan lentokentällä, missä oli aivan piukassa ihmisiä vastaanottamassa Käärijää- hyvä niin. Mutta itse en menisi missään tapauksessa vastaavaan tilanteeseen, evvk, vaikka tv:stä yöllä seurasinkin tarkkaan.

Olkaamme onnellisia juuri sellaisena ,kun olemme.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin sanon samaa: pyörit omassa kuplassaai. Tosiasia on, että ihmisiä kiinnostaa oma itsensä, että toiset ihmiset. He voivat unohtaa toisen mokat unohtaakseen ne saman tien.

Kun sisäistät tämän, pääset olostasi eroon.

Ja mitä tulee syvempään paranemiseen, niin sinun pitäisi pohtia ja käsitellä, mistä häpeäsi nousee.

Tiedän entuudestaan että koen ahdistusta jos joudun puhumaan isolle määrälle tuntemattomia ihmisiä. Esimerkiksi illan istujaisissa. Olisi painajaismaista joutua puhumaan vaikkapa häissä tai muissa juhlissa suurelle määrälle ihmisiä. Koulussa aina kun piti nousta ekana päivänä ylös esittelemään itsensä, tuntui että taju lähtee enkä muistanut tilanteesta jälkikäteen mitään muuta kuin värisevän äänen. ap

Onko sinulla aiempia kokemuksia siitä, että muut ovat seurassa tarttuneet esimerkiksi puhetapaasi tai keskustelutyyliisi ja nälvineet sinua siitä? Jännitätkö ihmisten, etenkin vieraiden ja puolituttujen kanssa keskustelua yleisesti? Jos olet joutunut aiemmin pilkan kohteeksi sosiaalisissa tilanteissa, on inhimillistä jäädä miettimään tilanteita jälkeenpäin. Ikäväksi ja elämää haittaavaksi se muuttuu siinä vaiheessa, jos jäät miettimään jokaista sananvaihtoa ja sätit itseäsi siitä, kuinka "tyhmältä" niissä kuulostit. Se vain lisää ahdistustasi jatkossakin ja ahdistuneena on suurempi riski käyttäytyä tavalla, joka saattaa vaikuttaa ulkopuolisesta omituiselta tai harkitsemattomalta.

Ihan normaalia.

Mutta turhaan murehdit. Vai mietitkö muka itse puolituttusi sanomisia päivätolkulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet liiallisen itsekeskeisyyden tilassa. Heillä on oma elämänsä iloineen ja murheineen. Muut eivät vaivaa päätään sinun puheillasi ja et tiedä sitäkään, pidettiinkö sanomisiasi jotenkin tyhminä vai  fiksuina vai kiinnitettiinkö niihin huomiota lainkaan.

Erikoinen näkökulma. Mitä voin tehdä asialle? Miten korjata tämä inhottava olo? ap

Ehkä olet liian harvoin ns, puolituttujen seurassa aikaa viettämässä. Uskoisin ,että olet introvertti. Itse ainakin olen ja nautin olostani aina omissa oloissa. ( jo kymmeniä suosia)Olen koko ikäni ollut onnellinen tällaisena. Osaan sanoa ei, ja tiedän etukäteen minne en tahdo mennä ja millaiseen seuraan.

Hyvänä esimerkkinä mainitsen just tapahtuma eilen Vantaan lentokentällä, missä oli aivan piukassa ihmisiä vastaanottamassa Käärijää- hyvä niin. Mutta itse en menisi missään tapauksessa vastaavaan tilanteeseen, evvk, vaikka tv:stä yöllä seurasinkin tarkkaan.

Olkaamme onnellisia juuri sellaisena ,kun olemme.

Kyllä, olen introvertti. Tämä on hassua kun joskus koen oloni tuollaisissa tilanteissa hyväksi ja huippusosiaaliseksi, mutta sitten joskus käy näin. Pitäisi kai heti lähteä kun huomaa että tilanne on epämukava. Harmi että tämän tajuaa usein vasta jälkikäteen, kun yrittää pitää jotain sosiaalista kuplaa. ap

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla aiempia kokemuksia siitä, että muut ovat seurassa tarttuneet esimerkiksi puhetapaasi tai keskustelutyyliisi ja nälvineet sinua siitä? Jännitätkö ihmisten, etenkin vieraiden ja puolituttujen kanssa keskustelua yleisesti? Jos olet joutunut aiemmin pilkan kohteeksi sosiaalisissa tilanteissa, on inhimillistä jäädä miettimään tilanteita jälkeenpäin. Ikäväksi ja elämää haittaavaksi se muuttuu siinä vaiheessa, jos jäät miettimään jokaista sananvaihtoa ja sätit itseäsi siitä, kuinka "tyhmältä" niissä kuulostit. Se vain lisää ahdistustasi jatkossakin ja ahdistuneena on suurempi riski käyttäytyä tavalla, joka saattaa vaikuttaa ulkopuolisesta omituiselta tai harkitsemattomalta.

Eipä juuri. Korostaisin ehkä että tämä ei ole minulla kovin yleistä, mutta juurikin tällaiset illan istujaiset puolituttujen kanssa joissa "pitäisi" olla sosiaalinen ovat pahoja. Toisinaan nämä taas sujuvat kivuttomasti joten inhottavaa kun ei tiedä ennalta olenko epäsosiaalinen vai en. Ja tämä häpeä iskee vasta myöhemmin kun tajuaa sanomisensa ja tilanteen. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin sanon samaa: pyörit omassa kuplassaai. Tosiasia on, että ihmisiä kiinnostaa oma itsensä, että toiset ihmiset. He voivat unohtaa toisen mokat unohtaakseen ne saman tien.

Kun sisäistät tämän, pääset olostasi eroon.

Ja mitä tulee syvempään paranemiseen, niin sinun pitäisi pohtia ja käsitellä, mistä häpeäsi nousee.

Tiedän entuudestaan että koen ahdistusta jos joudun puhumaan isolle määrälle tuntemattomia ihmisiä. Esimerkiksi illan istujaisissa. Olisi painajaismaista joutua puhumaan vaikkapa häissä tai muissa juhlissa suurelle määrälle ihmisiä. Koulussa aina kun piti nousta ekana päivänä ylös esittelemään itsensä, tuntui että taju lähtee enkä muistanut tilanteesta jälkikäteen mitään muuta kuin värisevän äänen. ap

tuo on ihan normaalia, mutta suosittelen lukemaan tommy Hellstenin kirjallisuutta.hän puhuu paljon siitä, kuinka ihminen ei halua tulla näkyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia.

Mutta turhaan murehdit. Vai mietitkö muka itse puolituttusi sanomisia päivätolkulla?

Itseasiassa mietin kerran vuosia myöhemmin kuinka eräs henkilö sanoi todella erikoisen asian porukassa. En tuntenut häntä kovin hyvin, mutta se juttu jäi mieleen todella nolona. Liittyi ulosteeseen. Mietin myöhemmin miten tuollaisen sanomisen jälkeen voi liikkua ihmisten ilmoilla kun näin hänet jossakin.

Noh onneksi oma juttuni ei ollut tätä tasoa, vaan ihan normaalia ajatusten vaihtoa mutta silti hävettää kun vaikutin varmasti niin epäsosiaaliselta värisevine äänineni ja olemukseni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla aiempia kokemuksia siitä, että muut ovat seurassa tarttuneet esimerkiksi puhetapaasi tai keskustelutyyliisi ja nälvineet sinua siitä? Jännitätkö ihmisten, etenkin vieraiden ja puolituttujen kanssa keskustelua yleisesti? Jos olet joutunut aiemmin pilkan kohteeksi sosiaalisissa tilanteissa, on inhimillistä jäädä miettimään tilanteita jälkeenpäin. Ikäväksi ja elämää haittaavaksi se muuttuu siinä vaiheessa, jos jäät miettimään jokaista sananvaihtoa ja sätit itseäsi siitä, kuinka "tyhmältä" niissä kuulostit. Se vain lisää ahdistustasi jatkossakin ja ahdistuneena on suurempi riski käyttäytyä tavalla, joka saattaa vaikuttaa ulkopuolisesta omituiselta tai harkitsemattomalta.

Hmm.. Niin. Siitähän tuossa oli nimenomaan kyse.

Miten tuohon saisi apua oli kysymys. Ja en usko, että se on itsekeskeisyyttä, vaan sitä, että häiritsee kun ei hallitse omaa käytöstään. Ei pysty antamaan parastaan ja osallistumaan. Ja kyllä muut tekevät päätelmiä käytöksestä, joskus vääriä ja huonoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet liiallisen itsekeskeisyyden tilassa. Heillä on oma elämänsä iloineen ja murheineen. Muut eivät vaivaa päätään sinun puheillasi ja et tiedä sitäkään, pidettiinkö sanomisiasi jotenkin tyhminä vai  fiksuina vai kiinnitettiinkö niihin huomiota lainkaan.

Erikoinen näkökulma. Mitä voin tehdä asialle? Miten korjata tämä inhottava olo? ap

Ehkä olet liian harvoin ns, puolituttujen seurassa aikaa viettämässä. Uskoisin ,että olet introvertti. Itse ainakin olen ja nautin olostani aina omissa oloissa. ( jo kymmeniä suosia)Olen koko ikäni ollut onnellinen tällaisena. Osaan sanoa ei, ja tiedän etukäteen minne en tahdo mennä ja millaiseen seuraan.

Hyvänä esimerkkinä mainitsen just tapahtuma eilen Vantaan lentokentällä, missä oli aivan piukassa ihmisiä vastaanottamassa Käärijää- hyvä niin. Mutta itse en menisi missään tapauksessa vastaavaan tilanteeseen, evvk, vaikka tv:stä yöllä seurasinkin tarkkaan.

Olkaamme onnellisia juuri sellaisena ,kun olemme.

Kyllä, olen introvertti. Tämä on hassua kun joskus koen oloni tuollaisissa tilanteissa hyväksi ja huippusosiaaliseksi, mutta sitten joskus käy näin. Pitäisi kai heti lähteä kun huomaa että tilanne on epämukava. Harmi että tämän tajuaa usein vasta jälkikäteen, kun yrittää pitää jotain sosiaalista kuplaa. ap

Mulle käy sama asia joskus. Välillä useammin. Oma vireystila vaikuttaa.

Ja muidenkin vireystila, se, saako vastakaikua. Olen opetellut lähtemään jos tilanne tuntuu liian epämukavalta, ettei sinnittely suurenna asiaa entisestään.

Bentsodiatsepiini voi auttaa. Itse harjoittelen tilanteita ilman lääkkeitä.

Minusta vaikutat todella estyneeltä ja jäykältä persoonalta. Jonkun hölmön asian sanominen pitäisi olla tuomio ikuiseen häpeärangaistukseen ja mokannut ihminen ei saisi enää näyttäytyä ihmisten ilmoilla?

Uskoisin että sinulle tekisi ihan terapia hyvää. Jos oppisit olemaan armollisempi muita ja itseäsi kohtaan. Kukaan ei ole täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia.

Mutta turhaan murehdit. Vai mietitkö muka itse puolituttusi sanomisia päivätolkulla?

Itseasiassa mietin kerran vuosia myöhemmin kuinka eräs henkilö sanoi todella erikoisen asian porukassa. En tuntenut häntä kovin hyvin, mutta se juttu jäi mieleen todella nolona. Liittyi ulosteeseen. Mietin myöhemmin miten tuollaisen sanomisen jälkeen voi liikkua ihmisten ilmoilla kun näin hänet jossakin.

Noh onneksi oma juttuni ei ollut tätä tasoa, vaan ihan normaalia ajatusten vaihtoa mutta silti hävettää kun vaikutin varmasti niin epäsosiaaliselta värisevine äänineni ja olemukseni kanssa.

Kyllähän jotkut asiat jäävät mieleen, mutta osa ihmisistä ajattelee, että se on vainnhyvä asia. Että seinätapettius on pahinta mitä on, parempi jäädä mieleen edes tyhmällä tavalla.

Häpeäminen on normaalia, mutta se ei ole normaalia, ettei ymmärrä ihmisten tekevän virheitä, tyhmien juttujen vain olevan inhimmillistö ja anteeksiannettavia. Niin muille kuin itselle,

Elämäsi taitaa olla todella raskasta. Luulisi, että lukisit jo häpeäkirjallisuutta ja käsittelisit asiaa, jos et terapiaan halua. Jotta saisit helpomman elämän.

Eri