Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Masentavaa, kun omat lapset on silmiinpistävän huonokäytöksisiä
14.09.2014 |
Oikeasti, pitäisikö kutsua supernanny paikalle? En tiedä mitä teen väärin. Lapsia on kaksi, joten en voi vedota yksittäistapaukseen. Kyllä, myönnän, omat lapseni ovat todella huonosti käyttäytyviä ja saan hävetä heitä lähes päivittäin.
Parhaani olen yrittänyt. Olen pienestä asti antanut huomiota ja aikaa, katsonut että liikkuvat ja ulkoilevat tarpeeksi, rajoittanut makean syöntiä ja pleikkarin peluuta. En ole vienyt virikehoitoon pienemmän äitiyslomalla, tosin muskareissa ja äiti/lapsijumpissa ravannut senkin edestä. Aina olen kieltänyt jos ovat tehneet väärin ja myös pysynyt kannassani. En ole antanut periksi kiukutteluille. Olen vienyt erilaisiin paikkoihin, esim. säännöllisesti ravintolaan syömään että oppivat pöytätapoja. Olen aina edellyttänyt että vieraita tervehditään, sanotaan kiitos ja anteeksi.
Nyt molemmat ovat kouluiässä joten ihan pikkulapsen hölmöyteen ei voi vedota, ja pakko sanoa että lasteni käytös on KAUHEAA. Esim. kun meillä on vieraita, änkeävät ensimmäisenä kahvipöytään ja alkavat ahmia, vaikka JOKA KERTA olen sanonut että odotetaan että kaikki on pöydässä. He röyhtäilevät ja piereskelevät avoimesti ja nauravat räkäisesti päälle (tästä hyvästä poistan pöydästä joka ikinen kerta). He kiusaavat toisiaan aamusta iltaan, ja samoin muita lapsia. Puutun näihin koko ajan, ja aina on seurauksia, mutta koska koittaa aamu joka ei ala toisen parkumisella (kun se löi)? Tätäkö tämä on, jäähyjä ja etuisuuksia menetyksiä täysi-ikäisyyteen asti?
Heillä on tarkat peliajat ja karkkipäivät, mutta silti yrittävät luistaa tästä. Vieraiden läsnäollessa kaivavat pleikkarin esiin, ja kun muistutan että tänään ei pelata, alkaa infernaalinen ulina, kuin 2-vuotiaan uhmakohtaus. Ja kertaakaan en ole antanut periksi, mutta silti tämä show.
Sitten on näitä, jotka eivät juuri lapsiaan jaksa kieltää eivätkä välitä missä nämä luuhaavat, ja silti käytös on jäkikasvulla kuin enkelillä. Ymmärrän, että jotain teen väärin, mutta mitä? Puolustuksekseni sanottava että nuorimmalla on jotain neurologista häikkää jota nyt tutkitaan.
Kommentit (52)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 09:11"]
Te, jotka huomaatte jo varhaisessa vaiheessa että lapsi on erittäin vilkas (ei tarvitse olla edes ADHD) antakaa lapselle mahdollisuus edes osapäivähoitoon päiväkotiin! Meillä poika meni 3v päiväkotiin ns. 2 lapsen paikalle, kärsi ylivilkkaudesta ja vähän oli ongelmia puheenkin kanssa. Reilu vuosi on mennyt ja lapsi on täysin erimaata :) edelleen vilkas, mutta pysyy rajoissa. Ja puhekin on sieltä löytynyt! Ap:lle toivon pitkää pinnaa! Loputtomiin sitäkään ei riitä joten saisitko vaikka kouluterveydenhoitajan kautta apua tilanteeseen? Veljeni tyttärellä todettiin ADHD eikä meno ollut ihan noin pahaa (mitä nyt voi tekstiä lukemalla päätellä).
[/quote]
Tähän pitää mainita, että tyttöjen ADHD oireilee eri tavalla kuin poikien. AP:lle silti ehdottaisin sinne tutkimuksiin menoa, että selviää. Helpottaa poikienkin elämää jos jotain löytyy ja siihen saa apua nyt eikä keski-ikäisenä, jolloin elämä on jo mennyt päin seiniä diagnosoimattoman neurologisen häiriön takia.
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 21:12"]Olipa masentava kirjoitus. Itselläni on kaksi vilkasta poikaa, jotka olivat ihan pieninä tosi kilttejä, mut tänään viimeksi puistossa mietin, että missä välissä näistä on tullut tällaisia pikkuapinoita, että joka asiasta täytyy sanoa. Ja meilläkin on ihan tosissaan yritetty parhaamme, yritetty ottaa rennostikin ettei tehtäisi pissakakasta mitään kiellettyä hedelmä, jota täytyy viljellä sitten joka paikassa varmuuden vuoksi. Ei hirveästi ole auttanut. Ilkeitä eivät onneksi (yleensä ) ole, ovat vaan villejä ja kovaäänisiä ja siellä pienessä päässä raksuttaa ehkä ihan pikkuriikkisen karkeampi koneisto kuin joillakin muilla.
Olen itse sellainen, että olen aina ollut kiltti, enkä ikinä ymmärtänyt tätä poikien maailmaa, jossa joka asia täytyy testata tappiin asti, ihan vaan siitä ilosta että tiedetään mikä on tänäänkin kiellettyä ja mistä tänäänkin kenties voisi henki lähteä tai aiheutua pysyviä ruumiinvammoja. Meinaa niin hermo mennä siihen kun sadatta kertaa sanotaan asiasta joka pitäisi jo mennä perille.
Olen todennut, että minusta ei vaan ole synnynnäisesti poikien äidiksi, mut kun lapset on tehty niin tämä urakka täytyy lusia kunnialla, ja vaan toivoa että saavat jonain päivänä itse yhtä kamalia ipanoita. Rakkaitahan nämä ovat, mutta voi jos nämä saan hengissä ja terveinä aikuisiksi, ansaitsen kyllä jonkin sortin palkinnon. Ja muutaman vuoden hermoloman.
[/quote]
Kiitos tästä. Meitä on siis muitakin. Ihan tismalleen kun mun elämästä. Tsemppii vaan ja sormet ristiin et nuo apinat säilyy hengissä aikuisuuteen asti!
Tsemppiä ja hyvä että olet tiedostanut asian! Itse olen huomannut omassa lähipiirissä, jossa on tottelemattomia lapsia että vanhemmilla ei ole sama kasvatuslinja. Lapset on jotenkin sekaisin kun eivät tiedä miten pitäis olla jos esim. toinen vanhemmista on lepsumpi ja toinen vaativampi. Kannattaa rohkeasti asia ottaa puheeksi lähipiirin kanssa ja yhdessä miettiä että millä säännöillä mennään. Apua kannattaa aina pyytää:)
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 21:06"]Älä lannistu AP, ihan veikeiltä vekaroilta lapsesi kuulostavat. Kyllä he sitten iän myötä rauhoittuvat, kyllä tämä on parempi kuin että lapsesi olisivat jotain superujoja ja flegmaattisia. Tälläiset rempseät energiapakkaukset tuppaavat pärjäämään elämässä :D
[/quote]Ihanan veikeiltä koulukiusaajilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 21:06"]Älä lannistu AP, ihan veikeiltä vekaroilta lapsesi kuulostavat. Kyllä he sitten iän myötä rauhoittuvat, kyllä tämä on parempi kuin että lapsesi olisivat jotain superujoja ja flegmaattisia. Tälläiset rempseät energiapakkaukset tuppaavat pärjäämään elämässä :D [/quote]Ihanan veikeiltä koulukiusaajilta.
[/quote]
No sen verran voi kehaista, että koulussa eivät kiusaa ketään :) Opettajalta on tullut lähinnä positiivista palautetta. Kiusaavat kyllä toisiaan ja vapaa-ajalla on välillä kahnauksia muiden lasten kanssa, mutta eivät suinkaan ole ainuita... Jos vielä koulukiusaajiksi alkaisivat niin sitten ottaisin vaikka ammattiauttajaan yhteyttä.
AP
Ilmeisesti sinulla on ongelmia sanoa niin että uskotaan. Jos lapset ihan pokkana on tottelematta vaikka olet paikalla. En kyllä tiedä miten tuota auktoriteettia voisi opetella, joillain sitä vain on luonnostaan enemmän. Sitä olen useinkin ihmetellyt että miten vanhemmat salliikin pienten lasten pomottaa itseään ihan 6-0.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vaihtelee lapsittain, mikä ikä on kauhein. Ehkä tämä vaihe on nyt pahin ja murrosiässä pääseekin sitten helpommalla. Toisilla taas päinvastoin.
Meillä auttoi 7- ja 5-v tyttöihin:
- Konkreettinen rangaistus
- Käsky vain silloin kuin me vanhemmat olemme valmiita seisomaan käskyn takana
- Tabletti, pleikkari ja lelut lähtivät kaikki kun ei toteltu
- Lapset huomioitiin yksilöinä, molemmille yksinaikaa vanhempien kanssa
- KEHUMINEN - kaikista pienistäkin hyvistä juttuista kehuttiin, huonot jutut toruttiin mutta ei laitettu suurempaa showta pystyyn vaikka yrittivät tahalteen ärsyttää
Meillä pahimpana aikana lapsilla ei ollut juurikaan leluja käytettävissä, ei tablettia jne. Hyvällä käytöksellä niitä sai takaisin. Tytöt nyt 10- ja 8v, ajoittain kiukuttelevat mutta eivät ole enää samanlaisia riehujia. Meillä tuo vanhempi oli sellainen joka vastusti aina joka ikistä asiaa, aina keksi valitettavaa. Jätettiin valittaminen kokonaan huomioimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran ongelma on siinä, että pitää uhmata vanhempaa, niin käänteispsykologiaa. Käske niiden riehua välillä, ja mekasta niille jos eivät riehu. Ja sitten sitä positiivista huomiota pitäisi saada kun on rauhallisesti. Jos villitsevät toisiaan, enemmän erillisaikaa. Vähemmän viihdyttämistä, enemmän pojista lähtevää aktiivisuutta.
Meneekö homma niin, että toinen vanhemmista on se hyvä tyyppi, ja toisen tehtävä on pitää jöötä ja joutua ivatuksi? Miten toinen vanhempi silloin käyttäytyy, tukeeko vai jättääkö pärjäämään tilanteessa yksin?
Eilen meillä oli kylässä yh-äiti 3 poikansa kanssa. Siis mieti, yksi vanhempi hoitaa yksin kolmea poikaa jotka vielä tosi pienellä ikäerolla, ja jopa hänkin kysyi kohteliaasti hymyillen että onko teillä aina näin kova meteli? Ja nauroi päälle että mitä hänellä vielä on odotettavissa. Ja toinen tuttu tyttöjen äiti sanoi että onhan hänellä paljon poikalapsia kavereilla mutta missään meno ei ole sellaista kuin meillä :( Plääh.
Ap
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 09:11"][quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 08:52"]
Minä kun olin lapsi niin meillä kait ei ollut mitään asiaa kahvipöytään missään vaiheessa, olipa vieraita meillä tai me kylässä vierailla. Tämän takia olen nyt aikuisena hämmästellyt todella, kun olen jossain kylässä ja perheen lapset rynnivät kahvipöytään ensimmäisenä ja näiden äiti sitten palvelee koko kahvittelun näitä murujaan. "Otatko Kakkua? ai et jaksakkaan sitä, haluat sittenkin keksejä? maitoa vai mehua? ai sittenkin maitoa, ok." jne. Minusta lapset eivät kuulu kahvipöytään aikuisten kanssa, vaan vasta, kun aikuiset(vieraat) nousevat pöydästä. Nojoo tää nyt oli vähän ohi aiheen mut tulipa kirjoitettua.
[/quote]
Parhaiten ne lapset oppii olemalla yhtä aikaa aikuisten kanssa pöydässä. Jos ne laitetaan keskenään sotkemaan pipareiden kanssa ja kaivamaan nenää johonkin nurkkaan niin ei siinä tapakasvatus toteudu.
[/quote]
No aina oon osannu pöydässä käyttäytyä vaikka ei KAHVIPÖYTÄÄN päästykkään :D