Miten tukea etäisää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta mies kuulostaa lähinnä pahimmalta marttyyrilta sitten jeesuksen. Eroissa yleensä ne isät on niitä häviäjiä jos se isyys on ollut ohutta jo siinä ydinperheessä.

Isä on hoitanut lasta ydinperheen aikana kaiken vapaa-aikansa. Valvonut yöt kipeää lasta hoitaen, jne. Äiti sai lapsen lähivanhemmuuden, koska lastenvalvojalla oli hyvin vahva mielipide siitä ettei isä voi pitää lapsesta parempaa/yhtä hyvää huolta kuin äiti. Äiti ei ole ns. äidillinen/huolehtija tyyppinen vaikka kaiken tarpeellisen lapselle tarjoaakin. Ap

Iseillä on näissä asioissa luultua parempi asema ja huoltajuuskiistoissa jotka eteneen oikeuteen asti yli puolissa tapauksista se asuminen on määrätty isälle. Tämä isä kuitenkin lyönyt ne hanskat tiskiin, eikä ole loppuun asti taistellut lapsensa oikeuksista?

Oikeuteen ei ole enää vara lähteä. Isä on ottanut paljon velkaa saadakseen edes tapaamissopimuksen 10 päivästä. Ei ole mitään syytä mikä huonontaisi isän vanhemmuutta, mutta oikeudessa oli ainakin hyvin vahvana läsnä se, että vain äiti voi tarjota lapselle turvallisen ja hyvän elämän. Ap

Kenen toimesta se oli siellä läsnä ja miten sitä perusteltiin?

Ja minkä ikäinen lapsi on kyseessä? Kuuliinko häntä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on kilpailuasema isäpuolen ja tavaroiden kanssa. Lapsi kokee pääsevänsä äidin luona helpommalla ja siihen on vaikea vaikuttaa, jos hän ei vielä osaa arvostaa yhdessä tekemistä. Lapseen ei kannata myöskään ripustautua. Lapsen kasvaessa tilanne saattaa muuttua tai sitten ei. Ei kannata luovuttaa. 

Tarvitsisin juurikin tuohon neuvoja, että kuinka tukisin miestäni jaksamaan, kun välillä hän ajattelee olevansa häviäjä/yhdentekevä lapsensa elämässä.

Lapsi nauttii, kun saa isänsä huomiota ja pääsee retkille yms. Mutta kun elämä ei meillä ole jatkuvasti "sirkusta ja huveja", niin lapsi haluaa äidilleen - jossa arki on huvituksia ja lahjoja täynnä. Ap

Elät sitä arkea lapsen molemmissa kodeissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on kilpailuasema isäpuolen ja tavaroiden kanssa. Lapsi kokee pääsevänsä äidin luona helpommalla ja siihen on vaikea vaikuttaa, jos hän ei vielä osaa arvostaa yhdessä tekemistä. Lapseen ei kannata myöskään ripustautua. Lapsen kasvaessa tilanne saattaa muuttua tai sitten ei. Ei kannata luovuttaa. 

Tarvitsisin juurikin tuohon neuvoja, että kuinka tukisin miestäni jaksamaan, kun välillä hän ajattelee olevansa häviäjä/yhdentekevä lapsensa elämässä.

Lapsi nauttii, kun saa isänsä huomiota ja pääsee retkille yms. Mutta kun elämä ei meillä ole jatkuvasti "sirkusta ja huveja", niin lapsi haluaa äidilleen - jossa arki on huvituksia ja lahjoja täynnä. Ap

Enpä nyt ihan usko tuota viimeistä lausetta. Et voi olla kuin läsnä ja kuunnella. Onko teillä joku harradtus, joka veisi niitä ajatuksia muualle? Heh, kuullosti omassa mielessä että annan lapsen kasvatus vinkkejä.

Ongelma on tuo, että mies on heittänyt tai on heittämässä hanskoja tiskiin, joka käänteessä. En yhtään ihmettele, että mies ei ole saanut enempää tapaamisia, jos ei ole niitä selvästi vaatinut. Miestä on todennäköisesti kuunneltu hyvin tarkkaan ja tämä ollut lopputulos. Tunnen saman tyyppisiä miehiä useita ja yleensä eivät sitten oikeasti ole halunnut kuitenkaan lisävastuuta lapsista, mutta asia saadaan kuulostamaan muka paremmalta, kun syytetään lapsen äitiä tai viranomaisia "liian vähäisistä" tapaamisista.

Jos mies siis tosissaan haluaa lisävastuuta, niin ei muuta kuin hakemaan sitä ja perustelemaan asiaa. 10 pv on toki jo ihan hyvä määrä myös, että tuoko se 5 lisäpäivää merkittävän muutoksen parempaan? Lähtökohtaisesti yhteishuoltajuudessa isä voi huoletta hakea 50-50 järjestelyä ilman sen painavampia perusteita, kun vain se lapsi on tarpeeksi vanha (ei imeväisiä jne.), lapsille sopii (jos yli 12 v) ja isä asuu sopivan matkan päässä kouluista. Se, että mies on ydinperheessäkin hoitanut lapsia tasapuolisesti tai jopa enemmän on hyvä lisäperuste jakaa asuminen tasan äidin kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on kilpailuasema isäpuolen ja tavaroiden kanssa. Lapsi kokee pääsevänsä äidin luona helpommalla ja siihen on vaikea vaikuttaa, jos hän ei vielä osaa arvostaa yhdessä tekemistä. Lapseen ei kannata myöskään ripustautua. Lapsen kasvaessa tilanne saattaa muuttua tai sitten ei. Ei kannata luovuttaa. 

Tarvitsisin juurikin tuohon neuvoja, että kuinka tukisin miestäni jaksamaan, kun välillä hän ajattelee olevansa häviäjä/yhdentekevä lapsensa elämässä.

Lapsi nauttii, kun saa isänsä huomiota ja pääsee retkille yms. Mutta kun elämä ei meillä ole jatkuvasti "sirkusta ja huveja", niin lapsi haluaa äidilleen - jossa arki on huvituksia ja lahjoja täynnä. Ap

Elät sitä arkea lapsen molemmissa kodeissa?

Äiti on itse kertonut mm. ettei lapsella ole sääntöjä. Lapsi saa syödä mitä haluaa, yleensä hotdogeja tms valmisruokaa, ja missä ja mihin aikaan haluaa. Lapsi valvoo niin kauan kunnes nukahtaa esim sohvalle tv:n ääreen. Ruutuaika on rajaton. Äiti siivoaa lelut yms lapsen jäljiltä. Joka kauppareissulla lapsi saa herkun tai lelun. Viestivihkossa (yksi vanhempien välinen viestimiskeino) on äidin kirjoittamana joka viikolta elokuvissa käyntiä, kylpyläreissuja, tivolia, sirkusta, hoploppia yms.

Toki myös lapsi kertoo itse mitä on saanut ja mitä ovat äidin luona tehneet. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta mies kuulostaa lähinnä pahimmalta marttyyrilta sitten jeesuksen. Eroissa yleensä ne isät on niitä häviäjiä jos se isyys on ollut ohutta jo siinä ydinperheessä.

Isä on hoitanut lasta ydinperheen aikana kaiken vapaa-aikansa. Valvonut yöt kipeää lasta hoitaen, jne. Äiti sai lapsen lähivanhemmuuden, koska lastenvalvojalla oli hyvin vahva mielipide siitä ettei isä voi pitää lapsesta parempaa/yhtä hyvää huolta kuin äiti. Äiti ei ole ns. äidillinen/huolehtija tyyppinen vaikka kaiken tarpeellisen lapselle tarjoaakin. Ap

Ei lastenvalvojalla ole päätösvaltaa tuossa asiassa.

Eli mies ei ole alunperinkään halunnut lasta luokseen usein, mutta on uudelle kumppanille esiintynyt marttyyrina, joka kelpaa vain lompakoksi. Säilyttääksen kasvonsa uuden kumppanin edessä, mies on ollut pakotettu hakemaan oikeuden kautta laajemmat tapaamisoikeudet, mutta nyt isyys ei oikein nappaa.

Anna ap miehen itse selvitä isyydestä ja sen haasteista vastuullisena aikuisena. Muistuta, että koska hän on lapsen hankkinut, hän ei voi heittää hanskoja tiskiin, vaikka se olisi helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on tuo, että mies on heittänyt tai on heittämässä hanskoja tiskiin, joka käänteessä. En yhtään ihmettele, että mies ei ole saanut enempää tapaamisia, jos ei ole niitä selvästi vaatinut. Miestä on todennäköisesti kuunneltu hyvin tarkkaan ja tämä ollut lopputulos. Tunnen saman tyyppisiä miehiä useita ja yleensä eivät sitten oikeasti ole halunnut kuitenkaan lisävastuuta lapsista, mutta asia saadaan kuulostamaan muka paremmalta, kun syytetään lapsen äitiä tai viranomaisia "liian vähäisistä" tapaamisista.

Jos mies siis tosissaan haluaa lisävastuuta, niin ei muuta kuin hakemaan sitä ja perustelemaan asiaa. 10 pv on toki jo ihan hyvä määrä myös, että tuoko se 5 lisäpäivää merkittävän muutoksen parempaan? Lähtökohtaisesti yhteishuoltajuudessa isä voi huoletta hakea 50-50 järjestelyä ilman sen painavampia perusteita, kun vain se lapsi on tarpeeksi vanha (ei imeväisiä jne.), lapsille sopii (jos yli 12 v) ja isä asuu sopivan matkan päässä kouluista. Se, että mies on ydinperheessäkin hoitanut lapsia tasapuolisesti tai jopa enemmän on hyvä lisäperuste jakaa asuminen tasan äidin kanssa. 

Mies ei ole "heittämässä hanskoja joka käänteessä tiskiin". Kaikki sovittelut, oikeus yms on kahlattu läpi. 2v taistelujen jälkeen hän sai 6pv lisäpäiviä lapsensa kanssa - entisen neljän päivän sijaan. Hänellä ei ole varaa ottaa enempää lainaa uuteen oikeuskierrokseen eikä äiti tule missään asioissa vastaan ilman oikeuden määräystä.

Isä pelkää, että lapsi vieraantuu hänestä, koska viettää enemmän aikaa toisessa perheessä - jossa lapsi vielä kokee ilmeisesti elämänsä mielekkäämpänä (mielestäni tähän vaikuttaa se, että toisessa kodissa saa kaikkea yms. "vapaampi elämä"). Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on kilpailuasema isäpuolen ja tavaroiden kanssa. Lapsi kokee pääsevänsä äidin luona helpommalla ja siihen on vaikea vaikuttaa, jos hän ei vielä osaa arvostaa yhdessä tekemistä. Lapseen ei kannata myöskään ripustautua. Lapsen kasvaessa tilanne saattaa muuttua tai sitten ei. Ei kannata luovuttaa. 

Tarvitsisin juurikin tuohon neuvoja, että kuinka tukisin miestäni jaksamaan, kun välillä hän ajattelee olevansa häviäjä/yhdentekevä lapsensa elämässä.

Lapsi nauttii, kun saa isänsä huomiota ja pääsee retkille yms. Mutta kun elämä ei meillä ole jatkuvasti "sirkusta ja huveja", niin lapsi haluaa äidilleen - jossa arki on huvituksia ja lahjoja täynnä. Ap

Elät sitä arkea lapsen molemmissa kodeissa?

Äiti on itse kertonut mm. ettei lapsella ole sääntöjä. Lapsi saa syödä mitä haluaa, yleensä hotdogeja tms valmisruokaa, ja missä ja mihin aikaan haluaa. Lapsi valvoo niin kauan kunnes nukahtaa esim sohvalle tv:n ääreen. Ruutuaika on rajaton. Äiti siivoaa lelut yms lapsen jäljiltä. Joka kauppareissulla lapsi saa herkun tai lelun. Viestivihkossa (yksi vanhempien välinen viestimiskeino) on äidin kirjoittamana joka viikolta elokuvissa käyntiä, kylpyläreissuja, tivolia, sirkusta, hoploppia yms.

Toki myös lapsi kertoo itse mitä on saanut ja mitä ovat äidin luona tehneet. Ap

Lapsella on kaikesta päätellen hyvä äiti, jolla on lapselleen aikaa, koska on käyty niin tivolissa,sirkuksessa kuin kylpylässäkin. Lapsi ei mene valmisruuasta hajalle, koulussa on eineksiä joka päivä eikä kouluja ole silti suljettu. Rajaton ruutuaikakaan ei ole maailman hirvein asia, jos lapsi osaa itse säänöstellä sitä - ruutuaika näyttäytyy vain teillä ongelmana, koska mustasukkaisesti pyritte sen kieltämään.

Eli äidin luona lapsi näyttää elävän normaalia, tavallista lapsen arkea, mutta isän luona pyritään elämään mahdollisimman ankeasti ja tekemään lapsesta jonkinlainen kotiapulainen, joka asuu vain osan kuukaudesta isällä, mutta on velvoitettu siivoamaan koko perheen sotkut, kun tulee paikalle. Lapselle itselleen olisi varmaan parasta, että saisi olla enemmän äidillä, koska isän luona olemisesta on tehty joku outo kisa, jossa lapsen muu elämä halutaan mitätöidä ja lapselle tehdä selväksi, että äidin luona on paha olla, koska siellä ei ole köyhyyttä kuten isän kodissa.

Oliko ap oikeustaistoon lähteminen sinun vai miehen idea? Etsitkö miehen puolesta tietoa, miten hän voisi saada laajemmat tapaamisoikeudet?

Vierailija kirjoitti:

Eli mies ei ole alunperinkään halunnut lasta luokseen usein, mutta on uudelle kumppanille esiintynyt marttyyrina, joka kelpaa vain lompakoksi. Säilyttääksen kasvonsa uuden kumppanin edessä, mies on ollut pakotettu hakemaan oikeuden kautta laajemmat tapaamisoikeudet, mutta nyt isyys ei oikein nappaa.

Anna ap miehen itse selvitä isyydestä ja sen haasteista vastuullisena aikuisena. Muistuta, että koska hän on lapsen hankkinut, hän ei voi heittää hanskoja tiskiin, vaikka se olisi helpompaa.

Jos isä saisi päättää, hän haluaisi lapsen luoksemme asumaan. Hän kantaa vastuunsa paremmin kuin hyvin, vaikka tuntuu että kaikki tahot yrittävät hänelle sanoittaa että hänen rooliksi riittäisi olla äidille kukkarona. Onko ihme, että ihminen väsyy kun yksin taistelee tuulimyllyjä vastaan?! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on kilpailuasema isäpuolen ja tavaroiden kanssa. Lapsi kokee pääsevänsä äidin luona helpommalla ja siihen on vaikea vaikuttaa, jos hän ei vielä osaa arvostaa yhdessä tekemistä. Lapseen ei kannata myöskään ripustautua. Lapsen kasvaessa tilanne saattaa muuttua tai sitten ei. Ei kannata luovuttaa. 

Tarvitsisin juurikin tuohon neuvoja, että kuinka tukisin miestäni jaksamaan, kun välillä hän ajattelee olevansa häviäjä/yhdentekevä lapsensa elämässä.

Lapsi nauttii, kun saa isänsä huomiota ja pääsee retkille yms. Mutta kun elämä ei meillä ole jatkuvasti "sirkusta ja huveja", niin lapsi haluaa äidilleen - jossa arki on huvituksia ja lahjoja täynnä. Ap

Elät sitä arkea lapsen molemmissa kodeissa?

Äiti on itse kertonut mm. ettei lapsella ole sääntöjä. Lapsi saa syödä mitä haluaa, yleensä hotdogeja tms valmisruokaa, ja missä ja mihin aikaan haluaa. Lapsi valvoo niin kauan kunnes nukahtaa esim sohvalle tv:n ääreen. Ruutuaika on rajaton. Äiti siivoaa lelut yms lapsen jäljiltä. Joka kauppareissulla lapsi saa herkun tai lelun. Viestivihkossa (yksi vanhempien välinen viestimiskeino) on äidin kirjoittamana joka viikolta elokuvissa käyntiä, kylpyläreissuja, tivolia, sirkusta, hoploppia yms.

Toki myös lapsi kertoo itse mitä on saanut ja mitä ovat äidin luona tehneet. Ap

Lapsella on kaikesta päätellen hyvä äiti, jolla on lapselleen aikaa, koska on käyty niin tivolissa,sirkuksessa kuin kylpylässäkin. Lapsi ei mene valmisruuasta hajalle, koulussa on eineksiä joka päivä eikä kouluja ole silti suljettu. Rajaton ruutuaikakaan ei ole maailman hirvein asia, jos lapsi osaa itse säänöstellä sitä - ruutuaika näyttäytyy vain teillä ongelmana, koska mustasukkaisesti pyritte sen kieltämään.

Eli äidin luona lapsi näyttää elävän normaalia, tavallista lapsen arkea, mutta isän luona pyritään elämään mahdollisimman ankeasti ja tekemään lapsesta jonkinlainen kotiapulainen, joka asuu vain osan kuukaudesta isällä, mutta on velvoitettu siivoamaan koko perheen sotkut, kun tulee paikalle. Lapselle itselleen olisi varmaan parasta, että saisi olla enemmän äidillä, koska isän luona olemisesta on tehty joku outo kisa, jossa lapsen muu elämä halutaan mitätöidä ja lapselle tehdä selväksi, että äidin luona on paha olla, koska siellä ei ole köyhyyttä kuten isän kodissa.

HAHHAHHAA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on tuo, että mies on heittänyt tai on heittämässä hanskoja tiskiin, joka käänteessä. En yhtään ihmettele, että mies ei ole saanut enempää tapaamisia, jos ei ole niitä selvästi vaatinut. Miestä on todennäköisesti kuunneltu hyvin tarkkaan ja tämä ollut lopputulos. Tunnen saman tyyppisiä miehiä useita ja yleensä eivät sitten oikeasti ole halunnut kuitenkaan lisävastuuta lapsista, mutta asia saadaan kuulostamaan muka paremmalta, kun syytetään lapsen äitiä tai viranomaisia "liian vähäisistä" tapaamisista.

Jos mies siis tosissaan haluaa lisävastuuta, niin ei muuta kuin hakemaan sitä ja perustelemaan asiaa. 10 pv on toki jo ihan hyvä määrä myös, että tuoko se 5 lisäpäivää merkittävän muutoksen parempaan? Lähtökohtaisesti yhteishuoltajuudessa isä voi huoletta hakea 50-50 järjestelyä ilman sen painavampia perusteita, kun vain se lapsi on tarpeeksi vanha (ei imeväisiä jne.), lapsille sopii (jos yli 12 v) ja isä asuu sopivan matkan päässä kouluista. Se, että mies on ydinperheessäkin hoitanut lapsia tasapuolisesti tai jopa enemmän on hyvä lisäperuste jakaa asuminen tasan äidin kanssa. 

Mies ei ole "heittämässä hanskoja joka käänteessä tiskiin". Kaikki sovittelut, oikeus yms on kahlattu läpi. 2v taistelujen jälkeen hän sai 6pv lisäpäiviä lapsensa kanssa - entisen neljän päivän sijaan. Hänellä ei ole varaa ottaa enempää lainaa uuteen oikeuskierrokseen eikä äiti tule missään asioissa vastaan ilman oikeuden määräystä.

Isä pelkää, että lapsi vieraantuu hänestä, koska viettää enemmän aikaa toisessa perheessä - jossa lapsi vielä kokee ilmeisesti elämänsä mielekkäämpänä (mielestäni tähän vaikuttaa se, että toisessa kodissa saa kaikkea yms. "vapaampi elämä"). Ap

Eli isä haluaa kiusata lapsensa äitiä lapsen avulla? Kaikesta päätellen lapsi itse haluaisi olla äidillä, mutta kostoksi tälle isä on halunnut lisää aikaa lapsensa kanssa miettimättä lainkaan sitä, että lapsi on tuossa se, joka menettää eniten.

Omassa elämässä oli tuollainen exä, joka teki kaikkensa osoittaakseen lapsellemme, että äiti on paska. Kun lapsi oli 12v, hän ilmoitti, että ei halua mennä enää isän luokse lainkaan ja tästä käytiin oikeutta 3 vuotta. Nyt kun lapsi on 19v hän ei halua olla missään tekemisissä isänsä kanssa, tätä ei kutsuttu keväällä yo-juhliin eikä tälle ole kerrottu, missä lapsi nykyisin opiskelee. Lapsi - tai nykyisin siis jo nuori aikuinen - muistelee isän luona viettämäänsä aikaa inholla ja käy terapiassa setvimässä sitä, miksi äiti ei voinut häntä pelastaa.

Vierailija kirjoitti:

Oliko ap oikeustaistoon lähteminen sinun vai miehen idea? Etsitkö miehen puolesta tietoa, miten hän voisi saada laajemmat tapaamisoikeudet?

Prosessi oli käynnistynyt ennen kuin tapasimme. Miehelläni oli lakimies apuna. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on kilpailuasema isäpuolen ja tavaroiden kanssa. Lapsi kokee pääsevänsä äidin luona helpommalla ja siihen on vaikea vaikuttaa, jos hän ei vielä osaa arvostaa yhdessä tekemistä. Lapseen ei kannata myöskään ripustautua. Lapsen kasvaessa tilanne saattaa muuttua tai sitten ei. Ei kannata luovuttaa. 

Tarvitsisin juurikin tuohon neuvoja, että kuinka tukisin miestäni jaksamaan, kun välillä hän ajattelee olevansa häviäjä/yhdentekevä lapsensa elämässä.

Lapsi nauttii, kun saa isänsä huomiota ja pääsee retkille yms. Mutta kun elämä ei meillä ole jatkuvasti "sirkusta ja huveja", niin lapsi haluaa äidilleen - jossa arki on huvituksia ja lahjoja täynnä. Ap

Miksi ette yhdessä tukisi sitä lasta? Outoa ajatella, että miehesi lapsi on joku terapialelu, jonka on pakko käydä luonanne, koska muuten miehelle tulee paha mieli.

Lapsi tässä kuviossa on se menettäjä, joten kysy mieheltä, miksi hän ei halua lapsensa olevan onnellinen. Vastentahtoisesti isänsä luokse pakotettu lapsi ei opi rakastamaan vaan vihaamaan.

Joko toinen viikonloppu oli isälle ihan ok kunnes sinä tulit kuvioihin ja hän alkoi esittämään jotain vuoden isää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on tuo, että mies on heittänyt tai on heittämässä hanskoja tiskiin, joka käänteessä. En yhtään ihmettele, että mies ei ole saanut enempää tapaamisia, jos ei ole niitä selvästi vaatinut. Miestä on todennäköisesti kuunneltu hyvin tarkkaan ja tämä ollut lopputulos. Tunnen saman tyyppisiä miehiä useita ja yleensä eivät sitten oikeasti ole halunnut kuitenkaan lisävastuuta lapsista, mutta asia saadaan kuulostamaan muka paremmalta, kun syytetään lapsen äitiä tai viranomaisia "liian vähäisistä" tapaamisista.

Jos mies siis tosissaan haluaa lisävastuuta, niin ei muuta kuin hakemaan sitä ja perustelemaan asiaa. 10 pv on toki jo ihan hyvä määrä myös, että tuoko se 5 lisäpäivää merkittävän muutoksen parempaan? Lähtökohtaisesti yhteishuoltajuudessa isä voi huoletta hakea 50-50 järjestelyä ilman sen painavampia perusteita, kun vain se lapsi on tarpeeksi vanha (ei imeväisiä jne.), lapsille sopii (jos yli 12 v) ja isä asuu sopivan matkan päässä kouluista. Se, että mies on ydinperheessäkin hoitanut lapsia tasapuolisesti tai jopa enemmän on hyvä lisäperuste jakaa asuminen tasan äidin kanssa. 

Mies ei ole "heittämässä hanskoja joka käänteessä tiskiin". Kaikki sovittelut, oikeus yms on kahlattu läpi. 2v taistelujen jälkeen hän sai 6pv lisäpäiviä lapsensa kanssa - entisen neljän päivän sijaan. Hänellä ei ole varaa ottaa enempää lainaa uuteen oikeuskierrokseen eikä äiti tule missään asioissa vastaan ilman oikeuden määräystä.

Isä pelkää, että lapsi vieraantuu hänestä, koska viettää enemmän aikaa toisessa perheessä - jossa lapsi vielä kokee ilmeisesti elämänsä mielekkäämpänä (mielestäni tähän vaikuttaa se, että toisessa kodissa saa kaikkea yms. "vapaampi elämä"). Ap

Eli isä haluaa kiusata lapsensa äitiä lapsen avulla? Kaikesta päätellen lapsi itse haluaisi olla äidillä, mutta kostoksi tälle isä on halunnut lisää aikaa lapsensa kanssa miettimättä lainkaan sitä, että lapsi on tuossa se, joka menettää eniten.

Omassa elämässä oli tuollainen exä, joka teki kaikkensa osoittaakseen lapsellemme, että äiti on paska. Kun lapsi oli 12v, hän ilmoitti, että ei halua mennä enää isän luokse lainkaan ja tästä käytiin oikeutta 3 vuotta. Nyt kun lapsi on 19v hän ei halua olla missään tekemisissä isänsä kanssa, tätä ei kutsuttu keväällä yo-juhliin eikä tälle ole kerrottu, missä lapsi nykyisin opiskelee. Lapsi - tai nykyisin siis jo nuori aikuinen - muistelee isän luona viettämäänsä aikaa inholla ja käy terapiassa setvimässä sitä, miksi äiti ei voinut häntä pelastaa.

Lapsi tulee isänsä luo mielellään. Ja viihtyy hyvin niin kauan, kun isä on lapselle ohjelmatoimisto. Mutta lapsi ei kestä hetkeäkään normaalia arkea, sellaista jossa esim. isä laittaa ruokaa eikä tarjoa lapselle viihdykettä (yleensä laittavat ruokaa yhdessä). Jos lapsi joutuu leikkimään sen aikaa yksin, että isä tekee vaikka kotitöitä tai lapsi joutuisi tekemään kotitöitä eli siivoamaan lelunsa - alkaa lapsi vaatimaan, että hänet pitää viedä äidilleen, koska siellä on kivempaa. Ap

Huhuu ap…lapsen ikä?

Vierailija kirjoitti:

Joko toinen viikonloppu oli isälle ihan ok kunnes sinä tulit kuvioihin ja hän alkoi esittämään jotain vuoden isää?

Arvasit väärin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Huhuu ap…lapsen ikä?

6v. Ap