Eikö koiranpennun väriä saa valita?

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla tähän kommentoineiden kasvattajien kasvattamat rodut. Mikä on sellainen koira jonka ulkonäöllä ei saa olla väliä?

Ainakin suomenpystykorva kasvattajista osa on näitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla tähän kommentoineiden kasvattajien kasvattamat rodut. Mikä on sellainen koira jonka ulkonäöllä ei saa olla väliä?

Ainakin suomenpystykorva kasvattajista osa on näitä.

 Niin tosiaan unohdin kirjoittaa, että tarkoitin ensisijaisesti seurakoirarotuja, joista tässä oli kyse. 

Hankala tilanne. Itse olen perheestä, jossa vanhemmat kasvattavat koiria, ja olen osallistunut useasti pentueiden hoitoon sekä myyntiprosessiin. Asetuin kasvattajan näkökulmaan, ja sanoisin, että jos ostajaehdokas sanoo ensimmäisenä haluavansa vain tietyn värisen koiran, tulee mieleen se, ettei koiran luonne kiinnosta asiakasta ollenkaan, ja että koira halutaan vain ja ainoastaan värin vuoksi. Tämä ei välttämättä ole teidän ajatuksenne, mutta monilla kasvattajilla on kokemusta huonoista pennunostajista, ja heistä tulee sitä varautuneempia, mitä enemmän pentuja he myyvät. Voi olla, että joku koiraansa huonosti hoitava on sanonut kasvattajalle saman lauseen aiemmin.

Sen lisäksi, jos te haluatte vain seurakoiran, mutta toinen ostaja haluaa käydä näyttelyissä tavoitteellisesti, sekä teettää ostamallaan pennulla omia pentuja joidenkin vuosien päästä, niin luonnollisestihan se "oikean värinen" pentu menee sille toiselle. Kasvattaja haluaa varmistaa, että "oikean värinen" koira jatkaa heidän kasvattaamansa sukulinjaa, ja myy siis kyseisen pennun tavoitteelliselle ostajalle, ei sille, joka haluaa "vain seurakoiran." Se, minkä värisiä pentuja syntyy, on käytännössä lottoamista, eikä kasvattaja voi luvata, että juuri haluamaanne väriä edustava pentu soveltuu teille.

Vierailija kirjoitti:

Hankala tilanne. Itse olen perheestä, jossa vanhemmat kasvattavat koiria, ja olen osallistunut useasti pentueiden hoitoon sekä myyntiprosessiin. Asetuin kasvattajan näkökulmaan, ja sanoisin, että jos ostajaehdokas sanoo ensimmäisenä haluavansa vain tietyn värisen koiran, tulee mieleen se, ettei koiran luonne kiinnosta asiakasta ollenkaan, ja että koira halutaan vain ja ainoastaan värin vuoksi. Tämä ei välttämättä ole teidän ajatuksenne, mutta monilla kasvattajilla on kokemusta huonoista pennunostajista, ja heistä tulee sitä varautuneempia, mitä enemmän pentuja he myyvät. Voi olla, että joku koiraansa huonosti hoitava on sanonut kasvattajalle saman lauseen aiemmin.

Sen lisäksi, jos te haluatte vain seurakoiran, mutta toinen ostaja haluaa käydä näyttelyissä tavoitteellisesti, sekä teettää ostamallaan pennulla omia pentuja joidenkin vuosien päästä, niin luonnollisestihan se "oikean värinen" pentu menee sille toiselle. Kasvattaja haluaa varmistaa, että "oikean värinen" koira jatkaa heidän kasvattaamansa sukulinjaa, ja myy siis kyseisen pennun tavoitteelliselle ostajalle, ei sille, joka haluaa "vain seurakoiran." Se, minkä värisiä pentuja syntyy, on käytännössä lottoamista, eikä kasvattaja voi luvata, että juuri haluamaanne väriä edustava pentu soveltuu teille.

Ilmeisesti ihmiset joille koiran väri on tärkeä asia, valitsevat koiransa sen mukaan, että se sopii ja sopeutuu asunnon muihin väreihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankala tilanne. Itse olen perheestä, jossa vanhemmat kasvattavat koiria, ja olen osallistunut useasti pentueiden hoitoon sekä myyntiprosessiin. Asetuin kasvattajan näkökulmaan, ja sanoisin, että jos ostajaehdokas sanoo ensimmäisenä haluavansa vain tietyn värisen koiran, tulee mieleen se, ettei koiran luonne kiinnosta asiakasta ollenkaan, ja että koira halutaan vain ja ainoastaan värin vuoksi. Tämä ei välttämättä ole teidän ajatuksenne, mutta monilla kasvattajilla on kokemusta huonoista pennunostajista, ja heistä tulee sitä varautuneempia, mitä enemmän pentuja he myyvät. Voi olla, että joku koiraansa huonosti hoitava on sanonut kasvattajalle saman lauseen aiemmin.

Sen lisäksi, jos te haluatte vain seurakoiran, mutta toinen ostaja haluaa käydä näyttelyissä tavoitteellisesti, sekä teettää ostamallaan pennulla omia pentuja joidenkin vuosien päästä, niin luonnollisestihan se "oikean värinen" pentu menee sille toiselle. Kasvattaja haluaa varmistaa, että "oikean värinen" koira jatkaa heidän kasvattaamansa sukulinjaa, ja myy siis kyseisen pennun tavoitteelliselle ostajalle, ei sille, joka haluaa "vain seurakoiran." Se, minkä värisiä pentuja syntyy, on käytännössä lottoamista, eikä kasvattaja voi luvata, että juuri haluamaanne väriä edustava pentu soveltuu teille.

Ilmeisesti ihmiset joille koiran väri on tärkeä asia, valitsevat koiransa sen mukaan, että se sopii ja sopeutuu asunnon muihin väreihin.

Höpöhöpö. Omaa silmää miellyttää vaaleat koirat, mutta asunnon väreihin ei sovi hyvin yksikään koira. Ostaessani koiran, haluan silti vaalean koiran. 

Olen omistanut koiria ennenkin eikä tämä väripreferenssi ole vaikuttanut osaamiseeni millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Ne näyttelyissä sallitut menevät sellaisiin perheisiin, joissa halutaan voittaa kisoja ja tulla valioiksi (myös käyttöpuolella tarvitaan näyttelytulos). Koti tai muulla harrastuskoiralla etenkään jos ei jalostukseen, ei ole väliä. Silloin on kyse vain sisustuksesta ja sisustukseen ei vastuullinen kasvattaja koiraa myy. Eräs X- rodun kasvattaja kertoi, että häneltä oli oikeasti oltu ostamassa ko. rotua, koska se sopisi väriltään sisustukseen. Eli ei myydä.

"Vastuullinen" kasvattaja ei myy koiraa muualle kuin näyttelyyn tai jalostukseen? Onko se näyttely jotain koiran unelmaelämää? Ei todellakaan ole. Eiköhän se koira paljon enemmän nauti elämästään "sisustuselementtinä". Eli makaamalla sohvalla eikä juoksemassa missään turhanpäiväisissä näyttelyissä.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla tähän kommentoineiden kasvattajien kasvattamat rodut. Mikä on sellainen koira jonka ulkonäöllä ei saa olla väliä?

En tiedä, mitä tarkoitat tähän kommentoineilla kasvattajilla, mutta itse olen tuolla alkupäässä kommentoinut että saa minulta toivoa väriä mutta minä valitsen mikä pentu on heille tarjolla. Rotu on bordercollie.

J0kunen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne näyttelyissä sallitut menevät sellaisiin perheisiin, joissa halutaan voittaa kisoja ja tulla valioiksi (myös käyttöpuolella tarvitaan näyttelytulos). Koti tai muulla harrastuskoiralla etenkään jos ei jalostukseen, ei ole väliä. Silloin on kyse vain sisustuksesta ja sisustukseen ei vastuullinen kasvattaja koiraa myy. Eräs X- rodun kasvattaja kertoi, että häneltä oli oikeasti oltu ostamassa ko. rotua, koska se sopisi väriltään sisustukseen. Eli ei myydä.

"Vastuullinen" kasvattaja ei myy koiraa muualle kuin näyttelyyn tai jalostukseen? Onko se näyttely jotain koiran unelmaelämää? Ei todellakaan ole. Eiköhän se koira paljon enemmän nauti elämästään "sisustuselementtinä". Eli makaamalla sohvalla eikä juoksemassa missään turhanpäiväisissä näyttelyissä.

Aika vähän tunnet koirien elämää, jos mielestäsi sohvalla makaaminen on niiden mielestä mukavampaa kuin ihmisten kanssa tekeminen. En tunne yhtään tällaista koiraa, ja yleensä ne opetetaan nauttimaan kehässä ja näyttelyssä olosta. Tosin itse kasvattajana en mitenkään erityisesti edellytä näyttelyssä käymistä, mutta onhan se ihan kiva plussa jos tykkää.

Vierailija kirjoitti:

J0kunen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne näyttelyissä sallitut menevät sellaisiin perheisiin, joissa halutaan voittaa kisoja ja tulla valioiksi (myös käyttöpuolella tarvitaan näyttelytulos). Koti tai muulla harrastuskoiralla etenkään jos ei jalostukseen, ei ole väliä. Silloin on kyse vain sisustuksesta ja sisustukseen ei vastuullinen kasvattaja koiraa myy. Eräs X- rodun kasvattaja kertoi, että häneltä oli oikeasti oltu ostamassa ko. rotua, koska se sopisi väriltään sisustukseen. Eli ei myydä.

"Vastuullinen" kasvattaja ei myy koiraa muualle kuin näyttelyyn tai jalostukseen? Onko se näyttely jotain koiran unelmaelämää? Ei todellakaan ole. Eiköhän se koira paljon enemmän nauti elämästään "sisustuselementtinä". Eli makaamalla sohvalla eikä juoksemassa missään turhanpäiväisissä näyttelyissä.

Aika vähän tunnet koirien elämää, jos mielestäsi sohvalla makaaminen on niiden mielestä mukavampaa kuin ihmisten kanssa tekeminen. En tunne yhtään tällaista koiraa, ja yleensä ne opetetaan nauttimaan kehässä ja näyttelyssä olosta. Tosin itse kasvattajana en mitenkään erityisesti edellytä näyttelyssä käymistä, mutta onhan se ihan kiva plussa jos tykkää.

Koirat voi nauttia esim. hirvenhaukkukokeista, ja nauttiikin. Agilitystä ja sen sellaisesta. Toiminnasta, joka simuloi lajinomaista tekemistä -eli metsästystä. Kuten tietänet, esim. paimennuskäytös on typistettyä saalistuskäyttäytymistä.

Mutta aikamoista itsepetosta kuvitella, että mikään eläin nauttisi jostain kammottavan meluisasta messuhallista jossa on satoja ellei tuhansia muita koiria. Puunattavana olosta, siitä että saa seistä kuin sahapukki paikallaan kuin joku ventovieras tutkii ja käpälöi.

Vierailija kirjoitti:

Olen metsästyskoiran omistaja. Kun ostan uutta pentua, minulle käy hyvin väärän värinen, mutta haluan ailti itse valita, minkä pennun otan. Jos jossain pentueessa ei ole sopivaa, etsin muualta.

Niin, koska metsästyskoirapuolella on tärkeää pystyä toimimaan sen koiran kanssa. Siihen on saatava helposti yhteys. Miten muka kasvattaja voisi tietää, mihin pentuun ihmisellä on edellytykset luoda täydellinen yhteys?

Toki olen sellaisen tapauksen todistanut, että koira valitsi omistajansa. Muuten varautunut penikka kömpi pentulaatikosta tulevan isännän syliin partaa ihmettelemään. Pariskunnan lähdettyä meni ulko-oven taakse ulvomaan. Aikuisenakaan ko. koira ei ole ikinä välittänyt muista ihmisistä kuin noista kahdesta, ja heidän lapsistaan. Ihme koira.

Meille tulee koiranpentu noin 5 viikon päästä. Sukupuoli tiedossa, väriä ei. Johan sitä yli vuoden jonotettiinkin. Meillä ollut aiemmin kaksi isompaa, erirotuista koiraa (seitsemänviikkoisesta 13 ja 15-vuotiaiksi), mutta nyt rotu vaihtuu. Neljästä pennusta saa kasvattaja valita meille sopivan pennun. Koska jos ihminen on kasvattanut tiettyä rotua yli 30 vuotta ja sen ajan kotonaankin ollut useita yhtäaikaa, uskon vakaasti, että hän tuntee sen rodun ominaisuuksia pikkaisen paremmin, kuin me ostajat.

sitten kun sulla on se pas ka put ki niin värjää se vaikka pinkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Nämä vörikeskustelut on aina jänniä, kun aina niistä tulee tappelu. Mulla on kaksi koiraa tällä hetkellä ns ylisuositusta rodusta. Silloin 13 vuotta sitten, kun tähän rotuun tutustuin, niin ekana selvitin tosi tarkkaan, että minkälainen rotu on: käyttö, luonne, turkki ja sen hoito, rodun sairaudet, pevisat yms. Turkin tarkkaan rotuyhdistyksen sivut ja vertailin kasvattajia. Otin yhteyttä pariin kasvattajaan, joissa oli pentueita suunnitteilla sellaisille nartuille, jotka sukulinjan ja terveystulosten perusteella kiinnostivat. Yksi näistä kasvattajista valikoitui ja tutkin sen jälkeen vielä pentueen isäksi valitun koiran taustan ja yhdistelmän koiranetissä. Tiesin, että isän perusteella yhdistelmään voi tulla erikoisen värisiä pentuja, mutta minäpä olin kiinnostunut siitä valtalinjan väristä. Ja niinän siinä kävi, että se pentueen ainoa "poikkeavan" värinen päätyi minulle 😂 Yhteiseloa on takana 12 vuotta ja yhtään en vaihtaisi pois, väristä huolimatta. Ei se toinenkaan koira ole sitä valtalinja-väriä ja rakastettu on 9 vuotta.

Eli jos vähän joustaa toiveistaan, voi saada jotain ihmeellistä, jota rakastaa, väristä huolimatta!

Pitäkää hyvät ihmiset AINA koiraa hankkiessanne etusijalla terveyttä!

Tutustukaa emän ja isän terveystietoihin, kysykää sukujen mahdolliset sukurasitteet ja perinnölliset sairaudet. Terveystarkit pitää olla ok ja mielellään jopa enemmän, mitä Pevisat vaatii. Toki saa shopata haluamansa väristä koiraa, mutta sen pitäisi olla toivelistan viimeinen. Tässä "mun" rodussa kasvattajille tulee tällä hetkellä kymmeniä kyselyitä per pentue ja jos pentuja syntyy se 2-10, niin aina joku jää ilman. Ja tässä tilanteessa se, joka yhteydenotossa ilmoittaa huolivansa vain ja ainoastaan kermanvärisen uroksen, eikä kerro mitään muita kriteerejä, jää taatusti ilman pentua, vaikka sellainen sattuisi syntymään.

Ja ei, en ole kasvattaja, seuraan tätä vaan muuten läheltä.

Kylläpä olet erinomainen. Ei ihme että sait erikoisen värisen pennun 🙄 Mitä ”tutkimista” siinä on että katsoo Koiranetistä sukulinjat ja sairaudet, sen nyt tekee puolessa tunnissa. Ja kai jokainen koiraa harkitseva googlettaa sen verran, että tietää rodusta alkuperäisen käyttötarkoituksen ja muut triviaalit jutut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen metsästyskoiran omistaja. Kun ostan uutta pentua, minulle käy hyvin väärän värinen, mutta haluan ailti itse valita, minkä pennun otan. Jos jossain pentueessa ei ole sopivaa, etsin muualta.

Niin, koska metsästyskoirapuolella on tärkeää pystyä toimimaan sen koiran kanssa. Siihen on saatava helposti yhteys. Miten muka kasvattaja voisi tietää, mihin pentuun ihmisellä on edellytykset luoda täydellinen yhteys?

Toki olen sellaisen tapauksen todistanut, että koira valitsi omistajansa. Muuten varautunut penikka kömpi pentulaatikosta tulevan isännän syliin partaa ihmettelemään. Pariskunnan lähdettyä meni ulko-oven taakse ulvomaan. Aikuisenakaan ko. koira ei ole ikinä välittänyt muista ihmisistä kuin noista kahdesta, ja heidän lapsistaan. Ihme koira.

Tämän ketjun kasvattajat eivät suin surminkaan olisi myyneet heille tätä pentua, vaan jonkun muun. Miksi? ”Koska he voivat”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoden verran haettiin pentua.

Kasvattajat pääosin täysiä törppöjä, sori vaan.

Lopulta päätin että pentu hankitaan ja loppuu tämä pennun haku-show.

Olen sosiaalisesti erittäin taitava ja koulutin perheeni kuopusta myöten unelma-ostajiksi.

Lopputulos: meillä on pentu juuri siitä rodusta, väristä ja sukupuolesta mitä halusin.

Se, mitä jatkossa pennun kanssa puuhataan, ei kuulu kasvattajalle enää pätkääkään kun kaupat on tehty. Hän on meille pelkkä myyjä. Ei siis ole sijoitus tai jalostuskoira kyseessä.

Koiramme on meille äärimmäisen rakas perheenjäsen jota hellimme, hoidamme ja koulutamme kaikella rakkaudella.

Vuoden ajan teille ei haluttu myydä ja sitten onnistui, kun leikitte tiettyä roolia? Millä tavalla koitte kasvattajat törpöiksi?

Törppöjä sillä tavalla, että ei vastata meileihin, alustavasti sovittu että pennun voimme ostaa, olemme erittäin hyvä perhe pennulle ja seuraavan kerran soittaessa pennut onkin kaikki mennyt tai vielä pahempaa, ajettuamme kasvattajan luo pentua katsomaan, kaikki pennut onkin jo myyty??

Ei mitään kontaktia, yhteydenpitoa kasvattajien puolelta tilanteesta.

Ei ole rodun pentueet isoja, ei pitäisi olla vaikeaa viestitellä ostajille edes jotain, just vaikka sitä että pentua teille ei nyt olekaan, kun myin sen kaverilleni.

Vaatimuslistat nettisivuilla, miten ostajan on osoitettava että haluaa pennun juuri heiltä, ei saa samaan aikaan kysellä muista kenneleistä, kysymyslistat joihin pitää vastata oikein että edes pääsee alkuseulonnasta läpi.

Toisille ei saa turhaan soitella ja kysellä pentuesuunniltelmista, jotenkin maagisesti pitäisi vaan tietää oikea soittohetki ennen kuin kaikki pennut taas varattu.

Toiset vaatii vuoden verran aktiivista yhteydenpitoa nimenomaan ostajan puolelta ennen kuin pääsee pentujonoon edes.

Ja kaiken tän jälkeen pitäisi nöyrästi ottaa vastaan (ja maksaa 1500-2000€) ihan mistä tahansa kasvattajan valitsemasta pennusta.

Hinta on mulle Ok, pennusta tulee paljon enemmänkin kuluja ja ilolla ne maksan ja huolehdin pennusta kun saan itse valita esim minkä väriset valjaat ym sille ostan.

Mutta tosiaan, järjestämällä perheestäni unelmaostajan mallikuvan, saimme omilla rahoillamme ostaa juuri sitä mitä halusimme ja olimme pitkään unelmoineet.

OK, näin varmasti onkin osan kasvattajista kohdalla. Heillä on mennyt tuo kiihkoileminen överiksi. Itse en mihinkään kerhoihin tai karsintoihin osallistu. Olen onnistunut itse esiseulomaan ne, joilta edes kysyn. Jokaisella kerralla ensisoitto on johtanut pennun ostoon muutaman päivän tai viikon sisällä. Hyviä järkeviä kasvattajia ovat olleet. Koirista on toden totta meillä huolehdittu aina hyvin.

Et varmaankaan ole ostanut koiraa nyt korona-aikaan tai sitten kasvattajat suosivat niitä, joilla on sen rodun koira ennestään. Minä olen yrittänyt lähestyä 4 eri myyjää tai kasvattajaa. Yksi vastasi kerran. Ei ole vastannut uudelleen.

Nouda ulkomailta.

Vierailija kirjoitti:

Onko Suomessa joku laki muuttunut että on pakko ottaa koiranpentu vastaan vaikka ei halua? Itse en todellakaan halua mitään aivotonta pikkurakkia, varretonta vessaharjaa tai yli jalostettua hengitysvaikeuksilla. Jos ei itse saa valita koiraa, niin äkkiä joku kansalaisaloite pystyyn moista vastaan:)

Mietin samaa, onko jossain pakotettu ottamaan koira.

Pennunostajia on niin niin niin paljon nyt. Ja siis hyviä, ihania perheitä. Kasvattaja voi nyt valikoida pennulle parhaiten sopivan kodin. Värivalinta rajaa asiaa, tavallaan aivan turhaan kasvattajan näkökulmasta. Ja voi olla aika turhauttava puhua väristä, kun niitä tärkeämpiä kriteereitä on tietysti luonne ja tavoitteet ja harrastukset ja turkinhoito yms. Jonossa on kymmeniä perheitä, jotka eivät rajaa värin perusteella mitään, niiden kanssa voi olla helpompi puhua ja katsoa löytyiskö heille sopiva pentu.

Ja siis jotenkin kun niitä pentuja kasvattaa ja niitä rakastaa ja ne on niin tärkeitä yksilöitä jokainen, niin jollain hassulla tavalla se on jopa... ehkei loukkaavaa, mutta jotenkin mautonta (äh en löydä sopivaa sanaa, ei se tuokaan ole...), kun joku katsoo niitä rakkaita vauvoja ja vähän nenää nyrpistää, että "ei meille tuollaista mustaa ainakaan, en tykkää mustasta, haluan valkoisen!". Kun sit on niitä, jotka itkee onnesta ja halaa ja on iloisia ihan mistä tahansa niistä upeista, rakkaista pikkuisista.

Väri kytkeytyy vahvasti luonteeseen; ehkä myyjät osaavat parhaiten löytää koirille sopivat omistajat.

Pitää olla todella silmää lajille, jotta osaisi valita pennuista. Pitäisi saada tarkkailla niiden käytöstä muutaman minuutin ajan, mieluiten pari tai kolme kertaa. Mutta väri, rakenne ja olemus kertoo jo yhdellä silmäyksellä paljon. Sisarukset ovat aina erilaisia. Ihminen jolle sopii mikä vaan, ei sovi ehkä se valioyksilö, koska hän ei ymmärrä eroista! Ei toisaalta kummallisen jäykkä asenne sekään tarkoita, että perustuisi  ymmärrykseen lajista. Tarvitaan myyjän silmää.

Joissakin roduissa väri kytkeytyy myös odotettuun elinikään.