Lue keskustelun säännöt.
Eikö koiranpennun väriä saa valita?
Tulevaisuudessa on tarkoitus hankkia koira perheeseen. Rodulla on useita eri värejä, joista 3 on meidän mieleen, muut ei. Nyt kuitenkin selvisi, että kasvattajat suhtautuvat ylimielisesti väritoiveisiin, että pennun hankkijan pitäisi olla tyytyväinen siihen minkä KASVATTAJA meille päättää? Minkä ihmeen takia roduille on sitten jalostettu niin monta eri väriä ja on "sallittuja" ja epäsallittuja värejä, jos niistä ei saa olla mielipiteitä? Miksi koiranäyttelyitäkään pidetään jos ulkonäkö ei saa olla kriteeri?
Tottakai meille prioriteetti 1. on koiran terveys ja luonne, mutta kyllä se väri silti vaikuttaa. Rakastumme varmasti uuteen perheenjäseneen turkinväristä riippumatta, mutta miksi pitäisi ottaa itselle epämieluisan värinen pentu, joka kuitenkin on perheenjäsenenä seuraavat 10+ vuotta. Kyseessä on puhtaasti seurakoira.
Pentu maksaa kuitenkin sen +-2000e, joten haluaisimme kyllä valita meille mieleisen, eikä vaan tyytyä siihen minkä joku muu kokee meille sopivaksi.
Kommentit (1021)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ennen kuin kukaan ehtii valittamaan, miten luonne ratkaisee ja jos haluaa silmää miellyttävän koiran niin pitää ostaa lelukoira yms. niin alleviivaan vielä. Luonne ja terveys on tottakai etusijalla, mutta vahvasti visuaalisina ihmisinä meille on myös ulkonäöllä väliä. Olemme valmiita mielummin odottamaan pitkäänkin sopivan väristä tervettä pentua, kuin ottamaan "väärän" värisen terveen tai oikean värisen sairaan koiran.
-ap
Höpö höpö. Olet yksinkertaisesti turhamainen ihminen, joka ei ansaitse koiraa.
No ei niitä erinäköisiä ja värisiä koirarotuja olisi kehitetty tuhansia, jos ulkonäkö ei saisi olla kriteeri ja koiran "ansaitsevat" vain ne jotka ottavat sian säkissä kunhan pulssi löytyy. Ulkomaillakinhan pennut valitaan monesti puhtaasti ulkonäön perusteella, niin miksi suomessa rotukoirat pitäisi ottaa kiitollisina vastaan ulkonäöstä riippumatta. Koira ei kuitenkaan ole mikään kasvattajan lahjoitus tulevalle omistajalle, vaan siitä pennusta maksetaan tuhansia euroja.
On eri asia jalostaa koiraa ulkonäön tai käyttötarkoituksen mukaan. Juuri ulkonäköasioiden painotus on johtanut sairaisiin rotuihin.
Yksiselitteisesti on väärin hommata koira ulkonäön vuoksi, koska se kertoo ihmisestä ja suhtautumisesta eläimeen todella paljoin. Itse en myisi värin kyselijälle mitään koiraa. Kasvattaja päättää, mikä pentu pentueesta millaisellekin ihmiselle sopii. Eläin ei ole eläinrakkaalle ihmiselle esine (vaikka laki toista sanookin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunhan nää eläinten väri valikoijat hyväksyvät sitten, sen että kumppanikin valitaan ihon värin perusteella...
Sen kun valitset, ei ole minulle ongelma
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ennen kuin kukaan ehtii valittamaan, miten luonne ratkaisee ja jos haluaa silmää miellyttävän koiran niin pitää ostaa lelukoira yms. niin alleviivaan vielä. Luonne ja terveys on tottakai etusijalla, mutta vahvasti visuaalisina ihmisinä meille on myös ulkonäöllä väliä. Olemme valmiita mielummin odottamaan pitkäänkin sopivan väristä tervettä pentua, kuin ottamaan "väärän" värisen terveen tai oikean värisen sairaan koiran.
-ap
Höpö höpö. Olet yksinkertaisesti turhamainen ihminen, joka ei ansaitse koiraa.
No ei niitä erinäköisiä ja värisiä koirarotuja olisi kehitetty tuhansia, jos ulkonäkö ei saisi olla kriteeri ja koiran "ansaitsevat" vain ne jotka ottavat sian säkissä kunhan pulssi löytyy. Ulkomaillakinhan pennut valitaan monesti puhtaasti ulkonäön perusteella, niin miksi suomessa rotukoirat pitäisi ottaa kiitollisina vastaan ulkonäöstä riippumatta. Koira ei kuitenkaan ole mikään kasvattajan lahjoitus tulevalle omistajalle, vaan siitä pennusta maksetaan tuhansia euroja.
On eri asia jalostaa koiraa ulkonäön tai käyttötarkoituksen mukaan. Juuri ulkonäköasioiden painotus on johtanut sairaisiin rotuihin.
Yksiselitteisesti on väärin hommata koira ulkonäön vuoksi, koska se kertoo ihmisestä ja suhtautumisesta eläimeen todella paljoin. Itse en myisi värin kyselijälle mitään koiraa. Kasvattaja päättää, mikä pentu pentueesta millaisellekin ihmiselle sopii. Eläin ei ole eläinrakkaalle ihmiselle esine (vaikka laki toista sanookin).
No jos pentueessa on 5 pentua, keskenään erivärisiä, niin miksi niistä ei sitten saisi valita mieleistään? Ei tämä ole eettinen kysymys. Se olisi, että jos saa lapsen ja sillä on väärän väriset silmät, antaisi sen adoptioon. Eettinen kysymys on kuitenkin se, että miksi kasvattajalla on sitten valta hinnoitella pennut eri tavalla pelkästään ulkonäön takia? Olettaisin, että halutummat piirteet maksavat enemmän. Tai onhan sekin hinnoittelua, että kieltäydytään antamasta yhtä pentua sillä perusteella, että halutaan juuri se tietty.
Vierailija kirjoitti:
Hmmm kirjoitti:
Hearts kirjoitti:
Siis onko tämä nyt joku kiertoketju "roduista" eikä pelkistään koirista. Juujuu, ulkonäöllä ei mitään väliä, kaikki paheksujat ovat jonkun kanssa ja hankkivat lapsia jonkun kanssa perustuen lähes vain ja ainoastaan ihanaan luonteeseen. Ei väliä minkä pituinen, painoinen, näköinen ja perinnöllisillä sairauksilla ei sitten yhtikäs mitään merkitystä kenellekään. Ja jos 2 tyttöä, niin eihän kukaan nyt niin voi miettiä, että poikakin olisi kiva. Jos rakastuu niin rakastuu.
En tiedä, kun ihmisrotujahan ei nykyään ole kuin tämä yksi homo sapiens. Ennen oli toinen rotu, neandertalilainen.
Koirarotuja sen sijaan on useita.
Näissä myös kieliä osaamattomat usein sekoittavat englannin sanat breed (esim. dog breeds) ja race (käytetty aiemmin ihmisistä, ei käytetä juuri enää, koska epätieteellinen).
Eli on keksitty uusi termi "breed", jolla kierretään ikävä mielikuva. Kyllähän joku termi pitää olla esim. ihmisen ihonvärin eroja selittämään. Vai onko se vain kansallinen ominaisuus? Tässä on vain nyt poseerattu korrektiksi ihmisten erojen selitys sillä, että on vain yksi ihmisrotu. Eikös kaikki koiratkin ole "canis lupus familiaris"-lajiin kuuluvia rodusta riippumatta?
Koirista puhuttaessa on aina käytetty sanaa breed. Sinun kielitaidon puutteesi ei muuta asiaa.
Ihmisiäkin on historiassa jalostettu, Amerikan Yhdysvaltojen synkässä menneisyydessä.
Vierailija kirjoitti:
Ne näyttelyissä sallitut menevät sellaisiin perheisiin, joissa halutaan voittaa kisoja ja tulla valioiksi (myös käyttöpuolella tarvitaan näyttelytulos). Koti tai muulla harrastuskoiralla etenkään jos ei jalostukseen, ei ole väliä. Silloin on kyse vain sisustuksesta ja sisustukseen ei vastuullinen kasvattaja koiraa myy. Eräs X- rodun kasvattaja kertoi, että häneltä oli oikeasti oltu ostamassa ko. rotua, koska se sopisi väriltään sisustukseen. Eli ei myydä.
Kuulostaa siltä, että näille kasvattajille koira on käyttöesine, jolla halutaan tienata mahdollisimman paljon.
Liiallisella jalostamisella on saatu aikaan sairaita eläimiä. Koiria jotka eivät pysty hengittämään, koiria joilla silmät ei pysy päässä, koiria joilla on jatkuvasti ihotulehduksia tai nivelkipuja.
Ehkä näissäkin tapauksissa kannattaisi ottaa jalostukseen mukaan myös niitä väärän värisiä tai muuten vääränlaisia koiria. Saisivat vähän lisää monimuotoisuutta ja terveempiä näyttelykoiria, jos niitä näyttelyitä on ylipäänsä pakko pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ennen kuin kukaan ehtii valittamaan, miten luonne ratkaisee ja jos haluaa silmää miellyttävän koiran niin pitää ostaa lelukoira yms. niin alleviivaan vielä. Luonne ja terveys on tottakai etusijalla, mutta vahvasti visuaalisina ihmisinä meille on myös ulkonäöllä väliä. Olemme valmiita mielummin odottamaan pitkäänkin sopivan väristä tervettä pentua, kuin ottamaan "väärän" värisen terveen tai oikean värisen sairaan koiran.
-ap
Höpö höpö. Olet yksinkertaisesti turhamainen ihminen, joka ei ansaitse koiraa.
No ei niitä erinäköisiä ja värisiä koirarotuja olisi kehitetty tuhansia, jos ulkonäkö ei saisi olla kriteeri ja koiran "ansaitsevat" vain ne jotka ottavat sian säkissä kunhan pulssi löytyy. Ulkomaillakinhan pennut valitaan monesti puhtaasti ulkonäön perusteella, niin miksi suomessa rotukoirat pitäisi ottaa kiitollisina vastaan ulkonäöstä riippumatta. Koira ei kuitenkaan ole mikään kasvattajan lahjoitus tulevalle omistajalle, vaan siitä pennusta maksetaan tuhansia euroja.
On eri asia jalostaa koiraa ulkonäön tai käyttötarkoituksen mukaan. Juuri ulkonäköasioiden painotus on johtanut sairaisiin rotuihin.
Yksiselitteisesti on väärin hommata koira ulkonäön vuoksi, koska se kertoo ihmisestä ja suhtautumisesta eläimeen todella paljoin. Itse en myisi värin kyselijälle mitään koiraa. Kasvattaja päättää, mikä pentu pentueesta millaisellekin ihmiselle sopii. Eläin ei ole eläinrakkaalle ihmiselle esine (vaikka laki toista sanookin).
No jos pentueessa on 5 pentua, keskenään erivärisiä, niin miksi niistä ei sitten saisi valita mieleistään? Ei tämä ole eettinen kysymys. Se olisi, että jos saa lapsen ja sillä on väärän väriset silmät, antaisi sen adoptioon. Eettinen kysymys on kuitenkin se, että miksi kasvattajalla on sitten valta hinnoitella pennut eri tavalla pelkästään ulkonäön takia? Olettaisin, että halutummat piirteet maksavat enemmän. Tai onhan sekin hinnoittelua, että kieltäydytään antamasta yhtä pentua sillä perusteella, että halutaan juuri se tietty.
Jos pentujensa on viisi pentua, ja kasvattaja päättää jättää itselleen yhden, hän valitsee tietenkin itse ensin. Hän voi valita sen ainoan siniviolettitiikeriraidan, vaikka useampi ostaja toivoisi juuri sitä väriä.
Jäljellä olevista voi varmasti valita, fokus ostaja kuuntelee myös kasvattajaa, samoin kuin fiksu kasvattaja ostajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt lähtisin koiraa hankkimaan, niin olisi varmaa, etten ostaisi merle-väristä koiraa. Siis jos päätyisin rotuun jossa tätä väriä esiintyy. Toiset tykkää, minä en.
Ja jos tämä olisi kasvattajalle ongelma, niin vaihtaisin kasvattajaa tai rotua.Merle-pentueissa on käytännössä aina toistakin väriä ja merlet ovat todella haluttuja, joten tuskin tästä tulee ongelmaa. Mutta ei kai kenenkään tarvitse ostaa koiraa, mitä ei halua, ihmettelen että tällaista pitää edes mainita?
Jos kasvattajilta odotettaisiin samaa luonne ja terveys edellä menoa kuin tässä ketjussa odotetaan koiran ostajilta, ei merle-värisiä pentuja syntyisi ollenkaan.
Mutta ilmeisesti kasvattajilla on melkoinen kaksoismoraali tässä asiassa.
-eri.
Mitä tarkoitat? Merle on letaaligeeni, mutta perittynä vain toiselta vanhemmalta ei aiheuta mitään haittaa eläimelle. Toisin kuin esim valkoinen väri, miksi et sitä harmittele?
Kerro sinä, mihin yksikään eläin tarvitsee letaaligeeniä.
Ei varmasti mihinkään, mutta ei siitä ole sille myöskään haittaa. Ei se ole ihmisen luoma ominaisuus. Mutta tästäkin syystä paperit ovat tärkeitä, sillä kai tiesit että geeni voi olla myös piilevänä?
Totta kai siitä on haittaa. Resessiivinen geeni ei häviä perimästä minnekään, vaikka se ei moneen sukupolveen näkyisikään fenotyypissä. Eli niin kauan kuin letaaligeenejä jalostuksessa käytetään, on aina vaarana, että kaksi letaaligeeniä kohtaa ja sairaita yksilöitä syntyy.
En ole vielä kuullut yhtään järkevää syytä tuollaiseen viallisilla geeneillä leikkimiseen.
Silloin, kun koiralla on sukutaulu tiedossa, ei tätä vaaraa ole. Sekarotuisilla paperittomilla näin voi toki tapahtua.
Miksikähän jumalaksi tämä kirjoittaja itseään luulee. Perimä on monimutkainen kokonaisuus ja uusiakin mutaatioita syntyy koko ajan, ja siksi on todella naiivia ajatella, että kun tietää sukutaulun, pystyy hallitsemaan luontoa.
Tietysti, mutta miten tämä liittyy koirien jalostukseen?
Se liittyy jalostuksen kaksinaismoralismiin. Ostajia pidetään pinnallisina, jos he haluavat tietyn värisen koiran, ja samaan aikaan letaaligeenejä käytetään jalostukseen, jotta saadaan kivan värisiä ja mahdollisesti sairaita eläimiä.
No tämä varmaan riippuu kasvattajasta. Itse en kasvata värin perusteella.
En ole koira asiantuntija, mutta eikö monissa roduissa ole aina muutama värivariaatio, eikä niissä tietyissä väreissä ole aina jotain letaaligeenejä, vaan kaikin värisillä voi esiintyä niitä rodulle tyypillisiä sairauksia.
Merle ei ole vain värimuunnos, vaan mutaatio, joka aiheuttaa monenlaista terveysongelmaa. Osassa roduista merle-yksilöiden käyttö jalostuksessa on kielletty tästä syystä. Osassa roduista taas merlet ovat sallittuja ja jopa suosittuja.
Missä roduissa merlejen käyttö on kielletty? En ole ikinä kuullutkaan. Suomessa merle-merle yhdistelmät ovat kiellettyjä.
Eiköhän merle ole kielletty kaikissa roduissa paitsi niissä, joissa se erikseen on mainittu sallituksi.
Toki, mutta se on kielletty yksikertaisesti siksi, että se ei satu olemaan sallittu väri rodussa. Ei liity mitenkään merlejen genetiikkaan.
Ja taas päästään kasvattajien kaksinaismoralismiin. Vaikka väritys on yhteydessä silmän ja korvan kehityshäiriöihin, sitä ei useimpien rotujen kohdalla haluta kieltää terveyssyistä, ainoastaan ulkonäkösyistä.
No minä olen tuo aikaisempi kasvattaja, ja kuten sanoin minulle värillä ei ole väliä. Mutta noin ylipäätään geneettisen monimuotoisuuden säilymiseksi en pidä toteuttamiskelpoisena ideana sulkea pois jalostuksesta useita yksilöitä. Nämä koirat ovat geneettisesti paljon muutakin kuin merlegeeni.
Kyllä, ovat paljon muutakin. Samassa alleelissa merlevärityksen kanssa kulkee sekä silmän että korvan kehityshäiriö.
On se kummaa, että geneettinen monimuotoisuus on tärkeää silloin, kun siihen liittyy sairauksia, mutta pelkkä värivirhe tai vaaraton korvan tai hännän malli ei olekaan säilyttämisen arvoinen.
Niin, kyse oli usean yksilön sulkemisesta pois jalostuksesta, jos jostain rodusta poistetaan vaikkapa neljännes koirista, se olisi geneettinen katastrofi. Sitäpaitsi, eikö tämä koko topic ole yhtä kaksinaismoralismia? Kasvattaja tekee väärin, kun ei kasvata oikean väristä koiria ostajille kaupan hyllylle. Ja jos hän näin tekee, on hän siltikin väärässä.
Moni koirarotu _on jo_ geneettinen katastrofi tai matkalla sinne. Useimmissa geenipoolin laventaminen rodun ulkopuolelle olisi riittävä ratkaisu. Pahimmissa sekään ei enää auta, vaan jokainen yksilö on vammainen ja kantaa vammaa aiheuttavaa geeniä.
Kasvattajat sulkevat silmänsä näiltä. Se on helppoa, kun jokainen rotu alkaa olla sairas, ja koirien sairaudet ovat uusi normaali. Sekarotuisia dissataan ankarasti, ja siihen kasvattajalla onkin hyvät taloudelliset perusteet.
Ilmeisesti sinä tunnet aika ikäviä kasvattajia. Itse olen samaa mieltä geenipoolin laventamisesta, kuten monet muutkin tuntemani kasvattajat. Olen ilokseni saanut olla mukana roturisteytysprojektissa, ja toivoisin näitä tulevan lisää. Minun kasvatustyölleni sekarotuiset koirat eivät ole millään tapaa uhka, hassu ajatuskin. Kasvattamani rodut eivät myöskään lyttykyonoisia tai muuten epämuodostuneita.
No, oletteko laventaneet geenipoolia roduissanne?
Minun ei tarvitse tuntea kasvattajia, näen joka päivä myös nuoria lyttykuonoja ja lyhytkalloja sekä ontuvia sakuja. Uutisissa Kennelliitto jauhaa säännöllisesti pevisasta ja mollaa sekarotuisia. Liitto ei tee yhtään mitään sairaimpien rotujen tilanteelle, eivätkä rotuyhdistyksetkään. Tästä päätellen useimmat kasvattajat joko pettävät itseään taikka eivät piittaa koirien kärsimyksestä.
Jos muutosta tapahtuu, se ei juurikaan näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin törmännyt siihen: ei väriä saa valita! Mielestäni joidenkin koirahörhöjen masinoimaa.toimintaa. Meillä on koira, ja valittaessa oli tärkeää: rotu, sukupuoli ja väri. Meillä oli edellinenkin koira samanrotuinen ja värinen, ja me nyt vaan tykätään sellaisesta. Koira ihmisissä on paljon sellaisia joilla homma mennyt aika paljon yli. Meidän koira elää ja saamme omakotitalossamme normaalia koiran elämää, välillä on myös tarhassa, päivittäin lenkitetään pitkät lenkit. Mutta ei ole kuitenkaan yksi meistä ihmisistä. Vaan koira, joka on aina ihmistä alempi ja rahalla ostettu. Ja hoidetaan hyvin kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt lähtisin koiraa hankkimaan, niin olisi varmaa, etten ostaisi merle-väristä koiraa. Siis jos päätyisin rotuun jossa tätä väriä esiintyy. Toiset tykkää, minä en.
Ja jos tämä olisi kasvattajalle ongelma, niin vaihtaisin kasvattajaa tai rotua.Merle-pentueissa on käytännössä aina toistakin väriä ja merlet ovat todella haluttuja, joten tuskin tästä tulee ongelmaa. Mutta ei kai kenenkään tarvitse ostaa koiraa, mitä ei halua, ihmettelen että tällaista pitää edes mainita?
Jos kasvattajilta odotettaisiin samaa luonne ja terveys edellä menoa kuin tässä ketjussa odotetaan koiran ostajilta, ei merle-värisiä pentuja syntyisi ollenkaan.
Mutta ilmeisesti kasvattajilla on melkoinen kaksoismoraali tässä asiassa.
-eri.
Mitä tarkoitat? Merle on letaaligeeni, mutta perittynä vain toiselta vanhemmalta ei aiheuta mitään haittaa eläimelle. Toisin kuin esim valkoinen väri, miksi et sitä harmittele?
Kerro sinä, mihin yksikään eläin tarvitsee letaaligeeniä.
Ei varmasti mihinkään, mutta ei siitä ole sille myöskään haittaa. Ei se ole ihmisen luoma ominaisuus. Mutta tästäkin syystä paperit ovat tärkeitä, sillä kai tiesit että geeni voi olla myös piilevänä?
Totta kai siitä on haittaa. Resessiivinen geeni ei häviä perimästä minnekään, vaikka se ei moneen sukupolveen näkyisikään fenotyypissä. Eli niin kauan kuin letaaligeenejä jalostuksessa käytetään, on aina vaarana, että kaksi letaaligeeniä kohtaa ja sairaita yksilöitä syntyy.
En ole vielä kuullut yhtään järkevää syytä tuollaiseen viallisilla geeneillä leikkimiseen.
Silloin, kun koiralla on sukutaulu tiedossa, ei tätä vaaraa ole. Sekarotuisilla paperittomilla näin voi toki tapahtua.
Miksikähän jumalaksi tämä kirjoittaja itseään luulee. Perimä on monimutkainen kokonaisuus ja uusiakin mutaatioita syntyy koko ajan, ja siksi on todella naiivia ajatella, että kun tietää sukutaulun, pystyy hallitsemaan luontoa.
Tietysti, mutta miten tämä liittyy koirien jalostukseen?
Se liittyy jalostuksen kaksinaismoralismiin. Ostajia pidetään pinnallisina, jos he haluavat tietyn värisen koiran, ja samaan aikaan letaaligeenejä käytetään jalostukseen, jotta saadaan kivan värisiä ja mahdollisesti sairaita eläimiä.
No tämä varmaan riippuu kasvattajasta. Itse en kasvata värin perusteella.
En ole koira asiantuntija, mutta eikö monissa roduissa ole aina muutama värivariaatio, eikä niissä tietyissä väreissä ole aina jotain letaaligeenejä, vaan kaikin värisillä voi esiintyä niitä rodulle tyypillisiä sairauksia.
Merle ei ole vain värimuunnos, vaan mutaatio, joka aiheuttaa monenlaista terveysongelmaa. Osassa roduista merle-yksilöiden käyttö jalostuksessa on kielletty tästä syystä. Osassa roduista taas merlet ovat sallittuja ja jopa suosittuja.
Missä roduissa merlejen käyttö on kielletty? En ole ikinä kuullutkaan. Suomessa merle-merle yhdistelmät ovat kiellettyjä.
Eiköhän merle ole kielletty kaikissa roduissa paitsi niissä, joissa se erikseen on mainittu sallituksi.
Toki, mutta se on kielletty yksikertaisesti siksi, että se ei satu olemaan sallittu väri rodussa. Ei liity mitenkään merlejen genetiikkaan.
Ja taas päästään kasvattajien kaksinaismoralismiin. Vaikka väritys on yhteydessä silmän ja korvan kehityshäiriöihin, sitä ei useimpien rotujen kohdalla haluta kieltää terveyssyistä, ainoastaan ulkonäkösyistä.
No minä olen tuo aikaisempi kasvattaja, ja kuten sanoin minulle värillä ei ole väliä. Mutta noin ylipäätään geneettisen monimuotoisuuden säilymiseksi en pidä toteuttamiskelpoisena ideana sulkea pois jalostuksesta useita yksilöitä. Nämä koirat ovat geneettisesti paljon muutakin kuin merlegeeni.
Kyllä, ovat paljon muutakin. Samassa alleelissa merlevärityksen kanssa kulkee sekä silmän että korvan kehityshäiriö.
On se kummaa, että geneettinen monimuotoisuus on tärkeää silloin, kun siihen liittyy sairauksia, mutta pelkkä värivirhe tai vaaraton korvan tai hännän malli ei olekaan säilyttämisen arvoinen.
Niin, kyse oli usean yksilön sulkemisesta pois jalostuksesta, jos jostain rodusta poistetaan vaikkapa neljännes koirista, se olisi geneettinen katastrofi. Sitäpaitsi, eikö tämä koko topic ole yhtä kaksinaismoralismia? Kasvattaja tekee väärin, kun ei kasvata oikean väristä koiria ostajille kaupan hyllylle. Ja jos hän näin tekee, on hän siltikin väärässä.
Moni koirarotu _on jo_ geneettinen katastrofi tai matkalla sinne. Useimmissa geenipoolin laventaminen rodun ulkopuolelle olisi riittävä ratkaisu. Pahimmissa sekään ei enää auta, vaan jokainen yksilö on vammainen ja kantaa vammaa aiheuttavaa geeniä.
Kasvattajat sulkevat silmänsä näiltä. Se on helppoa, kun jokainen rotu alkaa olla sairas, ja koirien sairaudet ovat uusi normaali. Sekarotuisia dissataan ankarasti, ja siihen kasvattajalla onkin hyvät taloudelliset perusteet.
Ilmeisesti sinä tunnet aika ikäviä kasvattajia. Itse olen samaa mieltä geenipoolin laventamisesta, kuten monet muutkin tuntemani kasvattajat. Olen ilokseni saanut olla mukana roturisteytysprojektissa, ja toivoisin näitä tulevan lisää. Minun kasvatustyölleni sekarotuiset koirat eivät ole millään tapaa uhka, hassu ajatuskin. Kasvattamani rodut eivät myöskään lyttykyonoisia tai muuten epämuodostuneita.
No, oletteko laventaneet geenipoolia roduissanne?
Minun ei tarvitse tuntea kasvattajia, näen joka päivä myös nuoria lyttykuonoja ja lyhytkalloja sekä ontuvia sakuja. Uutisissa Kennelliitto jauhaa säännöllisesti pevisasta ja mollaa sekarotuisia. Liitto ei tee yhtään mitään sairaimpien rotujen tilanteelle, eivätkä rotuyhdistyksetkään. Tästä päätellen useimmat kasvattajat joko pettävät itseään taikka eivät piittaa koirien kärsimyksestä.
Jos muutosta tapahtuu, se ei juurikaan näy.
Siinä mielessä kyllä, että tuon jalostuskoiria tai spermaa ulkomailta (Australiasta) aina kun taloudellinen tilanne antaa myöden. Tällaisessa tuonnissa puhutaan helposti viisinumeroisesta summasta, joten sikälikin olisi hassu vaatimus, että pitäisi näitä mansikoita maksaneita pentuja myydä värin perusteella jollekin av-mammalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt lähtisin koiraa hankkimaan, niin olisi varmaa, etten ostaisi merle-väristä koiraa. Siis jos päätyisin rotuun jossa tätä väriä esiintyy. Toiset tykkää, minä en.
Ja jos tämä olisi kasvattajalle ongelma, niin vaihtaisin kasvattajaa tai rotua.Merle-pentueissa on käytännössä aina toistakin väriä ja merlet ovat todella haluttuja, joten tuskin tästä tulee ongelmaa. Mutta ei kai kenenkään tarvitse ostaa koiraa, mitä ei halua, ihmettelen että tällaista pitää edes mainita?
Jos kasvattajilta odotettaisiin samaa luonne ja terveys edellä menoa kuin tässä ketjussa odotetaan koiran ostajilta, ei merle-värisiä pentuja syntyisi ollenkaan.
Mutta ilmeisesti kasvattajilla on melkoinen kaksoismoraali tässä asiassa.
-eri.
Mitä tarkoitat? Merle on letaaligeeni, mutta perittynä vain toiselta vanhemmalta ei aiheuta mitään haittaa eläimelle. Toisin kuin esim valkoinen väri, miksi et sitä harmittele?
Kerro sinä, mihin yksikään eläin tarvitsee letaaligeeniä.
Ei varmasti mihinkään, mutta ei siitä ole sille myöskään haittaa. Ei se ole ihmisen luoma ominaisuus. Mutta tästäkin syystä paperit ovat tärkeitä, sillä kai tiesit että geeni voi olla myös piilevänä?
Totta kai siitä on haittaa. Resessiivinen geeni ei häviä perimästä minnekään, vaikka se ei moneen sukupolveen näkyisikään fenotyypissä. Eli niin kauan kuin letaaligeenejä jalostuksessa käytetään, on aina vaarana, että kaksi letaaligeeniä kohtaa ja sairaita yksilöitä syntyy.
En ole vielä kuullut yhtään järkevää syytä tuollaiseen viallisilla geeneillä leikkimiseen.
Silloin, kun koiralla on sukutaulu tiedossa, ei tätä vaaraa ole. Sekarotuisilla paperittomilla näin voi toki tapahtua.
Miksikähän jumalaksi tämä kirjoittaja itseään luulee. Perimä on monimutkainen kokonaisuus ja uusiakin mutaatioita syntyy koko ajan, ja siksi on todella naiivia ajatella, että kun tietää sukutaulun, pystyy hallitsemaan luontoa.
Tietysti, mutta miten tämä liittyy koirien jalostukseen?
Se liittyy jalostuksen kaksinaismoralismiin. Ostajia pidetään pinnallisina, jos he haluavat tietyn värisen koiran, ja samaan aikaan letaaligeenejä käytetään jalostukseen, jotta saadaan kivan värisiä ja mahdollisesti sairaita eläimiä.
No tämä varmaan riippuu kasvattajasta. Itse en kasvata värin perusteella.
En ole koira asiantuntija, mutta eikö monissa roduissa ole aina muutama värivariaatio, eikä niissä tietyissä väreissä ole aina jotain letaaligeenejä, vaan kaikin värisillä voi esiintyä niitä rodulle tyypillisiä sairauksia.
Merle ei ole vain värimuunnos, vaan mutaatio, joka aiheuttaa monenlaista terveysongelmaa. Osassa roduista merle-yksilöiden käyttö jalostuksessa on kielletty tästä syystä. Osassa roduista taas merlet ovat sallittuja ja jopa suosittuja.
Missä roduissa merlejen käyttö on kielletty? En ole ikinä kuullutkaan. Suomessa merle-merle yhdistelmät ovat kiellettyjä.
Eiköhän merle ole kielletty kaikissa roduissa paitsi niissä, joissa se erikseen on mainittu sallituksi.
Toki, mutta se on kielletty yksikertaisesti siksi, että se ei satu olemaan sallittu väri rodussa. Ei liity mitenkään merlejen genetiikkaan.
Ja taas päästään kasvattajien kaksinaismoralismiin. Vaikka väritys on yhteydessä silmän ja korvan kehityshäiriöihin, sitä ei useimpien rotujen kohdalla haluta kieltää terveyssyistä, ainoastaan ulkonäkösyistä.
No minä olen tuo aikaisempi kasvattaja, ja kuten sanoin minulle värillä ei ole väliä. Mutta noin ylipäätään geneettisen monimuotoisuuden säilymiseksi en pidä toteuttamiskelpoisena ideana sulkea pois jalostuksesta useita yksilöitä. Nämä koirat ovat geneettisesti paljon muutakin kuin merlegeeni.
Kyllä, ovat paljon muutakin. Samassa alleelissa merlevärityksen kanssa kulkee sekä silmän että korvan kehityshäiriö.
On se kummaa, että geneettinen monimuotoisuus on tärkeää silloin, kun siihen liittyy sairauksia, mutta pelkkä värivirhe tai vaaraton korvan tai hännän malli ei olekaan säilyttämisen arvoinen.
Niin, kyse oli usean yksilön sulkemisesta pois jalostuksesta, jos jostain rodusta poistetaan vaikkapa neljännes koirista, se olisi geneettinen katastrofi. Sitäpaitsi, eikö tämä koko topic ole yhtä kaksinaismoralismia? Kasvattaja tekee väärin, kun ei kasvata oikean väristä koiria ostajille kaupan hyllylle. Ja jos hän näin tekee, on hän siltikin väärässä.
Moni koirarotu _on jo_ geneettinen katastrofi tai matkalla sinne. Useimmissa geenipoolin laventaminen rodun ulkopuolelle olisi riittävä ratkaisu. Pahimmissa sekään ei enää auta, vaan jokainen yksilö on vammainen ja kantaa vammaa aiheuttavaa geeniä.
Kasvattajat sulkevat silmänsä näiltä. Se on helppoa, kun jokainen rotu alkaa olla sairas, ja koirien sairaudet ovat uusi normaali. Sekarotuisia dissataan ankarasti, ja siihen kasvattajalla onkin hyvät taloudelliset perusteet.
Ilmeisesti sinä tunnet aika ikäviä kasvattajia. Itse olen samaa mieltä geenipoolin laventamisesta, kuten monet muutkin tuntemani kasvattajat. Olen ilokseni saanut olla mukana roturisteytysprojektissa, ja toivoisin näitä tulevan lisää. Minun kasvatustyölleni sekarotuiset koirat eivät ole millään tapaa uhka, hassu ajatuskin. Kasvattamani rodut eivät myöskään lyttykyonoisia tai muuten epämuodostuneita.
No, oletteko laventaneet geenipoolia roduissanne?
Minun ei tarvitse tuntea kasvattajia, näen joka päivä myös nuoria lyttykuonoja ja lyhytkalloja sekä ontuvia sakuja. Uutisissa Kennelliitto jauhaa säännöllisesti pevisasta ja mollaa sekarotuisia. Liitto ei tee yhtään mitään sairaimpien rotujen tilanteelle, eivätkä rotuyhdistyksetkään. Tästä päätellen useimmat kasvattajat joko pettävät itseään taikka eivät piittaa koirien kärsimyksestä.
Jos muutosta tapahtuu, se ei juurikaan näy.
Siinä mielessä kyllä, että tuon jalostuskoiria tai spermaa ulkomailta (Australiasta) aina kun taloudellinen tilanne antaa myöden. Tällaisessa tuonnissa puhutaan helposti viisinumeroisesta summasta, joten sikälikin olisi hassu vaatimus, että pitäisi näitä mansikoita maksaneita pentuja myydä värin perusteella jollekin av-mammalle.
Selvyyden vuoksi: minustakin on älytön vaatimus, että kenen tahansa (!) ostajan pitäisi saada valita mikä tahansa pentu mistä tahansa pentueesta, vain koska hän on mielestään asiakas. Tällä tavalla ajatteleva sivuuttaa sen tosiseikan, että myyjä voi päättää, mitä hän ylipäätään myy.
Perheenjäseneni kasvatti kissoja muutaman vuosikymmenen ajan; hän oli hyvin tarkka pentujen terveydestä ja toi/vei kissoja ulkomailta/ulkomaille. Rahaa meni vähintään yhtä paljon kuin tuli, toimeentulo tuli muualta.
Vierestä katsoessa tuli selväksi, että tietyt harvinaiset värit tuovat mukanaan tiettyjen sairauksien mahdollisuuden, vaikka miten valitsi oikeanlaisen yhdistelmän mahdollisimman kaukaa. Näin siltikin, että hänen rotunsa olivat molemmat ns terveitä ja vahvasti maatiais/käyttötaustaisia. Tämä oli yksi syy, miksi perheenjäseneni lopetti kasvatustoiminnan. Nykyään hänellä on aikuisia kodinvaihtajia tai pelastettuja kissoja.
Se, jolle vastasit
Voihan sen koiran maalata mieleisekseen maaliruiskulla kuten muitakin esineitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli ei ole tyytyväinen koiran väriin niin sen voi värjätä. Menet kauppaan tai kampaamoon ja ostat mieluisan värin. Toinen vaihtoehto on että ajat koiran posliiniksi ja laitat koiralle peruukin. Itse suosin värjäämistä.
Näitä koiran värjäys/maalausehdotuksia taitaa olla joku viisi prosenttia viesteistä.
Onnittelut omaperäisyydestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi joku ostaja voisi määrätä minkä värisen pennun haluaa? Ensiksikin ei voi tietää etukäteen minkä värisiä pentuja syntyy. Lukumäärän näkee ultralla. Ottajia/ ostajia on ja voi olla useita.
On tyydyttävä siihen mitä tarjotaan tai jättää koira hankkimatta.
En ottaisi tummaa elikkoa taloon jossa kaikki lattiat on vaaleita. Odottaisin seuraavaa pentuetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ennen kuin kukaan ehtii valittamaan, miten luonne ratkaisee ja jos haluaa silmää miellyttävän koiran niin pitää ostaa lelukoira yms. niin alleviivaan vielä. Luonne ja terveys on tottakai etusijalla, mutta vahvasti visuaalisina ihmisinä meille on myös ulkonäöllä väliä. Olemme valmiita mielummin odottamaan pitkäänkin sopivan väristä tervettä pentua, kuin ottamaan "väärän" värisen terveen tai oikean värisen sairaan koiran.
-ap
Höpö höpö. Olet yksinkertaisesti turhamainen ihminen, joka ei ansaitse koiraa.
No ei niitä erinäköisiä ja värisiä koirarotuja olisi kehitetty tuhansia, jos ulkonäkö ei saisi olla kriteeri ja koiran "ansaitsevat" vain ne jotka ottavat sian säkissä kunhan pulssi löytyy. Ulkomaillakinhan pennut valitaan monesti puhtaasti ulkonäön perusteella, niin miksi suomessa rotukoirat pitäisi ottaa kiitollisina vastaan ulkonäöstä riippumatta. Koira ei kuitenkaan ole mikään kasvattajan lahjoitus tulevalle omistajalle, vaan siitä pennusta maksetaan tuhansia euroja.
On eri asia jalostaa koiraa ulkonäön tai käyttötarkoituksen mukaan. Juuri ulkonäköasioiden painotus on johtanut sairaisiin rotuihin.
Yksiselitteisesti on väärin hommata koira ulkonäön vuoksi, koska se kertoo ihmisestä ja suhtautumisesta eläimeen todella paljoin. Itse en myisi värin kyselijälle mitään koiraa. Kasvattaja päättää, mikä pentu pentueesta millaisellekin ihmiselle sopii. Eläin ei ole eläinrakkaalle ihmiselle esine (vaikka laki toista sanookin).
Miten ihmeessä kasvattaja voisi tietää, mikä pentu sopii minkäkinlaiselle ihmiselle? Kasvattaja todennäköisesti näkee ostajan 2-3 kertaa puolen tunnin tai tunnin ajan. Ei siinä ajassa pysty kauheasti ihmisestä ottamaan selvää. Enemmän ostaja itse tuntee itseään ja tietää, millaista arkea elää.
Ylipäätään koirankasvattajat harvoin ovat erityisen hyviä ihmistuntijoita. Ne, jotka ovat hyviä ihmisten kanssa, usein viihtyvät ihmiskeskeisissä harrastuksissa.
Parhaaseen lopputulokseen päästäisiin, jos koirankasvattaja kertoisi mahdollisimman avoimesti pennuista ja ostaja taas mahdollisimman avoimesti omasta elämästään. Mutta usein taitaa mennä niin päin, että puheissa toisaalta pennut ovat hirmuisen hienoja ja vaativia ja toisaalta ostaja todella aktiivinen ja energinen. Totuus voi sitten olla toinen, puolin ja toisin.
ei koulu onnistunut eikä oikeen ollu rahavainuakaan, tarve päteä on silti kova joten aloin kasvattajaks
parasta tässä on päästä sanoon ihmiselle kenen naama ei miellytä EI. ei mulla välttis edes ole niitä pentuja mitä myyn kuhan pääsen näpäyttään. tämmösiä kusipäitä me kaikki ollaan
On oikeus olla ostamatta ja myös on oikeus olla myymättä tiettyä koiraa pentueesta. Kasvattajat haluaa usein tietyt yksilöt koteihin joissa harrastetaan, käydään näyttelyissä tai käytetään myöhemmin jalostukseen. Koiran jalostus on erittäin pitkäjänteistä työtä eikä kukaan kasvattaja halua yhtään myydä yhtään pentua niille sopimattomiin koteihin, väri ei voi olla päällimäinen kriteeri koiran hankkimisella..
Niin koira kun ihminenkin on elävä olento, ei ole mitään patentti koiranpentua joka on varmasti terve tai käyttäytyy tietyllä tavalla, kasvattaja pyrkii jalostustyössään kuitenkin mahdollisimman terveeseen ja rodunomaiseen lopputulokseen ja haluaa pennut niille parhaiten sopiviin koteihin.
Eli on keksitty uusi termi "breed", jolla kierretään ikävä mielikuva. Kyllähän joku termi pitää olla esim. ihmisen ihonvärin eroja selittämään. Vai onko se vain kansallinen ominaisuus? Tässä on vain nyt poseerattu korrektiksi ihmisten erojen selitys sillä, että on vain yksi ihmisrotu. Eikös kaikki koiratkin ole "canis lupus familiaris"-lajiin kuuluvia rodusta riippumatta?