Miksi suhteet eivät kestä?
Tämä maailma on tullut hulluksi. Monet ihmiset eivät enää pysty elinikäisiin suhteisiin, vaan hypätään kukasta kukkaan, hankitaan lapsia monesta suhteesta ja perustetaan uusperheitä, joissa kukaan ei ole onnellinen, mutta lapset luonnollisesti kärsivät eniten. Julkkikset näyttävät tässä oikein esimerkkiä, lööpit kirkuvat eroista ja siitä, kuinka hetken päästä löytyy se todellinen rakkaus, joka päättyy eroon jonkun ajan kuluttua ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa tai kun ”kasvetaan erilleen”. Pettäminen on monen mielestä ok, ja kehutaan yhden illan jutuilla. Lapset joutuvat kerrostalokaksiossa seuraamaan, kun äiti elää intohimoista suhdetta uuden miesystävänsä kanssa. Lapset ovat siinä kuviossa vain haittatekijä. Vanhemmilta on vanhemmuus hukassa eikä vastuusta ole tietoakaan. Lapsilla ei ole käsitystä ydinperheestä, kun on vaikka millaisia eksiä ja nyksiä. Luullaan, että äitiä tai isiä voi olla monta, mummoja ja pappoja lukematon määrä, kun kutsutaan heitä erilaisilla nimityksillä. Minua niin säälitti kerran pikkupoika, joka kertoi, että viikonloppuna papan tyttökaveri oli päissään. On tainnut olla melkoinen tyttö? Tai kysytään asiantuntijalta neuvoa siihen, miten omaiset laitetaan häissä istumaan, kun morsiusparin vanhemmat ja kaikki isovanhemmat ovat eronneet ja kaikilla on uudet kumppanit ja osa vielä riidoissa keskenään. Tässä tilanteessa asiantuntija nosti kätensä pystyyn ja totesi, että kuvio on mahdoton. Aikuisen oikeasti, nyt on aikuisten aika ryhdistäytyä, ettemme kasvata sukupolvea, jolla ei ole ollut elämässään tarpeeksi vahvaa perustusta, jolta ponnistaa. Parisuhteen eteen pitää nähdä vaivaa ja vanhempien välinen suhde onkin lapsen paras henkinen koti.
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Miksi suhteen pitäisi kestää? Kertokaa minulle. Avioliitto instituutiona on ihmisen keksimä ja se on oikeastaan aika vanhoillinen nykymittapuulla, eikä se oikein sovi ihmisen biologiaan.
Meinaatko, että parasta olisi, jos kaikki vähän väliä vaihtaisi puolisoa ja perheet aina uusiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä, ettei nykyään tarvitse olla loppuelämää sen ensimmäisen heilan kanssa.
Ei tarvitse, mutta pienin eroprosentti on niillä, jotka ovat sen enimmäisen heilansa (seksikumppaninsa) kanssa naimisissa, varsinkin jos kyse on korkeasti koulutetuista. Naisen seksikumppanien määrä ja koulutusaste käytännössä määrittää eron todennäköisyyden.
Jos noin on, niin sittenhän kestävää liittoa haluavien miesten kannattaa jo lukioaikana löytää sydänkäpynsä ja sitoutua häneen. Miksi palstan miehet eivät ole tehneet niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suhteen pitäisi kestää? Kertokaa minulle. Avioliitto instituutiona on ihmisen keksimä ja se on oikeastaan aika vanhoillinen nykymittapuulla, eikä se oikein sovi ihmisen biologiaan.
Meinaatko, että parasta olisi, jos kaikki vähän väliä vaihtaisi puolisoa ja perheet aina uusiksi?
Biologiaa
a) Vahvimmat miehet nuijii kaikki muut miehet kuoliaaksi ja ottaa kaikki naiset.
b) Alkuasukkaat joilla ei ole kontaktia ulkomaailmaan elävät usein kommmuuneissa, joissa kaikki miehet parittelevat vuoronperään halukkaan naaraan kanssa. Lapset ovat sitten kaikkien heimon miesten yhteisiä, kun isää ei voi tietää.
Samaa mieltä. Johtuu kollektiivisesta arvomaailman rappeutumisesta. Pitäisi palata kristillisiin arvoihin. Mies on perheen pää, eli hänen tulee toimia esimerkillisesti. Ei juopottelua, vastuun pakoilua sun muuta mitä nykymiehet usein harrastavat. Naista tulee rakastaa ja naisen tulee omalta osaltaan kunnioittaa miestä. Lapset kasvatetaan rakkaudella, mutta sopivaa kuria pitäen. Tällaiset arvot kun saataisiin, loppuisi tämä hullu nykymeno.
Vierailija kirjoitti:
VV* kirjoitti:
Päädytään yhteen väärien ihmisten kanssa, edetään liian nopeasti ja eletään jonkin kaavan mukaan. Kuuluu mennä naimisiin, kuuluu hankkia lapsia, asuntolaina ja Volvo. Ihmiset ei tunne itseään eikä omia tarpeita ja siksi hyppivät suhteesta toiseen. Kun arki alkaa painaa ja tajutaan, että ei se suhde olekaan aina nousuhumalaa ja siemensyöksyä, vaihdetaan kumppania ja homma alkaa taas alusta. Osa ei osaa olla yksin ja toista miellyttääkseen ajautuu jälleen tilanteeseen, jossa eletään toisen onnen kautta eikä olla kosketuksissa omiin tarpeisiin ja toiveisiin.
Tämä.
Kun ei viitsitä tutustua kunnolla. Edetään nopeasti ihan kuin oma parisuhde olisi joku kilpailu vastaan kavereiden parisuhteet. "Minä olin eka, minä voitin, minä ehdin kaveriporukasta eka naimisiin ähä kutti!" -ajattelua on liikaa ja sitten siihen vielä mukaan tämä nykyajan monen elämään liikaa vaikuttava some. Eli "minä olin eka ja laitoin ihania kuvia someen, me olemme niin rakastuneita ja laitamme pusipusikuvia joka päivä someen, että kaikille menee jakeluun, että me olemme pari ja että MEILLÄ MENEE HYVIN!!". Siihen ihquun elämään tehdään ne lapsetkin.
Kotona elämä onkin sitten pettymys, molemmat ovat kännyköillään, ei jutella, ei tutustuta, ei tehdä yhdessä mitään muuta kuin otetaan ne pusukuvat ja kilpailu kavereiden kanssa jatkuu. Kännykkä on se juttu, some on se juttu, mutta toisen jutut eivät ole kovin kiinnostavia.
Taustaa itsestäni: olen ollut mieheni kanssa yhdessä 25 vuotta ja olemme onnellisia. Meistä ei löydy kuvia somesta. :)
Jännä kyllä sinäkin kirjoitat täällä vauvafoorumilla joka on myös eräänlainen somen muoto. Eli et ole juurikaan sen parempi. Helpostihan se parisuhdekin on kestänyt 25 vuotta kun se on ylipäänsä alkanut aikana ennen somea ja älypuhelimia.
Eikä se ole mikään juttu, että suhteen on kestettävä aikaa, koska aina se parisuhde ei toimi pitemmän päälle ja se on vain elämää. Nykyään some on vain nuorille tärkeää ja mitä sitten? Hurriganesin konserttiako pitäisi mieluummin näköradiosta katsoa?
Osa totuutta tuokin, mutta nämä tietynlaiset ihmiset ja kokemukset myös nousevat useimmin näkyviin median kautta. Me harkitsevat ja sitoutuvat emme pidä itsestämme meteliä.
Omat suhteeni eivät kestäneet koska en ollut ylipäätään valmis parisuhteeseen, ja sen lisäksi kumppanit olivat aivan täysin vääriä, minkä näin vasta myöhemmin.
Lapsen saaminen ei ole ollut minulle parisuhteesta kumpuava asia, vaan tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta ja päätin ITSE pitää OMAN lapseni.
Nykyinen suhde on jatkunut jo kohta 10 vuotta, enkä vielä tiedä kestääkö tämä, ja mitä kestäminen tarkoittaa kun tämäkin kuitenkin tulee jossain vaiheessa päätökseen tavalla tai toisella, ellei satuta kupsahtamaan tasan yhtäaikaa.
Mieheni eka avioliitto ei kestänyt koska mieheni on pienestä kylästä, ja siellä on aina tehty asiat tietyllä tavalla, eikä mieheni edes tiennyt miten eri tavoin voi elämää elää. Kotoa tuli oppi että nuorena naimisiin, pari lasta, ja siitä sitten talo, kultainen noutaja ja vakityö, sitten jo odotellaan lapsenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta huomaa, että ap paheksuu juuri naisia... Äidin intohimoista suhdetta, papan päissään olevaa tyttöystävää.
News: iät ja ajat miehet on huo ranneet ympäriinsä ja papat olleet päissään. Naisia ei enää kiinnosta katsoa sitä sivusta.
Ymmärsit tahallasi väärin. Nämä ovat minun kohdalleni sattuneita tapauksia. Teinityttöjen on vaikea elää saman katon alla, kun äiti ja uusi miesystävä ovat liimautuneita toisiinsa. Tyttöjä ällöttää. Toinen esimerkkitapaus on myös todellinen. Yhtä paljon olisin surrut, jos mummon poikakaveri olisi ollut siinä tilanteessa. Tarkoitin tällä sitä - ja varmaan sen ymmärsitkin - että monien nykylasten perheissä eivät enää riitä perinteiset käsitteet isä ja äiti, mummit ja papat, sedät ja tädit jne., vaan on kaikenlaista puolikasta ja varttia, eksää ja nyksää.
Ap
Mun lapsuudessani näin uskottomuutta... papin joka sammui hääjuhlissa... naapurin mummon, jolla oli usein silmä mustana. Eikä yksikään noista ihmisistä eronnut. Ensimmäinen tapaamani tasapainoinen aikuinen oli ystäväni eronnut yh-äiti. Heidän kotonaan oli hyvä fiilis. Ja nykyään nään sekä tasapainoisia pariskuntia että erostaan hyvin selvinneitä aikuisia. Eli mun kokemuksen mukaan ennen ei ollut paremmin.
Ihmisapinat, kuten muutkin apinat, ovat moniaviollisia, eli kaikki parittelevat vapaasti kaikkien kanssa. Kun siirryttiin pienemmisä metsästäjä-keräilijä-yhteisöistä suurempiin agraali-yhdyskuntiin, siitä tuli ongelma. Täytyi kehittää uskonnot, eli moraalikoodisto, joka korostaa yksiaviosuuden tärkeyttä ja siveyttä.
Intelletkuelli kirjoitti:
Ihmisapinat, kuten muutkin apinat, ovat moniaviollisia, eli kaikki parittelevat vapaasti kaikkien kanssa. Kun siirryttiin pienemmisä metsästäjä-keräilijä-yhteisöistä suurempiin agraali-yhdyskuntiin, siitä tuli ongelma. Täytyi kehittää uskonnot, eli moraalikoodisto, joka korostaa yksiaviosuuden tärkeyttä ja siveyttä.
Peruskurssikamaa. Ei tuolla vielä intellektuelliksi päästä.
Eli AP on sitä mieltä, että maailmassa pitäisi olla olemassa vain ydinperheitä, ei ollenkaan uusperheitä.
Tämä on nykymaailmassa erittäin vanhoillinen ajattelutapa.
Vierailija kirjoitti:
Intelletkuelli kirjoitti:
Ihmisapinat, kuten muutkin apinat, ovat moniaviollisia, eli kaikki parittelevat vapaasti kaikkien kanssa. Kun siirryttiin pienemmisä metsästäjä-keräilijä-yhteisöistä suurempiin agraali-yhdyskuntiin, siitä tuli ongelma. Täytyi kehittää uskonnot, eli moraalikoodisto, joka korostaa yksiaviosuuden tärkeyttä ja siveyttä.
Peruskurssikamaa. Ei tuolla vielä intellektuelliksi päästä.
No mutta onneksi hän kirjoittikin olevansa "intelletkuelli".
Sata vuotta sitten Suomen maaseudulla sosiaaliset piirit olivat aika kapeat, ja parisuhteet olivat elämän mittaisia. . Sitten tuli potkukelkka, polkupyöra ja mopo, ja päästiin heilastelemaan vähän naapurikylänkin tyttöjen ja poikien kanssa. 60-luvulla tuli kaupungistuminen, e-pilleri ja seksuaalinen vapautuminen. Sitten tuli inernet ja deitti-sivustot, jossa voi liukuhihna-treffailla vaikka tuhansien ihmisten kanssa. Thats it.
"Lapset joutuvat kerrostalokaksiossa seuraamaan, kun äiti elää intohimoista suhdetta uuden miesystävänsä kanssa. Lapset ovat siinä kuviossa vain haittatekijä."
Ai kamala kun kolahti. Piti huone jakaa pikkusisaruksen kanssa ja joskus viikonloppusin isäpuolen lapsetkin oli meillä ja nukkui samassa huoneessa. Ahdasta oli. Pahinta oli, kun tuntui, ettei oma koti ole oma koti vaan itse on ikäänkuin tiellä ja taakka. Mulla on ollut useampikin isäpuoli ja sama homma monella kaverilla. Myönnän sen, että näen parisuhteen vitsinä enkä itse ole niistä kiinnostunut. Ei ne kestä kuitenkaan, joten miksi edes vaivautua sellaiseen? Perhettä en näe tavoittelemisen arvoisena, se menee rikki kuitenkin ja lapset saisi samat traumat mitä itellä.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Johtuu kollektiivisesta arvomaailman rappeutumisesta. Pitäisi palata kristillisiin arvoihin. Mies on perheen pää, eli hänen tulee toimia esimerkillisesti. Ei juopottelua, vastuun pakoilua sun muuta mitä nykymiehet usein harrastavat. Naista tulee rakastaa ja naisen tulee omalta osaltaan kunnioittaa miestä. Lapset kasvatetaan rakkaudella, mutta sopivaa kuria pitäen. Tällaiset arvot kun saataisiin, loppuisi tämä hullu nykymeno.
Sinulle kristilliskonservatiiviset arvot näyttävät kommentistasi päätellen sopivan oikein mainiosti, ja sinä voit aivan rauhassa elää omaa elämääsi valitsemasi arvomaailman mukaisesti. Mutta miksi haluat kaikkien muidenkin elävän juuri niin kuin sinulle on parasta? Miksi muut eivät saisi elää heille itselle sopivalla tavalla? Kai ymmärrät, että kaikki eivät ole arvomaailmaltaan kristilliskonservatiiveja, eikä heille siksi sovi sen arvomaailman mukainen elämäntapa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä, ettei nykyään tarvitse olla loppuelämää sen ensimmäisen heilan kanssa.
Periaatteessa joo, mutta juuri tuommoinen tosissaan yrittäminen jää sitten vähemmälle kun aina voi vaihtaa ja etsiä parempaa. Itse en enää muutaman suhdekokeilun jälkeen osaa luottaa että mikään kestäisi, joten sama vaan laulattaa kepeästi tindernaikkosia sitten uhraamatta sielua mukaan.
Sinussahan vika näkyy olevan.
Muuten: ihminen on biologialtaan sarjapolygamisti. Tämä hinku ja vimma elinikäiseen kumppanuuteen on kristinuskon selibaattipappien keksintöä. Se on vain tapa kontrolloida ihmisiä, erityisesti naisia.
Kuten seksuaalikielteisyyskin ja kaiken ruumiillisen (kärsimystä lukuunottamatta) väittäminen synniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Johtuu kollektiivisesta arvomaailman rappeutumisesta. Pitäisi palata kristillisiin arvoihin. Mies on perheen pää, eli hänen tulee toimia esimerkillisesti. Ei juopottelua, vastuun pakoilua sun muuta mitä nykymiehet usein harrastavat. Naista tulee rakastaa ja naisen tulee omalta osaltaan kunnioittaa miestä. Lapset kasvatetaan rakkaudella, mutta sopivaa kuria pitäen. Tällaiset arvot kun saataisiin, loppuisi tämä hullu nykymeno.
Sinulle kristilliskonservatiiviset arvot näyttävät kommentistasi päätellen sopivan oikein mainiosti, ja sinä voit aivan rauhassa elää omaa elämääsi valitsemasi arvomaailman mukaisesti. Mutta miksi haluat kaikkien muidenkin elävän juuri niin kuin sinulle on parasta? Miksi muut eivät saisi elää heille itselle sopivalla tavalla? Kai ymmärrät, että kaikki eivät ole arvomaailmaltaan kristilliskonservatiiveja, eikä heille siksi sovi sen arvomaailman mukainen elämäntapa?
Hän on fundamentalisti, kuten Päivikin. Yrittää hallita muita manipuloimalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä, ettei nykyään tarvitse olla loppuelämää sen ensimmäisen heilan kanssa.
Periaatteessa joo, mutta juuri tuommoinen tosissaan yrittäminen jää sitten vähemmälle kun aina voi vaihtaa ja etsiä parempaa. Itse en enää muutaman suhdekokeilun jälkeen osaa luottaa että mikään kestäisi, joten sama vaan laulattaa kepeästi tindernaikkosia sitten uhraamatta sielua mukaan.
Etkö saa ilman tinderiä naista?
En ennen viimeisintä eroa ollut tinderiin koskenutkaan ja hyvin "sain naisia". Joskus jopa naiset tulleet arjessa tekemään itseään tykö.
Junttiakalta kuitenkin oikein osuva töräys ja fokus juuri oikeassa asiassa. Mutta ehkä vielä joku päivä löydät sopivan lapasen, johon purkaa tuota kitkeryyttäsi.
Vierailija kirjoitti:
Eli AP on sitä mieltä, että maailmassa pitäisi olla olemassa vain ydinperheitä, ei ollenkaan uusperheitä.
Tämä on nykymaailmassa erittäin vanhoillinen ajattelutapa.
Varmaan asiaan muutkin seikat vaikuttavat, mutta lapset ja nuoret eivät ole hetkeen voineet hyvin. Sekoilevat vanhemmat ja pirstalaiset suhteet kuitenkin lienevät tuohon yksi relevantti tekijä. Vaikka ihmiset tietenkin ruukaavat selitellä miten erot ovat lapsille hyväksi.
Miksi suhteen pitäisi kestää? Kertokaa minulle. Avioliitto instituutiona on ihmisen keksimä ja se on oikeastaan aika vanhoillinen nykymittapuulla, eikä se oikein sovi ihmisen biologiaan.