Todistettavasti älykkäät (esim. mensan testit)

En ole niin ehdoton mielipiteissäni. Asioissa on aina monta puolta.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 14:04"]

Mensan testin mukaan älykkyysosamäärä 145. Suurin ero tuntuu olevan se, että pystyn toisin kuin jotkut muut, katsomaan maailmaa erilaisista ajattelun viitekehyksistä ja perusoletuksista lähtien. 

Siinä missä moni muu, havaitessaan toisella erilaisia väittämiä kuin itsellä alkaa selvittää kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä, ehkä väitelläkin, minä haluan lähinnä selvittää mistä lähtökohdista tuon toisen ajattelu lähtee. Mielestäni ihmisten ajattelu yleensä on varsin koherenttia ja loogista myös ns. vähemmän älykkäillä, mutta erot tulevat siitä millaisille perusoletuksille se perustuu. Minulla ei useinkaan ole mitään halua muuttaa sen toisen perusoletuksia, vaan voin keskustella niistä lähtien - minä osaan muuttaa viitekehystäni tarvittaessa.

Esimerkiksi voin keskustella uskovaisen kristityn kanssa kristillisestä viitekehyksestä lähtien ja agnostikon kanssa tai luonnontieteellisissä yhteyksissä materialistisesta viitekehyksestä lähtien. Tai voin ymmärtää sekä maahanmuuttokriittistä että äärisuvaitsevaista, tai ihmistä joka on valinnut lapsettomuuden tai perhe-elämän, tai joka on oikeistolainen tai vasemmistolainen. Mitä mieltä minä sitten olen itse? Kaikkea ja en mitään. En usko että ajattelun tasolta löytyy totuutta, vaan vain mielenkiintoisia näkökantoja. Minä viihdyn kaaoksessa ilman halua pyrkiä yksiselitteisiin totuuksiin, jotka minusta ovat yleensä karkeita yksinkertaistuksia.

[/quote]

Oletko joskus keskustellut itsesi kaltaisen ihmisen kanssa ja onko se häirinnyt vai ollut mukavaa? Mulla on aika samanlainen näkökulma maailmaan kuin sulla, mutta toteutan sitä aika kömpelösti. Varsinkin kun olen viime vuodet asunut ihmisen kanssa jolla on hyvin paljon mustavalkoisempi ajattelu (älykkyydestään huolimatta).

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 14:20"]

Olen etenkin kielellisesti ja hahmottamiskyvyltäni huomattavasti älykkäämpi kuin suurin osa ihmisistä (en muista psykologin testeistä tarkkoja arvoa, mutta mensan testillä liikuttaisiin vähän alle 130 ehkä)

Osaan katsoa asioita laaja-alaisesti ja pystyn myös hyödyntämään verbaalista ja päättelykykyyn perustuvaa osaamistani esim ihmisiin vaikuttamiseen. Sosiaalisesti selviän hyvin vaikeista tilanteista.

Mielipiteeni sinällään eivät ole mitenkään erikoisia, mutta aika vaikea on kestää ns. yhden asian ihmisiä jotka eivät edes osaa perustella mielipiteitään tai Raamatulla päähän hakkaajia.

[/quote]

Tutkitusti älykkäät

-ovat poliittisesti liberaalimbia kuin keskivertoväestö

-Ovat avoimempia kaikelle uudelle ja vieraalle

-Ovat taipuvaisempia humalahakuiseen juomiseen ja huumeiden käyttöön

Toi nyt on mitä sosiaalipsykologisissa tutkimuksissa on tullut ilmi.

Aikalailla suuntaa antavia, mutta pitää yleistäen paikkaansa.

Allekirjoitan omalta osaltani kaikki edellä mainitut väittämät. Huumeita en onneksi ole koskaan alkanut käyttää.

Läheiseni on Mensatasoa ja osaa siis keskimääräistä paremmin avaruudellisen hahmottamisen ja matemaattisloogisen päättelyn. Sosiaalisesti on todella kömpelö, kapeakatseinen ja umpimielinen sovinisti-rasisti ja joka asiassa tavoittelee omaa etuaan. Täyttää narsistin kriteerit. Että varmaan hänkin vastaisi myöntävästi tähän ap:n kysymykseen. Siis ajattelee asioista eri tavalla kuin muut. On myös masennusaltis, kun ei vaan käsitä, että maailma ei toimi niin, että hän vaan saa kaikki etuudet, mutta on vailla mitään velvollisuuksia.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 14:16"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 14:12"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 13:56"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 13:48"]

Osaan katsoa asioita monelta kantilta.

[/quote]

Tämä. Siksi en jaksakaan (enää) keskustella ihmisten kanssa, valtaosa kun on juurtunut niihin omiin mielipiteisiinsä ja keskustelun pitäisi olla joko vastakkainasettelu 'minun kantani vs. sinun kantasi' tai sitten sellaista "eikö olekin näin" -hymistelyä. Tylsää ja hedelmätöntä.

Olenkin töissä, jossa joudun haastamaan itseäni ajattelemaan maailmaa välillä esimerkiksi raiskaajan tai narkkarin kannalta ja puolustamaan heidän tekojaan, välillä sitten taas uhrin tai vaikkapa hyväksikäytetyn lapsen näkökulmasta.

[/quote] Joo olin ihan kauhuissani tästä ketjusta; http://www.vauva.fi/keskustelu/4275869/ketju/en_ymmarra_jos_lahiomaiset_hylkaavat_huumeiden_kayttajan ja sen yleisestä mielipiteestä.

Oletko sosiaalityöntekijä? Siinä varmaan älykkyydestä on hyötyä.

ap

[/quote]

Sivukommenttina tähän, että välttämättä pelkästä älykkyydestä ei ole hyötyä. Esim. mieheni on huippuälykäs matemaattis-loogisella tavalla, mitä paljolti testitkin mittaa, mutta olisi taatusti maailman huonoin sosiaalityöntekijä. Häntä ei ensinnäkään juuri kiinnosta ihmiset, eikä ole minkäänlaista herkkyyttä toisten tunne-elämän ymmärtämiselle. Onneksi tekeekin työtä tietokoneiden ja elektroniikkasuunnittelun parissa.

[/quote]

En ole sosiaalityöntekijä. Olen juristi. Enkä ole ensinkään sosiaalisesti lahjakas ihminen - asiakkaita palvelen kyllä hyvin, mutta en pystyisi tekemään työtä jossa täytyisi osoittaa jonkinlaista aitoa empatiaa tai välittämistä. Älykkyyteni ilmenee nimenomaan pikemminkin matemaattis-loogisella puolella.

En usko, että mielipiteeni välttämättä erityisesti poikkeaa valtaväestöstä. Tapani ajatella sekä prosessoida tietoa on kuitenkin omaan kokemukseen perustuen hyvin erilainen. Varmaan tästä syystä olen laiskistunut huomattavasti keskustelijana. Jatkuva turhautuminen on myös johtanut siihen, että vihaan kaikkia väittelyitä ja muka-sivistyneitä älykkökeskusteluja besserwisserien kanssa. Ei hermot yksinkertaisesti kestä...

No riippuu, mitä ap tarkoittaa valtavirralla. Persujen mielipiteitä? Minusta Suomessa harvoin on "valtavirtaa", usein kaksi vastakkaista näkökulmaa tai useita eri näkökulmia. Yhteiskunnallisesti olen hyvin liberaali, äänestän yleensä vihreitä.

Itse huomaan enemmän temperamenttiin kuin älyyn liittyviä asioita käyttäytymisessäni, jotka eroavat esim. työpaikalla muista. Huomaan vain olevani hyvin nopea ja kärsimätön asioiden käsittelyssä ja usein pamautan sen kummemmin miettimättä mielipiteeni ilmoille. Olen siis hyvin suorapuheinen ja rehellinen, vaikken mikään asperger kuitenkaan. Ymmärrän kuitenkin toisten eriäviäkin kantoja, eli erityisen mustavalkoinen en mielipiteissäni ole. Minua ei kauheasti kuitenkaan kiinnosta, mitä muut ajattelevat minusta tai muutenkaan, olen mielestäni aina oikeassa :-).

Älystä/luonteesta on myös haittaa. Tylsistyn todella nopeasti, jos tehtävä ei ole mielenkiintoinen / riittävän haastava. 

En ole käynnyt mensan testissä. Eräässä työpaikassa jouduin laajoihin älykkyys/lahjakkuus testeihin ja sain huipputulokset.

Yleisesti ottaen näkemykseni asioihin on monipuolisempi kuin "tavisten". Monesti tavikset leimaavat poliitikkoja, julkkiksia, ystäviä yhden teon tms. pohjalta. Ja se oma mielipide on niin oikea. Itse pallottelen yksityiskohtia mielessä ja kehittelen monia teorioita miksi tapahtui mitä tapahtui, ottamatta suuremmin kantaa teon hyvyyteen tai huonouteen.

Tylsistyn myös hyvin helposti keskusteluihin, jotka eivät tunnu etenevät millään tapaa.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 14:12"]

 Joo olin ihan kauhuissani tästä ketjusta; http://www.vauva.fi/keskustelu/4275869/ketju/en_ymmarra_jos_lahiomaiset_hylkaavat_huumeiden_kayttajan ja sen yleisestä mielipiteestä.

ap

[/quote]

Joo, ihan kauhistuttavaa, koska jos on älykäs, silloin vain pitää antaa narkomaaniläheisten tuhota sinun elämäsi, koska tiedäthän "älykkyys".

Terv, hylkäsin kaikki narkomaaniläheiseni, äo yli 160, koita kestää kognitiivinen dissonanssi

Toinen s

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 14:20"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 14:04"]

Mensan testin mukaan älykkyysosamäärä 145. Suurin ero tuntuu olevan se, että pystyn toisin kuin jotkut muut, katsomaan maailmaa erilaisista ajattelun viitekehyksistä ja perusoletuksista lähtien. 

Siinä missä moni muu, havaitessaan toisella erilaisia väittämiä kuin itsellä alkaa selvittää kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä, ehkä väitelläkin, minä haluan lähinnä selvittää mistä lähtökohdista tuon toisen ajattelu lähtee. Mielestäni ihmisten ajattelu yleensä on varsin koherenttia ja loogista myös ns. vähemmän älykkäillä, mutta erot tulevat siitä millaisille perusoletuksille se perustuu. Minulla ei useinkaan ole mitään halua muuttaa sen toisen perusoletuksia, vaan voin keskustella niistä lähtien - minä osaan muuttaa viitekehystäni tarvittaessa.

Esimerkiksi voin keskustella uskovaisen kristityn kanssa kristillisestä viitekehyksestä lähtien ja agnostikon kanssa tai luonnontieteellisissä yhteyksissä materialistisesta viitekehyksestä lähtien. Tai voin ymmärtää sekä maahanmuuttokriittistä että äärisuvaitsevaista, tai ihmistä joka on valinnut lapsettomuuden tai perhe-elämän, tai joka on oikeistolainen tai vasemmistolainen. Mitä mieltä minä sitten olen itse? Kaikkea ja en mitään. En usko että ajattelun tasolta löytyy totuutta, vaan vain mielenkiintoisia näkökantoja. Minä viihdyn kaaoksessa ilman halua pyrkiä yksiselitteisiin totuuksiin, jotka minusta ovat yleensä karkeita yksinkertaistuksia.

[/quote]

Oletko joskus keskustellut itsesi kaltaisen ihmisen kanssa ja onko se häirinnyt vai ollut mukavaa? Mulla on aika samanlainen näkökulma maailmaan kuin sulla, mutta toteutan sitä aika kömpelösti. Varsinkin kun olen viime vuodet asunut ihmisen kanssa jolla on hyvin paljon mustavalkoisempi ajattelu (älykkyydestään huolimatta).

[/quote]

Oikeastaan ainoa tuntemani, joka ymmärtää minua täydellisesti on veljeni, joka on ammatiltaan teoreettisen fysiikan yliopistotutkija, eli luultavasti varsin älykäs hänkin vaikkei tietääkseni ole testeissä käynytkään ÄO:ta mittauttamassa. Meidän keskustelumme eivät ole sitä mitä voisi olettaa kahden älykkään ihmisen keskustelujen olevan. Monihan voisi kuvitella, että ne sisältäisivät älyllistä briljeeraamista ja loogista nokittelua tms. Mutta päinvastoin, me molemmat koemme sellaisen varsin tyhjänpäiväiseksi ja usein vain olemme, ymmärtäen toisiamme sanoitta.

Joskus haluamme jostain aiheesta, vaikka politiikasta tai teologiasta tai ajan olemuksesta, vaihtaa ajatuksia, mutta lähinnä älyllisestä uteliaisuudesta ihmisajattelun monimuotoisuutta kohtaan, ei niinkään ajatuksena päätyä johonkin tiettyyn lopputulokseen. Kun kyse on käytännön asioista mitä esimerkiksi politiiikka on, päällimmäisenä on hyötynäkökohta, ei ideologianäkökohta: jos yhteiskunnassa on ongelma, mietitään mikä ratkaisi ongelman, riippumatta ideologioista. Olen esimerkiksi sitä mieltä että sekä oikeistolaisesta että vasemmistolaisesta lähtökohdasta voi löytää tehokkaita niin sosiaalisten ongelmien kuin talouskysymystenkin ratkaisuja, mutta kummastakaan ei automaattisesti seuraa hyviä ratkaisuja mihinkäään ongelmiin. Ja käytännön tasolla, koska politiikka tekevien ihmisten ajattelu usein menee niin kaavamaisia ratoja, tarvitaan puolueista toisilleen vastavoimia, vaikka periaatteessa samat ihmisetkin voisivat päänsä sisällä olla itselleen sellaisia vastavoimia jotka tasapainoittaisivat asioita.

Minulla ei ole koskaan parisuhteet oikein onnistuneet. Pari kertaa olen nuorempana kokeillut, enää ei kiinnosta. Ongelma on niissä tapauksissa ollut juuri sellaisen syvällisen yhteyden puute. Minulle ei riitä pelkkä seksuaalinen tai arjen yhteys: seksiä voi harrastaa soolonakin ja viihdyn hyvin yksinkin. Syvää älyllistä ja henkistä yhteyttä en ole taas tapaamieni miesten kanssa löytänyt, ja olen päätynyt tilanteeseen jossa minä huomaan kommunikoidessamme latistavani itseäni jotta toinen voisi ymmärtää minua. Lisäksi molemmat miehet ovat ihailleet liikaa "huippuälykkyyttäni" ja tukeutuneet minuun tavalla, joka minusta on tervettä äidin ja lapsen suhteessa, vaan ei tasavertaisessa parisuhteessa. En halua olla millään jalustalla tai ihailtu, vaan vain minä, ilman ennakkoon lukkooon lyötyjä käsityksiä siitä millainen olen. 

Tuo muuten on yksi niistä puolista mikä tekee minun ja useimpien muiden kommunikoinnista vaikeahkoa, että minä en määrittele itseäni ollenkaan, enkä myöskään muita. En koe, että ihmisellä on koherenttia minuutta joka toistuisi hetkistä toiseen samanlaisena, paitsi jos ihminen itse asettaa itselleen leimoja ja määrittelyjä mielessään ja sitten alkaa toteuttaa niitä. Minä olen vapaasti mitä kulloinkin olen, toisena hetkinä vaikka nopea ja toisina hidas, toisina kiivas ja toisina rauhallinen. Ihmisiä häiritsee kun he eivät voi lokeroida minua, ja heitä hämmästyttää se että minä en lokeroi heitä, vaan otan sen mitä he kullakin hetkellä sanovat tai ilmentävät sellaisenaan, miettimättä jotain sellaista kuten että miten hän nyt  tuollaista kun hän niin "sellainen ja tällainen" ihminen yleensä.

Joskus. Huomaan myös ottavani vastakkaisen kannan keskustelussa, jotta keskustelusta tulisi kiinnostavampi vaikka en oikeasti tukisi niitä väitteitä joita esitän.

Erosin Mensasta, koska yhdistys oli täynnä samanlaisia provosoijia kuin minä ja päätöksenteko oli siksi yhtä tuskaa :)

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 14:04"]

Mensan testin mukaan älykkyysosamäärä 145. Suurin ero tuntuu olevan se, että pystyn toisin kuin jotkut muut, katsomaan maailmaa erilaisista ajattelun viitekehyksistä ja perusoletuksista lähtien. 

Siinä missä moni muu, havaitessaan toisella erilaisia väittämiä kuin itsellä alkaa selvittää kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä, ehkä väitelläkin, minä haluan lähinnä selvittää mistä lähtökohdista tuon toisen ajattelu lähtee. Mielestäni ihmisten ajattelu yleensä on varsin koherenttia ja loogista myös ns. vähemmän älykkäillä, mutta erot tulevat siitä millaisille perusoletuksille se perustuu. Minulla ei useinkaan ole mitään halua muuttaa sen toisen perusoletuksia, vaan voin keskustella niistä lähtien - minä osaan muuttaa viitekehystäni tarvittaessa.

Esimerkiksi voin keskustella uskovaisen kristityn kanssa kristillisestä viitekehyksestä lähtien ja agnostikon kanssa tai luonnontieteellisissä yhteyksissä materialistisesta viitekehyksestä lähtien. Tai voin ymmärtää sekä maahanmuuttokriittistä että äärisuvaitsevaista, tai ihmistä joka on valinnut lapsettomuuden tai perhe-elämän, tai joka on oikeistolainen tai vasemmistolainen. Mitä mieltä minä sitten olen itse? Kaikkea ja en mitään. En usko että ajattelun tasolta löytyy totuutta, vaan vain mielenkiintoisia näkökantoja. Minä viihdyn kaaoksessa ilman halua pyrkiä yksiselitteisiin totuuksiin, jotka minusta ovat yleensä karkeita yksinkertaistuksia.

[/quote]

Minusta vähemmän siis tosi vähän älykkäiden ajattelu ei ole yleensä kovin koheranttia tai loogista. Vähemmän älykäs asettaisi itsensä maahanmuuttajana aivan eri asemaan kuin hän laittaa muut maahanmuuttajat, siis jos hän itse olisi, niin hän näkisi aina jonkun asian miksi hän olisi jotenkin oikeutetumpi ja parempi, ja hänellä olisi oikeus. Eikä ajattellisi itseään samalla tavalla kuin muita. Heitä on aina potkittu päähän tai jonkun muun syy ja katkeruus ja kateus.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 14:44"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 14:20"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 14:04"]

Mensan testin mukaan älykkyysosamäärä 145. Suurin ero tuntuu olevan se, että pystyn toisin kuin jotkut muut, katsomaan maailmaa erilaisista ajattelun viitekehyksistä ja perusoletuksista lähtien. 

Siinä missä moni muu, havaitessaan toisella erilaisia väittämiä kuin itsellä alkaa selvittää kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä, ehkä väitelläkin, minä haluan lähinnä selvittää mistä lähtökohdista tuon toisen ajattelu lähtee. Mielestäni ihmisten ajattelu yleensä on varsin koherenttia ja loogista myös ns. vähemmän älykkäillä, mutta erot tulevat siitä millaisille perusoletuksille se perustuu. Minulla ei useinkaan ole mitään halua muuttaa sen toisen perusoletuksia, vaan voin keskustella niistä lähtien - minä osaan muuttaa viitekehystäni tarvittaessa.

Esimerkiksi voin keskustella uskovaisen kristityn kanssa kristillisestä viitekehyksestä lähtien ja agnostikon kanssa tai luonnontieteellisissä yhteyksissä materialistisesta viitekehyksestä lähtien. Tai voin ymmärtää sekä maahanmuuttokriittistä että äärisuvaitsevaista, tai ihmistä joka on valinnut lapsettomuuden tai perhe-elämän, tai joka on oikeistolainen tai vasemmistolainen. Mitä mieltä minä sitten olen itse? Kaikkea ja en mitään. En usko että ajattelun tasolta löytyy totuutta, vaan vain mielenkiintoisia näkökantoja. Minä viihdyn kaaoksessa ilman halua pyrkiä yksiselitteisiin totuuksiin, jotka minusta ovat yleensä karkeita yksinkertaistuksia.

[/quote]

Oletko joskus keskustellut itsesi kaltaisen ihmisen kanssa ja onko se häirinnyt vai ollut mukavaa? Mulla on aika samanlainen näkökulma maailmaan kuin sulla, mutta toteutan sitä aika kömpelösti. Varsinkin kun olen viime vuodet asunut ihmisen kanssa jolla on hyvin paljon mustavalkoisempi ajattelu (älykkyydestään huolimatta).

[/quote]

Oikeastaan ainoa tuntemani, joka ymmärtää minua täydellisesti on veljeni, joka on ammatiltaan teoreettisen fysiikan yliopistotutkija, eli luultavasti varsin älykäs hänkin vaikkei tietääkseni ole testeissä käynytkään ÄO:ta mittauttamassa. Meidän keskustelumme eivät ole sitä mitä voisi olettaa kahden älykkään ihmisen keskustelujen olevan. Monihan voisi kuvitella, että ne sisältäisivät älyllistä briljeeraamista ja loogista nokittelua tms. Mutta päinvastoin, me molemmat koemme sellaisen varsin tyhjänpäiväiseksi ja usein vain olemme, ymmärtäen toisiamme sanoitta.

Joskus haluamme jostain aiheesta, vaikka politiikasta tai teologiasta tai ajan olemuksesta, vaihtaa ajatuksia, mutta lähinnä älyllisestä uteliaisuudesta ihmisajattelun monimuotoisuutta kohtaan, ei niinkään ajatuksena päätyä johonkin tiettyyn lopputulokseen. Kun kyse on käytännön asioista mitä esimerkiksi politiiikka on, päällimmäisenä on hyötynäkökohta, ei ideologianäkökohta: jos yhteiskunnassa on ongelma, mietitään mikä ratkaisi ongelman, riippumatta ideologioista. Olen esimerkiksi sitä mieltä että sekä oikeistolaisesta että vasemmistolaisesta lähtökohdasta voi löytää tehokkaita niin sosiaalisten ongelmien kuin talouskysymystenkin ratkaisuja, mutta kummastakaan ei automaattisesti seuraa hyviä ratkaisuja mihinkäään ongelmiin. Ja käytännön tasolla, koska politiikka tekevien ihmisten ajattelu usein menee niin kaavamaisia ratoja, tarvitaan puolueista toisilleen vastavoimia, vaikka periaatteessa samat ihmisetkin voisivat päänsä sisällä olla itselleen sellaisia vastavoimia jotka tasapainoittaisivat asioita.

Minulla ei ole koskaan parisuhteet oikein onnistuneet. Pari kertaa olen nuorempana kokeillut, enää ei kiinnosta. Ongelma on niissä tapauksissa ollut juuri sellaisen syvällisen yhteyden puute. Minulle ei riitä pelkkä seksuaalinen tai arjen yhteys: seksiä voi harrastaa soolonakin ja viihdyn hyvin yksinkin. Syvää älyllistä ja henkistä yhteyttä en ole taas tapaamieni miesten kanssa löytänyt, ja olen päätynyt tilanteeseen jossa minä huomaan kommunikoidessamme latistavani itseäni jotta toinen voisi ymmärtää minua. Lisäksi molemmat miehet ovat ihailleet liikaa "huippuälykkyyttäni" ja tukeutuneet minuun tavalla, joka minusta on tervettä äidin ja lapsen suhteessa, vaan ei tasavertaisessa parisuhteessa. En halua olla millään jalustalla tai ihailtu, vaan vain minä, ilman ennakkoon lukkooon lyötyjä käsityksiä siitä millainen olen. 

Tuo muuten on yksi niistä puolista mikä tekee minun ja useimpien muiden kommunikoinnista vaikeahkoa, että minä en määrittele itseäni ollenkaan, enkä myöskään muita. En koe, että ihmisellä on koherenttia minuutta joka toistuisi hetkistä toiseen samanlaisena, paitsi jos ihminen itse asettaa itselleen leimoja ja määrittelyjä mielessään ja sitten alkaa toteuttaa niitä. Minä olen vapaasti mitä kulloinkin olen, toisena hetkinä vaikka nopea ja toisina hidas, toisina kiivas ja toisina rauhallinen. Ihmisiä häiritsee kun he eivät voi lokeroida minua, ja heitä hämmästyttää se että minä en lokeroi heitä, vaan otan sen mitä he kullakin hetkellä sanovat tai ilmentävät sellaisenaan, miettimättä jotain sellaista kuten että miten hän nyt  tuollaista kun hän niin "sellainen ja tällainen" ihminen yleensä.

[/quote]

Tämä hyvä. Tästä samaa mieltä. En usko perinteiseen psykologiaan, jossa ihmisellä on tietty persoona ja luonne ja tietty elämänkaari oltava. Esim että jos matkustelee koko elämänsä reppu selässä, ei voisi olla yhtä kypsä ihminen kuin jos on työ ja parisuhde. Bullshittiä. Melkein kaikki psykologinen tutkijmus. 

Mutta eihän niitä typerämpiä selvänä kestäkään! Huumori sikseen. Erittäin moni tuntemani päihdeongelmainen ihminen on tutkitustikin keskivertoa huomattavasti älykkäämpi. Liekö syynä juuri mainitsemanne moniulotteisuus ja herkkyys joka ajaa esksessiiviseen käytökseen. En itsekään lasiin sylje, äo 125. Tunnen kaksi henkilöä jotka olisivat päässeet Mensaan (149 ja 151 tuloksillaan), mutteivät viitsineet liittyä. Huomattavan nopeaälyisiä kavereita molemmat, mutta hieman havaittavissa ns. peter pan - syndroomaa, eli tunneäly vajaavaisempi. Tutkitustihan elämässä menestyksekkäimpiä eivät ole nerot, vaan keskivertoa hieman älylkkäämmät ja tunneälykkäät ihmiset. 

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 14:50"]

Minusta vähemmän siis tosi vähän älykkäiden ajattelu ei ole yleensä kovin koheranttia tai loogista. Vähemmän älykäs asettaisi itsensä maahanmuuttajana aivan eri asemaan kuin hän laittaa muut maahanmuuttajat, siis jos hän itse olisi, niin hän näkisi aina jonkun asian miksi hän olisi jotenkin oikeutetumpi ja parempi, ja hänellä olisi oikeus. Eikä ajattellisi itseään samalla tavalla kuin muita. Heitä on aina potkittu päähän tai jonkun muun syy ja katkeruus ja kateus.

[/quote]

Tuossa juuri tulee se että mitkä on ne ajattelun lähtökohdat. Tuollaisen ihmisen ajattelun lähtökohta saattaa olla esim. omasta rajallisesta kokemuksesta tai ennakkoluuloista lähtien, että maahanmuuttajat tulevat tänne pääasiassa loisimaan korvauksilla ja häiritsemään kunniallisia suomalaisia. Ajattelun perusoletukset myös suuntaavat havainnointia, joten henkilö kiinnittää huomiota jatkossakin tapauksiin, joissa maahanmuuttajat on esimerkiksi työhaluttomia tai rikollisia. Näin oma perusoletus saa koko ajan vahvistusta havainnoista. Älykkäämpi ihminen usein ymmärtää kyseenalaistaa perusoletuksiaan tai ei ota niitä niin yleispätevinä tai vakavasti. 

Tapauksessa jossa esimerkin henkilö itse olisi maahanmuuttaja, hän ei samaistuisi "mamuihin" ollenkaan, koska mamu hänen ajattelussaan tarkoittaa tietynlaista työtä tekemätöntä humanitäärisperäistä maahanmuuttajaa, ja hän ei olisi todennäköisesti sellainen. Hänen mielipiteensä mamuista ei siis tarvitsisi muuttua, koska hän on määritellyt ryhmän mamu tavalla johon hän itse ei kuulu huolimatta siitä että olisi maahanmuuttaja. Harva maahanmuuttokriittinen esimerkiksi laskee halveksittuun mamu-porukkaan vaikka brittiläistä tai jenkkiläistä tänne töihin tullutta asiantuntija-ammatin harjoittajaa, vaikka maahanmuuttajia hekin ovat. 

Kun keskustelen itse tuollaisten kanssa, en näe kovin hyödylliseksi alkaa yleisesti puolustaa maahanmuuttoa tai väittää henkilön olevan ennakkoluuloinen tai väärässä. Voin keskustella hänen lähtökohdistaan, myöntäen tietynlaisen maahanmuuton ongelmiakin, mutta toisaalta kohdistaa huomion tiettyihin epäilyttäviin ajattelun peruslähtökohtiin kuten "mamun" määrittelyyn yleisesti tietynlaiseksi vaikka selvästikin on paljon poikkeuksia tästä kaavasta maahan muuttaneiden joukossa. Tulen muuten yleensä varsin hyvin toimeen erilaisten vänkääjinä pidettyjen kuten maahanmuuttokriittisten, uskovaisten, ruokavaliofanaatikkojen jne kanssa ;-)

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 14:44"]

[/quote]

Tuo muuten on yksi niistä puolista mikä tekee minun ja useimpien muiden kommunikoinnista vaikeahkoa, että minä en määrittele itseäni ollenkaan, enkä myöskään muita. En koe, että ihmisellä on koherenttia minuutta joka toistuisi hetkistä toiseen samanlaisena, paitsi jos ihminen itse asettaa itselleen leimoja ja määrittelyjä mielessään ja sitten alkaa toteuttaa niitä. Minä olen vapaasti mitä kulloinkin olen, toisena hetkinä vaikka nopea ja toisina hidas, toisina kiivas ja toisina rauhallinen. Ihmisiä häiritsee kun he eivät voi lokeroida minua, ja heitä hämmästyttää se että minä en lokeroi heitä, vaan otan sen mitä he kullakin hetkellä sanovat tai ilmentävät sellaisenaan, miettimättä jotain sellaista kuten että miten hän nyt  tuollaista kun hän niin "sellainen ja tällainen" ihminen yleensä.

[/quote]

Tämä kolahti! 

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 14:25"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 14:20"]

Olen etenkin kielellisesti ja hahmottamiskyvyltäni huomattavasti älykkäämpi kuin suurin osa ihmisistä (en muista psykologin testeistä tarkkoja arvoa, mutta mensan testillä liikuttaisiin vähän alle 130 ehkä)

Osaan katsoa asioita laaja-alaisesti ja pystyn myös hyödyntämään verbaalista ja päättelykykyyn perustuvaa osaamistani esim ihmisiin vaikuttamiseen. Sosiaalisesti selviän hyvin vaikeista tilanteista.

Mielipiteeni sinällään eivät ole mitenkään erikoisia, mutta aika vaikea on kestää ns. yhden asian ihmisiä jotka eivät edes osaa perustella mielipiteitään tai Raamatulla päähän hakkaajia.

[/quote]

Tutkitusti älykkäät

-ovat poliittisesti liberaalimbia kuin keskivertoväestö

-Ovat avoimempia kaikelle uudelle ja vieraalle

-Ovat taipuvaisempia humalahakuiseen juomiseen ja huumeiden käyttöön

Toi nyt on mitä sosiaalipsykologisissa tutkimuksissa on tullut ilmi.

Aikalailla suuntaa antavia, mutta pitää yleistäen paikkaansa.

Allekirjoitan omalta osaltani kaikki edellä mainitut väittämät. Huumeita en onneksi ole koskaan alkanut käyttää.

[/quote]Älykkyytesi ei kuitenkaan riitä kyseenalaistamaan huumepropagandaa? Tai ymmärtämään, että huumeita on ihan laidasta laitaan, joista osa täysin vaarattomia ja osa hengenvaarallisia, alkoholin ollessa siinä keskivaiheilla. Jos käytät siis alkoholia ja samalla sanot "Huumeita en onneksi ole koskaan alkanut käyttää.", teet aika huonon älyllisen vaikutelman... 

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 14:57"]

Tämä hyvä. Tästä samaa mieltä. En usko perinteiseen psykologiaan, jossa ihmisellä on tietty persoona ja luonne ja tietty elämänkaari oltava. Esim että jos matkustelee koko elämänsä reppu selässä, ei voisi olla yhtä kypsä ihminen kuin jos on työ ja parisuhde. Bullshittiä. Melkein kaikki psykologinen tutkijmus. 

[/quote]

Psykologiassa varsinkin on vahvasti erilaisia koulukuntia ja suuntauksia ja paljon tilaa tulkinnoille, jotka usein on vahvasti suuntauksen perusolettamusten ohjaamia. Mutta yleensä pahempia kuin minkään koulukunnan varsinaisten tutkijoiden tuotokset on erilaiset kansantajuiset psykologiset itseapukirjat, jotka ohjaavat ihmisiä tekemään itsestään ongelman, joka pitää ratkaista, ja tuhlaamaan elämäänsä itsensä vatvomiseen sen sijaan että "ottaisivat pään ulos perseestään ja haistaisivat raikasta ilmaa" :D 

Minä koen minuuden paljolti sillä tavoin mitä buddhalaisuus kuvaa, että pohjimmiltaan tietynlaisten pinnallisten ilmiöiden takaa löytyy pelkkää tyhjää, että ei ole mitään pohjimmaista minuutta. On vain toisiaan seuraavia hetkiä joissa kehon biologia ja kemia tuottavat erilaisia reaktioita, joista seuraa ajatuksia ja tunteita, jotka taas vaikuttavat osaltaan biologiaan ja kemiaan. Kaikki tämä kytköksissä ulkomaailmaan sekä historian kokemusten että nykyhetken kautta. Itse valiten vain antaa kaiken minussa virrata, tekemättä siitä ongelmaa. Minä vain olen, ilman lisämääreitä.

Kyllä. Olen anarkisti, antinatalisti, vapaaehtoisesti lapseton ja inhoan Muumi-kirjoja.