Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi suhteet eivät kestä?
21.08.2021 |
Tämä maailma on tullut hulluksi. Monet ihmiset eivät enää pysty elinikäisiin suhteisiin, vaan hypätään kukasta kukkaan, hankitaan lapsia monesta suhteesta ja perustetaan uusperheitä, joissa kukaan ei ole onnellinen, mutta lapset luonnollisesti kärsivät eniten. Julkkikset näyttävät tässä oikein esimerkkiä, lööpit kirkuvat eroista ja siitä, kuinka hetken päästä löytyy se todellinen rakkaus, joka päättyy eroon jonkun ajan kuluttua ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa tai kun ”kasvetaan erilleen”. Pettäminen on monen mielestä ok, ja kehutaan yhden illan jutuilla. Lapset joutuvat kerrostalokaksiossa seuraamaan, kun äiti elää intohimoista suhdetta uuden miesystävänsä kanssa. Lapset ovat siinä kuviossa vain haittatekijä. Vanhemmilta on vanhemmuus hukassa eikä vastuusta ole tietoakaan. Lapsilla ei ole käsitystä ydinperheestä, kun on vaikka millaisia eksiä ja nyksiä. Luullaan, että äitiä tai isiä voi olla monta, mummoja ja pappoja lukematon määrä, kun kutsutaan heitä erilaisilla nimityksillä. Minua niin säälitti kerran pikkupoika, joka kertoi, että viikonloppuna papan tyttökaveri oli päissään. On tainnut olla melkoinen tyttö? Tai kysytään asiantuntijalta neuvoa siihen, miten omaiset laitetaan häissä istumaan, kun morsiusparin vanhemmat ja kaikki isovanhemmat ovat eronneet ja kaikilla on uudet kumppanit ja osa vielä riidoissa keskenään. Tässä tilanteessa asiantuntija nosti kätensä pystyyn ja totesi, että kuvio on mahdoton. Aikuisen oikeasti, nyt on aikuisten aika ryhdistäytyä, ettemme kasvata sukupolvea, jolla ei ole ollut elämässään tarpeeksi vahvaa perustusta, jolta ponnistaa. Parisuhteen eteen pitää nähdä vaivaa ja vanhempien välinen suhde onkin lapsen paras henkinen koti.
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
VV* kirjoitti:
Päädytään yhteen väärien ihmisten kanssa, edetään liian nopeasti ja eletään jonkin kaavan mukaan. Kuuluu mennä naimisiin, kuuluu hankkia lapsia, asuntolaina ja Volvo. Ihmiset ei tunne itseään eikä omia tarpeita ja siksi hyppivät suhteesta toiseen. Kun arki alkaa painaa ja tajutaan, että ei se suhde olekaan aina nousuhumalaa ja siemensyöksyä, vaihdetaan kumppania ja homma alkaa taas alusta. Osa ei osaa olla yksin ja toista miellyttääkseen ajautuu jälleen tilanteeseen, jossa eletään toisen onnen kautta eikä olla kosketuksissa omiin tarpeisiin ja toiveisiin.
VV* jijoitat nähtävästi itsestäsi unohtuiko sanoa että omaat myös adhd.n ja olet impulsiivinen ja sinulle ei voi sanoa mitään mistä et suuttuisi tai ottaisi itseesi.Silloin sinulla hyvä olla kun kaikki menee sun pillin mukaan ja saat paljon seksiä.
What? Joo, olen elämässäni tehnyt esimerkkini kaltaisen virheen, tosin ilman lapsia ja avioliittoa. Olin liian pitkään hyvän, mutta itselleni täysin väärän ihmisen kanssa yhdessä. Onneksi tajusin virheeni ja saimme molemmat tilaisuuden etsiä ja löytää itsemme erillään. Nyt olen hyvässä parisuhteessa, minulla on lapsi ja Volvo. Emme ole naimisissa, mutta voisin hyvin kuvitella meneväni naimisiin mieheni kanssa. Hän on sellainen ihminen, jonka kanssa haluaisin jakaa loppuelämäni. Se on mielestäni ainoa hyvä syy avioitua.
Mitä muuhun tulee, en ole kovinkaan impulsiivinen, en ole suuttunut miesmuistiin ja melkoisella varmuudella ADHD-diagnoosikin meni metsään. Nice try tho!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on noussut itsenäisyys päähän ja heistä on tullut itsekäitä.
Mitä sitten? Miehet ovat aina olleet itsekkäitä. Tasa-arvon kuuluu se, että jokaisella on samat mahdollisuudet ajatella vain omaa napaansa. Ikävä kyllä kakarat nykyisinkin sysätään naisten niskoille , joten fiksu ihminen ei tätä pska nakkia halua alunperinkään.
VV* kirjoitti:
Päädytään yhteen väärien ihmisten kanssa, edetään liian nopeasti ja eletään jonkin kaavan mukaan. Kuuluu mennä naimisiin, kuuluu hankkia lapsia, asuntolaina ja Volvo. Ihmiset ei tunne itseään eikä omia tarpeita ja siksi hyppivät suhteesta toiseen. Kun arki alkaa painaa ja tajutaan, että ei se suhde olekaan aina nousuhumalaa ja siemensyöksyä, vaihdetaan kumppania ja homma alkaa taas alusta. Osa ei osaa olla yksin ja toista miellyttääkseen ajautuu jälleen tilanteeseen, jossa eletään toisen onnen kautta eikä olla kosketuksissa omiin tarpeisiin ja toiveisiin.
Nousuhumalaa ja siemensyöksyä!😁 Hyvin sanottu, eipä se tosiaan tuo vaihe kauaa kestä👍🏼
Nykyään joku Tinderi on paha asia suhteille. Jos parisuhteessa on pienintäkään epävarmuutta, niin ladataan tinderi ja aletaan vain selaamaan mieluisia tyyppejä. Omaa vastuuta ei tunneta ja toisen ihmisen kunnioitus on vähissä, koska oma napa on lähin napa ja kyllähän jokainen saa itselleen haluta parempaa.
Parisuhde on joullekin kuin tavara, ei sitä viitsi korjata, kun voi hankkia uudenkin. Jos toinen ei ole sellainen kuin itse haluaa, niin lähdetään etsimään parempaa.
En syyttele tässä kumpaakaan sukupuolta, vaan ajattelutapaa. Jo kommenteissa näkee, että jotkut ovat todella vihamielisiä ja taistelevat mielipiteensä kanssa vaikka verissäpäin, mutta ei haluta kuunnella toista ollenkaan, koska tärkeintä on, että itse saa sen viimeisen sanan. Niin se on myös joissakin parisuhteissa. Viimeisen sanan sanominen on se tärkein asia ettei menetä kasvojaan omasta mielestään. Tuollainen itsepäisyys on rumaa parisuhteessa, jossa pitäisi osata joustaa ja kuunnella, keskustella taistelematta ja myös myöntää, että on ollut väärässä, anteeksi. Anteeksi, olen pahoillani, en tarkoittanut satuttaa ja yritetään yhdessä vielä, puhalletaan samaan hiileen tästä lähtien ja ei toisteta vanhoja virheitä.
Vierailija kirjoitti:
Eroja valitettavasti tapahtuu liikaa, mutta aikuiset voisivat laittaa lapsensa etusijalle. Joten EI heti uusia kumppaneita lasten elämään!
Eronnut vanhempi, omistaudu lapsillesi ja unohda uuden parisuhteen hankkiminen vähintään pariksi vuodeksi. Siihen kyllä ehtii myöhemminkin.
Lapsi tarvitsee omistautuvaa marttyyrivanhempaa yhtä vähän kuin oman etunsa kaiken ohi laittavaa.
Paras on tasapainoinen vanhempi, joka ei pistä omaa elämäänsä jäihin, mutta miettii aina valintojaan myös lapsen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset voivat huonosti, jos joutuvat elämään perheessä, jossa vanhemmat esim. riitelevät jatkuvasti. Ei se ydinperhe takaa onnea.
Yleensä unohdetaan, että asiat riitelevät.
Vierailija kirjoitti:
Eroja valitettavasti tapahtuu liikaa, mutta aikuiset voisivat laittaa lapsensa etusijalle. Joten EI heti uusia kumppaneita lasten elämään!
Eronnut vanhempi, omistaudu lapsillesi ja unohda uuden parisuhteen hankkiminen vähintään pariksi vuodeksi. Siihen kyllä ehtii myöhemminkin.
Näinhän se on, mutku mä eka!! Mä eka haluun näyttää, että kelpaan ja saan uuden miehen/naisen!!
Kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään joku Tinderi on paha asia suhteille. Jos parisuhteessa on pienintäkään epävarmuutta, niin ladataan tinderi ja aletaan vain selaamaan mieluisia tyyppejä. Omaa vastuuta ei tunneta ja toisen ihmisen kunnioitus on vähissä, koska oma napa on lähin napa ja kyllähän jokainen saa itselleen haluta parempaa.
Parisuhde on joullekin kuin tavara, ei sitä viitsi korjata, kun voi hankkia uudenkin. Jos toinen ei ole sellainen kuin itse haluaa, niin lähdetään etsimään parempaa.
En syyttele tässä kumpaakaan sukupuolta, vaan ajattelutapaa. Jo kommenteissa näkee, että jotkut ovat todella vihamielisiä ja taistelevat mielipiteensä kanssa vaikka verissäpäin, mutta ei haluta kuunnella toista ollenkaan, koska tärkeintä on, että itse saa sen viimeisen sanan. Niin se on myös joissakin parisuhteissa. Viimeisen sanan sanominen on se tärkein asia ettei menetä kasvojaan omasta mielestään. Tuollainen itsepäisyys on rumaa parisuhteessa, jossa pitäisi osata joustaa ja kuunnella, keskustella taistelematta ja myös myöntää, että on ollut väärässä, anteeksi. Anteeksi, olen pahoillani, en tarkoittanut satuttaa ja yritetään yhdessä vielä, puhalletaan samaan hiileen tästä lähtien ja ei toisteta vanhoja virheitä.
Ennen lähdettiin tansseihin tai ravintolaan, jos oli epävarmuutta ja teki vierasta mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä, ettei nykyään tarvitse olla loppuelämää sen ensimmäisen heilan kanssa.
Ei tarvitse, mutta pienin eroprosentti on niillä, jotka ovat sen enimmäisen heilansa (seksikumppaninsa) kanssa naimisissa, varsinkin jos kyse on korkeasti koulutetuista. Naisen seksikumppanien määrä ja koulutusaste käytännössä määrittää eron todennäköisyyden.
Miehen kunnollisella on avioliiton kestoon aivan yhtä suuri vaikutus.
Terv. 35 v ensimmäisen kumppaninsa kanssa viihtynyt korkeakoulutettuj.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä, ettei nykyään tarvitse olla loppuelämää sen ensimmäisen heilan kanssa.
Ei tarvitse, mutta pienin eroprosentti on niillä, jotka ovat sen enimmäisen heilansa (seksikumppaninsa) kanssa naimisissa, varsinkin jos kyse on korkeasti koulutetuista. Naisen seksikumppanien määrä ja koulutusaste käytännössä määrittää eron todennäköisyyden.
Miehen kunnollisuudella on avioliiton kestoon aivan yhtä suuri vaikutus.
Terv. 35 v ensimmäisen kumppaninsa kanssa viihtynyt korkeakoulutettuj.korjattu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään joku Tinderi on paha asia suhteille. Jos parisuhteessa on pienintäkään epävarmuutta, niin ladataan tinderi ja aletaan vain selaamaan mieluisia tyyppejä. Omaa vastuuta ei tunneta ja toisen ihmisen kunnioitus on vähissä, koska oma napa on lähin napa ja kyllähän jokainen saa itselleen haluta parempaa.
Parisuhde on joullekin kuin tavara, ei sitä viitsi korjata, kun voi hankkia uudenkin. Jos toinen ei ole sellainen kuin itse haluaa, niin lähdetään etsimään parempaa.
En syyttele tässä kumpaakaan sukupuolta, vaan ajattelutapaa. Jo kommenteissa näkee, että jotkut ovat todella vihamielisiä ja taistelevat mielipiteensä kanssa vaikka verissäpäin, mutta ei haluta kuunnella toista ollenkaan, koska tärkeintä on, että itse saa sen viimeisen sanan. Niin se on myös joissakin parisuhteissa. Viimeisen sanan sanominen on se tärkein asia ettei menetä kasvojaan omasta mielestään. Tuollainen itsepäisyys on rumaa parisuhteessa, jossa pitäisi osata joustaa ja kuunnella, keskustella taistelematta ja myös myöntää, että on ollut väärässä, anteeksi. Anteeksi, olen pahoillani, en tarkoittanut satuttaa ja yritetään yhdessä vielä, puhalletaan samaan hiileen tästä lähtien ja ei toisteta vanhoja virheitä.
Ennen lähdettiin tansseihin tai ravintolaan, jos oli epävarmuutta ja teki vierasta mieli.
Tansseissa porukka tunsi toisensa ja ylilyöntejä ei paljon tullut sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä, ettei nykyään tarvitse olla loppuelämää sen ensimmäisen heilan kanssa.
Ei tarvitse, mutta pienin eroprosentti on niillä, jotka ovat sen enimmäisen heilansa (seksikumppaninsa) kanssa naimisissa, varsinkin jos kyse on korkeasti koulutetuista. Naisen seksikumppanien määrä ja koulutusaste käytännössä määrittää eron todennäköisyyden.
Miehen kunnollisella on avioliiton kestoon aivan yhtä suuri vaikutus.
Terv. 35 v ensimmäisen kumppaninsa kanssa viihtynyt korkeakoulutettuj.
Ja nykyään suurempi kuin ennen,jolloin huonostakaan miehestä ei erottu helpolla.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään joku Tinderi on paha asia suhteille. Jos parisuhteessa on pienintäkään epävarmuutta, niin ladataan tinderi ja aletaan vain selaamaan mieluisia tyyppejä. Omaa vastuuta ei tunneta ja toisen ihmisen kunnioitus on vähissä, koska oma napa on lähin napa ja kyllähän jokainen saa itselleen haluta parempaa.
Parisuhde on joullekin kuin tavara, ei sitä viitsi korjata, kun voi hankkia uudenkin. Jos toinen ei ole sellainen kuin itse haluaa, niin lähdetään etsimään parempaa.
En syyttele tässä kumpaakaan sukupuolta, vaan ajattelutapaa. Jo kommenteissa näkee, että jotkut ovat todella vihamielisiä ja taistelevat mielipiteensä kanssa vaikka verissäpäin, mutta ei haluta kuunnella toista ollenkaan, koska tärkeintä on, että itse saa sen viimeisen sanan. Niin se on myös joissakin parisuhteissa. Viimeisen sanan sanominen on se tärkein asia ettei menetä kasvojaan omasta mielestään. Tuollainen itsepäisyys on rumaa parisuhteessa, jossa pitäisi osata joustaa ja kuunnella, keskustella taistelematta ja myös myöntää, että on ollut väärässä, anteeksi. Anteeksi, olen pahoillani, en tarkoittanut satuttaa ja yritetään yhdessä vielä, puhalletaan samaan hiileen tästä lähtien ja ei toisteta vanhoja virheitä.
Tässä on varmasti muutama totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroja valitettavasti tapahtuu liikaa, mutta aikuiset voisivat laittaa lapsensa etusijalle. Joten EI heti uusia kumppaneita lasten elämään!
Eronnut vanhempi, omistaudu lapsillesi ja unohda uuden parisuhteen hankkiminen vähintään pariksi vuodeksi. Siihen kyllä ehtii myöhemminkin.Lapsi tarvitsee omistautuvaa marttyyrivanhempaa yhtä vähän kuin oman etunsa kaiken ohi laittavaa.
Paras on tasapainoinen vanhempi, joka ei pistä omaa elämäänsä jäihin, mutta miettii aina valintojaan myös lapsen kannalta.
Se just pitääkin miettiä, ettei heti tuoda niitä uusia tyyppejä lasten elämään.
Lapsille omistauminen ei voi olla huono asia koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään joku Tinderi on paha asia suhteille. Jos parisuhteessa on pienintäkään epävarmuutta, niin ladataan tinderi ja aletaan vain selaamaan mieluisia tyyppejä. Omaa vastuuta ei tunneta ja toisen ihmisen kunnioitus on vähissä, koska oma napa on lähin napa ja kyllähän jokainen saa itselleen haluta parempaa.
Parisuhde on joullekin kuin tavara, ei sitä viitsi korjata, kun voi hankkia uudenkin. Jos toinen ei ole sellainen kuin itse haluaa, niin lähdetään etsimään parempaa.
En syyttele tässä kumpaakaan sukupuolta, vaan ajattelutapaa. Jo kommenteissa näkee, että jotkut ovat todella vihamielisiä ja taistelevat mielipiteensä kanssa vaikka verissäpäin, mutta ei haluta kuunnella toista ollenkaan, koska tärkeintä on, että itse saa sen viimeisen sanan. Niin se on myös joissakin parisuhteissa. Viimeisen sanan sanominen on se tärkein asia ettei menetä kasvojaan omasta mielestään. Tuollainen itsepäisyys on rumaa parisuhteessa, jossa pitäisi osata joustaa ja kuunnella, keskustella taistelematta ja myös myöntää, että on ollut väärässä, anteeksi. Anteeksi, olen pahoillani, en tarkoittanut satuttaa ja yritetään yhdessä vielä, puhalletaan samaan hiileen tästä lähtien ja ei toisteta vanhoja virheitä.
Tässä on varmasti muutama totuus.
Näin on. Mutta turha vetää yhtäläisyysmerkkejä palstakeskustelujen ja parisuhteessa käytävien keskustelujen välillä. Itse ainakin provosoiduin aloituksen sukupuoleen liittyvistä asenteista, vaikka elän parisuhteessa miehen kanssa hyvinkin sopuisasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroja valitettavasti tapahtuu liikaa, mutta aikuiset voisivat laittaa lapsensa etusijalle. Joten EI heti uusia kumppaneita lasten elämään!
Eronnut vanhempi, omistaudu lapsillesi ja unohda uuden parisuhteen hankkiminen vähintään pariksi vuodeksi. Siihen kyllä ehtii myöhemminkin.Lapsi tarvitsee omistautuvaa marttyyrivanhempaa yhtä vähän kuin oman etunsa kaiken ohi laittavaa.
Paras on tasapainoinen vanhempi, joka ei pistä omaa elämäänsä jäihin, mutta miettii aina valintojaan myös lapsen kannalta.
Se just pitääkin miettiä, ettei heti tuoda niitä uusia tyyppejä lasten elämään.
Lapsille omistauminen ei voi olla huono asia koskaan.
Kyllä mä ainakin tunnen naisia, joiden parisuhde on mennyt pieleen ja jotka omistautuu vain lapselle. Kamala taakka lapselle olla äidin koko elämän sisältö.
En tiedä missä porukoissa ap pyörii, mutta olipahan juttua! Vanhemmuus ei ole hukassa sen enempää kuin ennenkään. Nykyvanhemmat osallistuvat paljon enemmän lastensa elämään kuin aiempien sukupolvien vanhemmat. Ei se väkisin yhdessä oleminen ole mikään autuaaksi tekevä asia. Minä tajusin liian myöhään, että exäni suvussa lakaistaan kaikki maton alle ja kulissit pidetään pystyssä hinnalla millä hyvänsä. Esimerkiksi eräässä perheessä isä juoksenteli vieraissa, ryyppäsi ja rellesti. En ymmärrä miten tuo ei voisi olla vaikuttamatta perheen lapsiin. Erityisesti tyttölapset saavat kieron kuvan parisuhteesta ja siitä mitä puolison pitää sietää.
Ap:n viestistä nousee esiin, että naiset ovat jotenkin hirveitä ja hankalia nykyään. Isoisäkin on vain reppana uhri, joka sattuu seurustelemaan alkoholistin naisen kanssa. Jos nainen seurustelee alkoholistin kanssa, syytetään naista juopon hyyssäyksestä. Miestenkin soisi heräävän nykyaikaan ja ottavan vastuuta eikä esiintyvän jatkuvasti uhreina, joita pahat naiset kiusaa.
Nykyaika suhteet kestävät sen korkeintaan muutaman vuoden niin ei siinä ole mitää järkeä panostaa koko omaisuutta siihe muutaman vuoden suhteeseen, vaikka naiset miehiä syyllistävatkin kun ei sitouduta koko omaisuudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroja valitettavasti tapahtuu liikaa, mutta aikuiset voisivat laittaa lapsensa etusijalle. Joten EI heti uusia kumppaneita lasten elämään!
Eronnut vanhempi, omistaudu lapsillesi ja unohda uuden parisuhteen hankkiminen vähintään pariksi vuodeksi. Siihen kyllä ehtii myöhemminkin.Näinhän se on, mutku mä eka!! Mä eka haluun näyttää, että kelpaan ja saan uuden miehen/naisen!!
Kamalaa.
Onneksi on myös eronneita, joilla ei ole kiire uusiin suhteisiin. Meillä meni eron jälkeen kolme vuotta, ennenkuin kumpikaan löysi uutta suhdetta, eikä vieläkään asuta uusien kanssa, erosta nyt kahdeksan vuotta.
Alue: Aihe vapaa
Lapset voivat huonosti, jos joutuvat elämään perheessä, jossa vanhemmat esim. riitelevät jatkuvasti. Ei se ydinperhe takaa onnea.