Lue keskustelun säännöt.
Eikö koiranpennun väriä saa valita?
Tulevaisuudessa on tarkoitus hankkia koira perheeseen. Rodulla on useita eri värejä, joista 3 on meidän mieleen, muut ei. Nyt kuitenkin selvisi, että kasvattajat suhtautuvat ylimielisesti väritoiveisiin, että pennun hankkijan pitäisi olla tyytyväinen siihen minkä KASVATTAJA meille päättää? Minkä ihmeen takia roduille on sitten jalostettu niin monta eri väriä ja on "sallittuja" ja epäsallittuja värejä, jos niistä ei saa olla mielipiteitä? Miksi koiranäyttelyitäkään pidetään jos ulkonäkö ei saa olla kriteeri?
Tottakai meille prioriteetti 1. on koiran terveys ja luonne, mutta kyllä se väri silti vaikuttaa. Rakastumme varmasti uuteen perheenjäseneen turkinväristä riippumatta, mutta miksi pitäisi ottaa itselle epämieluisan värinen pentu, joka kuitenkin on perheenjäsenenä seuraavat 10+ vuotta. Kyseessä on puhtaasti seurakoira.
Pentu maksaa kuitenkin sen +-2000e, joten haluaisimme kyllä valita meille mieleisen, eikä vaan tyytyä siihen minkä joku muu kokee meille sopivaksi.
Kommentit (1021)
On kyllä ikävää nähdä, miten moni edelleen rinnastaa elävän olennon tuotteeseen. Jos jossakin maassa ihmiskauppa on laillista, onko silti moraalisesti oikein kohdella ihmistä tuotteena ja vedota "ostotapahtumaan" oikeuttaakseen toimintansa?
Mutta joo. Kyllähän jotkut kai adoptoivat lapsiakin välittäen ulkonäöstä, joten eihän tässä ole mitään yllättävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittujen rotujen kasvattajilla on joskus noussut hattuun tämä ostajien valikoiminen.
Mutta muutenkin minua on aina ihmetyttänyt, miksei värillä saisi olla väliä. Kasvattajat itse ovat usein kovimpia näyttelyharrastajia, ja pienenpienetkin ulkonäölliset rakennepoikkeavuudet kyllä noteerataan.
Tavis koiranpennun ostaja on valmis sietämään monenlaista pikkuvikaa, ei haittaa purentavirhe tai laskeutumattomat kivekset. Mutta auta armias jos toivoo tiettyä väriä.
Minulla on nyt neljäs koira ”meneillään”, nuori vielä. Mutta haaveilen että joskus vielä saisin skotlanninterrierin. Ja muut värit (valkea, brindle) eivät tule kyseeseen, ainoastaan musta. Enkä aio nöyristellä kasvattajia siinä asiassa.
No mut joskasvattaja ei myy sulle sitä mustaa? Varastatko sen?
Siis miten lapsellisia koirankasvattajat on tässä väriasiassa? Miksi itse tavoittelette kasvattaessa tiettyä väriä, kun asenne on tämä?
Miten vaikeaa on tajuta, että jos sopivaa terveys+luonne+väri yhdistelmää ei löydy, niin sitten joillekin ihmisille vaihtoehtona on ihan vaan olla ilman?
Vai onko kyse siitä, että teille itsellenne ei olisi?
Kasvattajan ja harrastajan maailma on erilainen. Sen takia kasvattaja haluaa tietää mitä aiot tehdä pennun kanssa. Jos kyseessä on harvinainen väri ja aiot ottaa sen seurakoiraksi ja steriloida sen, niin pystytkö yhtään ymmärtämään mikä vuosikymmenien työ siinä menee hukkaan? Se väri ehkä halutaan antaa sellaiselle, joka kenties itsekin alkaa kasvattaam harrastaa näyttelypuolta edes valioitumisen verran jne. Geenit ovat arvokkaita.
https://www.katiska.info/tieto/koira-turkki-iho/koirien-varigenetiikka/
Täällä jos viitsit vilaista vähän ja ymmärtäisit miksi väri ei ole vain sisustusasia.
Eli kärjistetysti hyväluonteisia ja hyvän näköisiä koiria saa vain aktiiviset koiraharrastajat ja muut voi tyytyä harrastajien ylijäämiin. Geenit on arvokkaita juu, mutta siksihän siitä pennusta maksetaan se hinta.
Jos tosiaan menee noin niin sit pitäis kyllä näkyä hinnassakin se, että on saanut pentueen "huonoimman" pennun.
Melko sisäsiittoiselle kuulostaa koiraharrastajien piirit jos kaikki on noin mustavalkoista. Rauhallisesti puhuvalle rauhallinen koira, urheiluvaatteissa pentuja katsovalle urheilullinen koira... Todellisuudessa pennut ja pentujen kodit on aika joustavia, eli hyvin monesti samalle ihmiselle käy todella monen luonteinen koira ja samalle koiralle monenluoneinen omistaja. Silti kasvattajat päättää diktaattorina kuka kuuluu mihinkin ja sit myhäillään miten oma kasvatustyö ja pentujen osoitukset on mennyt nappiin.
Hyvä harrastuskoira ja hyväluonteinen on kaksi eri asiaa. Myös sohvaperuna voi olla hyväluonteinen. Kyse on energiatasoista. Laiskaa, hankalasti motivoitavaa yksilöä ei voi laittaa harrastuskotiin, eikä sähköjänistä sohvanlämmittäjäksi. Värin ei siksi tulisi painaa ostajankaan korissa paljoa. Toki jos haluaa juuri harvinaisen värin sohvaperunaominaisuuksilla, niin sitten sitä joutuu ehkä odottamaan.
Kasvatustyö ja onnistuneen pentueen aikaansaaminen on suuremman vaivan takana. Ei toki kaikilla takapihakasvattajilla - mutta he kyllä myyvät värin perusteella. Tämä työ on vaikea ymmärtää sellaisten pentua haluavien, jotka ei jaksa edes perehtyä ko yhdistelmään tai käydä tutustumassa kasvattajaan etukäteen.
Oikein mielelläni kävisin tutustumassa eri kasvattajien emo- ja isäkoiriin ja haastattelemassa kasvattajia, mutta kun koronan vuoksi ei kukaan ota vastaan. Kuinka nyt tutustua itselle uuteen rotuun? Näyttelyitäkään ei järjestetä eikä agilitykisoihin oteta yleisöä.
Uuteen rotuun tutustumisen voit aloittaa, esim.
Tai rodun yhdistysten sivuilta, sen jälkeen voit yrittää saada, jonkun kasvattajan sähköpostitse tai soittamalla käymään keskustelua/haastattelua, puhelimen tai jonkun sovelluksen kautta kanssasi sopimalla hänelle sopivan ajan?
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapsenkin jättää synnärille, jos se on ruma? Tai palauttaa, jos ei ole tyytyväinen? Idiootit. Toivottavasti jäätte ilman koiraa. Kuulostatte pinnallisilta tyhjäpäiltä.
Kyllä voi. On mahdollista ottaa yhteyttä adoptioorganisaatioon joka hoitaa ruman lapsen poiskuljetuksen. Se viedään lähtökohtaisesti perheeseen jossa voi kasvaa kotiapulaiseksi. Ellei ensimmäisten vuosien aikana näy kehitystä tai soveltuvuutta kotitäiden tekemiseen, on edessä siirto lastenkotilaitokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittujen rotujen kasvattajilla on joskus noussut hattuun tämä ostajien valikoiminen.
Mutta muutenkin minua on aina ihmetyttänyt, miksei värillä saisi olla väliä. Kasvattajat itse ovat usein kovimpia näyttelyharrastajia, ja pienenpienetkin ulkonäölliset rakennepoikkeavuudet kyllä noteerataan.
Tavis koiranpennun ostaja on valmis sietämään monenlaista pikkuvikaa, ei haittaa purentavirhe tai laskeutumattomat kivekset. Mutta auta armias jos toivoo tiettyä väriä.
Minulla on nyt neljäs koira ”meneillään”, nuori vielä. Mutta haaveilen että joskus vielä saisin skotlanninterrierin. Ja muut värit (valkea, brindle) eivät tule kyseeseen, ainoastaan musta. Enkä aio nöyristellä kasvattajia siinä asiassa.
No mut joskasvattaja ei myy sulle sitä mustaa? Varastatko sen?
Siis miten lapsellisia koirankasvattajat on tässä väriasiassa? Miksi itse tavoittelette kasvattaessa tiettyä väriä, kun asenne on tämä?
Miten vaikeaa on tajuta, että jos sopivaa terveys+luonne+väri yhdistelmää ei löydy, niin sitten joillekin ihmisille vaihtoehtona on ihan vaan olla ilman?
Vai onko kyse siitä, että teille itsellenne ei olisi?
Kasvattajan ja harrastajan maailma on erilainen. Sen takia kasvattaja haluaa tietää mitä aiot tehdä pennun kanssa. Jos kyseessä on harvinainen väri ja aiot ottaa sen seurakoiraksi ja steriloida sen, niin pystytkö yhtään ymmärtämään mikä vuosikymmenien työ siinä menee hukkaan? Se väri ehkä halutaan antaa sellaiselle, joka kenties itsekin alkaa kasvattaam harrastaa näyttelypuolta edes valioitumisen verran jne. Geenit ovat arvokkaita.
https://www.katiska.info/tieto/koira-turkki-iho/koirien-varigenetiikka/
Täällä jos viitsit vilaista vähän ja ymmärtäisit miksi väri ei ole vain sisustusasia.
Eli kärjistetysti hyväluonteisia ja hyvän näköisiä koiria saa vain aktiiviset koiraharrastajat ja muut voi tyytyä harrastajien ylijäämiin. Geenit on arvokkaita juu, mutta siksihän siitä pennusta maksetaan se hinta.
Jos tosiaan menee noin niin sit pitäis kyllä näkyä hinnassakin se, että on saanut pentueen "huonoimman" pennun.
Melko sisäsiittoiselle kuulostaa koiraharrastajien piirit jos kaikki on noin mustavalkoista. Rauhallisesti puhuvalle rauhallinen koira, urheiluvaatteissa pentuja katsovalle urheilullinen koira... Todellisuudessa pennut ja pentujen kodit on aika joustavia, eli hyvin monesti samalle ihmiselle käy todella monen luonteinen koira ja samalle koiralle monenluoneinen omistaja. Silti kasvattajat päättää diktaattorina kuka kuuluu mihinkin ja sit myhäillään miten oma kasvatustyö ja pentujen osoitukset on mennyt nappiin.
Hyvä harrastuskoira ja hyväluonteinen on kaksi eri asiaa. Myös sohvaperuna voi olla hyväluonteinen. Kyse on energiatasoista. Laiskaa, hankalasti motivoitavaa yksilöä ei voi laittaa harrastuskotiin, eikä sähköjänistä sohvanlämmittäjäksi. Värin ei siksi tulisi painaa ostajankaan korissa paljoa. Toki jos haluaa juuri harvinaisen värin sohvaperunaominaisuuksilla, niin sitten sitä joutuu ehkä odottamaan.
Kasvatustyö ja onnistuneen pentueen aikaansaaminen on suuremman vaivan takana. Ei toki kaikilla takapihakasvattajilla - mutta he kyllä myyvät värin perusteella. Tämä työ on vaikea ymmärtää sellaisten pentua haluavien, jotka ei jaksa edes perehtyä ko yhdistelmään tai käydä tutustumassa kasvattajaan etukäteen.
Oikein mielelläni kävisin tutustumassa eri kasvattajien emo- ja isäkoiriin ja haastattelemassa kasvattajia, mutta kun koronan vuoksi ei kukaan ota vastaan. Kuinka nyt tutustua itselle uuteen rotuun? Näyttelyitäkään ei järjestetä eikä agilitykisoihin oteta yleisöä.
Meillä on käynyt nyt kesäpentuja ihmiset katsomassa paikanpäällä kun voidaan olla ulkotiloissa ja pitää turvavälit. Mulla on myös kennelini faceryhmä, johon pääsee jos on oikeasti pentueesta kiinnostunut. Sinne lataan videoita tai liveä. Sitten kun alkaa muodostua jotain hahmotelmaa, että mitkä perheet saa pennun, niin voidaan olla yhteyksissä esim teams palaverissa koko porukka tai miten nyt sovitaankaan.
Järjestetään myös eri porukoilla kävelytapaamisia johonkin ja niihin ovat olleet tervetulleita myös rotuun tutustujatkin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä koirista mut me otettiin kissa pitkälti värin perusteella. Minä en pidä punaisista kissoista joten ne oli alusta asti pois laskuista
Harmi vaan sinulle, ne " punaiset " kissat on älykkäitä ja usein leikkisämpiä kuin esim. mustavalkoiset Kolmiväriset " kilpparit" taas on usein kipakampia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Makuasioista ei voi kiistellä. Mietin, että ehkä joillekin esteettisyys on tärkeämpää. Esim. Omaan silmään tricolour- Colliet ym näyttää levottomilta ja sekavilta. Olen luonteeltani pedantti ja kärsin sotkusta. Myös tiikerijuovaiset kuviot aiheuttaa saman tunteen.
Jos haluaisin Collien, niin olisi se kyllä vähän pettymys jos saisin sellaisen tricolourin sen perinteisen Lassien sijaan.
Jajuu, en ole ottamassa yhtään mitään kissaa, koiraa tai kalaa.
Koiraihmiset on aina omasta mielestään osaavampia ja parempia koiran omistajia kuin muut. Heidän kanssaan et voi olla eri mieltä.
Esim. viime aikoina ollut kauhea ulina labradoodeleista. Vähän naurattaa kun lyttäkuonojen kasvattajat ym paasaa kuinka vastuutonta sekoiterotujen kasvatus on. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei ole näköjään sosiaalisesti hyväksyttyä sanoa että ulkonäkö on tärkeää esimerkiksi lemmikillä tai seurustelukumppanilla. Vain luonteesta saa puhua.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ikävää nähdä, miten moni edelleen rinnastaa elävän olennon tuotteeseen. Jos jossakin maassa ihmiskauppa on laillista, onko silti moraalisesti oikein kohdella ihmistä tuotteena ja vedota "ostotapahtumaan" oikeuttaakseen toimintansa?
Mutta joo. Kyllähän jotkut kai adoptoivat lapsiakin välittäen ulkonäöstä, joten eihän tässä ole mitään yllättävää.
Oletko siis sitä mieltä, että myös esimerkiksi sekarotuiset, kahden rodun sekoitukset ovat täysin ok? Jos ainoastaan eläimen terveydellä ja luonteella on merkitystä niin tällöinhän mikä tahansa terve ja hyväluonteinen naaras voi tehdä pentuja minkä tahansa terveen ja hyväluonteisen uroksen kanssa.
Vaan ei. Ainakin kissojen suhteen on hyvin tarkasti määritelty mitkä väriyhdistelmät ovat sallittuja ihan silmien ja hännänpään väriä myöten eikä rotuja saa sekoittaa ulkonäöllisistä syistä, vaikka terveyden kannalta olisi parempi pitää geenipooli mahdollisimman laajana. Samalla nämä kasvattajat kuitenkin tuomitsevat sen jos ostaja haluaa tietyn värisen eläimen. Voisiko joku selittää mikä logiikka tässä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti värin saa valita, sen kun jättää ostamatta epämieluisan ja ostaa mieluisan 🤔
Mä olen koko ikäni haaveillut aprikoosin värisestä villakoirasta (en varmaan hanki koskaan koska kerrostaloasunto + pitkät työpäivät jne). Kaverin somesta seuraan mustan villakoiran elämää eikä se ole mun haaveiden koira.
Yks juttu mikä mua on myös aina vaivannut on koiran "palvonta" verrattuna vaikka sikoihin, lehmiin, kanoihin... Koirien kanssa niin tarkkaa (ja hyvä niin!), mutta monia muita eläimiä ihan laillista kiduttaa ja syödä.
Ajattelen, että koiran omistaminen on luxusta, mihin tavallisella tallaajalla ei usein ole rahaa eikä rahkeita.
Sinisen vai vihreänkö halauaisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätättekö jonku juuri teille sopivan rodun valitsematta, jos rodussa ei ole sopivia värivaihtoehtoja?
Kyllä, koska silloinhan se ei ole minulle sopiva rotu.
Aika järkkyä, jos väri menee koiran luonteen ja muuten sopivuuden edelle.
Johan se koko rodun valinta useimmilla lähtee ulkoisista ominaisuuksista. Esim. koko, turkinpituus/laatu. Monelle esim on suoralta kädelta kaikki isot rodut pois, joku haluaa taas ehdottomasti pienen joku ei halua pitkäturkkista jne ja kaikille voisi luonteen ja muun sopivuuden puolesta olla sopiva joku ihan toisennäköinen rotu mitä on ajatellut. Ja ei, en tarkoita että käyttöominaisuuksia ei katsota tai eivät ole tärkeitä, voitte rauhoittua :D En vaan tajua miksi jonkun tietyn värin suosiminen on niin paha asia ja tekee ihmisestä jotenkin pinnallisen ”valitsen koirani sisustukseen sopivaksi”-tyypin. Ja samaan aikaan kuitenkin suositaan ostajia jotka haluaa viedä koiriaan näyttelyyn arvosteltavaksi ulkonäön perusteella🤔
Tismalleen.
Nykyään sopivia värejä ovat ainoastaan musta ja ruskea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole koskaan tajunnut tuota, että jos kasvattajalle kertoo väripyynnön, niin hän raivostuu eikä suostu ikinä myymään mitään koiraa sinulle.
Sen tajuan, että jos joku ottaa yhteyttä että haluaa tietyn värisen koiran ja millään muulla ei ole väliä, eikä edes koirista hölkäsen pöläystä ymmärrä, että sellaiselle ei koiraa myydä vaan on parempi ohjata sellainen henkilö lelukauppaan pehmoleluosastolle.
Mutta jos ostaja haluaa tietynlaisen koiran (terveys, käyttö (aktiivinen harrastaminen ja treeni tai pelkkä seurakoira), luonne, sukupuoli), ja lisäksi ehdottaa "jos sellainen syntyy tämän värisenä niin ottaisin mielelläni sen värisen", niin kasvattaja saa huutoraivokohtauksen ja mustamaalaa ostajaa koko maailmalle.
Jos koiraa katselee sen 10-15 vuotta ja sen ostohinta voi olla pari tonnia, niin miksi pitäisi tyytyä ruman väriseen koiran, jos se kivemman värinen ei siitä rumemmasta eroa yhtään mitenkään muuten kuin värin perusteella?
En vain tajua.
Itselläni ei ole eikä tule koiraa. Mutta hevosia on. Ja niitä olen kyllä ostellut niin, että väri on yksi kriteeri. Katson siis ostoilmoituksista vain ne, joiden väri miellyttää, ja valkkaan niistä itselleni sopivimman. Jos niistä kivan värisistä yksikään ei ole muilta ominaisuuksiltaan sellainen mitä olen ostamassa, niin sitten en osta pelkän värin perusteella. Esim. jos etsin tammaa niin ruunaa en osta. Tai jos haluan nuoren, max 8 v, niin silloin en osta 17-vuotiasta.
Olen myös kasvattanut hevosia. Tammat valinnut sen mukaan että niitä kannattaa käyttää jalostukseen, myös väri on kiva, ja orin valinnut tammalle hyväksi, ja kivan värisenä. Jos varsasta on tullut silti tylsän värinen, niin olen myynyt pois. Pidän itselläni ainoastaan kivan väriset. Ja on niille muillekin ostajat löytyneet kun kaikki muut ominaisuudet ovat heille passanneet. Ja jonkun mielestä minun inhokkivärini on hänen lempivärinsä hevosissa :)
Mutta miksi koirien kanssa ei saa valita?
Meillä on aina ollut pelkästään metsästyskoiria, käyttökoiria siis. Kun uutta pentua hankitaan, kiinnostaa eniten sukulinjat ja emän ja isän taipumukset ja koetulokset. Emän luonne kiinnostaa myös kovasti. Näistä asioista keskustellaan paljon kasvattajan kanssa.
Nykyistä pentua kun hommasimme, kävimme katsomassa syntyneitä pentuja, ja ihastuin yhteen jolla oli erityisen söpöt, symmetriset laikut päässä (tällä rodulla laikut asettuvat täysin sattumanvaraisesti). En hiiskahtanutkaan tästä, vaan teeskentelin että tämän pennun luonne tuntui passaavan meille. Ja sain vakuutettua myös kasvattajan, ja saimme juuri sen pennun.
Siinäkin mietin että miksihän kaikesta muusta saa huomauttaa ja kysyä, maan ja taivaan väliltä, mutta ei ulkonäöstä.
Vierailija kirjoitti:
Kun erivärisiä koiria kuitenkin on, ei varmaan ole mahdotonta saada mieleistään väriä. Eräät kasvattajat vaan ovat sen verran vallanhaluisia, että haluavat määräillä toisten asioista.
Paras mahdollisuus saada oikea väri on varata pentu sellaisesta pentueesta, jolla sekä isä että emä ovat toivottua väriä eikä ei-toivottuja värejä ole lähisukulaisissa. Ei väritoivetta tarvitse edes sanoa kasvattajalle vaan sitten pentua valitessa haluaa sen tietyn yksilön. Jos ei millään kasvattajalle sovi antaa oikean väristä, peruu sitten kaupat.
Kun koiria on syntynyt täällä kotona, itselle on jäänyt se joka on, eikä edes kasvattaja ole paljon väriä katsonut.
Tuon takia ihmisten pitäisi perehtyä edes alkeellisella tasolla koirien genetiikkaan. Kahta samanväristä koiraa EI välttämättä saa yhdistää, koska se voi aiheuttaa terveysongelmia pennuille. Siksi tietyissä väreissä tarvitaan AINA se ei niin kiinnostava väri toiseksi vanhemmaksi. Toisaalta olisi hyvä olla kokonaan jalostamatta sitä haluttua harvinaista väriä, koska tavikset eivät halua sitä tavallista terveyttä ykkäpitävää väriä. Seuraavaksi nämä värihullut varmaan ehdottavat, että heidän mielestään huononväriset pennut vain lopetettaisiin heti jalostuskäytön jälkeen.
Jos kasvattaja ei suostu teille myymään haluamaanne pentua niin sitten teidän pitää etsiä toinen kasvattaja. Kyse on vapaaehtoisesta kaupasta jonka molemmat osapuolet hyväksyy. Jos te ette halua ostaa tai kasvattaja ei halua myydä niin silloin sopimusta ei synny. Ei se sen vaikeampaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan tajunnut tuota, että jos kasvattajalle kertoo väripyynnön, niin hän raivostuu eikä suostu ikinä myymään mitään koiraa sinulle.
Sen tajuan, että jos joku ottaa yhteyttä että haluaa tietyn värisen koiran ja millään muulla ei ole väliä, eikä edes koirista hölkäsen pöläystä ymmärrä, että sellaiselle ei koiraa myydä vaan on parempi ohjata sellainen henkilö lelukauppaan pehmoleluosastolle.
Mutta jos ostaja haluaa tietynlaisen koiran (terveys, käyttö (aktiivinen harrastaminen ja treeni tai pelkkä seurakoira), luonne, sukupuoli), ja lisäksi ehdottaa "jos sellainen syntyy tämän värisenä niin ottaisin mielelläni sen värisen", niin kasvattaja saa huutoraivokohtauksen ja mustamaalaa ostajaa koko maailmalle.
Jos koiraa katselee sen 10-15 vuotta ja sen ostohinta voi olla pari tonnia, niin miksi pitäisi tyytyä ruman väriseen koiran, jos se kivemman värinen ei siitä rumemmasta eroa yhtään mitenkään muuten kuin värin perusteella?
En vain tajua.
Itselläni ei ole eikä tule koiraa. Mutta hevosia on. Ja niitä olen kyllä ostellut niin, että väri on yksi kriteeri. Katson siis ostoilmoituksista vain ne, joiden väri miellyttää, ja valkkaan niistä itselleni sopivimman. Jos niistä kivan värisistä yksikään ei ole muilta ominaisuuksiltaan sellainen mitä olen ostamassa, niin sitten en osta pelkän värin perusteella. Esim. jos etsin tammaa niin ruunaa en osta. Tai jos haluan nuoren, max 8 v, niin silloin en osta 17-vuotiasta.
Olen myös kasvattanut hevosia. Tammat valinnut sen mukaan että niitä kannattaa käyttää jalostukseen, myös väri on kiva, ja orin valinnut tammalle hyväksi, ja kivan värisenä. Jos varsasta on tullut silti tylsän värinen, niin olen myynyt pois. Pidän itselläni ainoastaan kivan väriset. Ja on niille muillekin ostajat löytyneet kun kaikki muut ominaisuudet ovat heille passanneet. Ja jonkun mielestä minun inhokkivärini on hänen lempivärinsä hevosissa :)
Mutta miksi koirien kanssa ei saa valita?
AV:lla nyt menee nämä koiraketjut AINA ihan järjettömän kärjistetyksi. Jos joku kysyy rotusuosituksia niin se päätyy siihen että mammojen mielestä ap on täysin kelvoton omistamaan edes lelukoiraa jos ei pysty koko elämäänsä omistamaan koiran hyvinvoinnille. Tämä ketju on malliesimerkki siitä miten väritoiveen esittävä pennunostaja on pinnallinen paska jolle tärkeintä on että koira sopii sisustukseen😂
Onko aloittajan koirarotu joku design rotu labradoodle tai vastaava. Sekarotuiseksi luokiteltava ja näiden kasvattaja sanelee säännöt. aina voi äänestää jaloillaan ja kaatsella muita kasvattajia ja rotuja.
Esim joku saksanpystykorva mittelspitz, kaikki värit sallittuja mustasta valkoiseen ja kirjavia. Itse en haluaisi täysin valkoista enkä täysin mustaa. Se on ihan okei. Ja voin katsella pentuja kasvattajalta jolla on ruskeita tai kirjavia koiria.
Joo löytyy useassa eri värissä.