Miten tukea etäisää
Mieheni kokee syyllisyyttä hajonneesta perheestä. Siitä ettei pysty olemaan lapsensa arjessa aina läsnä eikä lapsi saa kasvaa ydinperheessä. Lapsen äiti on suhtautunut nihkeästi lapsen mahdollisuuksiin olla isän kanssa, 2v "taistelun" jälkeen lapsi saa nyt olla isällään 10 päivää kuukaudessa (aiemmin kaksi viikonloppua/kk).
Lapsen toisessa kodissa on mukavan oloinen isäpuoli. Tästä mieheni on tyytyväinen, mutta pelkkää isäpuolen vievän hänen paikkansa lapsen elämässä (koska saa mm viettää enemmän aikaa lapsen kanssa). Äidin luona lapsi elää tavaroilla ja viihdykkeillä kyllästettyä säännötöntä elämää. Meillä uusia leluja saa lähinnä synttereillä ja jouluna, keskitymme enemmän yhteiseen puuhaan (retket luonnossa, uimareissut yms). Nyt lapsi on alkanut puhumaan ettei viihdy meillä, koska a) ruutuaika on rajattu b) kotitöitä on ikänsä tasoisesti tehtävä ja c) ei saa jatkuvasti uusia leluja/niitä on mielestään liian vähän (niitä on oikeasti PALJON).
Mutta siis. Isä puhuu välillä huoltajuudesta luopumisesta, että lapsen olisi parempi ilman häntä, kun ei voi kilpailla äidin tarjoaman elämän kanssa jne. Isään sattuu, kun lapsi sanoo haluavansa äidin luo, kun siellä on tavaroita ja saa kaikkea jne.
Miten voisin tukea miestäni tässä tilanteessa? Lapsi on hänelle todella tärkeä. Pelkää valtavasti menettävänsä hänet.
Kommentit (69)
Tuntuu, että tämä isä tarvitsee koko ajan jotain tukitoimia isyydelleen. Jonkun viranomaisen tai nyxän vahvistamaan itseään. Olen nähnyt tällaisen kuvion läheltä, jossa miehellä oli pakkomielle saada lasta enemmän itselleen ja narsistinen kilpailu äidin kanssa luonapidoista. Kuitenkin kun lapset tuli niin hän vei ne omalle äidilleen tms. Sun mies kuulostaa vähän erilaiselta, mutta nämä tapaamisvaatija-isät ei useinkaan ole sitä mitä itse sanovat ja lopputulema on se, että lapset ei halua olla tekemisissä - kun vihdoin saavat itse päättää.
Oli kyllä virhe luulla, että täältä jotain neuvoja saisi.
Niin kuin sanottu, miehen pitäis nyt löytää se isyys itsestään ns " get his shit together". Ei toi homma nyxää neuvomalla muutu.
Kuulostaa tosi raskaalta lapselta, alkaa heti mankumaan äidin luo kun teillä vähänkin tylsää.... on teillä kestämistä
Tuo lapsi tarvitsisi vapaa-ajalle jotain tekemistä, joskus kaveriseuraa tai jonkun harrastuksen. Että elämässä olisi muutakin kuin tv ja tabletti. Asutteko molemmat, äiti ja isä jossakin maalla?
Vierailija kirjoitti:
Tuo lapsi tarvitsisi vapaa-ajalle jotain tekemistä, joskus kaveriseuraa tai jonkun harrastuksen. Että elämässä olisi muutakin kuin tv ja tabletti. Asutteko molemmat, äiti ja isä jossakin maalla?
Kyllä, molemmat kodit ovat maalla.
Meillä lapsen ruutuaika on rajattu: arkena 1h ja viikonloppuina 2h /päivä. Lapsen kanssa ulkoillaan yhdessä joka päivä, pyöräillään/mennään metsään/frisbeegolffia yms. Sisällä pelaamme esim lautapelejä, siitä tykkäämme kaikki. Isä/me touhuamme paljon asioita yhdessä lapsen kanssa. Mutta itsekseen lapsi ei osaa olla laisinkaan. Kavereita ei koskaan ole halunnut kutsua, mutta serkkujen kanssa viihtyy kyllä.
Partiota oli täällä mahdollisuus harrastaa ja sinne lapsi onkin menossa tutustumaan kunhan toiminta käynnistyy. Ap
I feel you. Osa lapsista ei vaan enää olla yksin. Jos kesän lasta olisi kuunneltu, lapsiviikoilla ei olisi voinut käydä edes kaupassa. Ei siivota tai tehdä ruokaa. Kauppaan ei olisi lähtenyt eikä toisaalta halunnut olla yksin kotona. Suunnitellut reissut olisi pitänyt perua, jos lapsi ei lähdön hetkellä halunnutkaan lähtö. Alkoi itkeä (kouluikäinen) ja muutama minuutti myöhemmin eksä nyyhkytti vieressä kun lapsi itkee ja kyselee että onko sittenkään pakko mennä ruokakauppaan. Onneksi on eksä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi haluaa äidin luo, ei se välttämättä tarkoita, että isän luona olisi ankeaa. Ehkä äiti vain on se, joka ”koti”. Koti on fiiliskysymys. He vain halusivat olla minun kanssani enemmän. Isässä ei ollut mitään vikaa, oli aktiivinen isä, mutta temperamentiltaan erilainen. Lapset olivat keskusteleviä, ja minä olin se juttelija. Isä taas aktiivinen tekijä, ja lapset passiivisempia.
Meillä oli näin, eikä isä meinannut millään tajuta sitä.
Ymmärrän ehkä mitä tarkoitat. Tämä oli hyvä näkökulma, enkä ole aiemmin asiaa tajunnut ajatella.
Meillä kylläkin tilanne se, että isä jäi asumaan eron jälkeen kotiin, jossa he ydinperheenä asuivat ja äiti muutti uuden miehensä luo. Toki en tiedä miten paljon tällä on vaikutusta, kun lapsi oli niin pieni heidän erotessaan.
Lapsi viihtyy hyvin isänsä kanssa, koska saa osallistua kaikenlaiseen puuhasteluun. Mutta yksin lapsi ei osaa olla laisinkaan. Siis niin, että esim piirtelisi sillä aikaa, kun isä vieressä tekee ruokaa. Heti on tylsää ja haluaa äidilleen. Ap
Sama meillä. Minä muutin pois, vieläpä kerrosataloon ja ostin kaikki huonekalut uudelleen. Isä jäi asumaan vanhaan asuntoon vanhoilla huonekaluilla. SILTI koti oli minun luona.
Lapset eivät kiinni paikkaan, vaan ihmisiin.
Minustakin kyllä tuntuu, että teidän lapsenne on vain ekstrovertti. Ekstrovertti tarvitsee ulkopuolista syötettä viihtyäkseen.
Sama
Ymmärrän ehkä mitä tarkoitat. Tämä oli hyvä näkökulma, enkä ole aiemmin asiaa tajunnut ajatella.
Meillä kylläkin tilanne se, että isä jäi asumaan eron jälkeen kotiin, jossa he ydinperheenä asuivat ja äiti muutti uuden miehensä luo. Toki en tiedä miten paljon tällä on vaikutusta, kun lapsi oli niin pieni heidän erotessaan.
Lapsi viihtyy hyvin isänsä kanssa, koska saa osallistua kaikenlaiseen puuhasteluun. Mutta yksin lapsi ei osaa olla laisinkaan. Siis niin, että esim piirtelisi sillä aikaa, kun isä vieressä tekee ruokaa. Heti on tylsää ja haluaa äidilleen. Ap