Eikö koiranpennun väriä saa valita?

oliko se nyt musta ja kultainen noutaja, toinen elää 10% pidempään/terveempänä?

Ja ruskea villakoira on valkoiseen verrattuna kuin eri laji!

Punaiset on yleensä tuittupäitä.

Helpointa ostaa koira minkä rodussa kaikki samanvärisiä niin ei tarvitse vääntää.

Ja kyllä arvostan kasvattajan asiantuntemusta ja iken antanut koirieni kohdalla vapaat kädet että antaa lapsettomalle vanhalle parille erilaisen pennun kuin meille lapsiperheelle tai näyttelyihin tähtäävälle ostajalle. Sitten jos ostaja on asiantuntija esim. toinen kasvattaja niin hän lienee voi toivoa muutakin kuin sukupuolta koska pentu ostetaan jalostustarkoituksessa omaa linjaa täydentämään.

Vierailija kirjoitti:

Koirista tunnutaan olevan enemmän huolissaan kuin vauvoista. Kauheat vaatimukset jonkun koiran hankkimiseen. Vauvoja saa taas kuka tahansa yh puskea maailmaan kuin plussapisteitä liukuhihnalle. Plop plop plop. Ei ole väliä millainen nisti on kyseessä. Vauvojen teko on täysin vapaata, mutta koitapa hankkia koira

Nykyisinhän halutaan, että ihmiset ryhtyisivät vauvatalkoisiin, koska syntyvät ikäluokat ovat aivan liian pieniä. Koululaitoksen puolelta saamme kuitenkin yhä enenevässä määrin viestiä siitä, missä tilanteessa nykyisin mennään.

Koiran ja lasten kasvatukseen pätevät hyvin pitkälle samat opit.

Itse havaitsin ensimmäisen koiramme aikana, että koira olisi ollut tarpeen olla olemassa jo ennen lapsia. Koiran kohdalla näkee nopeammin, mitä virheitä on tehnyt ja miten olisi pitänyt toimia. Kokemukseni on, että mahdollisimman vähän EI- eli kieltosanoja. Annetaan tilalle vain parempi ja houkuttelevampi vaihtoehto. Pätee myös lasten kohdalla. Ei synny riitoja. Kaikki sujuu silloin helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoden verran haettiin pentua.

Kasvattajat pääosin täysiä törppöjä, sori vaan.

Lopulta päätin että pentu hankitaan ja loppuu tämä pennun haku-show.

Olen sosiaalisesti erittäin taitava ja koulutin perheeni kuopusta myöten unelma-ostajiksi.

Lopputulos: meillä on pentu juuri siitä rodusta, väristä ja sukupuolesta mitä halusin.

Se, mitä jatkossa pennun kanssa puuhataan, ei kuulu kasvattajalle enää pätkääkään kun kaupat on tehty. Hän on meille pelkkä myyjä. Ei siis ole sijoitus tai jalostuskoira kyseessä.

Koiramme on meille äärimmäisen rakas perheenjäsen jota hellimme, hoidamme ja koulutamme kaikella rakkaudella.

Suomessa "kasvattajat" tuntuvat kuvittelevan, että tuo "kasvattajan" titteli tekee heistä jonkinlaisia kosmisia yleisneroja. Vaikka kuka tahansa voi rekisteröityä kasvattajaksi hyvin vähällä panostuksella. Kennelliiton kasvattajan peruskurssin oppimateriaalissa on ihan kokonaista 141 sivua perustietoutta, jonka normaalit koiranomistajat tietävät muutenkin.

Tosiasia kuitenkin lienee, että jos kasvattajilla olisi oikeasti jotain syvempää ymmärrystä, mitään cavalier king charlesinspanieleita, mopseja, ranskanbulldoggeja tms. ei olisi olemassakaan. Noiden rotujen olemassaolo kertoo siitä, että monen rodun kasvattajat eivät ymmärrä koirasta eläimenä paskaakaan ja ovat lisäksi voimakkaasti denialissa elämiseen ja eläinrää-k-kä-ykseen taipuvaisia.

Kuvitelkaa, jos tuotantoeläinpuolella olisi samanlaista temppuilua.[/

Jokainen vastuuntuntoinen ja järkevä ihminen tajuaa, että ei luontokappaleita tule rääkätä. Kyllä kasvattajistakin löytyy ”törppöjä”.

Sanoisin kuitenkin, että aivan tavallisten, pääsääntöisesti terveiden rotujen kasvattajatkin oppivat joka kerta pennuttaessaan jotakin uutta. Etenkin sen suhteen, kenelle olisi pitänyt pentu antaa ja kenelle ei eli miten olisi koko prosessi tullut hoitaa, jotta kaikki olisi mennyt siten, että ei tarvitsisi olla jälkeenpäin huolissaan. Oppia ikä kaikki.

pitäsikö leikkipuudelille olla netissä verkkokauppa jossa voit kokeilla eri värityksiä jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

J0kunen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne näyttelyissä sallitut menevät sellaisiin perheisiin, joissa halutaan voittaa kisoja ja tulla valioiksi (myös käyttöpuolella tarvitaan näyttelytulos). Koti tai muulla harrastuskoiralla etenkään jos ei jalostukseen, ei ole väliä. Silloin on kyse vain sisustuksesta ja sisustukseen ei vastuullinen kasvattaja koiraa myy. Eräs X- rodun kasvattaja kertoi, että häneltä oli oikeasti oltu ostamassa ko. rotua, koska se sopisi väriltään sisustukseen. Eli ei myydä.

"Vastuullinen" kasvattaja ei myy koiraa muualle kuin näyttelyyn tai jalostukseen? Onko se näyttely jotain koiran unelmaelämää? Ei todellakaan ole. Eiköhän se koira paljon enemmän nauti elämästään "sisustuselementtinä". Eli makaamalla sohvalla eikä juoksemassa missään turhanpäiväisissä näyttelyissä.

Aika vähän tunnet koirien elämää, jos mielestäsi sohvalla makaaminen on niiden mielestä mukavampaa kuin ihmisten kanssa tekeminen. En tunne yhtään tällaista koiraa, ja yleensä ne opetetaan nauttimaan kehässä ja näyttelyssä olosta. Tosin itse kasvattajana en mitenkään erityisesti edellytä näyttelyssä käymistä, mutta onhan se ihan kiva plussa jos tykkää.

Koirat voi nauttia esim. hirvenhaukkukokeista, ja nauttiikin. Agilitystä ja sen sellaisesta. Toiminnasta, joka simuloi lajinomaista tekemistä -eli metsästystä. Kuten tietänet, esim. paimennuskäytös on typistettyä saalistuskäyttäytymistä.

Mutta aikamoista itsepetosta kuvitella, että mikään eläin nauttisi jostain kammottavan meluisasta messuhallista jossa on satoja ellei tuhansia muita koiria. Puunattavana olosta, siitä että saa seistä kuin sahapukki paikallaan kuin joku ventovieras tutkii ja käpälöi.

Tämä on totta. Näyttelyharrastus palvelee puhtaasti ihmistä (koirien kasvattajia ja jotain kunnianhimoisia omistajia). Vaikka koira olisi koulutettu käyttäytymään kehässä (ja pöydällä) kauniisti, ei se missään tapauksessa ole lajinomaista toimintaa koiralle. Jotkut sosiaaliset koirat saattavat toki pitää uusien ihmisten ja koirien tapaamisesta näyttelyissäkin, mutta osalle koirista se ei todellakaan ole miellyttävä tilanne -ja silti niitä raahataan sinne viikosta toiseen, koska omistajan mielestä se on niin mukava harrastus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myyjän markkinat ovat tehneet kasvattajista omassa kuplassaan ehkä vähän nokkavia. Ikäänkuin maine menee julkkisten päähän, ”kaikki haluaa minulta jotain” - jotain samaa siinä miten ostajista on tullut kasvattajille välineitä omalle harrastukselle, ja aina enemmän ja enemmän hämärtynyt 1-2t oikeaa rahaa, joka vaihtaa omistajaa.

Ja siis tottakai jokainen valitsee mahdollisuuden koittaessa kivoimmat ostajat. Se on inhimillistä. Mutta tulee kovaa kyytiä sitten, jos tuleekin ostajan markkinat vielä joskus. Itse toivon, että lemmikkikupla puhkeaa, koska koiran hankinta on mennyt ilkeämieliseksi salatieteeksi, jossa vaatimukset aivan pilvissä.

Kommentistasi paistaa katkeruus siitä, että et ole täyttänyt tietyn kasvattajan vaatimuksia siitä, millaiseen perheeseen pennun haluaa myydä. Miksi kaikissa muissa harrastuksissa/työurissa on ihan ok saada mainetta ja kunniaa urakastaan, mutta koirien kasvatuksessa ei? Minusta on ihan kohtuullista, että kasvattaja pyytää käymään esim. näyttelyissä koiran kanssa. Miksi muuten kasvattaa muotovalioiden jälkeläisiä, jos ne päätyvät kotikoiriksi. Meidän perheessä on harrastuskoiria, joiden kanssa käydään myös näyttelyissä. Meillä oli kuitenkin kriteerinä, että emme lähde ulkomaille tai satojen kilometrien päähän ja käymme lähialueen kisoissa ja näyttelyissä. Tämä on ollut ihan ok kasvattajille ja ovat myös ITSE tarjoutuneet viemään kasvattiaan kauemmaksi näyttelyyn menestystä tulee ja se meille sopii.

Hetki sitten eräs työkaverini haaveili dalmantialaisen perään, mutta ei ollut valmis käymään AINOASSAKAAN näyttelyssä. Sadatteli sitten, että kasvattajat eivät hänelle myy pentua. Onnistuivat sitten saamaan pentueesta värivirheellisen yksilön, joka ei näyttelyihin sen takia sopisi.

En vain ymmärrä, miksi pitää saada puhdasrotuinen harrastuskoira, jos haluaa kotikoiran. Nytkin on tarjolla rescue koiria, jotka soveltuvat mitä täydellisimmin kotikoiriksi. On myös olemassa kasvattajia, jotka eivät edellytä näyttelyitä tai pentueeseen tulee "virheellisiä" pentuja, jotka eivät näyttelyyn sovi. Jätetään ne harrastuskoirat harrastaville perheille.

En jaksa lukea alkua pidemmälle, mutta kyllä minä vastoin höpöhöpöäsi olen saanut aina juuri sen yksilön, jonka olen halunnut ja juuri siltä kasvattajalta kuin olen halunnut. Kaikkiaan seitsemän kertaa kahden vuosikymmenen aikana. Nyt en ole hankkimassa koiraa, enkä vielä vuosiin. Koska en enää jaksa pitää koiria erityislasten takia, niin en niitä koiria hanki.

Mutta koirayhteisöissä olen edelleen ja voimistunut silmien pyörittely on minusta asiatonta. Ei niin kuulu kohdella aloittelijoita, ja ylipäätään pilkata ihmisten kommunikaatiota. Kyllä se keltainen on monella noussut päähän ihan kunnolla.

Jos kasvattajan ehtona pennun saannille on se, että näyttelyissä on pakko käydä, jää kyllä pentu hankkimatta. En ikinä, missään olosuhteissa millään tavalla tukisi näyttelytoimintaa, joka mun mielestä lähentelee elänrääkkäystä ja karjamarkkinoita. Kaikki, mitä olen kuullut niistä ja niissä pyörivistä ihmisistä vain vahvistaa tätä käsitystäni. Miksi IHMEESSÄ pennun ostajan pitäisi kasvattajan mieliksi pyöriä näyttelyissä, jos se ei yhtään kiinnosta? Koiran omistaja päättää, mitä sen kanssa tekee ja harrastaa, ei kasvattaja, joka on rahansa saanut.

Mikäli pentu on taustaltaan ja ominaisuuksiltaan sellainen, että sillä on mahdollista tuottaa myös hyviä ja terveitä jälkeläisiä, silloin sitä kannattaa käyttää myös erilaisissa kokeissa ja näyttelyissä, jolloin on mahdollista, että tuon suvun edustajia saadaan enemmän. Nykyisin useat koirat myös testataan erilaisten sairauksien varalta ennen kuin niitä käytetään siitokseen.

On selvää, että moni koiran omistaja tuntee epävarmuutta esitellä koiraa näyttelyissä tai viedä ajokokeisiin. Eikä se saata heitä edes kiinnostakaan. Pitää kuitenkin muistaa, että vaikka koira ja koiranomistaja/esittelijä ei menestyisikään kokeissa eikä näyttelyissä, koira on kuitenkin aivan sama ihana ja maailman paras kuten ennenkin. Toivottavasti koiranomistajakin.

Kasvattaja kuitenkin saattaa haluta, että kyseinen suku lisääntyisi ja se olisi eduksi koko rodulle. Tärkeintä kasvattajille on kuitenkin aina, että koira saa hyvän kodin ja että koira voi käyttää rodunomaisia ominaisuuksiaan elämänsä aikana. Siksi on tärkeää, että perheisiin hankitaan sellainen koira, joka sopii perheen elämäntapaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

J0kunen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne näyttelyissä sallitut menevät sellaisiin perheisiin, joissa halutaan voittaa kisoja ja tulla valioiksi (myös käyttöpuolella tarvitaan näyttelytulos). Koti tai muulla harrastuskoiralla etenkään jos ei jalostukseen, ei ole väliä. Silloin on kyse vain sisustuksesta ja sisustukseen ei vastuullinen kasvattaja koiraa myy. Eräs X- rodun kasvattaja kertoi, että häneltä oli oikeasti oltu ostamassa ko. rotua, koska se sopisi väriltään sisustukseen. Eli ei myydä.

"Vastuullinen" kasvattaja ei myy koiraa muualle kuin näyttelyyn tai jalostukseen? Onko se näyttely jotain koiran unelmaelämää? Ei todellakaan ole. Eiköhän se koira paljon enemmän nauti elämästään "sisustuselementtinä". Eli makaamalla sohvalla eikä juoksemassa missään turhanpäiväisissä näyttelyissä.

Aika vähän tunnet koirien elämää, jos mielestäsi sohvalla makaaminen on niiden mielestä mukavampaa kuin ihmisten kanssa tekeminen. En tunne yhtään tällaista koiraa, ja yleensä ne opetetaan nauttimaan kehässä ja näyttelyssä olosta. Tosin itse kasvattajana en mitenkään erityisesti edellytä näyttelyssä käymistä, mutta onhan se ihan kiva plussa jos tykkää.

Koirat voi nauttia esim. hirvenhaukkukokeista, ja nauttiikin. Agilitystä ja sen sellaisesta. Toiminnasta, joka simuloi lajinomaista tekemistä -eli metsästystä. Kuten tietänet, esim. paimennuskäytös on typistettyä saalistuskäyttäytymistä.

Mutta aikamoista itsepetosta kuvitella, että mikään eläin nauttisi jostain kammottavan meluisasta messuhallista jossa on satoja ellei tuhansia muita koiria. Puunattavana olosta, siitä että saa seistä kuin sahapukki paikallaan kuin joku ventovieras tutkii ja käpälöi.

Tämä on totta. Näyttelyharrastus palvelee puhtaasti ihmistä (koirien kasvattajia ja jotain kunnianhimoisia omistajia). Vaikka koira olisi koulutettu käyttäytymään kehässä (ja pöydällä) kauniisti, ei se missään tapauksessa ole lajinomaista toimintaa koiralle. Jotkut sosiaaliset koirat saattavat toki pitää uusien ihmisten ja koirien tapaamisesta näyttelyissäkin, mutta osalle koirista se ei todellakaan ole miellyttävä tilanne -ja silti niitä raahataan sinne viikosta toiseen, koska omistajan mielestä se on niin mukava harrastus.

'

Lisättäkööt että käytän kyllä oman koirani näyttelyssä kerran pari saamassa arvion onko se rotumääritelmänsä mukainen edustaja (antaa kasvajalle jonkinlaista osviittaa), mutta en näe itseäni ja koiraani ravaamassa kehissä viikosta toiseen koirani kanssa koska tiedän ettei koirani siitä nauti. Agilitykenttä on se mistä koira nauttii ja on elementissään, sen silmiin syttyy palo <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaaha. Ja mistäs löytyy se superasiantuntija joka kertoo koiran luonteen ja terveyden vuoden, kahden ja viiden päästä?

Yksi pahimmista asioista on se, että koiraa hankkivat eivät viitsi tutustua edes perusasioihin. Ei, vaikka tässäkin ketjussa on niitä eteen heitelty. Opettele lukemaan ja hanki tietoa, niin saat vastauksen. Myös sen, että itse voit pennun luonteen huonolla kasvatuksella pilata, niinkuin mitä luultavammin teetkin, koska et viitsi hankkia tietoa mistään. Turhauttavaa tuollaiset, jotka haluavat koiran, mutta mitään ei viitsitä opiskella aiheesta.

Olen lukenut jostakin, että isännän/emännän vaikutus koiranpennun/koiran kehitykseen voi olla jopa 80 %, joten sitä mahdollista syyllistä voi tuijotella peilistä.

Vierailija kirjoitti:

Helpointa ostaa koira minkä rodussa kaikki samanvärisiä niin ei tarvitse vääntää.

Ja kyllä arvostan kasvattajan asiantuntemusta ja iken antanut koirieni kohdalla vapaat kädet että antaa lapsettomalle vanhalle parille erilaisen pennun kuin meille lapsiperheelle tai näyttelyihin tähtäävälle ostajalle. Sitten jos ostaja on asiantuntija esim. toinen kasvattaja niin hän lienee voi toivoa muutakin kuin sukupuolta koska pentu ostetaan jalostustarkoituksessa omaa linjaa täydentämään.

voinee, ei "ienee voi"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaaha. Ja mistäs löytyy se superasiantuntija joka kertoo koiran luonteen ja terveyden vuoden, kahden ja viiden päästä?

Yksi pahimmista asioista on se, että koiraa hankkivat eivät viitsi tutustua edes perusasioihin. Ei, vaikka tässäkin ketjussa on niitä eteen heitelty. Opettele lukemaan ja hanki tietoa, niin saat vastauksen. Myös sen, että itse voit pennun luonteen huonolla kasvatuksella pilata, niinkuin mitä luultavammin teetkin, koska et viitsi hankkia tietoa mistään. Turhauttavaa tuollaiset, jotka haluavat koiran, mutta mitään ei viitsitä opiskella aiheesta.

Olen lukenut jostakin, että isännän/emännän vaikutus koiranpennun/koiran kehitykseen voi olla jopa 80 %, joten sitä mahdollista syyllistä voi tuijotella peilistä.

Koira on niin pitkälle jalostunut eläin, ettei sitä heilauta ihmisen käytös, vaan koira on mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

J0kunen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne näyttelyissä sallitut menevät sellaisiin perheisiin, joissa halutaan voittaa kisoja ja tulla valioiksi (myös käyttöpuolella tarvitaan näyttelytulos). Koti tai muulla harrastuskoiralla etenkään jos ei jalostukseen, ei ole väliä. Silloin on kyse vain sisustuksesta ja sisustukseen ei vastuullinen kasvattaja koiraa myy. Eräs X- rodun kasvattaja kertoi, että häneltä oli oikeasti oltu ostamassa ko. rotua, koska se sopisi väriltään sisustukseen. Eli ei myydä.

"Vastuullinen" kasvattaja ei myy koiraa muualle kuin näyttelyyn tai jalostukseen? Onko se näyttely jotain koiran unelmaelämää? Ei todellakaan ole. Eiköhän se koira paljon enemmän nauti elämästään "sisustuselementtinä". Eli makaamalla sohvalla eikä juoksemassa missään turhanpäiväisissä näyttelyissä.

Aika vähän tunnet koirien elämää, jos mielestäsi sohvalla makaaminen on niiden mielestä mukavampaa kuin ihmisten kanssa tekeminen. En tunne yhtään tällaista koiraa, ja yleensä ne opetetaan nauttimaan kehässä ja näyttelyssä olosta. Tosin itse kasvattajana en mitenkään erityisesti edellytä näyttelyssä käymistä, mutta onhan se ihan kiva plussa jos tykkää.

Koirat voi nauttia esim. hirvenhaukkukokeista, ja nauttiikin. Agilitystä ja sen sellaisesta. Toiminnasta, joka simuloi lajinomaista tekemistä -eli metsästystä. Kuten tietänet, esim. paimennuskäytös on typistettyä saalistuskäyttäytymistä.

Mutta aikamoista itsepetosta kuvitella, että mikään eläin nauttisi jostain kammottavan meluisasta messuhallista jossa on satoja ellei tuhansia muita koiria. Puunattavana olosta, siitä että saa seistä kuin sahapukki paikallaan kuin joku ventovieras tutkii ja käpälöi.

Tämä on totta. Näyttelyharrastus palvelee puhtaasti ihmistä (koirien kasvattajia ja jotain kunnianhimoisia omistajia). Vaikka koira olisi koulutettu käyttäytymään kehässä (ja pöydällä) kauniisti, ei se missään tapauksessa ole lajinomaista toimintaa koiralle. Jotkut sosiaaliset koirat saattavat toki pitää uusien ihmisten ja koirien tapaamisesta näyttelyissäkin, mutta osalle koirista se ei todellakaan ole miellyttävä tilanne -ja silti niitä raahataan sinne viikosta toiseen, koska omistajan mielestä se on niin mukava harrastus.

'

Lisättäkööt että käytän kyllä oman koirani näyttelyssä kerran pari saamassa arvion onko se rotumääritelmänsä mukainen edustaja (antaa kasvajalle jonkinlaista osviittaa), mutta en näe itseäni ja koiraani ravaamassa kehissä viikosta toiseen koirani kanssa koska tiedän ettei koirani siitä nauti. Agilitykenttä on se mistä koira nauttii ja on elementissään, sen silmiin syttyy palo <3

Totta kai näyttelytoiminta on luontaista koiralle, joka on jalostettu ihmisen apuriksi. Koira haluaa olla omistajansa lähellä ja tuottaa omistajalleen mielihyvää saadakseen sitä itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Melkoisia velhoja on näköjään koirankasvattajat, kun parin tapaamisen perusteella puolituntemattomista ihmisistä pystytään tekemään tarkkoja luonneanalyysejä ja vertaamaan niitä muutaman viikon ikäisten pentujen lopulliseen ja pysyvään luonteeseen. :D

Jokainen ihminen (ei pelkästään kasvattaja) havaitsee, mikäli joku ihminen näyttää siltä, että esim. alkoholi on maistunut/maistuu usein. Kasvattaja voi saada tietoa myös koiran varaajan paremmin tuntevilta. Vaisto kertoo myös jotakin. Äkkipikaisuus ei ole toivottava ominaisuus koiranomistajille. Eiköhän ns. luonnevikaisen koiran taustalla ole useimmiten se, joka on hihnan toisessa päässä.

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni on, että mahdollisimman vähän EI- eli kieltosanoja. Annetaan tilalle vain parempi ja houkuttelevampi vaihtoehto. Pätee myös lasten kohdalla. Ei synny riitoja. Kaikki sujuu silloin helpommin.

Joo'o, ja sitten kun sinulla onkin oikeasti fiksu koira, se alkaa tehdä sitä kiellettyä asiaa koska tietää että sillä tavalla saa sen mukavan asian. Esim. varastan isännän sukan, isäntä jahtaa (kivaa leikkiä) ja antaa vielä makupalankin (harhauttaa jotta annan sukan pois). 

Kyllä koiraa saa kieltääkin. Lempeästi toki, eikä turhaan, eikä kontekstin ulkopuolella. Mutta ei se siitä rikki mene, että oppii oikeasti että esim. tähän asiaan nyt ei vaan kosketa enkä saa mitään tilalle, vaan yksinkertaisesti minun pitää jättää tämä rauhaan ja piste.

Yleensä koirankasvattajat yrittävät saada ensimmäisenä myytyä ne epätoivotun oloiset tai näköiset koiranpennut. 

Tämä on kokemukseni pitkäaikasena koirien omistajana. Koiria ollut itselläni nelisenkymmentä vuotta. Sitä ennen lapsuudenkodissani oli koiria. 

Ensimmäistä koiraa hankittaessa (collie) kaupattiin pentueesta sitä pentua, jolla ei ollut tyypillistä collien väritystä. Esim. valkoinen kaulus puuttui melkein kokonaan.  Pennut olivat vielä varaamattomia. Hinta kyseisellä pennulla olisi ollut sama kuin muilla. 

Seuraavaa koiraa hankittaessa kaupattiin ensimmäisenä pentua, jolla oli selkeästi silmäluomissa vikaa. Pentu muuten ihana ja ne riippuvat alaluometkin tekivät pennusta ihan söpön, mutta olin hakemassa virheetöntä pentua. 

Olkaapa tarkkoina koiraa hankittaessa. Ja jos haluaa jollain tapaa ns virheellisen pennun, hinnan alennukseen on aihetta. 

Kaikissa rahalla hankituissa asioissa on oikeus haluta ja saada sellaisen kuin toivoo.

Luulenpa ikävä kyllä, että joissain tapauksissa sillä on myös merkitystä siihen miten eläimen uusi omistaja sitä kohtelee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi on niin paljon ostajia etten edes vastaa värikyselijöiden sähköposteihin. Todella rasittavaa porukkaa. Toiset ehtii saada Sen väärän värisen koiran käyttövalioksi siinä ajassa kun aloittelevat harrastajat etsii söpöä sinisilmää. Onnea odottamiseen ap. T:kasvattaja

Ohhoh, oikein käyttövalioksi. Herranenaika. No sitten, kyllä tässä nyt prioriteetit vaihtui kun tämän kuuli.

Kyllähän kasvattajaa aina kiinnostaa saada koiralle tuloksia, näytöstä tai käytöstä, riippuen mitä kasvattaja hakee kasvatuksellaan. Eikä sitä lupaavinta käyttöpentua anneta sunnuntailenkkeilijöille, vaikka väri olisi kuinka ostajan mieleen. Eikä sitä lupaavinta näyttöpentua anneta ostajalle joka ilmoittaa ettei näyttelyt kiinnosta. Tulokset on ne, mitkö kertoo kasvattajalle miten oma jalostustyö on tuottanut hedelmää.

Loppujen lopuksi ei siis kiinnosta niinkään se, että pentu pääsee huolehtivaan ja hyvään kotiin, kunhan ostaja vie näyttelyyn että saa tuloksia. Hieno homma👍

Kuulostaa siltä että ketjun kasvattajille tärkeintä on että kasvattaja saa jotain kuviteltua mainetta ja kunniaa, koirat vain tämän harrastuksen välineenä. Koiranäyttelyt on kyllä niin absurdia hommaa ettei tosikaan. Samoja piirteitä tuntui tulevan esiin hevosharrastuspiireistä sen Tokion raipallahakkaajan myötä.

Kasvattajapiireissä esiintyy myös todella raakaa kilpailua ja toisten kasvattajien sabotoimista - halutaan varmistaa että itse menestyy parhaiten näyttelyissä eikä esimerkiksi anneta omaa urosta lainaan toisille kasvattajille, jotta toinen kasvattaja ei saisi tehtyä yhtä hyviä pentuja. Näyttelymenestys menee myös eläimen terveyden yli - esimerkiksi jos oikeanlaista urosta ei heti löydy niin naarasta pidetään mieluummin pillereillä kuin astutettaisiin vääränlaisen (esim. väärä turkin tai silmien väri) uroksen kanssa, vaikka e-pillerit nostavat merkittävästi riskiä kohtusyövälle ja -tulehduksille eikä kukaan eläimen terveydestä välittävä eläinlääkäri suosittele niitä.

Tämä aihe on oikeastaan sellainen että tämä pitäisi nostaa kunnolla pöydälle ja käydä näkyvää julkista keskustelua asiasta, mutta en tiedä miten se olisi mahdollista, kun kukaan kasvattaja ei halua omalla nimellään puhua näistä ongelmista koska pilaisi tällöin oman kasvattajauransa ja saisi aivan h*lvetisti p*skaa niskaansa muilta kasvattajilta.

Kasvattajat myös vaikenevat koiriensa perinnöllisistä terveysvioista. Ei, en sano että kaikki näin tekevät, mutta aika yleistä se valitettavasti se on. Omalla kohdalla kasvattaja kautta rantain syyllisti meitä ja koiran huolenpitoa kun koirassa tuli esiin vahvasti perinnöllinen sairaus. Aivan todella sekoa touhua koirapiireissä.

Googlesta voi löytää helposti tietoa koirien perinnöllisestä sairauksista. Kerromme myös kaikille varaajalle, mitä vikoja voi löytyä kyseisestä rodusta. Nykyisin koirille sekä uroksille että nartulle teetätetään geenitestejä. Siten voidaan varmistaa, että kyseinen pari ei periytä kyseisiä sairauksia. Käytetään sitten vain testattuja ja terveiksi tiedettyjä yksilöitä siitokseen.

Pennun varaaja voi kysyä pentua varatessa, onko testit tehty ja mitkä ovat tulokset.

Testituloksia näkyy myös netistä.

Koira meilläkin haaveissa ja tää on ollu kyllä mielenkiintoinen ketju lukea. Osaako joku sanoa löytyykö samankaltaisia keskusteluja/keskustelupalstoja vielä jostain?

Väri kytkeytyy vahvasti luonteeseen.

Jos ostajaa kiinnostaa väri siihen liittyen, myyjän on ehkä helpompi hyväksyä se, sillä luonnetta pidetään tärkeämpänä kuin väriä.

Ostaja saa ihan vapaasti määritellä kriteerinsä, eikä järkevä myyjä suhtaudu siihen liian "yksisilmäisesti"; ostajaja saattaa olla bärimieltymyksestään riippumatta hyvä luonne, eikä "mulla ei ole kriteerejä!" ole automaattisesti paras luonne.

Kurkkaa lemmikkipalstat.com

Siellä on paljon koirakohtaisia keskusteluja. Päivänpeili esim.