Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä on koko ajan pahalla tuulella. Yritän mutta mikään ei riitä.
20.08.2021 |
Tämä ei ehkä varsinaisesti liity minuun, siis pahantuulisuutensa mutta se vaikuttaa itseenikin.
On ollut jo pitkään sairas ja väsynyt. Tiuskii, nimittelee, valittaa olotilastaan tai muuten ei puhu mitään. Katsekin on synkkä ja ahdistunut. On masentunut selvästi.
On omissa maalmoissaan.
En tiedä pitäiskö lähteä koska tuntuu, ettei sillä ole hänelle mitään väliä olenko tässä vai en. Häntä ei kiinnosta.
Itse hoidan kaikki kotityöt, olen mukava ja kannustava, yritän olla vaivaamatta ja varovainen. Hieron jos pyytää tai pysyn poissa silmistä jos haluaa olla rauhassa.
Masentavaa kun tämä on väkinäistä ja surkeaa kertakaikkiaan. Saanko tästä mitään? No en enää. On muuttunut ja luovuttanut eikä mikään minun tekoni tai sanani vie häntä eteenpäin. Itsekin tässä vaan lannistun.
Kommentit (28)
ap, kasvata selkäranka ja lopeta kynnysmattoilu. ihan vain jatkoa ajatellen, kun kuitenkin ajaudut jonkun miehen kotipiiaksi taas...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, pelasta itsesi, toista ei voi pelastaa! Valitettavasti.
Onnea ap jatkoosi! Kerrankin ketju jossa ongelmalle on saatu ratkaisu aikaiseksi.
Hyvä juttu, kun mies sai katkaistua vihdoinkin totuuden, eli ap voisi lähteä ja lujaa jonnekin tosi kauas. Mies on ilmeisesti pohtinut asiaa jo kauan, sanonutkin asiasta ties kuinka monta kertaa, mutta ap se vain lirkuttelee ja leikkii jotain sisar hento valkoista.
Nyt on kyllä tiukasti mt-kamaa. Eipä mulla muuta. Parin vuoden päästä alkaa nuo löytyneet vieterit pomppia pihalle ja alkaa jännittävä elämä heillä sitten irl. Ei tarvii keksiä heidän noita tempauksiaan enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on siis monta kertaa vihjannut, että haluaa minusta eroon. Haukkuu, lyttää, ei seksiä enää, ei läheisyyttä. Pelkkää tiuskimista suurimmaksi osaksi tai täydellistä hiljaisuutta.
Sitten välillä on hieman parempia päiviä.
Itse olen ollut kodinhoitajan roolissa.
Itsekin olen ollut ennen masentunut tämän elämän aikana useasti mutta kunnioitan kanssaihmisiä silloinkin.
Sitten kun olen ottanut asiat puheeksi ja kertonut, että jos haluaa niin lähden niin lopulta onkin ollut vaikeneva ja ohittanut asian.
Sitten tänään oli taas pahalla tuulella kun näimme kun tuli töistä vaikka yritin kysellä kuulumisia ja olla iloinen. Oli kylmä, jälleen.
Yritin keskustella, lähdimme kauppaan ja olimme hiljaa. Jotenkin siinä oli sitten sellainen jännite ilmassa että mies sai sanottua töykeästi, jos lähtisin. Sen jälkeen rauhakseltaam juttelimme ja se oli siinä.
Tämä on varmasti ollut miehenkin mielessä pitkään mutta joskus se vaatii käsittelyä ja aikaa, että pääsee eteenpäin.
Enempää en tätä jaksa avata ja kaikki ok, kiitos vastanneille.
Ap