Ikinä ei paista aurinko tähän risukasaan.
Aika raskasta elää kun aina sataa p****a niskaan teet niin tai näin. Elämä ollut pelkkää vaikeutta, vastoinkäymisiä, kiusaamista, petetyksi tulemista, pettymyksiä jne.
Tuntuu kuin tarpoisin jossain pimeydessä vuodesta toiseen ja loppua ei näy.
Joo, suhtautumisesta kiinni, tiedetään. Mutta kun ei pilkahdustakaan paremmasta, niin vaikeaa suhtautua positiivisesti.
Kommentit (15)
Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
Eihän se pelkkä positiivisuus riitä, pitää määrätietoisesti taistella haluamansa elämän saadakseen. Toisiin ihmisiin ripustautuminen ei kannata.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se pelkkä positiivisuus riitä, pitää määrätietoisesti taistella haluamansa elämän saadakseen. Toisiin ihmisiin ripustautuminen ei kannata.
Kukaan tuskin haluaa elämästään pelkkää taistelua, joten kannattaa miettiä onko se "haluamansa" elämä sen taistelun arvoista...
Sitähän se on, mutta näillä mennään. Muista olla kiitollinen että tänään heräsit sanonta on aina kuulostanut vittuilulle. Mutta ap, tsemppiä sulle. Jatketaan paskassa tarpomista, koska tätäkin huonommin voi mennä.
Jos on tullut petetyksi, jää pettäjä menneisyyteen ja elämä siltä osin paranee.
Kiusaamista ei tietenkään voi hyväksyä missään tilanteessa. Saatko nyt elää rauhassa kiusaamiselta?
Tuletko toimeen ja pystytkö itsenäiseen elämään?
Voitko keksiä jotain mielekästä tekemistä, kuntoilu, muu harrastus....?
Yritä nauttia pienistä hyvistä asioista. Varma konsti, jos kykenee, on väsyttää itsensä liikunnalla, sitten suihkuun ja hyvää ruokaa ja jotain kivaa tv-ohjelmaa sohvalla. Sitten ainakin nukkuu hyvin ja sekin on ilonaihe.
Mulla on kanssa elämä ollut vaikeaa, mikään pyrkimys ei ole johtanut menestykseen, jne.
Sitten eräässä harrastuksessa tuli "menestystä" enemmän kuin yhdellä kokeneemmalla harrastuskaverilla.
No miltä se tuntui?
Olosta tuli pikemminkin "syyllinen". Kun menestyksestä ei ole kokemusta, eihän siihen osaa edes suhtautua, miten iloita siitä niin ettei vaikuta kusipäältä, että miksi tuo ainainen luuseri menestyi, ja kokeneemmat jäi kakkossijalle, kyllä nyt kusi nousi heti hattuun... ?
Ei se ole pelkästään suhtautumisesta kiinni. Aika monesta eri muuttujasta itseasiassa.
Toksinen positiivisuuskin on ihan olemassa oleva asia, joten turhaan sitä vääntää väkisin naamaa hymyyn jos se ei vaan tule sieltä.
Toivomme elämääsi parempaa jatkoa.
Voisiko jopa paikkakunnan ja piirien vaihto auttaa?
Yrittäisitkö muuttaa yhden pienen asian kerrallaan? En ala tässä valittaa, muuta kuin toteamalla että miehen konkurssissa meni se mies ja iso asunto ja minäkin jouduin velkajärjestelyyn josta vasta 6 vuodessa selvisin. En omista mitään, asun vuokralla yksiössä, ja aloitin „pohjan saavutettuani“ ihan pienten asioiden muuttamisella arjessa.
Tämän päivän niskaanpaskominen, polkupyörästä menossa pyöränlaakeri paskaksi, pitää metallista vikisevää ääntä ajaessa, rullaa huonosti ja tahmeasti, taitaa olla jo melko viimeisillään. Perkele tämäkin vielä...
Vierailija kirjoitti:
Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
AA-kerhon tunnuslause
Onko muilla semmoista, että kun katsoo vaikka youtube videoita, esim. videoita joiden pitäisi hauskuuttaa, ne tuovatkin mieleen vain jollain lailla samankaltaisia, ikäviä tapahtumia oman elämän menneisyydestä :/ Ja alkaa vaan sitten vituttaa, että minkä prkeleen takia senkin piti silloin aikoinaan tapahtua juuri minulle.
Mitään positiivista ei kyllä koskaan tapahdu :/
❤