Lue keskustelun säännöt.
Miten tukea etäisää
20.08.2021 |
Mieheni kokee syyllisyyttä hajonneesta perheestä. Siitä ettei pysty olemaan lapsensa arjessa aina läsnä eikä lapsi saa kasvaa ydinperheessä. Lapsen äiti on suhtautunut nihkeästi lapsen mahdollisuuksiin olla isän kanssa, 2v "taistelun" jälkeen lapsi saa nyt olla isällään 10 päivää kuukaudessa (aiemmin kaksi viikonloppua/kk).
Lapsen toisessa kodissa on mukavan oloinen isäpuoli. Tästä mieheni on tyytyväinen, mutta pelkkää isäpuolen vievän hänen paikkansa lapsen elämässä (koska saa mm viettää enemmän aikaa lapsen kanssa). Äidin luona lapsi elää tavaroilla ja viihdykkeillä kyllästettyä säännötöntä elämää. Meillä uusia leluja saa lähinnä synttereillä ja jouluna, keskitymme enemmän yhteiseen puuhaan (retket luonnossa, uimareissut yms). Nyt lapsi on alkanut puhumaan ettei viihdy meillä, koska a) ruutuaika on rajattu b) kotitöitä on ikänsä tasoisesti tehtävä ja c) ei saa jatkuvasti uusia leluja/niitä on mielestään liian vähän (niitä on oikeasti PALJON).
Mutta siis. Isä puhuu välillä huoltajuudesta luopumisesta, että lapsen olisi parempi ilman häntä, kun ei voi kilpailla äidin tarjoaman elämän kanssa jne. Isään sattuu, kun lapsi sanoo haluavansa äidin luo, kun siellä on tavaroita ja saa kaikkea jne.
Miten voisin tukea miestäni tässä tilanteessa? Lapsi on hänelle todella tärkeä. Pelkää valtavasti menettävänsä hänet.
Kommentit (69)
Isä on aina isä. Lapselle on oltava rehellinen, kasvatettava parhaan kykynsä mukaan rakkaudella ja viisaudella. Oltava tavoitettavissa kun kasvavat. Pidättäydyttävä moittimasta äidin kuvioita. Ei isää korvaa kukaan ( ellei ole väkivaltainen, alkoholisti tai mieleltään sairas)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on tuo, että mies on heittänyt tai on heittämässä hanskoja tiskiin, joka käänteessä. En yhtään ihmettele, että mies ei ole saanut enempää tapaamisia, jos ei ole niitä selvästi vaatinut. Miestä on todennäköisesti kuunneltu hyvin tarkkaan ja tämä ollut lopputulos. Tunnen saman tyyppisiä miehiä useita ja yleensä eivät sitten oikeasti ole halunnut kuitenkaan lisävastuuta lapsista, mutta asia saadaan kuulostamaan muka paremmalta, kun syytetään lapsen äitiä tai viranomaisia "liian vähäisistä" tapaamisista.
Jos mies siis tosissaan haluaa lisävastuuta, niin ei muuta kuin hakemaan sitä ja perustelemaan asiaa. 10 pv on toki jo ihan hyvä määrä myös, että tuoko se 5 lisäpäivää merkittävän muutoksen parempaan? Lähtökohtaisesti yhteishuoltajuudessa isä voi huoletta hakea 50-50 järjestelyä ilman sen painavampia perusteita, kun vain se lapsi on tarpeeksi vanha (ei imeväisiä jne.), lapsille sopii (jos yli 12 v) ja isä asuu sopivan matkan päässä kouluista. Se, että mies on ydinperheessäkin hoitanut lapsia tasapuolisesti tai jopa enemmän on hyvä lisäperuste jakaa asuminen tasan äidin kanssa.
Mies ei ole "heittämässä hanskoja joka käänteessä tiskiin". Kaikki sovittelut, oikeus yms on kahlattu läpi. 2v taistelujen jälkeen hän sai 6pv lisäpäiviä lapsensa kanssa - entisen neljän päivän sijaan. Hänellä ei ole varaa ottaa enempää lainaa uuteen oikeuskierrokseen eikä äiti tule missään asioissa vastaan ilman oikeuden määräystä.
Isä pelkää, että lapsi vieraantuu hänestä, koska viettää enemmän aikaa toisessa perheessä - jossa lapsi vielä kokee ilmeisesti elämänsä mielekkäämpänä (mielestäni tähän vaikuttaa se, että toisessa kodissa saa kaikkea yms. "vapaampi elämä"). ApEli isä haluaa kiusata lapsensa äitiä lapsen avulla? Kaikesta päätellen lapsi itse haluaisi olla äidillä, mutta kostoksi tälle isä on halunnut lisää aikaa lapsensa kanssa miettimättä lainkaan sitä, että lapsi on tuossa se, joka menettää eniten.
Omassa elämässä oli tuollainen exä, joka teki kaikkensa osoittaakseen lapsellemme, että äiti on paska. Kun lapsi oli 12v, hän ilmoitti, että ei halua mennä enää isän luokse lainkaan ja tästä käytiin oikeutta 3 vuotta. Nyt kun lapsi on 19v hän ei halua olla missään tekemisissä isänsä kanssa, tätä ei kutsuttu keväällä yo-juhliin eikä tälle ole kerrottu, missä lapsi nykyisin opiskelee. Lapsi - tai nykyisin siis jo nuori aikuinen - muistelee isän luona viettämäänsä aikaa inholla ja käy terapiassa setvimässä sitä, miksi äiti ei voinut häntä pelastaa.
Lapsi tulee isänsä luo mielellään. Ja viihtyy hyvin niin kauan, kun isä on lapselle ohjelmatoimisto. Mutta lapsi ei kestä hetkeäkään normaalia arkea, sellaista jossa esim. isä laittaa ruokaa eikä tarjoa lapselle viihdykettä (yleensä laittavat ruokaa yhdessä). Jos lapsi joutuu leikkimään sen aikaa yksin, että isä tekee vaikka kotitöitä tai lapsi joutuisi tekemään kotitöitä eli siivoamaan lelunsa - alkaa lapsi vaatimaan, että hänet pitää viedä äidilleen, koska siellä on kivempaa. Ap
Mikä on täysin normaalia! Lapsi tempaistaan pois kodistaan, otetaan pois lelut ja peliaika ja sitten jätetään lapsi yksin. Minusta jokainen tervepäinen lapsi tajuaa tuossa vaiheessa, että tässä taloudessa ei ole kaikki hyvin: minun on pakko tulla tänne, mutta kukaan ei halua olla kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on todella masentunut jostain syystä? Käyttääkö paljon alkoholia?
Minusta mies kuulostaa lähinnä pahimmalta marttyyrilta sitten jeesuksen. Eroissa yleensä ne isät on niitä häviäjiä jos se isyys on ollut ohutta jo siinä ydinperheessä.
Jeesus kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, luulisi kaltaisesi moukakin edes tuon osaavan ja Jeesus ei ollut marttyyri.
Mutta sinä olet idiootti, ja ihan itse tulit todistamaan asian.
Tuli ihan pana mieli sen pienen ihmisen vuoksi, jota isoegoinen isä haluaa juoksuttaa luonaan vain näyttääkseen äidille, että katso nyt, minä teen mitä haluan.
Onneksi lapsi on jo 6v ikäinen ja menee ensi vuonna kouluun, jossa voi purkaa pahaa mieltä terveydenhoitajalle ja edelleen psykologille. Sitä kautta aika usein päästään tilanteeseen, jossa lapsi "palautetaan" äidille ja isä saa pari viikonloppua kuukaudessa, nekin valvotusti.
Vanhemmuus ei saisi olla vallankäyttöä, sen tulisi olla lapsen tukemista ja lapsen kuulemista.
Minä olen ollut samassa tilanteessa. Paitsi minä olen tuo biologinen äiti.
Ymmärrän, että lapset halusivat enemmän meille. Meillä oli pelit ja vehkeet, eikä isä metsäretkineen pystynyt kilpailemaan niiden kanssa. Mutta meidän kohdalla suurin syy oli se, että isä päätti, mikä on kivaa. Lapset eivät olisi halunneet sienimetsään, mutta sinne oli pakko mennä. Meillä taas sienimetsään ei tarvinnut mennä, jos ei halunnut.
Mitä olisi pitänyt tehdä? Itse en yhtään usko pakottamiseen, eli vasten omaa kasvatusfilosofiaa ei tarvitse kenenkään toimia. Ei minun eikä eksän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on tuo, että mies on heittänyt tai on heittämässä hanskoja tiskiin, joka käänteessä. En yhtään ihmettele, että mies ei ole saanut enempää tapaamisia, jos ei ole niitä selvästi vaatinut. Miestä on todennäköisesti kuunneltu hyvin tarkkaan ja tämä ollut lopputulos. Tunnen saman tyyppisiä miehiä useita ja yleensä eivät sitten oikeasti ole halunnut kuitenkaan lisävastuuta lapsista, mutta asia saadaan kuulostamaan muka paremmalta, kun syytetään lapsen äitiä tai viranomaisia "liian vähäisistä" tapaamisista.
Jos mies siis tosissaan haluaa lisävastuuta, niin ei muuta kuin hakemaan sitä ja perustelemaan asiaa. 10 pv on toki jo ihan hyvä määrä myös, että tuoko se 5 lisäpäivää merkittävän muutoksen parempaan? Lähtökohtaisesti yhteishuoltajuudessa isä voi huoletta hakea 50-50 järjestelyä ilman sen painavampia perusteita, kun vain se lapsi on tarpeeksi vanha (ei imeväisiä jne.), lapsille sopii (jos yli 12 v) ja isä asuu sopivan matkan päässä kouluista. Se, että mies on ydinperheessäkin hoitanut lapsia tasapuolisesti tai jopa enemmän on hyvä lisäperuste jakaa asuminen tasan äidin kanssa.
Mies ei ole "heittämässä hanskoja joka käänteessä tiskiin". Kaikki sovittelut, oikeus yms on kahlattu läpi. 2v taistelujen jälkeen hän sai 6pv lisäpäiviä lapsensa kanssa - entisen neljän päivän sijaan. Hänellä ei ole varaa ottaa enempää lainaa uuteen oikeuskierrokseen eikä äiti tule missään asioissa vastaan ilman oikeuden määräystä.
Isä pelkää, että lapsi vieraantuu hänestä, koska viettää enemmän aikaa toisessa perheessä - jossa lapsi vielä kokee ilmeisesti elämänsä mielekkäämpänä (mielestäni tähän vaikuttaa se, että toisessa kodissa saa kaikkea yms. "vapaampi elämä"). ApEli isä haluaa kiusata lapsensa äitiä lapsen avulla? Kaikesta päätellen lapsi itse haluaisi olla äidillä, mutta kostoksi tälle isä on halunnut lisää aikaa lapsensa kanssa miettimättä lainkaan sitä, että lapsi on tuossa se, joka menettää eniten.
Omassa elämässä oli tuollainen exä, joka teki kaikkensa osoittaakseen lapsellemme, että äiti on paska. Kun lapsi oli 12v, hän ilmoitti, että ei halua mennä enää isän luokse lainkaan ja tästä käytiin oikeutta 3 vuotta. Nyt kun lapsi on 19v hän ei halua olla missään tekemisissä isänsä kanssa, tätä ei kutsuttu keväällä yo-juhliin eikä tälle ole kerrottu, missä lapsi nykyisin opiskelee. Lapsi - tai nykyisin siis jo nuori aikuinen - muistelee isän luona viettämäänsä aikaa inholla ja käy terapiassa setvimässä sitä, miksi äiti ei voinut häntä pelastaa.
Lapsi tulee isänsä luo mielellään. Ja viihtyy hyvin niin kauan, kun isä on lapselle ohjelmatoimisto. Mutta lapsi ei kestä hetkeäkään normaalia arkea, sellaista jossa esim. isä laittaa ruokaa eikä tarjoa lapselle viihdykettä (yleensä laittavat ruokaa yhdessä). Jos lapsi joutuu leikkimään sen aikaa yksin, että isä tekee vaikka kotitöitä tai lapsi joutuisi tekemään kotitöitä eli siivoamaan lelunsa - alkaa lapsi vaatimaan, että hänet pitää viedä äidilleen, koska siellä on kivempaa. Ap
Onko lapsella teidän luona ollenkaan kavereita?
Sisaruksia ei ole, mutta toisinaan serkut käyvät leikkimässä viikonloppuisin tai näkevät isovanhempien luona. Arkisin olemme yleensä oman perheen kesken, koska illat kuluvat töiden jälkeen niin nopeasti. Esim synttäreilleen lapsi ei ole koskaan halunnut kutsua ketään päiväkodista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on tuo, että mies on heittänyt tai on heittämässä hanskoja tiskiin, joka käänteessä. En yhtään ihmettele, että mies ei ole saanut enempää tapaamisia, jos ei ole niitä selvästi vaatinut. Miestä on todennäköisesti kuunneltu hyvin tarkkaan ja tämä ollut lopputulos. Tunnen saman tyyppisiä miehiä useita ja yleensä eivät sitten oikeasti ole halunnut kuitenkaan lisävastuuta lapsista, mutta asia saadaan kuulostamaan muka paremmalta, kun syytetään lapsen äitiä tai viranomaisia "liian vähäisistä" tapaamisista.
Jos mies siis tosissaan haluaa lisävastuuta, niin ei muuta kuin hakemaan sitä ja perustelemaan asiaa. 10 pv on toki jo ihan hyvä määrä myös, että tuoko se 5 lisäpäivää merkittävän muutoksen parempaan? Lähtökohtaisesti yhteishuoltajuudessa isä voi huoletta hakea 50-50 järjestelyä ilman sen painavampia perusteita, kun vain se lapsi on tarpeeksi vanha (ei imeväisiä jne.), lapsille sopii (jos yli 12 v) ja isä asuu sopivan matkan päässä kouluista. Se, että mies on ydinperheessäkin hoitanut lapsia tasapuolisesti tai jopa enemmän on hyvä lisäperuste jakaa asuminen tasan äidin kanssa.
Mies ei ole "heittämässä hanskoja joka käänteessä tiskiin". Kaikki sovittelut, oikeus yms on kahlattu läpi. 2v taistelujen jälkeen hän sai 6pv lisäpäiviä lapsensa kanssa - entisen neljän päivän sijaan. Hänellä ei ole varaa ottaa enempää lainaa uuteen oikeuskierrokseen eikä äiti tule missään asioissa vastaan ilman oikeuden määräystä.
Isä pelkää, että lapsi vieraantuu hänestä, koska viettää enemmän aikaa toisessa perheessä - jossa lapsi vielä kokee ilmeisesti elämänsä mielekkäämpänä (mielestäni tähän vaikuttaa se, että toisessa kodissa saa kaikkea yms. "vapaampi elämä"). ApEli isä haluaa kiusata lapsensa äitiä lapsen avulla? Kaikesta päätellen lapsi itse haluaisi olla äidillä, mutta kostoksi tälle isä on halunnut lisää aikaa lapsensa kanssa miettimättä lainkaan sitä, että lapsi on tuossa se, joka menettää eniten.
Omassa elämässä oli tuollainen exä, joka teki kaikkensa osoittaakseen lapsellemme, että äiti on paska. Kun lapsi oli 12v, hän ilmoitti, että ei halua mennä enää isän luokse lainkaan ja tästä käytiin oikeutta 3 vuotta. Nyt kun lapsi on 19v hän ei halua olla missään tekemisissä isänsä kanssa, tätä ei kutsuttu keväällä yo-juhliin eikä tälle ole kerrottu, missä lapsi nykyisin opiskelee. Lapsi - tai nykyisin siis jo nuori aikuinen - muistelee isän luona viettämäänsä aikaa inholla ja käy terapiassa setvimässä sitä, miksi äiti ei voinut häntä pelastaa.
Lapsi tulee isänsä luo mielellään. Ja viihtyy hyvin niin kauan, kun isä on lapselle ohjelmatoimisto. Mutta lapsi ei kestä hetkeäkään normaalia arkea, sellaista jossa esim. isä laittaa ruokaa eikä tarjoa lapselle viihdykettä (yleensä laittavat ruokaa yhdessä). Jos lapsi joutuu leikkimään sen aikaa yksin, että isä tekee vaikka kotitöitä tai lapsi joutuisi tekemään kotitöitä eli siivoamaan lelunsa - alkaa lapsi vaatimaan, että hänet pitää viedä äidilleen, koska siellä on kivempaa. Ap
Onko lapsella teidän luona ollenkaan kavereita?
Sisaruksia ei ole, mutta toisinaan serkut käyvät leikkimässä viikonloppuisin tai näkevät isovanhempien luona. Arkisin olemme yleensä oman perheen kesken, koska illat kuluvat töiden jälkeen niin nopeasti. Esim synttäreilleen lapsi ei ole koskaan halunnut kutsua ketään päiväkodista. Ap
Vai sittenkin niin, että kaverisynttärit on äidin luona? Tai siellä hoplopissa. Lapsi ei halua kavereita päiväkodista teille, koska ei ole mitään leluja ja muiden lasten tuomat lahjat takavarikoidaan turhina, tehän annatte sille lapselle aikaa olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on tuo, että mies on heittänyt tai on heittämässä hanskoja tiskiin, joka käänteessä. En yhtään ihmettele, että mies ei ole saanut enempää tapaamisia, jos ei ole niitä selvästi vaatinut. Miestä on todennäköisesti kuunneltu hyvin tarkkaan ja tämä ollut lopputulos. Tunnen saman tyyppisiä miehiä useita ja yleensä eivät sitten oikeasti ole halunnut kuitenkaan lisävastuuta lapsista, mutta asia saadaan kuulostamaan muka paremmalta, kun syytetään lapsen äitiä tai viranomaisia "liian vähäisistä" tapaamisista.
Jos mies siis tosissaan haluaa lisävastuuta, niin ei muuta kuin hakemaan sitä ja perustelemaan asiaa. 10 pv on toki jo ihan hyvä määrä myös, että tuoko se 5 lisäpäivää merkittävän muutoksen parempaan? Lähtökohtaisesti yhteishuoltajuudessa isä voi huoletta hakea 50-50 järjestelyä ilman sen painavampia perusteita, kun vain se lapsi on tarpeeksi vanha (ei imeväisiä jne.), lapsille sopii (jos yli 12 v) ja isä asuu sopivan matkan päässä kouluista. Se, että mies on ydinperheessäkin hoitanut lapsia tasapuolisesti tai jopa enemmän on hyvä lisäperuste jakaa asuminen tasan äidin kanssa.
Mies ei ole "heittämässä hanskoja joka käänteessä tiskiin". Kaikki sovittelut, oikeus yms on kahlattu läpi. 2v taistelujen jälkeen hän sai 6pv lisäpäiviä lapsensa kanssa - entisen neljän päivän sijaan. Hänellä ei ole varaa ottaa enempää lainaa uuteen oikeuskierrokseen eikä äiti tule missään asioissa vastaan ilman oikeuden määräystä.
Isä pelkää, että lapsi vieraantuu hänestä, koska viettää enemmän aikaa toisessa perheessä - jossa lapsi vielä kokee ilmeisesti elämänsä mielekkäämpänä (mielestäni tähän vaikuttaa se, että toisessa kodissa saa kaikkea yms. "vapaampi elämä"). ApEli isä haluaa kiusata lapsensa äitiä lapsen avulla? Kaikesta päätellen lapsi itse haluaisi olla äidillä, mutta kostoksi tälle isä on halunnut lisää aikaa lapsensa kanssa miettimättä lainkaan sitä, että lapsi on tuossa se, joka menettää eniten.
Omassa elämässä oli tuollainen exä, joka teki kaikkensa osoittaakseen lapsellemme, että äiti on paska. Kun lapsi oli 12v, hän ilmoitti, että ei halua mennä enää isän luokse lainkaan ja tästä käytiin oikeutta 3 vuotta. Nyt kun lapsi on 19v hän ei halua olla missään tekemisissä isänsä kanssa, tätä ei kutsuttu keväällä yo-juhliin eikä tälle ole kerrottu, missä lapsi nykyisin opiskelee. Lapsi - tai nykyisin siis jo nuori aikuinen - muistelee isän luona viettämäänsä aikaa inholla ja käy terapiassa setvimässä sitä, miksi äiti ei voinut häntä pelastaa.
Täällä sama. Oikeudessa emme joutuneet käymään, koska lapsi katkoi välit vasta 16 v. Lapsi on nyt 19 v ja katkonut kaikki siteet isään, jossa eli vuoroviikkoisin monta vuotta. Isä on äärettömän vihainen tästä. Ja minä uskon, ettei hän oikeasti ymmärrä, miksi lapsi joutui tämän tekemään.
Kun ei näe, niin ei näe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on tuo, että mies on heittänyt tai on heittämässä hanskoja tiskiin, joka käänteessä. En yhtään ihmettele, että mies ei ole saanut enempää tapaamisia, jos ei ole niitä selvästi vaatinut. Miestä on todennäköisesti kuunneltu hyvin tarkkaan ja tämä ollut lopputulos. Tunnen saman tyyppisiä miehiä useita ja yleensä eivät sitten oikeasti ole halunnut kuitenkaan lisävastuuta lapsista, mutta asia saadaan kuulostamaan muka paremmalta, kun syytetään lapsen äitiä tai viranomaisia "liian vähäisistä" tapaamisista.
Jos mies siis tosissaan haluaa lisävastuuta, niin ei muuta kuin hakemaan sitä ja perustelemaan asiaa. 10 pv on toki jo ihan hyvä määrä myös, että tuoko se 5 lisäpäivää merkittävän muutoksen parempaan? Lähtökohtaisesti yhteishuoltajuudessa isä voi huoletta hakea 50-50 järjestelyä ilman sen painavampia perusteita, kun vain se lapsi on tarpeeksi vanha (ei imeväisiä jne.), lapsille sopii (jos yli 12 v) ja isä asuu sopivan matkan päässä kouluista. Se, että mies on ydinperheessäkin hoitanut lapsia tasapuolisesti tai jopa enemmän on hyvä lisäperuste jakaa asuminen tasan äidin kanssa.
Mies ei ole "heittämässä hanskoja joka käänteessä tiskiin". Kaikki sovittelut, oikeus yms on kahlattu läpi. 2v taistelujen jälkeen hän sai 6pv lisäpäiviä lapsensa kanssa - entisen neljän päivän sijaan. Hänellä ei ole varaa ottaa enempää lainaa uuteen oikeuskierrokseen eikä äiti tule missään asioissa vastaan ilman oikeuden määräystä.
Isä pelkää, että lapsi vieraantuu hänestä, koska viettää enemmän aikaa toisessa perheessä - jossa lapsi vielä kokee ilmeisesti elämänsä mielekkäämpänä (mielestäni tähän vaikuttaa se, että toisessa kodissa saa kaikkea yms. "vapaampi elämä"). ApEli isä haluaa kiusata lapsensa äitiä lapsen avulla? Kaikesta päätellen lapsi itse haluaisi olla äidillä, mutta kostoksi tälle isä on halunnut lisää aikaa lapsensa kanssa miettimättä lainkaan sitä, että lapsi on tuossa se, joka menettää eniten.
Omassa elämässä oli tuollainen exä, joka teki kaikkensa osoittaakseen lapsellemme, että äiti on paska. Kun lapsi oli 12v, hän ilmoitti, että ei halua mennä enää isän luokse lainkaan ja tästä käytiin oikeutta 3 vuotta. Nyt kun lapsi on 19v hän ei halua olla missään tekemisissä isänsä kanssa, tätä ei kutsuttu keväällä yo-juhliin eikä tälle ole kerrottu, missä lapsi nykyisin opiskelee. Lapsi - tai nykyisin siis jo nuori aikuinen - muistelee isän luona viettämäänsä aikaa inholla ja käy terapiassa setvimässä sitä, miksi äiti ei voinut häntä pelastaa.
Lapsi tulee isänsä luo mielellään. Ja viihtyy hyvin niin kauan, kun isä on lapselle ohjelmatoimisto. Mutta lapsi ei kestä hetkeäkään normaalia arkea, sellaista jossa esim. isä laittaa ruokaa eikä tarjoa lapselle viihdykettä (yleensä laittavat ruokaa yhdessä). Jos lapsi joutuu leikkimään sen aikaa yksin, että isä tekee vaikka kotitöitä tai lapsi joutuisi tekemään kotitöitä eli siivoamaan lelunsa - alkaa lapsi vaatimaan, että hänet pitää viedä äidilleen, koska siellä on kivempaa. Ap
Onko lapsella teidän luona ollenkaan kavereita?
Sisaruksia ei ole, mutta toisinaan serkut käyvät leikkimässä viikonloppuisin tai näkevät isovanhempien luona. Arkisin olemme yleensä oman perheen kesken, koska illat kuluvat töiden jälkeen niin nopeasti. Esim synttäreilleen lapsi ei ole koskaan halunnut kutsua ketään päiväkodista. Ap
Siis mitä juuri luin. Lapsella ei ole luonanne lainkaan kavereita, olette pelkästään keskenänne ja silloinkin niin, että lapsella on hyvin paljon kieltoja, kuria ja yksinoloa perheen aikuisten puuhatessa omiaan. Illat töiden jälkeen eivät kulu erityisen nopeasti, lapsella on siinä 3-4 tuntia hoitopäivän jälkeen aikaa olla kavereiden kanssa, mutta te estätte häntä tutustumasta muihin lähistön lapsiin. Ihan oikeastiko koette, että tuollainen on hyvä lapsuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on tuo, että mies on heittänyt tai on heittämässä hanskoja tiskiin, joka käänteessä. En yhtään ihmettele, että mies ei ole saanut enempää tapaamisia, jos ei ole niitä selvästi vaatinut. Miestä on todennäköisesti kuunneltu hyvin tarkkaan ja tämä ollut lopputulos. Tunnen saman tyyppisiä miehiä useita ja yleensä eivät sitten oikeasti ole halunnut kuitenkaan lisävastuuta lapsista, mutta asia saadaan kuulostamaan muka paremmalta, kun syytetään lapsen äitiä tai viranomaisia "liian vähäisistä" tapaamisista.
Jos mies siis tosissaan haluaa lisävastuuta, niin ei muuta kuin hakemaan sitä ja perustelemaan asiaa. 10 pv on toki jo ihan hyvä määrä myös, että tuoko se 5 lisäpäivää merkittävän muutoksen parempaan? Lähtökohtaisesti yhteishuoltajuudessa isä voi huoletta hakea 50-50 järjestelyä ilman sen painavampia perusteita, kun vain se lapsi on tarpeeksi vanha (ei imeväisiä jne.), lapsille sopii (jos yli 12 v) ja isä asuu sopivan matkan päässä kouluista. Se, että mies on ydinperheessäkin hoitanut lapsia tasapuolisesti tai jopa enemmän on hyvä lisäperuste jakaa asuminen tasan äidin kanssa.
Mies ei ole "heittämässä hanskoja joka käänteessä tiskiin". Kaikki sovittelut, oikeus yms on kahlattu läpi. 2v taistelujen jälkeen hän sai 6pv lisäpäiviä lapsensa kanssa - entisen neljän päivän sijaan. Hänellä ei ole varaa ottaa enempää lainaa uuteen oikeuskierrokseen eikä äiti tule missään asioissa vastaan ilman oikeuden määräystä.
Isä pelkää, että lapsi vieraantuu hänestä, koska viettää enemmän aikaa toisessa perheessä - jossa lapsi vielä kokee ilmeisesti elämänsä mielekkäämpänä (mielestäni tähän vaikuttaa se, että toisessa kodissa saa kaikkea yms. "vapaampi elämä"). ApEli isä haluaa kiusata lapsensa äitiä lapsen avulla? Kaikesta päätellen lapsi itse haluaisi olla äidillä, mutta kostoksi tälle isä on halunnut lisää aikaa lapsensa kanssa miettimättä lainkaan sitä, että lapsi on tuossa se, joka menettää eniten.
Omassa elämässä oli tuollainen exä, joka teki kaikkensa osoittaakseen lapsellemme, että äiti on paska. Kun lapsi oli 12v, hän ilmoitti, että ei halua mennä enää isän luokse lainkaan ja tästä käytiin oikeutta 3 vuotta. Nyt kun lapsi on 19v hän ei halua olla missään tekemisissä isänsä kanssa, tätä ei kutsuttu keväällä yo-juhliin eikä tälle ole kerrottu, missä lapsi nykyisin opiskelee. Lapsi - tai nykyisin siis jo nuori aikuinen - muistelee isän luona viettämäänsä aikaa inholla ja käy terapiassa setvimässä sitä, miksi äiti ei voinut häntä pelastaa.
Lapsi tulee isänsä luo mielellään. Ja viihtyy hyvin niin kauan, kun isä on lapselle ohjelmatoimisto. Mutta lapsi ei kestä hetkeäkään normaalia arkea, sellaista jossa esim. isä laittaa ruokaa eikä tarjoa lapselle viihdykettä (yleensä laittavat ruokaa yhdessä). Jos lapsi joutuu leikkimään sen aikaa yksin, että isä tekee vaikka kotitöitä tai lapsi joutuisi tekemään kotitöitä eli siivoamaan lelunsa - alkaa lapsi vaatimaan, että hänet pitää viedä äidilleen, koska siellä on kivempaa. Ap
Onko lapsella teidän luona ollenkaan kavereita?
Sisaruksia ei ole, mutta toisinaan serkut käyvät leikkimässä viikonloppuisin tai näkevät isovanhempien luona. Arkisin olemme yleensä oman perheen kesken, koska illat kuluvat töiden jälkeen niin nopeasti. Esim synttäreilleen lapsi ei ole koskaan halunnut kutsua ketään päiväkodista. Ap
Vai sittenkin niin, että kaverisynttärit on äidin luona? Tai siellä hoplopissa. Lapsi ei halua kavereita päiväkodista teille, koska ei ole mitään leluja ja muiden lasten tuomat lahjat takavarikoidaan turhina, tehän annatte sille lapselle aikaa olla yksin.
En ymmärrä miten tämä kääntyi niin, että olisimme lapselle jotain ankeuttajia. Ollaan ihan tavallinen perhe. Lapsella on oma huone, jossa on yksi seinällinen hyllyjä TÄYNNÄ leluja, sängyn aluslaatikko on TÄYNNÄ leluja. On askartelu- ja piirrustustarvikkeita, hiekkalaatikko, leikkimökki, keinu, polkupyörä, mönkijä jne. Lapsi saa pelata tabletilla/katsoa ohjelmia arkena 1h/pv ja viikonloppuna 2h/pv. Lapsi viihtyy luonnossa, haluaisi mennä jopa partioon. Emme häntä sinne pakota! Käymme uimahalleissa yms., mutta meillä se ei vain ole joka päiväistä.
Ja kyllä, synttärit ovat yleensä äidin luona - jonne meidätkin on kutsuttu aina. Sekä isän puolen suku. Ja siitä huolimatta lapsi ei niitä kavereitaan sinne halua.
Tässä nyt yritetään joka suunnasta leimata isää(/meitä) pahoiksi ihmisiksi vaikka pyysin vain neuvoja kuinka voisin tukea miestäni, kun hän pelkää menettävänsä lapsensa sekä isyytensä.
H***to mikä palsta!
Ap
Eihän mies ole millään lailla menettämässä lastaan vaan hänellä on tapaamisoikeus 10 päivää kuussa ellei hän ihan itse lapsestaan luovu.
On aivan turha keskittyä mustamaalaamaan lapsen äitiä huonoksi äidiksi, kun sen sijaan miehen pitäisi keskittyä olemaan hyvä isä lapselle.
Jättäkää vertailu, keskittykää lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on tuo, että mies on heittänyt tai on heittämässä hanskoja tiskiin, joka käänteessä. En yhtään ihmettele, että mies ei ole saanut enempää tapaamisia, jos ei ole niitä selvästi vaatinut. Miestä on todennäköisesti kuunneltu hyvin tarkkaan ja tämä ollut lopputulos. Tunnen saman tyyppisiä miehiä useita ja yleensä eivät sitten oikeasti ole halunnut kuitenkaan lisävastuuta lapsista, mutta asia saadaan kuulostamaan muka paremmalta, kun syytetään lapsen äitiä tai viranomaisia "liian vähäisistä" tapaamisista.
Jos mies siis tosissaan haluaa lisävastuuta, niin ei muuta kuin hakemaan sitä ja perustelemaan asiaa. 10 pv on toki jo ihan hyvä määrä myös, että tuoko se 5 lisäpäivää merkittävän muutoksen parempaan? Lähtökohtaisesti yhteishuoltajuudessa isä voi huoletta hakea 50-50 järjestelyä ilman sen painavampia perusteita, kun vain se lapsi on tarpeeksi vanha (ei imeväisiä jne.), lapsille sopii (jos yli 12 v) ja isä asuu sopivan matkan päässä kouluista. Se, että mies on ydinperheessäkin hoitanut lapsia tasapuolisesti tai jopa enemmän on hyvä lisäperuste jakaa asuminen tasan äidin kanssa.
Mies ei ole "heittämässä hanskoja joka käänteessä tiskiin". Kaikki sovittelut, oikeus yms on kahlattu läpi. 2v taistelujen jälkeen hän sai 6pv lisäpäiviä lapsensa kanssa - entisen neljän päivän sijaan. Hänellä ei ole varaa ottaa enempää lainaa uuteen oikeuskierrokseen eikä äiti tule missään asioissa vastaan ilman oikeuden määräystä.
Isä pelkää, että lapsi vieraantuu hänestä, koska viettää enemmän aikaa toisessa perheessä - jossa lapsi vielä kokee ilmeisesti elämänsä mielekkäämpänä (mielestäni tähän vaikuttaa se, että toisessa kodissa saa kaikkea yms. "vapaampi elämä"). ApEli isä haluaa kiusata lapsensa äitiä lapsen avulla? Kaikesta päätellen lapsi itse haluaisi olla äidillä, mutta kostoksi tälle isä on halunnut lisää aikaa lapsensa kanssa miettimättä lainkaan sitä, että lapsi on tuossa se, joka menettää eniten.
Omassa elämässä oli tuollainen exä, joka teki kaikkensa osoittaakseen lapsellemme, että äiti on paska. Kun lapsi oli 12v, hän ilmoitti, että ei halua mennä enää isän luokse lainkaan ja tästä käytiin oikeutta 3 vuotta. Nyt kun lapsi on 19v hän ei halua olla missään tekemisissä isänsä kanssa, tätä ei kutsuttu keväällä yo-juhliin eikä tälle ole kerrottu, missä lapsi nykyisin opiskelee. Lapsi - tai nykyisin siis jo nuori aikuinen - muistelee isän luona viettämäänsä aikaa inholla ja käy terapiassa setvimässä sitä, miksi äiti ei voinut häntä pelastaa.
Lapsi tulee isänsä luo mielellään. Ja viihtyy hyvin niin kauan, kun isä on lapselle ohjelmatoimisto. Mutta lapsi ei kestä hetkeäkään normaalia arkea, sellaista jossa esim. isä laittaa ruokaa eikä tarjoa lapselle viihdykettä (yleensä laittavat ruokaa yhdessä). Jos lapsi joutuu leikkimään sen aikaa yksin, että isä tekee vaikka kotitöitä tai lapsi joutuisi tekemään kotitöitä eli siivoamaan lelunsa - alkaa lapsi vaatimaan, että hänet pitää viedä äidilleen, koska siellä on kivempaa. Ap
Onko lapsella teidän luona ollenkaan kavereita?
Sisaruksia ei ole, mutta toisinaan serkut käyvät leikkimässä viikonloppuisin tai näkevät isovanhempien luona. Arkisin olemme yleensä oman perheen kesken, koska illat kuluvat töiden jälkeen niin nopeasti. Esim synttäreilleen lapsi ei ole koskaan halunnut kutsua ketään päiväkodista. Ap
Siis mitä juuri luin. Lapsella ei ole luonanne lainkaan kavereita, olette pelkästään keskenänne ja silloinkin niin, että lapsella on hyvin paljon kieltoja, kuria ja yksinoloa perheen aikuisten puuhatessa omiaan. Illat töiden jälkeen eivät kulu erityisen nopeasti, lapsella on siinä 3-4 tuntia hoitopäivän jälkeen aikaa olla kavereiden kanssa, mutta te estätte häntä tutustumasta muihin lähistön lapsiin. Ihan oikeastiko koette, että tuollainen on hyvä lapsuus?
Sen enempää kuin äidinkään luona, täällä ei ole "lähistöllä" lapsia. Katsos kun kaikki ei asu kaupungissa tai lähiöissä. Eikä lapsi halua eskaripäivän jälkeen edes kutsua kavereita leikkimään, olemme kyllä lukuisia kertoja ehdottaneet. Isä/me touhuamme paljon yhdessä. Mutta varmasti jokaisessa kodissa on arkisia askareita, joita aikuiset hoitaa ja sillä välin lapset esim. leikkivät. Mistä olet lukenut, että meillä on paljon kieltoa ja kuria? Ihan normaaleja sääntöjä mielestäni, että syömme yhdessä lämpimän ruuan ja esim 6v päivän päätteeksi siivoaa omat leikkinsä takaisin omaan huoneeseensa. Ei tämä mikään rangaistuslaitos ole vaan koti! Ap
Olisiko parempi hyväksyä se, että lapsen arki on siellä äidin luona. Teillä lapsi kävisi kylässä (vaikka sen joka toinen viikonloppu) ja silloin isä keskittyisi täysin lapseen. Minusta noin pienen lapsen ei tässä tilanteessa tarvitsisi etävanhemman luona vieraillessaan "sietää tylsää arkea", tehdä kotitöitä ym. Nämä on tärkeitä taitoja, mutta ne pitäisi opetella siellä lapsen kotona.
Ja miksi niitä lapsen omia lempileluja ja tavaroita ole mukana kun vierailee teillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi ei viihdy, on teidän tehtävä saada lapsi viihtymään. Älä syytä äidin kasvatustapaa viihtymisongelmista.
Jos lapsi haluaa äidin luo, ei se välttämättä tarkoita, että isän luona olisi ankeaa. Ehkä äiti vain on se, joka ”koti”. Koti on fiiliskysymys. He vain halusivat olla minun kanssani enemmän. Isässä ei ollut mitään vikaa, oli aktiivinen isä, mutta temperamentiltaan erilainen. Lapset olivat keskusteleviä, ja minä olin se juttelija. Isä taas aktiivinen tekijä, ja lapset passiivisempia.
Meillä oli näin, eikä isä meinannut millään tajuta sitä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän mies ole millään lailla menettämässä lastaan vaan hänellä on tapaamisoikeus 10 päivää kuussa ellei hän ihan itse lapsestaan luovu.
On aivan turha keskittyä mustamaalaamaan lapsen äitiä huonoksi äidiksi, kun sen sijaan miehen pitäisi keskittyä olemaan hyvä isä lapselle.
Jättäkää vertailu, keskittykää lapseen.
En mustamaalaa äitiä, kerron kuinka tapamme toimia/elää/kasvattaa eroaa toisistaan. Mielestäni sillä on valitettavasti merkitystä tilanteessamme. Jos molempien kodeissa olisi samantapainen elämäntyyli, lapsi tuskin kokisi toista kotia toista parempana. Meillä ei varaa eikä halua hukuttaa lasta tavaroihin eikä antaa tabletin/tv:n viedä kaikkea yhteistä aikaamme. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on tuo, että mies on heittänyt tai on heittämässä hanskoja tiskiin, joka käänteessä. En yhtään ihmettele, että mies ei ole saanut enempää tapaamisia, jos ei ole niitä selvästi vaatinut. Miestä on todennäköisesti kuunneltu hyvin tarkkaan ja tämä ollut lopputulos. Tunnen saman tyyppisiä miehiä useita ja yleensä eivät sitten oikeasti ole halunnut kuitenkaan lisävastuuta lapsista, mutta asia saadaan kuulostamaan muka paremmalta, kun syytetään lapsen äitiä tai viranomaisia "liian vähäisistä" tapaamisista.
Jos mies siis tosissaan haluaa lisävastuuta, niin ei muuta kuin hakemaan sitä ja perustelemaan asiaa. 10 pv on toki jo ihan hyvä määrä myös, että tuoko se 5 lisäpäivää merkittävän muutoksen parempaan? Lähtökohtaisesti yhteishuoltajuudessa isä voi huoletta hakea 50-50 järjestelyä ilman sen painavampia perusteita, kun vain se lapsi on tarpeeksi vanha (ei imeväisiä jne.), lapsille sopii (jos yli 12 v) ja isä asuu sopivan matkan päässä kouluista. Se, että mies on ydinperheessäkin hoitanut lapsia tasapuolisesti tai jopa enemmän on hyvä lisäperuste jakaa asuminen tasan äidin kanssa.
Mies ei ole "heittämässä hanskoja joka käänteessä tiskiin". Kaikki sovittelut, oikeus yms on kahlattu läpi. 2v taistelujen jälkeen hän sai 6pv lisäpäiviä lapsensa kanssa - entisen neljän päivän sijaan. Hänellä ei ole varaa ottaa enempää lainaa uuteen oikeuskierrokseen eikä äiti tule missään asioissa vastaan ilman oikeuden määräystä.
Isä pelkää, että lapsi vieraantuu hänestä, koska viettää enemmän aikaa toisessa perheessä - jossa lapsi vielä kokee ilmeisesti elämänsä mielekkäämpänä (mielestäni tähän vaikuttaa se, että toisessa kodissa saa kaikkea yms. "vapaampi elämä"). ApEli isä haluaa kiusata lapsensa äitiä lapsen avulla? Kaikesta päätellen lapsi itse haluaisi olla äidillä, mutta kostoksi tälle isä on halunnut lisää aikaa lapsensa kanssa miettimättä lainkaan sitä, että lapsi on tuossa se, joka menettää eniten.
Omassa elämässä oli tuollainen exä, joka teki kaikkensa osoittaakseen lapsellemme, että äiti on paska. Kun lapsi oli 12v, hän ilmoitti, että ei halua mennä enää isän luokse lainkaan ja tästä käytiin oikeutta 3 vuotta. Nyt kun lapsi on 19v hän ei halua olla missään tekemisissä isänsä kanssa, tätä ei kutsuttu keväällä yo-juhliin eikä tälle ole kerrottu, missä lapsi nykyisin opiskelee. Lapsi - tai nykyisin siis jo nuori aikuinen - muistelee isän luona viettämäänsä aikaa inholla ja käy terapiassa setvimässä sitä, miksi äiti ei voinut häntä pelastaa.
Lapsi tulee isänsä luo mielellään. Ja viihtyy hyvin niin kauan, kun isä on lapselle ohjelmatoimisto. Mutta lapsi ei kestä hetkeäkään normaalia arkea, sellaista jossa esim. isä laittaa ruokaa eikä tarjoa lapselle viihdykettä (yleensä laittavat ruokaa yhdessä). Jos lapsi joutuu leikkimään sen aikaa yksin, että isä tekee vaikka kotitöitä tai lapsi joutuisi tekemään kotitöitä eli siivoamaan lelunsa - alkaa lapsi vaatimaan, että hänet pitää viedä äidilleen, koska siellä on kivempaa. Ap
Onko lapsella teidän luona ollenkaan kavereita?
Sisaruksia ei ole, mutta toisinaan serkut käyvät leikkimässä viikonloppuisin tai näkevät isovanhempien luona. Arkisin olemme yleensä oman perheen kesken, koska illat kuluvat töiden jälkeen niin nopeasti. Esim synttäreilleen lapsi ei ole koskaan halunnut kutsua ketään päiväkodista. Ap
Siis mitä juuri luin. Lapsella ei ole luonanne lainkaan kavereita, olette pelkästään keskenänne ja silloinkin niin, että lapsella on hyvin paljon kieltoja, kuria ja yksinoloa perheen aikuisten puuhatessa omiaan. Illat töiden jälkeen eivät kulu erityisen nopeasti, lapsella on siinä 3-4 tuntia hoitopäivän jälkeen aikaa olla kavereiden kanssa, mutta te estätte häntä tutustumasta muihin lähistön lapsiin. Ihan oikeastiko koette, että tuollainen on hyvä lapsuus?
Sen enempää kuin äidinkään luona, täällä ei ole "lähistöllä" lapsia. Katsos kun kaikki ei asu kaupungissa tai lähiöissä. Eikä lapsi halua eskaripäivän jälkeen edes kutsua kavereita leikkimään, olemme kyllä lukuisia kertoja ehdottaneet. Isä/me touhuamme paljon yhdessä. Mutta varmasti jokaisessa kodissa on arkisia askareita, joita aikuiset hoitaa ja sillä välin lapset esim. leikkivät. Mistä olet lukenut, että meillä on paljon kieltoa ja kuria? Ihan normaaleja sääntöjä mielestäni, että syömme yhdessä lämpimän ruuan ja esim 6v päivän päätteeksi siivoaa omat leikkinsä takaisin omaan huoneeseensa. Ei tämä mikään rangaistuslaitos ole vaan koti! Ap
Meillä lapset eli 4-5 vuotta vuoroviikkolapsina. 9-vuotiaasta eteenpäin. Aikusina sanoivat, että koti oli kuitenkin aina minun luonani. Isän koti ei tuntunut omalta. Osasyy voi tietty olla se, että isällä oli uusi puoliso, joka oli tehnyt heidän kodistaan omanlaisen. Minun kotini oli samanlainen kuin lasten ollessa pieniä.
Näin jälkikäteen ajattelen, että kai se on niin, että lapsella voi olla vain yksi koti.
Olen tuo, joka kirjoitti kodista fiiliskysymyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko parempi hyväksyä se, että lapsen arki on siellä äidin luona. Teillä lapsi kävisi kylässä (vaikka sen joka toinen viikonloppu) ja silloin isä keskittyisi täysin lapseen. Minusta noin pienen lapsen ei tässä tilanteessa tarvitsisi etävanhemman luona vieraillessaan "sietää tylsää arkea", tehdä kotitöitä ym. Nämä on tärkeitä taitoja, mutta ne pitäisi opetella siellä lapsen kotona.
Ja miksi niitä lapsen omia lempileluja ja tavaroita ole mukana kun vierailee teillä?
Miksi isän luona vain vieraillaan? Miksi isän koti ei voi olla lapselle koti myöskin?
Lapselle ei opeteta kotitöitä toisessa kodissa, äiti tekee kaiken puolesta/valmiiksi. Ja hän saa toimia niin. Meillä 6v lapsen kotitöitä on esim. omien lelujen siivoaminen päivän päätteeksi takaisin omaan huoneeseen ja omien likaisten vaatteiden vieminen pyykkikoriin.
Äiti ei anna lapsen tuoda lelujaan yms meille. Vain päällysvaatteet kulkee lapsen mukana, kaiken muun isä hankkii elatusmaksujen lisäksi. Lain mukaanhan lapsella pitäisi olla oikeus ottaa mukaansa OMIA tavaroita sekä äiti olisi velvollinen huolehtimaan lapselle tarvittavat vaatteet, koska isä maksaa elatusmaksut jotka kattaa niistä isän osuuden. Mutta äiti ei anna periksi, joten isä maksaa tuplatavarat ja vaatteet. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko parempi hyväksyä se, että lapsen arki on siellä äidin luona. Teillä lapsi kävisi kylässä (vaikka sen joka toinen viikonloppu) ja silloin isä keskittyisi täysin lapseen. Minusta noin pienen lapsen ei tässä tilanteessa tarvitsisi etävanhemman luona vieraillessaan "sietää tylsää arkea", tehdä kotitöitä ym. Nämä on tärkeitä taitoja, mutta ne pitäisi opetella siellä lapsen kotona.
Ja miksi niitä lapsen omia lempileluja ja tavaroita ole mukana kun vierailee teillä?
Miksi isän luona vain vieraillaan? Miksi isän koti ei voi olla lapselle koti myöskin?
Lapselle ei opeteta kotitöitä toisessa kodissa, äiti tekee kaiken puolesta/valmiiksi. Ja hän saa toimia niin. Meillä 6v lapsen kotitöitä on esim. omien lelujen siivoaminen päivän päätteeksi takaisin omaan huoneeseen ja omien likaisten vaatteiden vieminen pyykkikoriin.
Äiti ei anna lapsen tuoda lelujaan yms meille. Vain päällysvaatteet kulkee lapsen mukana, kaiken muun isä hankkii elatusmaksujen lisäksi. Lain mukaanhan lapsella pitäisi olla oikeus ottaa mukaansa OMIA tavaroita sekä äiti olisi velvollinen huolehtimaan lapselle tarvittavat vaatteet, koska isä maksaa elatusmaksut jotka kattaa niistä isän osuuden. Mutta äiti ei anna periksi, joten isä maksaa tuplatavarat ja vaatteet. Ap
Minun miheni lapset sanovat tulevansa isän luo yökylään. Se on vierailua.
Onko lapsella teidän luona ollenkaan kavereita?