Lue keskustelun säännöt.
Jotkut ne ovat AINA myöhässä. Mikä siinä on, ettei voi olla koskaan ajoissa?
Kommentit (1183)
Kyllä adhd-dg:n saaneet pääsääntöisesti saapuvat ajoissa ajoillen joissa heidän etuuksia käsitellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä adhd-dg:n saaneet pääsääntöisesti saapuvat ajoissa ajoillen joissa heidän etuuksia käsitellään.
Sulla on tästä jotain ihan omakohtaista tilastotietoa?
Tai johtuisikohan se siitä, että ne laittaa kaikki panokset siihen että ehtii ajoissa noihin tapaamisiin, joista voivat saada apua, että pärjäisivät edes jotenkin tuon sun kommentin kaltaisten huutelijoiden rakentamassa maailmassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myöhästyjää pitää kohdella niin, että häntä ei koskaan eikä missään odoteta. Kokous alkaa just silloin kunnon sovittu, eikä asioita missään tapauksessa kerrata myöhästyjälle.. Ärsyttävät esim. nämä opettajat uuden kurssin aloituksessa, täältä puuttuu vielä pari, odotellaan nyt vielä 10 minuuttia jne. - ei näin. Ja retkibussi tai muu kuljetus lähtee silloin kun lähtöaika on, tulkoot myöhästelijät vaikka taksilla perässä. Ei nää muuten ikinä opi.
Tarkkaavaisuushäiriöstä ei voi oppia pois. Se on pysyvä neurologinen kehityshäiriö.
Itse häiriö ei katoa, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Eli opetella keinoja joiden avulla on ajoissa, häiriöstä huolimatta. Toki tämä vaatii ihmiseltä itseltä aivan älyttömän paljon, helpommalla pääsee jos menee diagnoosin taakse piiloon.
Sen kanssa on pakko opetella elämään, muukaan ei auta. Toisaalta olen alkanut hitot nakata muiden mielipiteille asiasta, sietävät mitä sietävät muu on herran haltuun. En nimittäin tuhlaa enää aikaani siihen, että jonkun mielestä on ihan ok, että jaan vedet jotta asiat menee kuten hän on tottunut ja hänelle helppoa. Kun sanoit älyttömän paljon, moni ei todella tajua mitä se vaatii. Voita joka päivä kaikki heikkoutesi ja keskity täysin siihen. Moniko muu ees tekee näin arjessa? Ja jos hetkeksi tästä hellität, olet epäonnistunut. Melkoiset paineet, kohtuuttomat. Muille en aiheuta pahaa. Nyt loppuu myös sen vastaanottaminen.
Jes! Olin tulossa tätä samaa sanomaan. Että toki sen kanssa voi opetella pärjäämään, ja yllätys kaikille huuteloille, adhd ihmiset ihan oikeasti tekeekin paljon sen eteen. Mutta kun se ei ole yksittäinen asia vaan koko ajan kaikessa.
"Voita joka päivä kaikki heikkoutesi ja keskity täysin siihen. Moniko muu ees tekee näin arjessa? Ja jos hetkeksi tästä hellität, olet epäonnistunut. Melkoiset paineet, kohtuuttomat. Muille en aiheuta pahaa. Nyt loppuu myös sen vastaanottaminen."
Tämä oli juuri mitä mietin. Mutta ei tästä mun osaltani tämän enempää. Ymmärtää neurotyypillistä ketkä niin haluaa.
Tää kellon orjana eläminen on sairasta ja ihmisluonnon vastaista. Mekaaninen kello keksittiin alle 1000 vuotta sitten, ihminen on ollu olemassa satoja tuhansia vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Tää kellon orjana eläminen on sairasta ja ihmisluonnon vastaista. Mekaaninen kello keksittiin alle 1000 vuotta sitten, ihminen on ollu olemassa satoja tuhansia vuosia.
Silloin adhd:t kuoli nälkään jos myöhästyivät metsästysreissulta tai kylvöiltä, tai sadonkorjuulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä adhd-dg:n saaneet pääsääntöisesti saapuvat ajoissa ajoillen joissa heidän etuuksia käsitellään.
Et taida työskennellä etuuksien parissa?
Pitkäaikainen työkokemus adhd:dg Pot kanssa. Myös moni pääsee ajallaan sovittuun paikkaan/tapahtumaan jos tapahtuma todella Henk. Koht. Kiinnostavaa. Mielestäni näissä myöhästymisasioissa ei tulisi vedota liikaa diagnoosiin, paljon on tietoa/ohjausta arjenhallinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena bestis oli AINA, siis IHAN aina myöhässä.
Hän asui tuolloin alueella, jossa bussit kulki kerran tunnissa.
Tajusin kun joskus oltiin lähdössä vkl stadiin, ja bussi vaikka olisi ollut pysäkin kohdalla klo 13.
Hän alkoi valmistautua, siis meikata ja miettiä vaatteita 12.50 tienoilla, ei siis MITÄÄN mahiksia ehtiä dösään. Myöhästyimme siis klo 13 bussista ja sit just ehdittiin klo 14 bussiin. Tämä tapahtui joka kerta. Yritin hoputella ja muistuttaa ja töniä, mutta ei, joka kerta toistu sama.
Nyt aikuisena on vähän petrannut. Ei myöhästele töistä tms.
Voi olla haastavaa ajoittaa tekemiset kellon mukaan, mistä sitä etukäteen voi tietää kauanko esim matkaan menee jos kyse ei ole vaikka päivittäin kuljetusta työmatkasta. Ne jotka ottaa asian henkilökohtaisesti ja pitää myöhästyjää itsekkäänä taitavat olla sitä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää kellon orjana eläminen on sairasta ja ihmisluonnon vastaista. Mekaaninen kello keksittiin alle 1000 vuotta sitten, ihminen on ollu olemassa satoja tuhansia vuosia.
Silloin adhd:t kuoli nälkään jos myöhästyivät metsästysreissulta tai kylvöiltä, tai sadonkorjuulta.
Tai sitten adhd rakenteli ne kylvöaurat jotta muut voivat suorittaa. Ennen työtä tehtiin tarpeeseen, ei ollut mitään toimistolla tavan vuoksi, ja aikataulujen, idlaamista. Moni yrittäjä omaa näitä piirteitä, voi aika vapaalla aikataululla keksiä, tehdä. Jos ei kompastuta johonkin aikatauluihin, moni on kekseliäs, luova ja äärimmäisen motivoitunut. Se on vaan se, ettei ole ihan samanlainen kuin moni muu. Mutta jos ei odoteta tiukasti juuri niitä asioita joissa on kaikkein huonoin, on monella uskomaton kyky kehittää ja tehdä. Ja tehdä nopeasti. Nähdä systeemejä, joihin muut eivät kiinnitä huomiota.
Itse näen, että aiemmissa sukupolvissa moni adhd on löytänyt hyvin paikkansa. Ehkä heitä tunnetusti ooteltiin, joo. Sukat olivat eri paria jne. Mutta hyväsydämisiä tekijätyyppeinä olivat hyväksyttyjä outouksineen, omassa suvussa näin. Ja käteviä, he olivat uskomattomia yleistyyppejä koska oikeastaan kaikki kiinnostaa.
Työpaikoilla ihmiset myöhästelevät kokouksista vain sen takia, että heidät huomataan kun tulevat paikalla viisi tai kymmenen minuuttia myöhemmin kuin muut työntekijät ja pomot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikainen työkokemus adhd:dg Pot kanssa. Myös moni pääsee ajallaan sovittuun paikkaan/tapahtumaan jos tapahtuma todella Henk. Koht. Kiinnostavaa. Mielestäni näissä myöhästymisasioissa ei tulisi vedota liikaa diagnoosiin, paljon on tietoa/ohjausta arjenhallinnasta.
No moni ei kyllä pääse. Tuo jää monelta näkemättä asiassa, adhd on läsnä seurauksineen myös kivoissa asioissa. Myös niissä, mitä itse valitsee ja haluaa tehdä.
Sitten täytyy ymmärtää se, että jos myöhästyy 1/10, on silloin onnistunut 90% eli aika hyvin, mutta se 10% on silti muille huomattavan säännöllisesti myöhästyminen. Niitä onnistumisia ei nähdä, koska ne eivät muille ole mitään poikkeuksellista. Kukaan ei huomaa mitään, kaikki ovat ajoissa ja iloisia, paitsi ahdh joka on älyttömän rasittunut, mutta yrittää peittää sen yleisessä hyvässä hengessä.
Minä olin sopinut jo 3 viikkoa sitten tapaamisen kahvilaan erään henkilön kanssa. Matkaa häneltä tuohon kahvilaan oli max 2 kilometriä ja autolla tuli. Itse olin paikalla jo vartti etukäteen kun pääsin aiemmin pois palaverista kuin olin luullut. Kello oli 5 minuuttia yli tapaamisajasta niin nappasin takin päälle ja lähdin menee. Niin paljon suututti kun ei kolme viikkoa riitä siihen että siirtyy kämpiltänsä 2km päähän. Ei ollut talvi, ei ruuhka-aika. Soitti perään ja ihmetteli että missä olen. Sanoin että olen ihan kohta siinä odota vähän. Sitten soittaa n. puolentunnin päästä mutta en vastannut hänelle enää koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kanssa tämmöinen yksi ystävä joka myöhästyy aivan kaikesta. Ei ole väliä, onko kyseessä huoleton kahvittelu, missä ei tosin niin vaikka vartin myöhästyminenkään juuri tunnu, mutta siis hemmetti soikoon on aina myöhässä 30 - 60 min jopa ennakkon varatuista jutuista : kuten pöytä ravintolasta, teatteriesityksestä, juna-/laivamatkoista ( noista hyvin usein myöhästynyt kokonaan) yms. Ja kyse ei ole siitä, etteikö muut olisi muistutelleet ja kehoittaneet laittamaan hälytyksiä puhelimeen, vuoraamaan kämpän posted-lapuilla ja ryhmäkeskusteluissa maininnut ajankohdista usein.
Tosin, olemme myös hieman kyllästyneet siihen että yhtä aikuista ihmistä pitäisi paimentaa kokoajan opettelemaan ajantajua, ja siksi olemme todella paljon tätä vähentäneet, hänen siitä aiheutuvista valituksista huolimatta.
Nyt pitkästä aikaa olimme sopineet tämän myöhästelijän kanssa treffit. Hän itse vaati, että varataan pöytä ravintolasta, missä syömisaika on 1,5,h. Päätin antaa hänen tehdä varauksen, sillä olen myös kyllästynyt syömään ruokani hirveää vauhtia, kun yleensä tuosta varatusta ajasta suurinosa menee toisen odotteluun.
Hän itse sitten innoissaan teki varauksen ja sovimme ajan, milloin näemme ravintolan edessä . Varmistin vielä edellisenä iltana, että onko varmasti nyt sitten tämä aika ja kaikki ok.
Menin sitten ravintelin eteen sovittuna aikana, arvatkaa vaan, näkyikö tätä frendiä missään. Eipä näkynyt, eikä kuulunut. Laitoin sitten viestiä, kun olin ollut siinä puoli tuntia, et missä hemmetissä hän on? Vastaus :" tulin tähän kampaajalle, kun ajattelin, että olis kiva värjätä hiukset, ja oho, onks kello noin paljon, en mä kyl sit sinne syömään ehdi". no, menin hesen kautta kotiin ja kiittelin tosin mielessäni, ettei se varaus ollut omissa nimissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ei ole vuosiin ollut työelämässä ja jos olisi, ihmettelisin ehtisikö koskaan ajoissa töihin. Voi lähteminen olla joillekin hankalaa; etsitään sitä tätä ja tuota, tehdään vielä viime hetken jutut ja sitten kun ollaan jo pihalla ja autossa menossa, niin vielä käännytään hakemaan puhelin tai pankkikortti (ne, joiden olisi pitänyt olla ekana taskussa).
Jos meillä on tarkka aikataulu, esim.lääkäri jollain, sanon monesti ajan 5-10min aiemmaksi, joten ehditään ajoissa.Kuulostaa mun puolisolta. Kyllä hän yleensä sentä paikalle ehtii just ajoissa, mutta mua todella stressaa, jos ollaan yhdessä menossa. En ole itse yhtään tällaista "viimetippa"- sorttia ja musta on todella ärsyttävää laskea minuutteja tai sekunteja, että ollaanko ajoissa paikalla. Itse olen mieluummin etuajassa.
Jos ei ole kiire, niin olen oppinut laittamaan aivot pause- tilaan ja istumaan eteisessä ja odottamaan mitään sanomatta. Mies menee edestakaisin hakemassa milloin mitäkin. Siis vaikka joka kerta olisi samat tavarat, kun lähtee, niin sama kuvio toistuu. Seuraava episodi on sitten yleensä, kun ne tavarat pitää aina laittaa takissa eri taskuihin ja sitten manataan, että nyt on sitten hävinnyt avaimet/puhelin/kuulokkeet. Ei, kun ne olikin taas taskussa x. Tuntuu tässä kirjoitettuna todella mitättömältä nämä, mutta on oikeasti todella ärsyttävää ja vaikka itse olisin ihan rennoin mielin lähdössä, niin toi kohkaaminen ja manailu saa itselläkin stressitasot nousuun.
Mun mies seisoo eteisessä tai odottaa happaman näköisenä autossa kun minä juoksen ympyrää. Katson hanat kiinni, valot pois, ovet lukkoon, pakkaan, huolehdin lapsen asiat, koiran asiat... aina mua joutuu odottamaan.
Matkalta yleensä käännytään takaisin hakemaan miehen unohtunut lompakko tai monot ja sitten ollaankin jo myöhässä..
Vierailija kirjoitti:
Minä olin sopinut jo 3 viikkoa sitten tapaamisen kahvilaan erään henkilön kanssa. Matkaa häneltä tuohon kahvilaan oli max 2 kilometriä ja autolla tuli. Itse olin paikalla jo vartti etukäteen kun pääsin aiemmin pois palaverista kuin olin luullut. Kello oli 5 minuuttia yli tapaamisajasta niin nappasin takin päälle ja lähdin menee. Niin paljon suututti kun ei kolme viikkoa riitä siihen että siirtyy kämpiltänsä 2km päähän. Ei ollut talvi, ei ruuhka-aika. Soitti perään ja ihmetteli että missä olen. Sanoin että olen ihan kohta siinä odota vähän. Sitten soittaa n. puolentunnin päästä mutta en vastannut hänelle enää koskaan.
Tän on pakko olla sarkasmia :'D
Hyvin kyllä viihdyttävän överisti kuvailtu sellainen tyyppi joka lopettaa ystävyyssuhteen 5min myöhästymisen takia. Kuuntelematta edes syitä. Kertoo aina enemmän suuttujasta kuin myöhästyjästä. No win win kummallekin osapuolelle.
On se ärsyttävää, jos ollaan menossa samalla kyydillä töihin ja aina saa samaa ihmistä odottaa. Ollaan sovittu lähtöaika mahdollisimman myöhään ettei tarvitse herätä niin aikaisin niin jo viiden min. myöhästyminen kiristää hermoa kun istutaan autossa ja odotetaan. Sit pitäisi ajaa ylinopeutta hermo piukalla, että keretään.
Vierailija kirjoitti:
On se ärsyttävää, jos ollaan menossa samalla kyydillä töihin ja aina saa samaa ihmistä odottaa. Ollaan sovittu lähtöaika mahdollisimman myöhään ettei tarvitse herätä niin aikaisin niin jo viiden min. myöhästyminen kiristää hermoa kun istutaan autossa ja odotetaan. Sit pitäisi ajaa ylinopeutta hermo piukalla, että keretään.
No eikö tuollaisessa tilanteessa olisi soveliasta lähteä jos henkilö ei oo sovittuna aikana paikalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin sopinut jo 3 viikkoa sitten tapaamisen kahvilaan erään henkilön kanssa. Matkaa häneltä tuohon kahvilaan oli max 2 kilometriä ja autolla tuli. Itse olin paikalla jo vartti etukäteen kun pääsin aiemmin pois palaverista kuin olin luullut. Kello oli 5 minuuttia yli tapaamisajasta niin nappasin takin päälle ja lähdin menee. Niin paljon suututti kun ei kolme viikkoa riitä siihen että siirtyy kämpiltänsä 2km päähän. Ei ollut talvi, ei ruuhka-aika. Soitti perään ja ihmetteli että missä olen. Sanoin että olen ihan kohta siinä odota vähän. Sitten soittaa n. puolentunnin päästä mutta en vastannut hänelle enää koskaan.
Tän on pakko olla sarkasmia :'D
Hyvin kyllä viihdyttävän överisti kuvailtu sellainen tyyppi joka lopettaa ystävyyssuhteen 5min myöhästymisen takia. Kuuntelematta edes syitä. Kertoo aina enemmän suuttujasta kuin myöhästyjästä. No win win kummallekin osapuolelle.
Todella moni on ihmisenä käsittämättömättömän joustamaton. Mielestäni kyseessä on yhtä paha ongelma, kuin se että joku on höveli. Aiheuttaa vaikeuksia samoin muiden kanssa toimimisessa, kitkaa ja pahaa mieltä. Silti jotenkin tätä ei nostetaan esille samoin kuin "välinpitämättömyyttä", vaikka omasta navasta se jyrkkyys ja joustamattomuus nimenomaan kumpuaa. Järjestelmällisyyttä arvostetaan niin paljon, että sen varjolla voi olla ihan puhdas *ulkero, onhan silti "kunnollinen". Raskasta on, etenkin työelämässä. Ehdottomuus.
Sen kanssa on pakko opetella elämään, muukaan ei auta. Toisaalta olen alkanut hitot nakata muiden mielipiteille asiasta, sietävät mitä sietävät muu on herran haltuun. En nimittäin tuhlaa enää aikaani siihen, että jonkun mielestä on ihan ok, että jaan vedet jotta asiat menee kuten hän on tottunut ja hänelle helppoa. Kun sanoit älyttömän paljon, moni ei todella tajua mitä se vaatii. Voita joka päivä kaikki heikkoutesi ja keskity täysin siihen. Moniko muu ees tekee näin arjessa? Ja jos hetkeksi tästä hellität, olet epäonnistunut. Melkoiset paineet, kohtuuttomat. Muille en aiheuta pahaa. Nyt loppuu myös sen vastaanottaminen.